Moi
ja mukavaa maanantaita! Mites teillä äitienpäivät meni (siis niillä, jotka sellaista viettivät)?
 
Mulla oli nimittäin ihan ihana äitienpäivä – tai oikeastaan koko viikonloppu.
 
Lauantaina aamupäivällä ajeltiin Hankoon. Takapenkillä istui teekkarineito joka kertoili koko matkan ajan kuulumisiaan – ei ollut nähty meidän Espanjasta paluun jälkeen (siitäkin jo puolitoista kuukautta!) kuin kerran, silloinkin ihan pikaisesti.
 
Kannettiin auton tavaratilan täyttäneet mattokääröt (yhteensä 10 metriä) ja astialaatikot (kivoja kirpparilöytöjä ja lautastehtaan postimyyntitarjouksia) sisälle ja tartuttiin puutarhatyökaluihin. Tytär siirsi syreenejä juhannusruusujen paikalle ja päinvastoin, mä heilutin haravaa, teekkarineito naksutteli oksasaksia, vävyn moottorisaha ulvoi ja UK kantoi karahkoja tontin rajalle josta ne joskus kai päätyvät puhtaanapitolaitoksen hoiviin. Koirat telmivät ruohikolla.
 
Syötiin lounasta ja juotiin kääretorttukahvit (mä olin perjantaina leiponut yhtä ja toista), vedettiin hiukan henkeä ja käytiin kävelemässä Hangon hienoilla hiekkarannoilla ja meren hiomilla kallioilla. Katsottiin euroviisuja ja välillä vilkuiltiin verhon raosta, josko niitä luvattuja revontulia olisi näkynyt. Ei näkynyt, ja viisujen pistelasku jäi katsomatta kun kaikilla taisi olla ns. raitisilmamyrkytys.
 
Eilen sitten ihana brunssi (melkein venähti lounaaksi) Hangon kasinolla jossa joka ikinen pöytäkunta näytti juhlivan äitejä ja isoäitejä.
 
Nyt muhkea vaaleanpunainen ruusu kukoistaa keittiön pöydällä ja kolmen sukupolven naiset etsivät kalenteristaan yhteistä aikaa iltapäivän teehetkelle. Tytär + mä saimme sen lahjaksi perheen nuorisolta. Abipoikakin näet saapui paikalle sunnuntaina. Aamujunassa, vaikka oli bailannut kavereiden kanssa pari päivää Tallinnassa.
 
Nyt ryömitään taas veneen alle (pohjan maalaus!) ja huomenna kurlataan kurkku kuorolaulukoulun kevätkonserttia varten. Kevätvirsiä kirjasto raikaa!
 
Jossakin välissä pitää myös koulia tomaatintaimia. Retiisit työntävät jo lehteä, ja salaateissa on pieniä ituja. Parveketarhuri on onnessaan.
 
Topakkaa toukokuuta teillekin!

PS. Mustikkaposki - hyvä kun sait pidetyksi puolesi noissa terveysasioissa. Ja IL:lle toteaisin, että joo, jossakin vaiheessa sitä on vain pakko todeta että erilaiset notkeutta ja/tai voimia vaativat suoritukset saavat jäädä. Polvileikkauksesta ei ole kokemusta, mutta jalan katkeamisesta saakka vaivannut jäykkänilkkaisuus pakottaa varomaan askeleitaan. Komerossa on ollut kahdet korkokengät (maltillinen mitta!) mutta nyt meinaan panna ne pussiin ja viedä kirpparille. Sievät ballerinat tai reippaat loaferit sopivat paremmin mun tyyliin - pakko kun on. 

Hei hulinaa. Paitsi nyt on hiljaista kun olen yksin kotona.
Äitienpäivää olin viettämässä oikein pitemmän kaavan kanssa Oulussa pojan perheessä. Menin jo helatorstaina kun vanhempi tytär miehensä kanssa tuli sinne myös. Hain heidät Oulun asemalta tullessani. 
Tytär oli tuonut minulle tuliaisena Ellen Svinhufvud-leivoksen kun olin joskus sanonut, etten ole ikinä sitä maistanut. Leivos oli somassa laatikossa ja päällä luki: äidille. 😄 Sen sitten iltakaffin kanssa herkuttelin muiden kuolatessa vieressä. 
Oltiin jo aiemmin ehditty olla tovi pikku tyttöjen kanssa ulkona leikkipuistossa. Vanhempi tyllerö innoissaan esitteli kummeilleen uudet leikkipaikat. Hehän muuttivat tähän uuteen kotiin ennen pääsiäistä.
 
