Huh mikä viikko taas kerran! On ollut niin hirveää haipakkaa, että melkein unohdin merkata tänne lukemat. Enää ensi viikko tätä hullunmyllyä, ja sitten alkaa LOMA!

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Vielä näyttää vaaka erroria eli en pääse tuloksia kirjaamaan. Tiedän ettei 135kg raja monen kilon päässä ole, joten en viitsisi toista vaakaa siksi ostaa. Sellaista kysyisin, että onko teillä kaikilla käytössä kiloklubin ostettu versio? Kuinka suureksi hyödyksi koette ruokailujen ja liikunnan kirjaamisen? Vai lasketteko kaloreita jollain muulla tapaa?

Klementiina, ruokapäiväkirjasta on ollut mulle korvaamaton apu. Ilman sitä tuskin olisin laihtunut yhtään. Se on opettanut mut syömään järkeviä määriä järkevää ruokaa säännöllisinä aikoina. Ei tule nälkä eikä naposteluntarvetta. Pienellä suunnittelulla voi myös rauhassa mennä vaikka synttäreille ja syödä sen pullan tai palan kakkua tai käydä vaikka roskaruokalassa. Silloin eivät pallot ole vihreitä, mutta kalorit pysyvät silti kohtuullisina.

Olen laihtunut hyvin, mutta muuaman kerran on ryöpsähtänyt. Kun söin yhtenä päivänä viisi pullaa (minuutissa), merkitsin nekin sinne päiväkirjaan. Sitä kalorimäärää katsellessani ja loppupäivän syömisiä karsiessani päätin entistä paremmin pyrkiä pitämään ahmimishalun kurissa. Siinä vaiheessa, kun alan valehdella itselleni jättämällä jotain merkkaamatta päiväkirjaan, peli on menetetty. Olen kokenut sen monta kertaa. Tsemppiä sinulle, kyllä se vaaka pian alkaa toimia!

Niin ja sitä vielä, että kuusi euroa viikossa ei ole kamalan paljon, kun sitä vertaa vaikka munkkien tai suklaan hintaan. Niistä saa nautintoa vain hetkeksi, kun taas täältä saa samalla rahalla hyötyä koko viikoksi.

Marianna72:lle onnittelut hienosta viikosta. Jakselepa se hullunmyllyviikko vielä ja vietä oikein rentouttava loma!

Tuo on kyllä niin totta että kun jättää merkkaamatta ruokapäikkyyn niin peli on menetetty. Sillä huijaa itseään tai oikeammin laittaa päänsä pensaaseen

Itse olen taas alkanut kirjaamaan. Jospa nyt alkaisi tuloksiakin syntymään. Punnitsen itseni sitten keskiviikkoisin kun viime keskiviikkona aloitin nyt tosissani.

Olen vain velttoillut ja keksinyt tekosyitä. Nyt ne on loppu ja pakko ottaa itseään niskasta kiinni.

Minulla on perusruokailu ok mutta jätän helposti kasvikset ja lisään herkut. Kun kirjaan niin mietin tarkemmin syömiset.

Kokeilin viime kesän vaatteita ja voi miten kinttanoita ovat. Kai kun on 12 kiloa siitä lihonut.

Matka lähenee, tasan neljä viikkoa ja kymmenen tuntia lentokoneessa, kuusi tuntia lentoasemalla ja taas pari tuntia koneessa ennen kuin perillä. Kuntoa siinä jo tarvitaan.
Ainainen jännityskin siitä että mahtuuko turvavyö ilman lisäkappaletta. On kyllä mahtunut jo monta vuotta mutta se pelko siellä takaraivossa kuitenkin väittää että ei mahdu, ei mahdu
Olemme menossa etelä-Kiinaan pojan luo pariksi viikoksi.

