Multa oli varmaan mennyt muutama sivu keskusteluista ja päivityksistä lukematta ohi. Piti käydä lukemassa Japenan päiväkirjaa ennen kuin ymmärsin. Voimia sinulle. Paljon voimia. 

Ei tuossa tilanteessa voi muuta kuin luottaa lääketieteeseen. Rukouksiin yhtynee moni. 

Mennalle vastaus koira-asiaan: en ole kuullut mitään muuta minikokoista rotua kutsuttavan käppänäksi kuin kääpiösnautsereita. Facebookissa on parikin snautserifanien sivustoa, joiden nimessä esiintyy sana käppänä. Hellittelynimi se käsittääkseni on. 

Hyvää viikonloppua kaikille! Me vietämme sitä mitä koiramaisimmin. 

Huomenta päivää 🥰

Meikeläinen aloitteli juuri aamukahvin juonnin. Ihanaa, kun ei tarvitse kiirehtiä minnekään, mutta en nyt yleensä näin myöhään aamukahveja aloittele. 

Voi kun on mahtava olo, kun nukuin pitkästä aikaa niin hyvin. Heräsin vasta klo 9 jälkeen ja nukahdin varmaan puoli kahden aikoihin. Yksi herätys taisi välissä olla aamulla ennen kuutta, mutta nukahdin uudestaan. Olo on kuin uudesti syntyneellä. 

Mun mielestä käppänä on ihana hellyttelynimi. <3 

Polvi paranee päivä päivältä, välillä on kyllä askelia taakse päin, mutta sehän kuuluu asiaan. Sitä tässä tänään ehdin ihmetellä, että miten haavan ympäristö molemmin puolin vähän punoittaa. Haava on kyllä ollut hyvin kiinni, niin ei uskoisi, että siitä olisi sisään mitään voinut mennä. Huomasin sen jo eilen ja ajattelin, että ehkä pidin kylmää liian kauan siinä. Rasvaan sitä 3 - 4 kertaa päivässä. Miten te muut?

Tein uhkarohkean teon eilen ja kirjauduin pankkiin. Siippani kirjauduttua olen voinut käyttää tietysti verkkopankkia, jos olisi ollut jotain tähdellistä. Meillä on molemmilla näkymä, jossa näkyvät kaikki tilimme - myös säästösellaiset ja molemmilla on käyttöoikeus kaikkiin tileihin. Minä hoidan yleensä kaikki raha-asiat meillä. Laitoin pankille aika purevan viestin. Saa nähdä, kuinka kauan kestää vastaus. Kyselin myös kuluja, jos irtisanomme tilimme. Olen vakavasti harkinnut OP:tä - meillä on vakuutuksetkin Pohjolassa. Meillä vaan on molemmilla ollut koko ikämme tilit Nordeassa. Tai joskus se oli syp ja sen jälkeen jotain muuta. 

Poikamme meni toissapäivänä illalla isäni luokse. Oli eilen sitten puhunut isälleni muistitestiin menosta. Olimme sopineet, että hän tekee sen enkä minä, kun hän on siellä paikan päällä sitten pidempään emmekä olleet etukäteen ollenkaan varmoja siitä, miten isä asiaan suhtautui. Mutta oli suhtautunut ihan hyvin ja minäkin nyt aamulla vielä puhuin asiasta. On usein itsekin mananut jotain, kun ei muista jonkun henkilön tai asian nimeä. 

Isää on vaikeaa saada käyttämään kuulokojetta sekä silmälaseja. Pari päivää sitten, kun oli autolla liikenteessä, niin tiedustelin laseista. Ei ollut pitänyt niitä. Sai kyllä kuulla sellaisen saarnan että oksat pois. Vaarantaa siinä ei vain omaansa, vaan myös muiden turvallisuuden. Pitäisi joskus mennä hänen kanssaan omakantaan tai pyytää sanomaan luvut, jotka näkötestissä sai, kun lasit jonkin aikaa sitten määrättiin - siis kaukolasit. TV:tä katsellessa ei tarvitse niitä, kun TV on iso ja TV-tuoli niin lähellä. Mutta ajokortti toistaiseksi voimassa tämän vuoden joulukuulle, jolloin täyttää 90 v. Sen poika tarkasti eilen, että rillit olivat sentään sisällä. Oli säilyttänyt niitä autossa. Sen tiedän, että ne ovat sitten jääkylmät pakkaskeleillä, niin eihän niitä sellaisenaan voi nenukalle laittaa. Katsotaan nyt, miten oppi menee perille. Aika vaikeaa on enää lähes ysikymppisen tapoihin puuttua. 