Perjantai meni kaikenlaisissa askareissa. Me "vieraat" lähinnä leikittiin ja hoideltiin lapsosia jotta poika ja miniä saivat toimitettua omia asioitaan ym. Ulkona oli perjantaina tosi kalseaa ja kun iltapäivällä lähdettiin lasten kanssa ulos, räntää vihmoi. Se ei kyllä menoa haitannut. Ainakaan lapsilla😃
Lauantaina oli kaunis päivä ja lähdimme koko porukalla Kiiminkiin Koitelinkosken retkeilyalueelle. Siellä olikin komeat maisemat ja kosket kuohui kun vettä oli vielä melkein tulvimalla. Helppo oli kärräillä pienintäkin kun ympäriinsä meni leveitä lankkupolkuja ja tulipaikkojakin oli useita. Paistettiin makkaroita ja vaahtokarkkeja. Kolmivuotiasta sai kyllä koko porukka vahtia kun vettä oli vähän joka puolella. Itku hänellä tuli kun alettiin lähtöä tekemään. Lohdutusta sai  kun mentiin vielä lopuksi jäätelökioskille. Olipas se mukava retki. 
Matkalla kysäisin tyttäreltä, että mitäs tänään päivälliseksi sitten syötäisiin. Tytär siihen, että tänään kyllä syödään jotain valmista. Minä kuvittelin, että haetaan kaupasta jotain... Oltiin lähdetty aamulla jo kymmenen tienoilla retkelle, joten oltiin takaisin yhden maissa, jotta yksivuotias pääsi päiväunilleen. Minuakin ramaisi ulkona olo, joten otin päikkärit olohuoneen sohvalla. Kun siitä tokenin sanoi tytär, että ole valmis neljältä, lähdetään jonnekin. Minä vähän hermostuin kun ei etukäteen mitään puhetta ollut mistään menoista eikä tietenkään ollut "mitään päällepantavaa". Ei kuulemma tarvi mitään kummoista. Miniä siinä kuitenkin tälläytyi mekkoon ja tyllerötkin puettiin nätisti. Oli mulla sentään Mari-paita farkkujen kaveriks. Täytyi kelvata. Tukkakin oli päivällä pipon alla ihan lättänäks menny ja yritin vähän föönätä sitä. 
Sitten lähdettiin ajelemaan, tytär navigoi minua kun en tiennyt minne mennään. Päädyttiin sitten Nallikarin ravintolaan meren äärelle. Olen siellä viime kesänä käynyt ja kiva paikka onkin. Tytär ja vävy kustansivat sitten koko porukalle ruuat. Minua vähän hirvitti ja meinasin jättää alkuruuan väliin, mutta tytär sanoi, että nyt vaan kaikki, muuta äitienpäivälahjaa ei ole tulossa 😅 Hyvät oli ruuat ja vielä parempi seura kun oli rakkaat ympärillä. Paitsi nuorempi tytär miehensä kanssa puuttui tällä kertaa😢 Oli tosi mukava olla noin lauantaina kun ravintolassa oli rauhallista. Ei haitannut, vaikka lapsetkin vähän touhaili omiaan välillä. Ihmeen hyvin kyllä jaksoivat sen kolmituntisen.

Niin sitten sanoin, että sunnuntai-aamuna ei kenenkään tarvitse nousta ainakaan minulle mitään kahveja keittelemään. Tiedän, että varsinkin poika ja miniä tykkäävät nukkua, jos suinkin voivat. 
Heräsin sitten aamulla kolmivuotiaan pikku Murusen suukkoon. Hän tuli mummun viereen köllöttelemään ja katsomaan pikkukakkosta. Tytär kohta heräili ja alkoi valmistella aamiaista ja se olikin herkullinen. Hän paistoi  banaanilettuja, teki hedelmäsalaattia ja tietysti siinä oli sitten leipää ja jogurttiakin ym.  Oli kiva taas porukalla syödä. 
Yhtäkkiä tytär ja poikani lähtivät kuulemma viettämään sisarusaikaa ja tulivat jonkun ajan päästä kukkien kanssa. Miniä ja minä saimme komeat markettaruukut. Kumpikin kun olimme puhelleet pihahommista ja istutuksista😃
Olivat pienen täytekakunkin hakeneet yllätykseksi. Meillä olikin sitten vähän kiirus lounaan kanssa kun piti ehtiä kakkukahvitkin juoda ennen junalle lähtöä. Minä vein tyttären ja miehensä junalle ja jatkoin sitten kotiin. 
Nuorempi tytär oli lähettänyt vähän vitsillä minulle mobilepaylla kahvirahat oman kylämme kivaa kahvilaa varten kun tiesi, etten ole kotona. Joten ajoin suoraan kahvilaan ja nautin vielä päivän lopuksi kahvin, lohipiirakan ja tiramisuleivoksen. 
Olipas se ihana äitienpäivä. 