Niin että nyt sitten yritän pysyä täällä saamassa tsemppiä ja tuomassa sitä toisille

Haha, minäkään en tykkää lentokoneista, koska niihin penkkeihin on jätti-ison ihmisen tosi vaikea ahtautua. Ja kun menee vessaan, joutuu häiritsemään muita. Joissakin koneissa en ole saanut mahan takia edes tarjotinta vaaka-asentoon! Nykyään niillä taitaa kyllä olla pitemmät turvavyöt ihan vakiona, ettei sitä lisäkappaletta ihan heti tarvi. En ole montaa lentoreissua tehnyt, mutta voin melkein vannoa, että ne reissut on tehty mitä mun ikinä tarvii. Kentät on niin isoja, että kävelymatkat ovat tajuttoman pitkiä, odotusajat pitkiä, ihmisiä on ihan liikaa ja virkailijat ovat kärttyisiä stressistä. Sitten vielä se itse lentämisen jännitys, ja viimeksi jäi lisäksi korvat lukkoon vuorokaudeksi.

Me käydään silloin tällöin Tanskassa sukuloimassa. Isäntä ei ole saanut sairauden takia enää ajaa autoa 16 vuoteen, joten olen ainoa kuski, mutta silti menen mieluummin omalla autolla lautalla ja Ruotsin läpi maanteitä pitkin kuin lentokoneella. Onhan siitä tietysti sekin hyöty, että voi liikkua perillä oman mielensä ja aikataulunsa mukaan. Pääsee helposti kyläilemään, sukulaiset asuvat eri paikkakunnilla.

Tsemppiä kaikille ja hyvää viikonlopun jatkoa. Lähden vapaapäivän kunniaksi ostamaan itselleni nilkkasukkia oikein kaupasta. Yleensä ostan verkkokaupoista.

Millie* Ei tullut onneksi aivan liikunnaton viikko Yhtenä iltana ehdin pariksi tunniksi harrastuksen pariin. Mulla on yksi liikunnallinen harrastus jota en kovin helposti jätä väliin. Mutta esim. lenkkeily on sellainen joka todella helposti jää väliin muiden menojen ja kiireiden vuoksi.

Klementiina Mulla ei ole kiloklubin maksullista versiota, mutta olen ajatellut ostaa sen kolmen kuukauden jäsenyyden. Mutta odotan vielä ainakin viikon ennen kuin sen ostan. Haluan että sitten kun ruokapäiväkirja on mulla käytössä että mulla myös oikeasti on aikaa sinne merkkailla. Olen kerran elämässäni onnistunut laihduttamaan n. 15 kiloa vuonna 2013. Silloin kiloklubi oli vielä ilmainen ja koin että ruokapäiväkirjasta oli todella paljon apua. Muistaakseni reilu vuosi sitten ostin myös tuon 3 kuukauden jäsenyyden, mutta silloin kävi niin että jaksoin täyttää päiväkirjaa ehkä viikon!

Oletteko huomanneet että tänään on "älä laihduta päivä"? Itse kyllä ajattelen tämän mieluummin parempien elämä tapojen opetteluna, jonka seurauksena laihdun, kuin laihdutuskuurina.

Nyt sitten päivän askareiden kimppuun. Mä oon kokopäivän myöhäiseen iltaan asti yksin kotona ja tiedossa on vähän remppa hommia

Minulla on kiloklubin maksullinen versio. Kapinoin sitä maksullisuutta vastaan lähes vuoden, mutta nyt olen maksellut sitä kohta puoli vuotta. Ei se 6e/kk ole paljon. Se myös jotenkin motivoi; kun on maksettu, ruokapäiväkirjaakin on täytettävä. Ja minäkin merkkaan sinne kaikkina ahmimispäivinäkin. Minun on pakko opetella oikeata ateriarytmiä, edelleen.

Minäkin huomasin tuon "älä laihduta"-päivän. Elämäntaparemonttinahan tämä pitäisi ajatella.

Kesävaatteista joku kirjoitti: Minä niin toivon,että edes muutamiin housuihin mahtuisin juhannuksena. Oletan, etttä ne päälle mahtuu, jos 7-8 kiloa lähtee. Tällä hetkellä ne napit ja vetskarit menee kiinni, kun oikein pinnistää vatsaa sisään. Ja samalla ylävatsan makkarat pursuaa ihanasti, tiedättehän. Eli ei siis kaunista katseltavaa.

