lauantaina, 2. maaliskuuta 2024 klo 20:36 Tulirumpu kirjoitti:

Yhteisneulonta kuulostaa kiinnostavalta.

Juu, ne on hauskoja, kun neulojat eri puolilla maata ja maailmaa pähkivät samaan aikaan samoja ongelmia ja mallin suunnittelija koko ajan vastailee ja korjailee ohjetta, jos joku painovirhepaholainen on eksynyt ohjeeseen.  Tämä villatakki on Knit along with Taito E-P (KAL yhteisneulonnat) ja siellä se ohje edelleeen on tiedostoissa ja koot vauvasta kahdeksanvuotiaaseen. Nyt he neulovat palmikkovillatakkia aikuiselle. Siihen en alkanut, mutta maanantaina Lankamaailma lankakauppa aloittaa perenna-aiheisten sukkien yhteisneulonnan Maija-langalla ja se vähän houkuttelee.  Hullutuksensa kullakin, minulla tämä 🙃😇

Meirämmiähen lonkka leikattiin v. 2019, joten siitä tuli viime kuussa 5 vuotta. Viikko sitten posti toi nelisivuisen kyselylomakkeen, jossa kyseltiin kaikenlaista liittyen leikattuun lonkkaan. No, meirämmiähellä ei ole ollut missään vaiheessa mitään kipuja tai muita ongelmia enkä usko, että mitään nokikkain tapahtuvaa tarkastusta enää tulekaan. Tutkiskelin ko. vuoden kalenteriani ja kaikki lonkkaleikkaukseen liittyvät tapaamiset tapahtuivat kolmen kuukauden sisään leikkauksesta eli 12.2. leikkaus, 26.3. fysioterapeutti, 7.5. röntgen ja 15.5. käynti Coxan poliklinikalla. Ellen väärin muista, olemme kerran aikaisemmin täyttäneet seurantalomakkeen ja nyt siis tuli toinen. No, pääasia on, että leikkaus onnistui, missään vaiheessa ei ole ollut mitään ongelmia ja mies kävelee normaalisti - siis mikäli köpöttelemistä voi normaaliksi kutsua 😄

Meillä on oravaongelma!  Kuistin katoksen reunassa roikkuu lintujen ruokintasäiliö, jossa tarjoamme hyvällä menestyksellä kuorittuja auringonkukansiemeniä linnuille. Pääasiassa siinä käy tali- ja sinitiaisia sekä silloin tällöin joku varpusen näköinen lintu ja viime aikoina olemme saaneet ihailla myös punatulkkua. Mutta sitten se orava! Silloin kun tarjosimme linnuille myös talipötköä, orava kävi roikkumassa siinä ja söi pötköä. Nyt kun siellä on vain siemensäiliö, josta linnut pääsevät nokkimaan siemeniä, oravakin on yrittänyt päästä syömään ja taitavana se oppikin käymään edellisellä säiliöllä, jonka se loppujen lopuksi pudotti ja rikkoi. Ostimme uuden, jossa oli melko iso, kupera kansiosa, joka oli niin liukas, ettei orava siihen päässyt, mikä ilahdutti (ja huvitti) meitä suuresti. Vaan sitten se keksi pudottautua aluslautasen varaan ja taas ruoka maittoi. Me sitä ajoimme säännöllisesti pois, mutta emmehän me koko aikaa voineet sitä vahtia ja yhtenä kauniina päivänä se oli onnistunut rikkomaan alaosassa olevat reikien suojat ja seisontaorret. Ilmeisesti se oli narskuttanut muovia, sillä ylempiäkin suojuksia oli selvästi narskutettu. Joka tapauksessa säiliö on nyt käyttökelvoton, sillä kun sen täyttää, siemenet valuvat alhaalla olevista avoimista aukoista ulos! Onneksi meillä on vanha metallinen säiliö, joka on muuten samanlainen kuin muutkin, paitsi että se ei ole läpinäkyvä, joten emme näe, koska säiliö on tyhjä, mutta ainakin linnut saavat taas ruokaa.