Minä alan kohta soittelemaan jälkitarkastusajasta - ja eilen tuli viesti, että olisi fysioterapeutille aika 8.4. mutta siinä ei ollut mitään puhelinnumeroa ajan muuttamiseen.

Mukavaa päivän jatkoa kaikille.

Moi mimmit! Nyt mä ymmärrän, kun varoiteltiin, että tulee hyviä ja tulee huonoja päiviä. Perjantaina jo luulin, että tämähän sujuu hienosti, kävelin takaperin ja oikeinperin ja voimistelin. Lauantaina en ollut päästä sängystä ylös, kun jalka oli ihan jäykkä ja tosi kipeä. Opiaatit olivat loppuneet pari päivää aikaisemmin. Soitin päivällä sairaalaan, kun kipu oli aika sietämätöntä. Sain uudet ohjeet pillereille ja neuvon olla voimistelematta ja kävelyäkin voisi välttää.

Eilinen sitten olikin parempi. Justuksen tytär, vävy ja lempipoikani viettivät eilisen iltapäivän kanssamme ja voi kun oli hauska nauraa ja jutella vaikka mistä muusta kuin mun polvesta. Poika laittoi vaarinsa läppärin kuntoon, asensi meille MobilePayt ja harjoitteli käyttöä meidän kanssa, minulle laittoi ApplePaynkin ja tarkkasi, että osasin käyttää. Että noi nuoret on fiksuja tuollaisissa asioissa!

Justus lähti kuntosalille ja minä vetäydyin omalle puolelleni. Ohjelmassa oli hiustenpesu. Ei uskoisi, miten sekin väsyttää, vaikka istun tuolilla. En jaksa kuivata tukkaa, jääköön millaiseksi jää.

Voi kun tulisi kuiva ja aurinkoinen päivä! Tekisi niin mieli kävellä vaikka vain 100 metriä talomme edessä raikkaassa ilmassa, mutta tihkusateessa ja jäisellä jalkakäytävällä ei onnistu.

Hyvää viikkoa meille kaikille toivottelen!

IL niitä tosiaan tulee. Itsekin muistan miten haastavaa ja väsyttävää oli hiusten pesu vaikka istui suihkussa. Ja hiusten laitto kun tuntui ettei käsissäkään ollut voimaa. 

Mobilepay on hyvä. Kun sen sain niin nauroin muksuille etteikö kellään olisi rahantarvetta kun on niin helppo laittaa sitä. Voitte arvata vastauksen. 

Keli on niin plääh etten mitään saa tehtyä. Tuntuu harmaalta päässäkin. Kaksi poikaa tässä talvilomalla, kaksi vanhemmallaan. Toinen viihtyy koneella, toinen pitkähäntäsissä täissä. Huomenna kun mieskin kotona niin pitää jotain keksiä, minua ei huvita nyt, pelailkoot. 

Mies on vilperin eli tyttärenpojan kanssa Helsingin humussa. Lähtivät eilen hotelliin ja tulevat tänään. Olivat käyneet Kiasmassa silmät pyöreinä ihmettelemässä alastomuutta ja haavoja. 
Tänään Helsinkipyörässä ja siinä välissä kaikenmaailman kauppakeskukset. Olivat käyneet Ruttopuistossa. Mies halusi esitellä missä oli laittanut kihlasormuksen mumman sormeen reilu 47 vuotta sitten. Romanttinen paikka, eikö vain. No paikka valikoitui kun siinä läheltä ostimme sormukset emmekä malttaneet pitemmälle niiden kanssa. Ei sen puoleen kaunis puisto se on. 

Mukavaa alkavaa viikkoa. 

Japena, ihana kihlausmuisto! Ja hyvin olette toisenne valinneet. Mitä tarkoittaa pitkähäntäisissä täissään? En yhtään ymmärrä.

