Huomenta,

en nyt yleensä ole ennen kahdeksaa täällä kirjoittelemassa, mutta meidän makuuhuoneessa oli liian kuuma. Patteri oli lähes pois päältä viime viikon, kun siippani oli vapaa-ajanasunnollamme 4 yötä. Mun on vaikeaa (siis nyt jo pystyn) vääntää lattian rajassa olevaa termostaattia, polvi alkaa heti särkeä (jos onnekkaasti on särky vähemmällä) kun niin alas kurotan. Oikeastaan, että siellä olisi hyvä olla, patteriin pitäisi aamulla ylösnoustessa laittaa lisää lämpöä ja illalla hyvissä ajoin laittaa patteri ihan pienelle tai melkein kiinni ja tuulettaa hetki. Eilen jäi ja siippani jo nukkui ja itselläni oli viluinen olo, niin että mittasin jo kuumeenkin, niin en nyt aamusta saanut uudelleen enää unen päästä kiinni.

Japena mulle ei tule Tramalista mitään sivuoireita, ei pahoinvointia eikä hallusinaatioita. Olen muutamaan otteeseen joutunut syömään sitä yhtämittaisesti pitkään - ensimmäisen kerran ennen selkäleikkausta ja sen jälkeen ja toisen kerran ennen eturistiside ja kierukkaoperaatiota v. 2005. ja sen jälkeen. En muista kummastakaan, kuinka kauan söin, mutta selkäleikkausta odottaessa vuorokausiannos kotioloissa oli 400 milliä, mikä on maximi. Silloin en ollut vielä niin tottunut lääkkeisiin, joten onneksi se aika on mulla melkoisen unohduksissa. Selkäleikkauksen jälkeen mulla on aina ollut varalta Tramalia ja ensimmäisten viiden vuoden aikana selän kunto vaihteli niin, että useamman kerran jouduin aloittamaan kuntoutuksen nollasta. No, ei selkä ole koskaan kokonaan kuntoon tullut, mutta niin, että olen kohtalaisesti pärjännyt. Aina välillä olen tarvinnut siihen Tramalia. Aiemman ison polvileikkauksen jälkeen söin Tramalia ehkä kuukauden - kaksi enkä sen koommin, kun polvi johonkin asti kuntoutui, joutunut enää siihen Tramalia käyttämään. Viimeisten vuosien aikana olen joutunut aika ajoin kovaan kipuun Tramalia ottamaan, joskus pari kertaa vuodessa, joskus useammin. Onhan mulla noita tapaturmia ollut noidenkin jälkeen, joihin olen tuota lääkettä käyttänyt. Ikinä ei ole ollut minkäänlaisia tuntemuksia, että siihen kehittyisi jonkinlainen riippuvuus ja aina olen luopunut lääkkeestä heti, kun olen pystynyt. Nythän jouduin taas ennen polvileikkausta syömään sitä useamman kuukauden, kun oli niin kovat kivut ja tulipa mieleeni nyt yksi asia, jonka olin vähäksi aikaa näköjään unohtanut.... Siis suurin osa ajasta aiemmin, kun olen käyttänyt Tramalia, en ole ottanut sitä yöksi. Se kyllä tekee väsyneeksi olon, mutta mun on ollut jotenkin huonoa nukkua sen kanssa. Mitenköhän tuonkin unohdin - vaikka ei ihme tällä lääkemäärällä. Sitä paitsi, kuten olen kirjoittanut jo aiemmin, niin sen teho kohdallani on varmasti laskenut, kun jouduin jo ennen leikkausta sitä niin kauan syömään. Yritin sairaalasta, että olisin saanut tuota samaa, jota sinä Tulirumpu syöt, mutta eivät haluneet antaa (sairaalassa sain sitä). Yritin myös IL: n  Panadol Extend -yhdistelmää, mutta sitäkään en saanut. Antoivat sitten Lyricaa Tramalin lisäksi. 