Yhtenä kesänä naapuririvarissa asuva vanha pariskunta oli helisemässä oravan kanssa, kun se kävi repimässä kuistilla olevien tuolien päällisiä ja kerran se oli livahtanut avoimesta ovesta sisään ja juoksennellut pitkin asuntoa. Naapurinmies oli sitten viimein saanut sen ajaetuksi pois eikä se onneksi ehtinyt tehdä pahojaan sisällä, mutta sen jälkeen pariskunta ei enää uskaltanut pitää ovea auki. Meilläkin yhtenä kesänä pihakeinun päällinen oli revitty ja mekin epäilimme silloin oravaa, joka ilmeisesti oli tarvinnut materiaali pesää varten! Varsinaisia kiusankappaleita 😡

Meillä oli pakkasessa vielä kaksi viimevuotista mämmirovetta ja kun uusi pääsiäinen painaa jo päälle, niin otin eilen illalla toisen niistä sulamaan ja tänään on sitten mämmipäivä. Totesin meirämmiähelle, että tänä vuonna emme osta pakkaseen kuutta rovetta, kun emme ehdi kaikkia syödä vuoden mittaan pois. Mielestäni neljä riittää aivan hyvin, kun kuitenkin pääsiäisen aikaan syömme muutaman tuoreeltaan. Pakastimessa mämmit eivät ole näkyvillä, joten "poissa silmistä, poissa mielestä", kuten vanhakansa sanoo!

Tiinuliinu ja UK lähtivät kaiketi tänään Espanjaan, joten toivotan heille leppoisan lämmintä oleilua ja odotan taas kiinnostavia matkakertomuksia 🥰

Teille muille toivotan mukavaa alkanutta uutta viikkoa 🙂

Hei Ihanaiset pitkästä aikaa!

Olen suurella mielenkiinnolla seurannut klubilaisten polvien tekonivel-leikkauksia ja niistä toipumisen taivalta. Minua ei niinkään polvet vaivaa vaan lonkat eivätkä nekään suuremmin mutta huomaan kyllä jos olen istunut koko päivän, lonkat eivät tykkää. Sellaisia päiviä ei viimeaikoina ole pahemmin ollut. Ilo ja nauru ovat hiipineet takaisin elämääni, surupäiviä toki vieläkin tulee mutta enemmän koen kiitollisuutta meidän yhteisestä ajastamme.

Tansseissa käyminen on piristänyt minua suuresti, tänäänkin olin päivätansseissa eikä istua pahemmin tarvinnut, naisten haulla jään vieläkin muiden jalkoihin ja miehet napataan nenäni edestä 🤣, taktiikassa on siis hieman hiomista nopeudessa en pärjää. Tanssiminen on kyllä vähän lähtenyt lapasesta niin kuin aina, kun innostun jostain. Jumpissa on kolme tuntia tanssi, tiistaisin ja perjantaisin päivätanssit, lauantaina 2,5 tuntia tanssitreeniä ja sunnuntaisin iltatannsit, kerran kuussa oopperan teetanssit eli huomenna. Onneksi sunnuntaina on lapsenlapsen 18 v synttärit niin tanssikengät saavat hieman huilata 😅. Jumpissakin käyn vielä kolmena päivänä viikossa useamman tunnin kerrallaan ei ehdi mummo sammaloitua. Tämä viikko on oikea superviikko, kun perjantaina menen tanssien jälkeen vielä Oopperaan 🤗. Poika vähän kuittailikin minulle etten ole enää koskaan kotona. Sitku elämään ei ole enää aikaa.

Voikaa kaikki hyvin ja nauttikaa elämästänne 😊.

Melkein keväiseltä jo alkaa tuntua. Pyörätietkin on niin sulia, että ehkä uskaltaisi jo vähän pyöräillä. Ainakin kauppaan asti. 

Niin siinä sitten kävi, että pakko oli alkaa astmalääke, vaikkei virallista diagnoosia olekaan. Yskä alkoi taas pahentua ja valvotti öitä, joten tk:n hoitaja sanoi, että nyt aloitat sen lääkkeen, jonka lääkäri varuilta oli minulle kirjoittanut. Siis aloitin noin viikko sitten. Olin aivan ihmeissäni kun jo seuraavana päivänä rohinat ja vinkumiset oli poissa! Aluksi piti ottaa kaksi henkäilyä aamua iltaa ja sitten kun oireet helpottaa, jatkaa yhdellä aamuisin ja iltaisin. Olen pystynyt nukkumaan eikä yskän kohtauksia ole enää tullut. Joskus pitää vähän selvitellä kurkkua. Väsymystä on, ettei vieläkään oikein jaksa paljon mitään. Avaava lääke on mukana kävelylenkillä ja kerran sitä piti vetäistäkin kun alkoi ahistaa. 
En nyt sitten tiedä, milloin voisin pitää lääketaukoa päästäkseni spirometriaan. Vielä en ajattele sitä vaan katson ainakin pari kuukautta ja toivon, että voimatkin palautuisivat. 