Tänään olen vain oleskellut. No hierojalla kävin aamupäivällä ja nyt iltapuolella täydensin veroilmoitusta ja lähetin menemään. Minähän kiltisti ilmoitan sentilleen mun vähäiset käsityötuloni. Niistä ei kyllä valtion kirstuun suuria kilahda eikä talous pelastu😅
Siitäpä tulikin mieleen, että pitäisi vähän taas ommella....

Teidän retkipaikka oli tässä minun naapurissa 
Instassa oli niin tutunnäköisiä kuvia. 

Oli kiva lukea teidän kaikkien Äitienpäivän vietoista. 

Minä olin mieheni kanssa viime viikon Etelä-Pohjanmaalla siivoamassa kälyn jäämistöä. Hänellä oli vaatetta 50 vuoden takaa, vanhoja koulukirjoja (kielten opettaja kun oli) ja kaikenlaista muutakin tavaraa yllin kyllin. Minä lajittelin vaatteita jätesäkkeihin - ja niitä tuli useita. Kaksi muuttolaatikollista valikoin kirpputorille vietäväksi ja joitain harvoja vaatekappaleita jakoon teineille. Mies siivosi isoa pihaa, mutta sai vain pienen osan kuntoon, sillä syystyöt olivat jääneet väliin kälyn sairauden takia. Minäkin kiskoin pitkästä kukkapenkistä kaikki talventörröttäjät pois. Katsotaan, mitä sieltä alkaa kasvaa; osa ainakin näytti olevan perennoja. Jäteasemakäyntien yhteydessä mies kävi lounaalla kirkonkylän baarissa ja toi minulle annoksen, joten ruoanlaittoon ei tarvinnut tuhlata aikaa. Lopuksi siivosin vielä kaikki paikat ikkunanpesua lukuunottamatta. (Se olisi ollut varsinainen urakka, sillä toinen kerros ikkunoista olisi pitänyt irrottaa eikä kaikkiin ulkoikkunoihin olisi ylettynyt maasta käsin.) Sormet haavoilla, lopen uupuneina ja minulla itku kurkussa ajoimme kotiin. Nyt ei väsymys tahdo väistyä kummaltakaan.

Toivoin salaa, ettei Äitienpäivää vietettäisi tällä kertaa meillä, ja se toive toteutui, kun tytär kutsui meidät kaikki luokseen lounaalle. Juhlimme samalla tyttären syntymäpäivää ja vävyn nimipäivää. Pojan perheeltä sain musikaalilipun Vaskivuoren lukion Pikku naisia -esitykseen ja kankaisen remmin älykellooni (kumisesta saan ihottumaa). Tyttären perheeltä tuli 3 tunnin siivousfirman lahjakortti. Sen ajattelin käyttää ikkunoiden pesuun, kunhan mänty lopettaa kukintansa kesäkuun alkupuolella. Se keltainen siitepölyhän leviää joka paikkaan!

Lauantai-iltana myöhään paloi Espoon saaristossa sukumme sauna ja vanha kesämökki. Sisareni olivat olleet saunomassa illalla ja ehtineet jo nukkumaan "uuteen" mökkiin, kun koira alkoi haukkua kiihtyneenä. Sauna oli jo ilmiliekeissä ja palo levisi maastoa pitkin vanhaan mökkiin. Palokunnalta kesti kauan päästä perille ulkosaaristoon. Onneksi tuuli kävi suoraan mereltä, joten lähimpien naapureiden mökit säästyivät! Ja onneksi toinen sisareni ei ollut vielä siirtynyt nukkumaan kesäkäytössä olevaan vanhaan mökkiin! (Tämä mökkiasia hiertää jonkin verran välejämme, sillä teoriassa minä omistan siitä 1/3, mutta sisareni ovat täysin omineet mökin, enkä minä ole käynyt siellä nyt 10 vuoteen, koska tilanteesta johtuen pahoitin aina mieleni. Näin ollen haluaisin myydä osuuteni, mutta toisilla "ei ole varaa" ostaa sitä.)