Onhan mulla tietty näitä vyötärökuminauhahousuja.....

Minä tykkään matkustamisesta. Oikeastaan ainoa keino päästä kotiympyröistä pois Lentämisestä suorastaan nautin. Jotenkin se on vain mahtavaa kun kone nousee ja hetkessä sitä on kaukana kotoa, toisenlaisessa kulttuurissa.

Tanskaan on kyllä parasta mennä autolla. Me olemme viitisen kertaa vuokranneet sieltä huvilan ja menty autolla. Viimeksi toissa kesänä. Ihan yksi suosikki maani

Automatkailu on toinen suosikkini. Voin istua autossa tuntikausia joko matkustajana tai kuljettaen.

Toissa kesänä ajoin yksin ystävättäreni luo Lappiin. Mennessä yövyin toisen ystävän luona puolessa välissä, mutta kotiin tuli yhden päivän aikana. Matkaa oli yhteen suuntaan noin 800km. Tiet ovat hyviä ja kesä oli kauneimmillaan kesäkuun alussa. Oli mahtava katsoa miten kesästä kun lähti niin perillä olinkin keväässä

Tänään oli sitten mumman murusen 2v. synttäreitä vietetty ja kiltisti kirjasin syömiseni ylös. Kalorit on satasen alle kulutuksen. Hiilarit taivaissa joten se tietää puntarilla lisäkiloja
Todellista se lihoaminen ei ole mutta vaatii nyt pari päivää matalia hiilareita jotta saa vaakaan vauhtia.

Minulla on klubin maksullinen versio jo toisen vuoden. Otin silloin kun sitä puoleen hintaan tarjottiin ja nyt sitten uudelleen. Toivottavasti en enää tarvitse tämän jälkeen

Mietin sitä nutraamista ja taidan aloittaa nyt aluksi sen sillä 5/2 systeemillä eli kahtena päivänä viikossa nutraan, muina päivinä sitten se 1500-1600 kaloria.
Minulle kun klubin 1770 kaloria on liikaa. Kain aineenvaihduntani on niin laiska jotta ei vaan tuolla paino tipu.

Haluan nyt maksimoida tämän neljän viikon pudotuksen. On kyllä tuo äitienpäivä viikonloppu paha. Lauantaina käydään anoppilassa ja äidilläni, sunnuntaina sitten kotona vietetään. Kakkua sitä on sitten tarjolla yllin kyllin. Pitää koittaa pitää suu supussa.

Ilma on ollut kaunis. Toivottavasti huomenna pääsen haravanvarteen.

Mukavaa iltaa

Otin nyt puhelimeen ruokapäiväkirjasovelluksen. Harkitsen Kiloklubin maksullista versiota sitten, kun pääsen puntarille käymään ja saisin kaikki osiot hyödynnettyä.

Matkustelusta keskustelitte. Tykkään käydä eri paikoissa, mutta juurikin tuo lentomatkaaminen on tuskaa. Saa aina jännätä miten mahtuu penkkiin ja vyön riittämiset ym. Tykkään kyllä kotimaan matkailustakin ja syksylle olisi haaveena päästä Lappiin.

Nyt on lenkkeilyt saanut aluilleen ja olo jo paljon virkeämpi. Eilen illalla nostelin vähän puntteja kotonakin, jos alkaisi käsiin saamaan voimaa. Pienin askelin eteenpäin. Ruokarytmi ja kunnon ateriat ovat suuri haaste, mutta nekin parempaan päin.

Aurinkoista sunnuntaita!

Mulle tuli vielä mieleen tuosta ruokapäiväkirja asiasta, että silloin kun täytin sitä, tein usein niin että suunnittelin sen avulla aina seuraavan päivän syömiset etukäteen. Toki niihin sitten välillä tuli muutoksia, mutta tuo oli kuitenkin mulle aika hyvin toimiva konsti.