Viikonloppuna poika oli perheineen täällä ja olipas ihanaa kun pienet sain luokseni.   Murusen kanssa leikittiin kauppaa kun olen hänelle keräillyt kaikenlaisia rasioita ja paketteja. Pienempikin oli innolla mukana tutkimassa tavaroita. 
Lauantaina mentiin "naisporukalla" saunaan ja pienempi ei tunnistanut mummua hämärässä saunassa vaan tarrautui äitiinsä eikä edes uskaltanut mummuun päinkään katsoa 😅 Ihmekös tuo kun ei ollut silmälaseja eikä vaatteita ja tukkakin ihan  liiskana pitkin päätä. Kyllä hän sitten pesuhuoneen puolella jo mummun tunnisti ja iloisesti leikki ammeessa siskonsa kanssa. 

Ensi viikon loppupuolella menemme Ouluun, joten ei niin kauan tarvi pieniä ikävöidä ja pääsiäisenä kokoonnutaan taas koko lössi meille. Tytötkin miehineen siis tulevat. Ihanaa kun on kivaa odotettavaa❤️ 
Tänään vähän ompelin. Pari laukkua ystäville lahjaksi. Olisi vaateompeluakin kesken, puhumattakaan kankaista, jotka odottavat inspiraatiota😃

Nyt menen katsomaan miehen kanssa Areenasta Maailman kauneimpia junareittejä. Ei olla kaikkia jaksoja nähty. 
Mukavaa viikonjatkoa kaikille. 

Mitenhän uudet polvet omistajineen voivat? Toivottavasti kaikki on hyvin. 

Tervehdys,
Tulirumpu kyllä täällä toistaiseksi hengissä vielä ollaan. Polven paraneminen etenee hitaasti. Alkuviikosta IL:n kanssa saimme vertaistukea puhelimessa toisiltamme.

Nyt on tässä polven kanssa sellainen lisä, että tulee ikään kuin pieniä sähköiskuja vähän väliä. Vaikeaa on kävellä ulkona, kun on niin jäistä. Mutta jo näiden maisemien katsominen on tietty aivain toista kuin kaupungissa. Lääkkeitä olen vähentänyt taas lisää. 

Reisiä särkee molemmista jaloista, nyt osittain "hyvää" särkyä, kun toissapäivänä kävelin lumesta paljasta ylämäkeä parkkipaikalle monta kertaa edestakaisin. Yritin kävellä jäälläkin, mutta se ei tuntunut polvelle hyvältä. Leikatun jalan lonkkaa särkee ajoittain tosi kovastikin - varmaa syytä siihen en tiedä.  

Siippani teki toissapäivänä kesäkeittiöön nuotion ja söimme tämän vuoden ensimmäiset nuotiomakkarat. Silloin oli vielä ihana auringonpaiste, kuten eilenkin. Kyytipoikana mulla oli alkoholiton olut. Maistuipa hyvältä. 

Eilen oli naapuri piipahtamassa. Tuli toissapäivänä mökilleen. Mukava oli naamakkain vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa. 

Viime yö meni valvoessa - mietin tätä hankalaa vatsaani. Sehän oirehti aika pahoin jo myöhään syksyllä ja marras-joulukuussa. Nyt on ollut joitakin viikkoja taas sama. Huolestuttaa... 

Vähän olen huolissani myös tuosta tulevasta lakosta - lähinnä siitä (omalla kohallani), jos polttoaine loppuu asemilta. Mulla on se "jälkitarkastus " fysioterapeutin luona Peijaksessa ja isälläni on "muistineurologille" aika, jonne minun olisi tarkoitus mennä mukaan (ellei isäni vielä peru mukaantuloani), joten ei oikein voisi sitä reissua siirtääkään. Muuten lakko tuntuu todella huolestuttavalta maamme ollessa näin huonossa taloudellisessa jamassa. Äänestysoikeus on käytetty, eipä sitä juuri muuta voi pieni ihminen tehdä.

Tulirumpu miten sun polvesi voivat? 

Suupaltti oli mukava lukea kirjoitustasi. Jotain tuollaista hyvää aavistelinkin ystävänpäivä viestisi jäljiltä. 

Kivikasa varmaan on suuri helpotus, kun syy vaivoihisi näyttää nyt löytyneen - samoin apu. Tämä huoliaika on syövyttävää....