Ihanaa, kun pitkästä aikaa lämpö palasi ja aurinko paistaa!

Hei Ihanaiset pitkästä aikaa,

Elämäni on ollut tänä vuonna aikamoista matalalento verrattuna viime vuoteen. Olen tavannut ystäviä ja käynyt kultuuririennoissa, kaksi kertaa oopperassa ja Joutsenlammen vielä tässä kuussa, se pitää nähdä viiden vuoden välein, minun ensirakkauteni baletin saralla 🥰. Siskoja kävin tapaamassa Turussa, käytiin yhdessä syömässä ja teatterissa, kivaa. Amos Andersonin kotimuseossa käytiin eläkeläis porukan kanssa, oli hyvä opas ja sen jälkeen yhdessä Tornissa syömässä. Ruuat ovat kyllä ravintoloissa ja muutenkin kallistuneet hurjasti. Alkuvuosi on täynnä lastenlasten synttäreitä, taas yksi lapsi vanheni aikuiseksi, miten tässä näin pääsi käymään 🤣. 
Tansseissa on käyty kiitettävästi, joskus kolmekin kertaa viikossa. Hyvä niin, kun nyt tulee pieni tauko. Kirjoittelen tätä sairaalan sängyssä, päättivät lääkärit poistaa minulta sappirakon, olen nyt sitten tasaisen sapekas.  Mitään kipuja minulla ei ole ollut mutta, kun reuman kontrollissa veriarvot ovat olleet normaaleiden arvojen ylä tai alapuolella reilustikin otettiin vatsan ultra jolloin savesta ja haimasta löytyi polyyppeja tai jotain pompuloita. Tänään sappi sitten poistettiin, harmaa ei tietty voida mutta kirurgi lupasi, että sen tilannetta seurataan. 

Teidän kirjoituksianne on ollut ilo lukea mutta omaa osuuttani en vaan ole jaksanut täyttää. Viime viikot olen auttanut ystävääni muuttosiivouksessa. Hän palasi asuntoonsa takaisin putki- ja maalämpöremontin jälkeen. Vuorakämpässä oli pitkä lista mitä pois muuttaneen pitää tehdä ja vaikka ystäväni on elänyt siististi niin siivottavaa riitti. Minä, joka inhoan ikkunan pesua, lupasin pestä ikkunat molemmissa paikoissa. Mitä ihmettä, enhän ole kotonakaan pessyt ikkunoita enää pariinkymmeneen vuoteen 🥵🫣. Vuokrakämppääm kuului ”ilmainen” pyykkitupa ja mehän pestiin kaikki mitä vaan keksittiin, sekin oli minun hommani. Tein sen paljon mieluummin kuin tavaroiden pakkauksen. Iltaisin olin ihan poikki, ystäväni ruokki minut mutta paino humpsahti silti alaspäin. Uskomatonta, silloin, kun taistelin muutaman ylikilon kanssa en millään saanut niitä pois ja nyt, kun painon ei tarvitsisi enää pudota pitää olla tarkkana, että syö tarpeeksi.

Viime viikolla käytiin Tukholmassa, ystäväni ei ole käynyt siellä pitkään aikaan ja minullakin on ollut joku määrätty museo tai kohde johon olen keskittynyt . Nyt päätettiin, että lamsitaan vaan vanhassa kaupungissa ja puistoissa ja nautitaan keväästä. Katin villat, että meillä oli huono tuuri. Edellinen päivä oli ihan jees ja meidän retkeä seuraava päivä oli puolipilvinen ja lämmin eli mitä mainioin kävelysää.
Meille sattui sitten kylmä, sateinen ja tuulinen päivä 😖. Ei menty kaupungille, kun jo pelkkä ikkunasta ulos vilkaisu kai vilunväreitä pintaan. Syötiin sitten kumpanakin iltana hyvin herkullista ruokaa. Aloitettiin ravunpyrstö hummerimajoneesi alkupaloilla, minä valitsin pääruuaksi villisikaa ja ystäväni monnia, hän söi myös jälkiruuan en muista mitä mutta annos oli tosi kaunis. Ruokailu lopetettiin kahviin ja konjakkiin. Seuraavana päivänä meidän piti mennä syömään Happy Lobsterin äyriäialautanen mutta se maksoi 65€ /hlö 😳, ei menty. Mentiin takaisin Bon Vivantiin ja vaihdettiin pääruuat, mutta minä otin alkuruuaksi karitsaa, miten ruoka voikin olla hyvää ja siihen tarjoilijan suosittelemat hyvät viinit 😋🤗. Kallista sekin oli mutta sen arvoista.