Kyllä on ihanaa lukea Japena siitä, miten hyvin olet kuntoutunut. Hiihtämässäkin jo ollut. Tosi upeaa. Sullahan oli lokakuussa leikkaus, mutta en muista yhtään oliko alussa vai lopussa. Mutta olet hyvä esimerkki meille muille, joten minä ainakin jatkan toivossa elämistä. 

Tulirumpu kyllä minäkin neuvoisin Japenan tavoin ainakin sitten päivisin pitämään sitä kompressosisukkaa, koska sen positiivinen vaikutus tuntuu olevan iso. Eilen suihkussa käydessäni huomasin, että mulla on varpaiden välissäkin vielä mustelmia. Ja illalla mm. nilkan kohdalla luita särki, kun turvonnut kudos painoi niitä. Voihan tietysti olla, että Japenan lähtötilanne oli niin paljon parempi kuin sun ja mun, mutta on nyt kyllä yrittämisen väärti. Ymmärrän kyllå, että tuntuu epämiellyttävältä. Voi ja ymmärrän sua niin hyvin mm. tuossa hellanpesuasiassa. Mä oon vaan yrittänyt opetella elämään sen kanssa, että rakkaan siippani silmät eivät näe sitä, mitä minä näen. Ihmettelen kyllä, että ei tullut kuin kaksi sanaharkkaa sinä aikana, kun olin niin riippuvainen hänen avustaan. Toisaalta häntä ehkä helpotti tieto, että pääsee sitten maanpäälliseen paratiisiimme hengähtämään, kun pärjään itsekseni. Taisi kyllä tulla jo ikävä hänelle loppuviikosta. Mulla oli porukkaa täällä niin paljon, että ei jäänyt kauheasti aikaa ikävöidä. Ihanaa oli, kun tuli takaisin kotiin. Pieni välimatka silloin tällöin tekee kyllä hyvää, kun olemme koronan alusta alkaen olleet pääosin kahdestaan korvessa metsän keskellä järvi toisella reunalla.

IL mua nauratti, kun luin, miten Justuksen pojanpoika oli nätisti hymyillen vastannut kysymykseesi risteilystä. Mukavaa, että Lyyti tulee sua piristämään. Koirissahan on tunnetusti parantavaa voimaa. Toivottavasti nyt kissahallusinaatioiden sijaan saisit taas Zappan kielestä hallusinaatioita. Ne voivat olla parantavia. Eilen muuten vilahti Maikkarin uutisten alareunassa jokin otsikko, joka koski koirien nukkumista omistajiensa kanssa samassa sängyssä. Ajattelin heti, että pitää käydä lukemassa Maikkarin sivuilta. 

Mä sain eilen uuden kylmägeelisysteemin, jonka kävimme hakemassa IL :n luota. Alunperin oli tarkoitus käydä kahvilla, mutta suunnitelmat muuttuivat. Justus toi tarvikkeet alas ja heti kun olimme äidin luota tulleet, laiton pakkaseen sinne tarkoitetut osat. Tämä vähän poikkeaa aiemmista kylmägeelipusseista, mutta vaihtelu virkistää... ja tätä varmaan pystyy pitämään joitakin harjoitteita tehdessä. Pidin eilen jo kolme kertaa ja juuri äsken hain sen koipeeni. Ylhäällä lonkkani kohdalla on pieni kylmägeelipussi. Seuraavan leikkaus mulla varmasti saman jalan (oikea) lonkka, joka nytkin oireilee näiden kaikkien lääkkeiden läpi. Jännää nähdä, pystynkö yhtään sitten polkemaan kuntopyörää, kun Mikkelin suuntaan muutamme. 

Eilen en tehnyt oikeastaan mitään jumppia, kun edellispäivänä yritin liikaa polven taivutusta ja kostautui oikein kunnolla. Tänään uusi päivä, uusi yritys. 

PS. Suupaltti , mitä sulle kuuluu?
Jännittävää vaalipäivää kaikille. 

