Hyvää iltaa,

Päätin tuossa viime viikonloppuna että nyt on oikeesti tehtävä jotain näille kiloille, niitä kun vaan on siunaantunut niin paljon viimeisen vuoden aikana

En tiedä mitäköhän tästä kokeilusta mahtaapi tulla, mutta ainahan sitä kokeilla saa, eikös vain? (Ikävä kyllä olen sitä sorttia, joka tarvitsee jonkun rinnallein tsemppaamaan ulos lenkille ja osoittamaan sormella ettei herkkuja popsita liikaa) Tämä on siis liittymispäiväni ja painoa on melkein 100 kilon keijukaisen verran..., alkajaisiksi ois siis tavoitteena tuo 90, mutta lopulliseen tavoitteeseen on siitäkin vielä 18 kiloa matkaa...

Hieman tuntuu hankalalta tuo ruokien mittaaminen ( ja kirjaaminen), mutta se lienee kompastuskivistä pienin. Saas nyt nähdä opinkohan kunnon tavoille ja löytyykö minulta sitä itsekuria, mitä luultavimmin tarvitaan painonpudotuksen onnistumiseen...

Tsemppiä kaikkille, itselleni mukaan lukien

Terkut vaan vanhat ja uudet tavoittelijat! Tämä typykkä onkin tänään ollut ekassa jumpassa ja hyvin meni: ensi viikolla uudestaan. Läksyksi saimme 1) syödä vähintään kaksi hedelmää päivässä 2) olla kärsimättä nälkää ja 3) yrittää saada tuon yhden jumpan lisäksi kaksi muutakin liikuntakertaa viikkoon. Täytyy myöntää, että kolmas kohta on paha, mutta yritän saada edes toisen.

Enempi alkoi mieityttää aamusella, kun kaivelin jumppatossujani ja -pöksyjäni kaapin uumenista monen vuoden pölyjen alta ja löysin sieltä entisen kokoisen minäni vaatteita, että miten minä olen koskaan voinut mahtua niihin? Hiukan alkoi ahdistaa: S-kokoiset jumppasortsit, kääk, nehän ovat vain unelma. Ja tiedoksi: ei mennyt vanhat jumppapöksyt jalkaan, joten upouudet XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXL-kokoiset sain vetää läskireisieni peitoksi.

Heippa kaikki!

Oon ollut tänään ihan superväsynyt, ja otinkin sitten tossa iltapäivällä neljän tunnin päikkärit
Tein tossa päivällä sellasen tietosen päätöksen/sortumisen daimiiin, ja herkkupallohan paukkuu iloisesti punaisena. Yks mitä en kyllä ymmärrä on se, että mulla on kuitupallo keltaisena ja se sanoo että päivän viljatuotteista vaan 74% on runsaskuituisia. Ihmetyttää, koska viljatuotteita olen syönyt tänään neljä palaa reissumiestä ja pari rkl leseseosta. Noo, norjalaisvitsi

Lauantaina on sukulaisen syntymäpäiväbileet, ja vähän jänskättää miten menee syömiset. En toisaalta tiedä viitsinkö kauheesti stressata, pidän vaan huolen etten syö itseäni ihan ähkyyn vaan sellasen sopivan määrän. Juhla on kuitenkin aina juhlaa..

Voisitteko muuten muut jakaa kokemuksianne siitä, kuinka selviätte yli sen tunteen, jos teille nyt sellaista edes tulee, että kun on mennyt viikko/määräämätön ajanjakso syömisten ja liikunnan suhteen hyvin, ja sitten satutte jossain tilanteessa vilkaisemaan/katsotte tarkoituksella itseänne peilistä ja sielllä se sama lihava lössykkä tuijottaa. Mua tällainen tilanne masentaa aika paljon, viimeks eilen uimahallin pukukopissa circuitin jälkeen. Puin päälle ja sattumalta katsoin peiliin. Olin ihan että omg, miten voi olla.
Siis tottakai tiedän, että ei ne muutokset heti näy, mutta se lannistava tunne kuitenkin tulee kun itsestä tuntuu paljon hoikemmalta. Auttakaahan kanssalaihduttajat hieman..

Tähän ryhmään saan toivottavasti liittyä loppuvuodesta tai ainakin kesän jälkeen.