Menna oravat voivat olla tosi pottumaisia... isäni ja äitini luona ovat yrittäneet tehdä pesää räystään ja katon rajaan. Oliko se muuten niin, että teirän mies liukastui ja jotenkin sitä myöten tehtiin se lonkkaleikkaus. Laitettiinko siihen tekonivel? Yritän muistini syöveristä näitä kaivaa. 

Asics Gel lankajuttuihin mulla ei ole mitään sanottavaa, kun en ole yhtään käsityöihminen. Joka tapauksessa tuollainen "yhteistapahtuma" on varmasti mielenkiintoinen. 

Meillä kauppapäivä tänään. Hyvää vointia kaikille ja toivottavasti pysytte pystyssä. Tiinuliinulla perheineen ei liene noita ongelmia. Mukavia caminopäiviä teille siellä, missä ei ole lunta eikä jäätä. 

Kipa, vaihtelevaa on. Enemmän haittaa tuo reisien särky. Heräsin aamuyöstä monta kertaa, lääkitsin, laitoin geeliä. Lopulta luovutin ja nousin ylös. Minuahan palelee muutenkin, taitaa nuo metallimöykyt pahentaa asiaa. Nytkin on pitkät villasukat, säärystimet, paksut collegehousut, kaksi puseroa ja ranteen lämmittimet.
Ulkoillut en ole muuta kuin autoon menot parilla asiointireissulla. Jos viikonloppuna kokeilisi autolla ajoa niin voisi mennä paremmille kävelyreiteille. Täällä on kaikki jäässä. 

Minulla ei ollut reisikipua vaan pohjekipua. Siihen laitoin jotain kipurasvageeliä aamuin illoin. Se kyllä auttoi. 

On kyllä niin vetämätön olo. Mikään ei huvita. 

Eilen olin neljän tyttären kanssa naapurikaupungissa shoppailemassa, syömässä ja kahvilla. Oli kyllä kivaa. 10 lapsenlapsi pitäisi syntyä 2 vkon päästä ja 11. 10 viikon. Vanhempi tytär lähti siitä johonkin kuvauksiin poikansa kanssa. Olivat valittu paikallisen liikenteen mainoksiin. 
Nuorempi tytärkin oli virkeä, nyt sytostaateissa tämän viikon tauko. 
Nämä kaksi raskaana olevaa bonustytärtä niin hehkeinä ja odottavina. 

Miehelle tuossa tuumasin, että nyt alettava kellaria tyhjään. Tunnin kun päivässä tekisi niin jotain saisi aikaiseksi. 
Voisi nyt lähteä sitä tuntia tekemään. 

Mukavaa päivää. 

Moi mimmit. Hyvin täällä yksi polvitoipuja periaatteessa voi. Silloin tällöin on sekä reisi-, pohje- että nilkkakipua, mutta kestettävähän ne on, kun ymmärtää syyn.. Siellä ne lihakset ja hermonpäät etsii omaa paikkaansa.

Menna, oravaongelma ei naurata. Ystäväni, taidemaalarin, ateljeerakennuksen vintille pesiytyi pari vuotta sitten näätäyhteisö. Asian tutkiminen monine eri vaiheineen on kestänyt kaksi vuotta, kunnes vihdoin vakuutusyhtiö päätti korvata vintin ja katon, n. 100.000 euroa.

Sain suruviestin viikolla ja olen ollut melko järkyttynyt. Entinen naapurini oli lähtenyt kavereidensa kanssa lounaalle. Ruokaa oli mennyt väärään kurkkuun ja hän oli tukehtunut. Kukaan ei osannut auttaa eikä paikalla sattunut olemaan lääkäreitä, joilta Heimlichin ote olisi onnistunut. Mies oli innokas tenniksenpelaaja ja antoi aina meidän koirille "väsyneitä" pallojaan, niitä on vieläkin pari putkiloa.

Mulla alkoi kaatua seinät päälle kaupungissä, joten tiistaina suunnattiin maalle. Polvi ärsyyntyi tunnin automatkasta, kotiin taidan matkustaa takapenkillä jalka oikosenaan. Mutta voi sitä autuutta, kun vihdoin lojuin sohvalla ja katselin liekkien leikkejä takassa, lintusten ahkerointia talipallojen kanssa. Joutsenpariskuntakin lensi pellon yli ihan kuin tervehtiäkseen. Melkein liikutuin kyyneliin asti.