Tervehdys täältä pakkasesta. Ja toipumista kaikille polvipotilaille❤️ Luin kyllä viestiketjua, vaikka itsellä nyt ei ole oikein polviasioihin mitään sanomista. Nivelrikkoa on, mutta se on tällä kertaa aika hyvin hallinnassa eli ei ole kipuja ollenkaan. 

Sen sijaan tuo hengenahdistus ja kauhea yskiminen sen kanssa on vain pahentunut. Olin jo varma, että joudun perua sen meidän pikku Alicantematkamme viime viikolla. Torstaina 1.2. oli pakko soittaa päivystykseen ja onneksi ottivat minut vastaan kun kuulivat kai puhelimessa, ettei tuon puheestakaan tahdo tulla  mitään. Siellä kolme ja puolituntia odotellessa tuntui, että yskin keuhkoni riekaleiksi ja ihmettelin, ettei kukaan tullut kysymään mitään. Lääkärille päästyäni taas piti selostaa kaikki uudelleen, mutta lääkäri oli pätevän tuntunen ja oli sitä mieltä, että taitaa olla astma. Kysyi vielä toisenkin lääkärin mielipidettä ja sitten sain maskin kautta avaavan lääkkeen, joka helpotti heti. Ihan ällistyin kun henki kulki ihan normaalin oloisesti. Lisäksi vielä viikon kortisonikuuri, joka alkoi voimakkaammalla annoksella ja pieneni loppua kohden. Kerroin lääkärille, että mulla oli tarkoitus lentää sunnuntaina Espanjaan ja onko viisaampaa jäädä kotiin. Hän sanoi, että nämä lääkkeet vaikuttaa nopeasti eikä näe mitään syytä perua matkaa kun  minulla on mukana Ventolino, jos alkaa ahdistaa.

Siispä me sitten teimme tuon pikku matkamme ja kaikki meni hyvin. Joka päivä jaksoin kävellä pitkiäkin matkoja eikä avaavaa lääkettä tarvinnut montaa kertaa ottaa. Kiipesin jopa Alicanten linnalle, mutta silloin puolivälissä pidin lepotauon ja vetaisin lääkkeen. Oli ihanan kesäistä jo siellä, ainakin näin suomalaiselle. Jotain 20 lämmintä ja se riitti ainakin minulle mainiosti. Tiistaina teimme matkan Cartagenaan ja olimme siellä yhden yön. Kiva pikku kaupunki sekin oli. Illalla näimme karnevaalikulkueenkin. Tämä oli meille sellainen tutustumismatka kun emme ole Espanjassa oikeastaan käyneet. Minä kerran Mallorcalla ja Teneriffalla, mies joskun 30 vuotta sitten Torremolinoksessa. Ehkäpä mekin teemme vielä joskus lämmittelymatkan talvella tuonne Aurinkorannikolle. Minä ainakin viihdyin siellä hyvin. 

Perjantaina tulimme kotiin ja tutkin omakannasta, onko mun Peff puhalluksista tullut tuloksia. Ja olihan siellä. Lääkäri oli jo sen perusteella kirjoittanut, että viittaa astmaan. Tiistaina on vielä spirometria ja sitten ilmeisesti katsotaan lääkitys. Toivottavasti tuossa kaikessa ei mene pitkää odottelua. Nyt kun kortisonikuuri on loppu, huomaan selvästi, että taas alkaa yskimispuuskia tulla ja on pakko käyttää sitä Ventolinoa. Mutta sehän ei ole hoitava lääke. 
Juttelin pitkään eilen veljeni kanssa. Hänellä on ollut astama kai jo 30 vuotta ja sanoi pärjäävänsä lääkkeiden kanssa hyvin. Pystyy liikkumaan, hiihtämään ym ihan normaalisti. Hyvin harvoin tarvii ottaa avaavaa lääkettä. Eli sain toivoa hänen kokemuksistaan. Tää on meillä isän puolelta sukurasitusta. Vanhemmalla siskollakin on astma. Minä olen päässyt oikeastaan pisimmälle ilman tautia. No, katotaan nyt, mitä se lääkäri sitten lopulta on mieltä.