Pitää lähteä vähän käytävälle jaloittelemaan, nautitaan helteistä tai ainakin kauniista ilmoista niin kauan kuin niitä riittää ☀️. Ai niin, valvoin maanantaina vai oliko se sunnuntaina ja menin yöllä unenpöpperössä takapihalle tiirailemaan revontulia mutta eipä niitä näkynyt. Näkikö joku muu? 

No olipas täällä vaikka mitä juttuja, ihanista äitienpäivävietoista saunan palamisiin. Ja miten kiva kuulla Suupaltistakin.

Minullakin oli onnellinen äitienpäivä. Justus lähti tyttärensä perheen kanssa ostosristeilylle, mikä ei minua innostanut yhtään. Menin siis oman tyttäreni luokse. Ei oltu nähtykään kuukauteen ja Zappa oli niin iloinen, ettei sille ulinalle ja suukottelulle ollut tulla loppua ollenkaan. Sitten se yritti tekeytyä ihan pieneksi sylikoiraksi ja mönki mun syliin sohvalle, jolloin vain sen maha oli mun sylissä, etu- ja takapää sohvalla.

Unelmavävyni valmisti possunfilettä, parsaa ym. ja Heviteini oli tehnyt kahvin kanssa suklaa-vaahtokarkkiunelman. Me saimme tyttären kanssa istuskella ja vaihtaa kuulumisia. Sain lahjaksi Vivaia-verkkokaupasta valita haluamani kengät, ollaan tilattu sieltä ennenkin ja ne kengät ovat kuin aamutossuja jaloissa. Otin leveälestiset mustavalkoballerinat, kun sellaiset ovat nyt kuulemma kovasti muotia ja satuinpa tilaamaan myös kenkiin kuuluvan käsilaukun. Nyt täytyy heittää jotkut kengät pois ja antaa joku käsilaukku jollekin.

On ihanaa, kun pojatkin vielä halaavat mennen tullen ja vanhempi yltyi antamaan suukon poskellekin. Minulla on tapana pistäytyä kummankin huoneessa juttelemassa heidän asioitaan kahden kesken. Juniori näytti kuvan nykyisestä tyttöystävästään ja helppohan minun oli sorjaa ja kaunista tyttöä kehua. Heviteini taas kyseli, olisiko minulla antaa jotain hyvää tippiä inssiajoa varten ja olin hyvin otettu, neuvoin pysymään rauhallisena ja luottamaan omaan ajotaitoonsa.

Maanantaina sitten taas kuntosalille ja vesijumppaan, vaikkakin jumppakaverit huusivat, että mene pois ruskea ihminen! Tänään olin elämäni eka kerran faskiahieronnassa, kun tuo koipi muistuttaa edelleen isoa tukkia. Olen käynyt elämäni varrella vaikka minkälaisissa hieronnoissa, mutta tämä oli parasta kaikista. Aloitti poskista ja minä sanoin, että hei toi jalkahan mulla on kipeä. Fyssari käski olemaan arvostelematta ja jatkoi kaulan hieromisella (siinä on arpi kilpirauhasleikkauksesta), eteni koko kropan jalkapohjaan asti. Käski lopuksi menemään kyykkyyn ja minähän ällistyksekseni kyykistyin hienosti. Olin niin pökerryksissä kotiin lähtiessäni, että älysin vasta autossa, etten muistanut maksaa. No ehtii kuulemma myöhemminkin.

Justus sai tänään kuulolaitteensa ja ihmetteli, kun kuuli omat askeleensa ja miksi auton vilkku on niin äänekäs ja miksi autotallin ovi pamahtaa niin lujaa.

Ja päivän hienoin uutinen tuli Justuksen vanhimmalta lapsenlapselta: pitkä matikka ja psykologia L ja kaikki muut E. Minähän olin kysellyt pojalta jo kirjoitusten aikaan kuulumisia, joten hän ilmoitti minulle eikä vaarilleen tuloksista, olin siitäkin aika otettu. En voisi enempää riemuita edes omien lastenlasteni kirjoituksista, tuo poika on tullut minulle vuosien varrella niin läheiseksi. 