Mä todella turhaudun tähän toipumiseen, mun on vaikeaa tehdä kaikkea hitaasti, kun en kuulu loivakäänteisten heimoon. Uudistin kukkakimppuja tänään, leikkasin uudet imupinnat, poistin huonot ja asettelin uudelleen. Siihen meni aikaa. Pelkästään suihkuun, haavan voiteluun ja hieromiseen, säärien rasvaamiseen ja pukemiseen menee aikaa. Vaikka eihän mulla mihinkään kiire ole, ärsyttää vain olla hidas mummo. Justuskin alkaa tuntua nopsaan toimivalta!

Ja sitten mua keljuttaa, kun ystäväpariskunta ei pääsekään Espanjaan kanssamme huhtikuussa. Mies joutuu kaulavaltimoleikkaukseen, suonet tukossa 70-prosenttisesti. Heidän piti asua vävyn vanhempien talossa ja oltiin suunniteltu vaikka mitä kivaa yhteistä tekemistä. Onneksi sentään Justuksen tyttären perhe on näillä näkymin tulossa. Toisaalta viihdymme siellä itseksemmekin. Alustavasti mietitään nyt pariskunnan kanssa lokakuussa lomailua. Saa nähdä.

Minähän olen luonne, joka suunnittelee ja aikatauluttaa kaiken etukäteen. Korona, Justuksen onnettomuus ja nyt mun polvi sekä monet muut asiat pakottavat muutoksiin ja ehkä vanhoilla päivilläni alan oppia äitini käyttämän sanonnan: jos Jumala suo.

Jatkan Areenalta Agentit-sarjaa. Olen jäänyt koukkuun.

Nyt vaan lyhyesti pitkän Mikkeli-päivän jälkeen. Ymmärrän IL sua sata prosenttisesti tuon suunnittelun suhteen. Tuottaa joillekin läheisilleni vaikeuksia, kun alan juhannuksena suunnitella seuraavaa joulua ja heti joulun jälkeen jo seuraavaa juhannusta. 

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty - on joku viisas aikanaan sanonut. En nyt muista/tiedä, kenen sanonta tuo on. 

Mukavaa viikon jatkoa. 

Hyvin suunniteltu ON puoliksi tehty! Sen vuoksi minulla on puhelimessani erilaisia listoja, kuten jouluhankinnat ja matkalle mukaan kesä/ei kesä! Kaikki vaatii aikansa, mutten kuitenkaan niin varhainen lintu ole kuin Kipa eli ihan puolta vuotta ennen en ala mitään suunnitella. Toisaalta, joku juuri kirjoitti facessa, että hän tarvitsee kaikkeen valmisteluun tunnin: 45 minuuttia rauhassa istuskeluun ja 15 minuuttia viimehetken raivoisaan valmistautumiseen. Se on siis toinen ääripää. Itse olen kyllä huomannut pääseväni parhaimpaan tulokseen pieneen paineen alla, mistä johtuen aikaan ennen siivousfirmaa saatoin pestä hikipäässä vessoja yöllä, kun vieraat olivat tulossa seuraavana päivänä!

Perjantain jälkeen en ole nokkaani ulos pistänyt! Meirämmiäs on hakenut postia ja kertonut minkälainen keli ulkona kulloinkin vallitsi. Välillä on ollut todella liukasta ja välillä loskaa sekä tihkusadetta. No, huomenna on pakko mennä, kun meirämmiäs menee siihen neurologin suosittelemaan terveysperusteiseen ajokyvyn arviointiin, torstaina on sitten taasen kuntosali, sikäli kun ei tule mitään lakkoja ja oletettavasti viimeistään perjantaina käymme kaupassa. Muuten ei mitään ohjelmaa ole, joten saan istuksia rennosti sohvannurkassa lukemassa. Lainasin kirjastosta E-kirjana Richard Osmanin uusimman torstain murhakerho-kirjan ja se on yhtä vetävä kuin hänen aikaisemmatkin kirjansa. Ne ovat suht leppoisia, huumorilla höystettyjä rikoskirjoja, joissa rikoksia ratkomassa on sekalainen joukko eläkeläisiä naispuolisen entisen MI5 vakoojan johdolla. Suosittelen.