Pakkasta on edelleen täällä kovasti enkä ole nokkaani ulos pistänyt sen jälkeen kun tulin kotiin. Kaunista kyllä ulkona on  kun aurinko paistaa ihanan siniseltä taivaalta. Kohti kevättä mennään pakkasista huolimatta. 

Jännittävää vaali-iltaa kaikille. Nyt iltapäiväkahville. ☕

Kivikasa varmaan suuri helpotus, kun vihdoin sait diagnosin. Henkisesti rankkaa, kun pitää pelätä, että mikä vaivaa. Kiva, että matkakin onnistui. Nyt vaan sitten arkea uuden lääkkeen kanssa. 

Meillä on nyt uusi tuleva presidentti. Pitää sanoa, että liikutuin monessa kohtaa eilen. Olen ylpeä, että saan olla suomalainen, kun ajattelee vaikka, miten hienosti tämä presidenttikisakin käytiin. Ja eilen Alex meni Pekan vaalivalvojaisiin "virallisen" osuuden päätyttyä ennen kuin meni omaansa ja Pekka olisi vastaavassa tilanteessa tehnyt samoin. Kyllä on upeaa yhteistyötä, siinäkin, kun Alex kiitti kaikkia. Hän ei muuten kiittänyt erikseen omia äänestäjiään - vaan kaikkia, jotka olivat äänestäneet. Ja puhui niin kauniisti ja kiitteli läheisiään - vaimon ja lasten lisäksi omaa isäänsä. 

Kovat ajat ovat edessä uudessa pestissä presidentillä. Joutui jo eilen vastaamaan Kiinan lehdistiön aika kiperiin kysymyksiin. Uskon, että uusi presidenttimme tulee lutviutumaan kiperissäkin tilanteissa. Saa nähdä, miten USAn vaaleissa käy. Löytyisikö demokraateilta vielä viime tingassa joku vähän nuorempi kandidaatti, jossa olisi vastusta Trumpille. Trumpilla tuntuu olevan niin hurmoshenkisiä kannattajia, että hän voi sanoa ja käyttäytyä ihan mitä vaan/ihan miten vaan, niin vaikka se olisi kuinka ala-arvoista, niin luultavasti vaan kannatus nousee. Käsittämätöntä. Eilinenkin ulostulo - ihan kun olisi yllyttänyt Venäjää hyökkäämään johonkin Nato-maahan, joka ei ole käyttänyt kahta prosenttia puolustusmenoihin. Siinä kyllä olen samaa mieltä Trumpin kanssa, että Euroopan maiden tulisi käyttää enemmän rahaa omaan puolustukseensa eikä vain luottaa rapakon takaa tulevaan apuun. Suomessa on tämänkin homma hanskassa. Pakkohan se on, kun on niin pitkä yhteinen itäraja.... 

Mun polvikipu on taas pahentunut. Enkä ole varma, mistä johtuu. Epäilyjä on muutama. 

Ps. Tulirumpu , laitan sulle kohta yksityisviestin. 

Mukavaa päivän jatkoa kaikille. 🥰

Hyvää vaalien jälkeistä aikaa. Yritin jo viime viikolla kirjoitella mutta taas katosi kirjoitus kun tuli joku keskeytys väliin.

Minulla jäi vaalitenttien seuraaminen vähiin kun en jaksanut kuunnella illasta toiseen samojen asioiden vatuloimista. Ehkä siitä syystä mietin viime tippaan kenelle ääneni annan koska kummankin ehdokkaan arvot olivat osin ristiriidassa omien arvojeni kanssa. Kokeneita he ovat kyllä ulkopolitiikan hoidossa kumpikin joten siinä mielessä ei ollut väliä kumpi tulee valittua. Kipan kanssa olen samaa mieltä että vaalikampanja oli varmaan siistein ikinä. Ulkomailla voitaisiin ottaa oppia Suomesta tässäkin asiassa sillä Trumpin eilinen puhe oli taas sodan lietsomista Euroopassa ja kansa vaan osoitti suosiotaan, pelottaa. Miten niin isosta maasta ei löydy kannatusta täysipäiselle miehelle tai naiselle? Venäjän vaaleissa taas voi "väärä" ehdokas vaikka tippua ikkunasta tai joutua kymmeniksi vuosiksi vankeuteen.