Eilen käveltiin vakoilemassa uudisrakennusta parin mökin päähän, on tulossa melko muhkea rakennus pienelle tontille. Mökin pihalla terassi on jo avoin lumesta, mutta laiturille asti en vielä pääse lumen takia. Keräilin joulukoristeet laatikoihin, Justus vei vinttiin ja toi tullessaan pääsiäislaatikot alakertaan. Nyt mun pitäisi pyyhkiä pölyt, jotta voin ainakin vähän laittaa pääsiäistä. Joulun jälkeen kaipaan keltaista ja kirkkaita värejä. Justus oli ostanut 25 keltaista tulppaania, ne ilahduttavat.

Kohta lähden taas köpittelemään vähäksi aikaa ulos. Otan ehkä talvivaloja pois. Mun toinen kyynärsauva putosi mökin ovea aukaistessani kolme rappusta terassille ja siitä irtosi tappi, jolla säädetään kepin korkeutta. Tapin pitimenä oleva muovirengas hajosi, joten nyt on selvittävä yhdellä sauvalla. Viedään alkuviikosta keppi välinehuoltoon.

Justus kiipeilee näköjään tikapuilla ottamassa ränneistä jäätyneitä paloja pois, kun vesi valuu terassille. Millä tuon miehen saisi tajuamaan, ettei hän enää saa yksin tuollaisia hommia tehdä? On hän sentään turvannut tikkaat niin, etteivät ne lähde luistamaan. Siinä on tyyppi, joka ei suostu vanhenemaan tai ainakaan luopumaan "miesten töistä".

Hola
eli heipat Espanjasta! Andalusian aurinko paistelee, ainakin osan ajasta, ja lämmintä on saman verran kuin Suomen kesässä. Sateita huomattavasti vähemmän – paikalliset niitä kovin kaipaavat. Jollei vettä tule taivaalta, uima-altaat eivät aukea kesäksi. Näin talvella (täkäläisten mielestä nyt on talvi ja joka toisella yllään toppatakki) ne ovat muutenkin kiinni.

Saakos tähän kipukoipikeskusteluun osallistua myös ilman tekoniveliä?

Nimittäin: muutama viikko sitten mun lonkat alkoivat oudosti kipeytyä. Nojatuolista nouseminen sattui, kävely tuntui kamalalta. Yöllä kolotti ja jomotti ja joskus oli pakko päivisinkin napata särkylääke. Ristiselkään ja reisiin sattui. Erityisen kivuliasta oli portaiden nouseminen.

Koska perusterveydenhoito pääkaupunkiseudulla on hieman heikoissa kantimissa, tein vähän omaa tutkimusta ja totesin, että tämäntyyppisissä vaivoissa pitää mennä ensin fysioterapeutille ja jollei se auta, vasta sitten ortopedille. Terveyskeskuksesta olisi tosin saanut särkylääkereseptin, mutta mitäpä minä sillä, kun tabuja oli kaapissa ennestään. 

Ja koska liike on lääke, vedin nastakengät jalkaan ja painuin snautserin kanssa lenkille pari kertaa päivässä. Liukastahan kaduilla oli, lähimetsän kävelyteistä puhumattakaan, mutta pysyin pystyssä ajatuksen voimalla: ajatella, ihan kohta kävelen kesäisillä kaduilla…

Tässä loma-asuntomme läheisyydessä on hyvä fysioterapeutti. Suomalaisnainen, joka on tullut töihin Espanjaan ja jäänyt tänne. Nyt hänellä on oma vastaanotto, jossa olen käynyt jännitysniskaani hoidattamassa parina talvena.

Siellä mä olin eilenkin. Diagnoosiksi tuli rasitusvamma. Ei niin, että olisin liikkunut liikaa (kilometrilukemat ovat vaatimattomia kuten KK:n caminointiketjua seuraavat ovat ehkä huomanneet) vaan olen kävellessäni jännittänyt lihaksia kun olen pelännyt kaatumista. Eli siis kävellyt väärin.

Kaikenlaista väärää olen elämäni varrella tehnyt, mutta tätä ennen en ole tiennyt, että ihminen voi kävelläkin väärin.

Sain semmoisen käsittelyn että vedet silmistä sirisi. Ja ohjeistuksen laittaa tassua toisen eteen jotenkin entistä rennommin.

Huomenna hierotaan taas. Ehkä ensi viikollakin. Tänään tehtiin Lyytin kanssa kuuden kilsan lenkki. Mahdollisimman rennosti.

Voikaa hyvin kaikki!