Meillä menee passit vanhaksi 1.3. ja meidän piti jo käydä sitä varten valokuvassa, mutta minä olen potenut jonkinlaista silmänurkkien tulehdusta, jossa nurkat ovat punaiset ja lievästi turvoksissa. Vaikka passikuvat ovat  mustavalkoisia, niin en siltikään viitsi otattaa sellaista kuvaa, kun silmäni ovat muutenkin tihrut ja kun kuvassa ei saa edes hymyillä, niin pakko odottaa silmien rauhoittumista. Hieman paremmat ne jo ovatkin, kun olen nurkkia puhdistellut ahkerasti ja käyttänyt kostutustippojakin enemmän kuin yleensä. Sitä paitsi ei passeilla mitään kiirettä ole, kun emme ole minnekään matkustamassakaan. Olen jo hieman miettinyt tarvitsemmeko me yleensä enää passeja, kun voisimme sen sijaan hankkia henkilökortit, joilla pääsee matkustamaan EU:n alueella. Toisaalta, sitten ei olisi enää mahdollista päästä Britteihin, joten ehkä hankimmekin samalla vaivalla molemmat! Yhdessä niistä taitaa saada alennustakin 😉

MobilePay on hyvä. Latasin sen itselleni siinä vaiheessa, kun aloimme käydä ostamassa REKO:sta paikallisia tuotteita ja isolla osalla myyjistä se on. Yksi on sellainen, jolle maksetaan pankkikortilla. Olen sittemmin käyttänyt MP:tä muihinkin maksuihin, kuten teatterilippuihin ja lahjoitin sillä joulukorttirahatkin Syöpäsäätiölle sekä maksoin verkossa varaamani talvirenkaiden vaihdon. IL, olemme me vanhatkin aika fiksuja 😎  Saapas nähdä minkälainen EU:n suunnittelemasta lompakosta tulee, mitään EU:n erillistä digivaluuttaa en kyllä kaipaa.

Käppänä todellakin on hyvä hellittelynimi, vaikkakin sitä on aina käytetty vähemmän hellittelevästi puhuttaessa esim. ukonkäppänöistä! Tiedän kääpiösnautserin lisäksi vain kaksi kääpiö-alkuista rotua eli kääpiövillakoira ja kääpiöpinseri, niin ja onhan vielä kääpiömäyräkoirakin, mutta ehkä niistä ei tuota käppänää käytetä.

Mukavaa viikon jatkoa itse kullekin ja enemmän hyviä kuin huonoja päiviä polvitoipujille 🙂

IL  äitini aina sanoi pitkähäntäsissä täissä kun ei ollut tekemistä ja kyllästytti ja siten oli levoton. Sinänsä minusta outo sanonta ja miten sen nyt tuohon kirjoitinkin.

Nyt meillä jännätään miestä. Keuhkokuvasta löytyi jotain ja tänään tietokonekuvaus.

 

 

Moi mimmit! Nyt on maljat juotu uudelle presidentillemme. Hieman liikututtiin, kun tultiin ajatelleeksi, että tuskin enää 12 vuoden päästä olemme katsomassa silloista presidentin vaihdosta. Vaan eihän sitä tiedä.

Olen vihdoin saanut itseni repäistyä pois sairas-laiskottelumoodista, avannut läppärin ja palaillut elämään. Kampaaja ja kynsihoito on tilattu, fyssari/PT lääkärintarkastuksen jälkeen on tilattu. Tänään olen vielä verkkareissa, mutta huomenna olen päättänyt pukea jo jotain nättiä päälle. Pahoin pelkään, että korkkareitten käyttö on nyt lopullisesti ohi. Onneksi on nättejä kiilakorkokenkiä. Siis enhän mä ole yhtään turhamainen, mutta kuitenkin...

Olen polkenut pari kertaa päivässä restoraattorillani ja jatkanut harjoituksia. Eilen vaihdoin lakanat ja illalla kävelin talomme alakertaan mankeliin. Voi miten hyvältä tuntuu alkaa palata normielämään.

Justus lähti kierrokselleen, on kuulemma tehtävä hankintoja Tokmannilta, Lidlistä ja Cittarista. Pyysin tuomaan lapsenlapsenlapselle 1-vuotiskortin.

Iloista viikonloppua kaikille!