Toivon helpotusta kipuihin varaosia saaneille. Tapasin lauantaina kauppareissulla tuttavan joka liikkui keppiin tukien. Han kertoi että sai kuukausi sitten samalla kertaa jalkaan sekä uuden lonkan että polven. Saa kuulemma jo hyvin nukuttua ja päivälläkään eivät kivut suuremmin haittaa. Jäykkyyttä vielä on mutta päivä päivältä menee paremmin. 
Täytynee tallentaa kokemuksenne jotta saan niistä vinkkejä kun minulle joskus tulevaisuudessa tulee tekonivelleikkaus eteen. Toivottavasti pärjään vielä monta vuotta entiseen malliin.

Kivikasan oireet ovat tuttuja menneisyydestäni. Minulle syötettiin aikanaan antibioottikuureja toinen toisen perään koska lääkärin mukaan en voinut sairastaa astmaa kun hengitys ei vingu. Viimein pääsin keuhkopolille tutkimuksiin kun olin yskinyt nieluni vereslihalle. Sieltä sain oikeat lääkkeet ja oireet hävisivät heti. Siitä on jo parikymmentä vuotta aikaa ja nyt en tarvitse enää säännöllisesti hoitavaa enkä avaavaakaan lääkettä.

Viikko sitten vietin lauantain Kotkassa yhden järjestön koulutus- ja virkistyspäivässä. Päivä päättyi ravintola Kairossa esitettyyn revyyn Kriisistä kriisiin. Oli mukavaa vaihtelua omissa nurkissa pyörimiseen. 

Minun neuloosini helpotti kun sain kaarrokeneuleen valmiiksi. Purinkin sitä välillä kun en ollut tyytyväinen kuvio-osuuden epätasaisuuteen. Hihoista ja paidasta muutenkin tuli vähän turhan pitkä mutta tosi lämmin se on.
Ulkoilu on jäänyt vähiin kun milloin on ollut esteenä pakkanen, liukkaus, jomotukset tai en ole malttanut jättää neulomustani.
Perjantaina tuli etämies minua liikuttamaan ja perjantaina sekä eilen sain liikuntatavoitteeni täyteen. Jäällä oli nyt hyvä keli liikuskella kun hanki kantoi osittain, vain ohut pehmeä lumikerros oli pinnalla. Lauantaina kävimme katsomassa oman kylän teatteria. Talo oli taas tupaten täynnä ja aplodeja satoi pitkin esitystä. Retkibusseja oli tullut myös lähimaakunnista. Eilen olin talkoovuorossa samaisessa teatterissa. 
Nyt odottelen pesukoneen pysähtymistä ja sen jälkeen lähden lämmittämään vanhaa taloa parin kilometrin päähän. Taidan mennä jalkaisin kun nyt ei ole mitään kuljettamista puoleen eikä toiseen.
Tänään olen ollut ihmeissäni kun puhelin ei ole soinut vielä kertaakaan. Yleensä vapaaehtoistyön tiimoilta maanantai on ollut melkoista soittorumbaa. Toivottavasti tämä ei ole tyyntä myrskyn edellä.

Onneksi pakkaset taitavat helpottaa vähän tällä viikolla. Aurinko alkaa jo lämmittämään ikkunoiden läpi.