Hei Pipanainen, kyllä se menee ohi! Uskon, että lopulta käy niin, että saat katsella itseäsi ihaillen peilistä. Tässä vaiheessa voi vielä tuntua pahalta, mutta kyllä se siitä muuttuu. Itse olen kymppikilon pudottamisen jälkeen ollut niin onnellinen peilikuvastani, etten ole välillä edes muistanut voivotella jäljellä olevia kiloja (joita kuitenkin on vielä päälle yhdeksänkympin). Uskon, että aikanaan myös sinulle käy niin!

Itse olen toipunut auton hajoamisesta, ja loppuviikon syömiset on menny tosi hyvin! Ainoa mikä pukkaa välillä ärsyttämään, on kuitupallo. Jos se päivän ainoa leipä ei ole superkuituinen, niin pallo vihoittelee koko päivän, eikä sitä millään pysty korjaamaan. Kun en sen takia nyt sentään lisää leipää aio syödä!

perjantaina, 15. tammikuuta 2010 klo 09:20 Mama Alligator kirjoitti::
Tähän ryhmään saan toivottavasti liittyä loppuvuodesta tai ainakin kesän jälkeen.

Tervetuloa vaan ja tsemppiä matkaan

Minun loppuni tässä ryhmässä alkaa lähestyä Punnitsin itseni aamulla ja vaaka näytti 90,7kg.

Nyt kyllä tasan liityn tähän ryhmään! 95:sen tavoittelijoissa olen ollut ja nyt jo n. kuukauden verran paino heilunut tuossa himpun alle 95 - 96 kilossa (joulu teki osansa tässä välissä ja paino heilahti tuonne yheksäänkuuteen). Tänään vaaka näytti taas 94,7 kiloa ja toivon totisesti että huomenna alkavien kuukautisten jälkeen se taas notkahtaa reippaasti alaspäin, ainakin turvotusta on taas kertynyt kivasti tämän viikon aikana...

Eli nyt vaan katse kohti yheksääkymppiä!

Hei
Kirjottelen ensimmäistä kertaa tänne mutta olen kyllä lueskellut foorumia muutamana päivänä.
Aika usein olen huomannut kun kaikki tuskailee jos paino ei putoo viikon aikana ollenkaan ja pahimmassa tapauksessa on vaan lisääntynyt. Ottakaa huomioon liikunnan lisäys ja sen mukana tuoma lihasmassa mikä kyllä painaa. Ei sitä puntaria kannata silmät pyöreenä tuijottaa vaan ottakaa kaveriksi mittanauha, se kertoo kropassa tapahtuvista muutoksista puntaria enemmän. Ystäväni pudotti rajusti painoa ja lisäs liikuntaa huomattavasti, sitte tuli se stoppi vaihe kun puntari näytti surullisia lukuja ja kun hän otti mittanauhan ni kerto se omaa tarinaa sitten. Itse en vielä ole siinä pisteessä että paino junnais paikalla. Tänään aamulla puntari näytti 90,2 (eli toivon mukaan kauaa en riemunanne ole), kokonaisuudessaan sitä on pudonnut n. 10kg, 5kg lähti ihan vahingossa ja sen jälkee oon syynänny tarkemmin syömisiäkin. Matkaa on paljon vielä jäljellä mutta ajattelin ottaa 5kg kerralla ni ei tunnu niin loputtomalta projektilta Toivon mukaan to ollaan alle 90 ni voi hyvillä mielin palkita itsensä elokuvalla ja ulkoa syömisellä ja sais syödä mitä haluaa listalta

Komppaan Norppista tässä, itselläni jokunen junnausvaihe ehtinyt tulemaan tässä kiloklubin aloituksen jälkeen, mutta kun katsoo kokonaisuutta niin kummasti silti se paino (puhumattakaan senteistä) on karissut tässä viimeisen 8,5 kuukauden aikana. Eli ei pidä niistä masentua, jatkaa vaan sitkeästi samalla linjalla niin tuloksiakin tulee ja jumivaiheiden aikana yleensä se oma kroppa tasaantuu niin että senttejä lähtee vaikkei kiloja lähdekään.

Jaahas se olis sitten uusi viikko ja uudet kujeet. Virallinen punnauspäivä olikin taas positiivinen vaikka luulin jotain ihan muuta. Koko viime viikko meni töissä ja tein pitkää päivää, joten syötyä tuli vähän mitä sattuu ja liikuntakin jäi vähäiseksi. Vaaka näytti kuitenkin lukemaa 93,7 kg elikkä 1,2 kiloa olisi taas pudonnut. Tästä onkin erittäin hyvä jatkaa tätä "normaalia" työviikkoa.

Tsemppiä kaikille!