Auringosta tuli mieleen laittaa tänne vielä varoitus. Poikani soitti eilen järkyttyneenä että hän oli ollut yksin kotona ja haistanut palaneen käryä talon toisesta päästä. Mennessään katsomaan löysi sohvalta käryämässä olevan tyynyn. Se oli syttynyt kun pöydällä olleeseen suurentavaan peiliin oli osunut aurinko ja aiheuttanut jonkun,🤔 oliko prisma-ilmiö vai joku muu. Hänkin oli lähdössä pois kotoa ja onni onnettomuudessa että se ei syttynyt vähän myöhemmin. Heillä ei olisi ollut enää kotia siinä tapauksessa.
Kuulemma jopa juomalasi tai maljakko voi aiheuttaa kyseisen reaktion. Harvinaista se on mutta mahdollista. Taas uusi pelon aihe. Viime tiistaina kävin alkusammutuskurssilla ja siellä näytetyt videot aiheuttivat sydämentykytyksiä litiumakkujen syttymäherkkyyden ja myrkyllisten kaasujen muodostuksen selvitessä. 

Kaikesta huolimatta nautitaan auringosta ja piilotetaan peilit ja suurennuslasit auringolta.

No takapakkia tuli taas. En pääsekään huomenna spirometriaan kun oli se kortisonikuuri ja sen loppumisesta pitää olla NELJÄ viikkoa ennen testiin menoa. En kestä. Toivottavasti en tukehdu ennen sitä! Nyt täytyy pärjätä Ventolinolla sitten kolmisen viikkoa. Viime yönäkin pari tuntia sai yskiä vaikka olin illalla ottanut kaksi annosta Ventolinoa ennen nukkumaan menoa. Lämpenis edes nämä ilmat, että pääsis ulos. En pysty yhtään olemaan tuossa pakkasessa. 

No, mies meni hierojalle ja lupasi tuoda laskiaispullat....

Isäntä oli pari viikkoa sitten nivustyrä leikkauksessa ja on toipunut hyvin.
Jännitettiin vähän, kun toisen nivusen leikkauksesta oli niin huonovointinen pitkään.
Nyt tosiaan kysyin että tehtiinkö edes mitään? Kun oli niin hyvävointinen. Pääsi samana päivänä jo kotiin.

Oli jo poitsuakin kyytimässä peliin. Poika oli vaalitouhuissa.

Pesukone teki eilen stopin. Piti mennä pesutuvalle pesemään pyykit, mutta isäntä tuli kotiin just kun meinasin pyykkeineni lähteä. 
Väänteli kaikkia nappuloita hetken ja kas kummaa, kone lähtikin käymään?

Nyt pitäis käydä kaupassa, mutta kaivoin pakkasesta viimeisen hernekeittopurkin ja vatsa on tosi täynnä. Hetken huilia ja sitten menoksi.

Aurinkoista päivää kaikille ja kipuileville kivutonta päivää💕

Voi harmi, Kivikasa kun tutkimus viivästyy ja saat odottaa kunnon troppeja.  Mutta jos  näillä kymmenillä on joku uusi jatkuva sairaus "on otettava", niin astma on kyllä varmaan helpoimmasta päästä. Kun lääkityksen saa tasapainoon, se ei juurikaan haittaa menoa.
Mutta jos se ei ole tasapainossa, niin käy kuten mulle viime viikolla.  Meillä on se osa-aikapäiväkoti ja vahdimme parivuotiasta kaksi päivää viikossa. Luontaisetuna on kaikki lastentaudit, joita tässä toista talvea podemme.  Viimeviikolla vuorossa oli RSvirus, mutta eihän me sitä onneksi tiedetty 😂
Joulun allakin oli flunssaa ja siitä jatkui pitkään yskimistä.  Suurensin jo lääkeannostakin, mutta ei oikein auttanut. Isompaa annosta tarvittiin pitempään ja piti jo hakea lisää apteekistakin.  Resepti oli mennyt vanhaksi ja uutta ei saanut, pikaisessti uusintapyyntö. Viikon päästä tuli tekstiviesti, että reseptiä ei voi uusia.  Arvasin, että taas ne haluaa ensin niittä mittaustuloksia, ja aloin mittailemaan ja viestiä terveysasemlle, että täällä tarvittaisiin lisätroppeja.  Jokusen päivän päästä ystävällinen daami soittikin, ja kyseli ummet ja lammet päivitellen perustietoja, kun minä yritin tivata lääkereseptiä ja suurempaa annostusta, että voisin lisätä annosta tilanteen vaikeutuessa, kun kela ei anna lääkettä, jos se on loppunut liian aikaisin.

Hän kertoi vain, että asia etenee, kun saan lähetettyä hänelle PEF-puhallustulokseni.
Kun astma oli huonossa hoitotasapainossa, seuraavalla viikolla iskenyt RSvirus veikin aika huonoon kuntoon ja jouduin varaamaan maanantaiksi Mehiläisen lääkärin, joka totesi, että tulehdusarvo 200 ja äkkiä sairaalaan.  Siellä lähtikin heti rullaamaan ja podin keuhkokuumetta 3 vrk  keuhko-osastolla omassa huoneessani.

Ensimmäinen lääkäri, joka tuli kierrolle, virnisteli, että Teilläkin on sitten ilmeisesti lapsenlapset päiväkodissa! 😇
Nyt alkaa jo henki vähän kulkemaan, mutta soittoa terveysasemalta ei ole vielä kuulunut.  Eikä myös sitä soittoa, jonka piti tulla heti kotiutumisen jälkeen, jossa sovitaan kontrolli tälle viikolle.  Jos tämä tilanne heillä ei korjaannu, pitää varmaan keskittää tärkeämmät lääkärikäynnit yksityiselle.

Palstalla ollaan nyt oltu oikein urakalla sairaalassa ja testattu terveydenhuollon resursseja.  Jospa nyt kevätauringon myötä alkaisi helpottaa ja saadaan kaikki ihana kevät kaikkine uusine polvinemme ja varaosinemme, minulla on ihan tuliterä kuulolaite 🦻

edit: ja ai kamala tuota Mustikkaposken pojan kokemusta. Olipa täpärällä, ja kaikkea sitä pitäisikin osata varoa! Kiitos kun varotit.

Justiin ihmeteltiin, kun ennen pakkaset tappoi virukset. Mutta nyt ne vain pahenee.
Tytön perhe sairasti kovaa adenovirusta, lasten äiti pahemmin. 

Hyvää ystävänpäivää KK60+ - ystävät! 

Myös minun puolestani Hyvää Ystävänpäivää teille kaikille.

Mustikkaposki kyllä oli outo ja pelottava tulipalon alku poikasi luona.

Kivikasa voi harmitus, kun taas siirtyi. Toivottavasti pakkaset edes hellittävät, niin että pystyisit hiukan olemaan ulkona. 

Karmale mukavaa, että isäntä näyttää toipuvan niin hyvin leikkauksesta.

Asics Gel johan sinä kovan taudin sait lopulta. Onneksi on antibiootit.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille. Olen yrittänyt tässä selvitellä, miten on mahdollista, että Nordean tekstiviestiketjuuni on tullut viesti, joka ei taatusti ole Nordeasta. En nyt uskalla omaa puhelinta pankkihommiin lainkaan käyttää ennen kuin saan pankista jonkun kiinni. Yritin päivällä soittaa sinne - se on todella vaikeaa, jos ei halua soittaa kirjautuneena. Ja nyt en halunut. Lopulta pääsin jonnekin ja sain jätettyä takaisinsoittopyynnön. Arvatkaa, soittivatko takaisin. Eivät. 

Piti odottaa, että siippani tuli isäni luota, että sitten pääsin hänen puhelimellaan laittamaan viestiä.... enkä tiedä, kuinka kauan kestää ennen kuin joku lukee sen. 

En nyt voi mennä omakantaan enkä Maisaankaan ja olisin tarvinnut molempia. Harrrmitttaaaaaa. 

Yritän päästä irti harmituksesta ja viimeistellä huomisen noutotilauskauppalistan. 

Voikaa hyvin ja pysykäähän pystyssä. Taitaa tulla taivaalta seuraavina päivinä lunta, räntää ja vettä.