Nyt on yo-juhlat tiedossa. No jaa, olen ostanut jo lahjankin ja koltun itselleni. Läpimeno oli aika varmaa, arvosanoja vaan odoteltiin. Poika ei ollut osannut odottaa äidinkielen E:tä ja epäili tuloksissa olevan virheen! Seuraavaksi sitten jännätään, mihin lukioon hänen veljensä ja Juniori pääsevät.

Näiden nuorten elämää on loputtoman hauska seurata. Parin viikon päästä yksi bonuslapsista haluaa tuoda miesystävänsä näytille ja vanhin bonuslapsenlapsi haluaa taas käydä näyttämässä, mitä se pikkuinen lapsenlapsenlapseni on oppinut (ja eittämättä hakemaan Espanjasta ostamiani suloisia vaatteita).

Huomenna allasjumpan jälkeen suunnataan mun mökille ja ensi viikolla mennään laittamaan Justuksen mökkiä kesäkuntoon. Puuhaa riittää.

Tampereelta tervehdys!

Viikkoon en ollut täällä edes käväissyt, joten olikin sitten runsaasti lukemista. Kivoja juttuja oli, paitsi tietenkin Pikselin kertoma tulipalo, jossa ei onneksi tullut kuin aineellisia vahinkoja.

Viimeksi olen näköjään kirjoittanut 29.4., joten lienee pakko aloittaa vapusta. Kuten kerroin, olin varannut pöydän Tiiliholvista ja kyllähän heidän vappumenunsa olikin maistuvainen. Valitsimme alkudrinkiksi cavaa, joka tietenkin oli hyvää. Alkupalat tarjoiltiin buffetpöydästä ja siinä oli monenlaista herkullista kalaa, salaatteja, lihapullia ja sen sellaista. Valitsimme lämpimäksi ruoaksi sisäfileepihvit maistuvalla punaviinikastikkeella ja röstiperunalla. Maut olivat kohdillaan, mutta meidän olisi pitänyt vaihtaa annokset päikseen, sillä minun pihvini oli huomattavasti paksumpi kuin meirämmiähellä, mikä tarkoitti sitä, että hänen oli melkein well done ja minun hieman liikaa raakaan päin. Minun mielestäni lihakaan ei ollut ihan niin laadukasta kuin mihin olemme muualla tottuneet. Sisäfileehän on siitä hyvä, että se antaa aika paljon anteeksi paiston suhteen (paitsi jos se on oikeasti liian raakaa!), mutta jotenkin se nyt vain ei ihan ollut totutun hyvää. Vai olemmekohan me liian vaativaisia. Toisaalta liha ei ollut kotimaista, mikä yleensä on minulle erittäin tärkeää. Ne muutamat vakioravintolat, joissa yleensä käymme, käyttävät kaikki kotimaista lihaa. No, tunnelma oli kuitenkin iloinen, vaikka johtuen ehkä kellonajasta (klo 14.00) väkeä oli aika vähän. Tarjoilijat olivat asiansaosaavia, palveluhenkisiä, ystävällisiä ja valmiita jopa rupattelemaan hetken niin salliessa.

Kuntosali meni kesätauolle 2.5. ja nyt olen tutkiskellut kaupungin kesäliikuntavalikoimaa, joka alkaa 3.6. Olen ajatellut Nääshallissa järjestettäviä venyttelyä sekä jumppaa ja mahdollisesti myös yhdistettyjä kävely-jumppa juttuja. Kesälikunnat ovat maksuttomia, joten siinäkin mielessä se olisi sopivaa. Täytyy nyt vain aivopestä meirämmiäs innostumaan.

Meirämmiähestä puheenollen, hän oli vaihteeksi pari päivää sairaalassa. Varhain maanantaiaamuna heräsin kolahdukseen ja ajattelin hänen kaatuneen vessareissulla, mutta miestä ei näkynyt missään. Sitten kuulin jotain epämääräistä ääntä makuuhuoneesta ja mennessäni katsomaan löysin hänet lattialta sängyn vierestä vekki silmäkulmassa ja melko taju kankaalla. Soitin hätäkeskukseen, joka toimitti ambulanssin ja lääkärikin tuli paikalle. Mittailivat verenpainetta, sokeria ja vähitellen meirämmiäs alkoi palata tajuihinsa, mutta oli hieman muissa maailmoissa. Ambulanssilääkäri sanoi hänen sen hetkisen tilansa vaikuttavan jonkinlaisen kouristuksen jälkitilalta, johon en tietenkään osaa ottaa kantaa, kun heräsin vasta kolahdukseen hänen ilmeisesti pudotessa sängystä. Hänet vietiin päivystykseen, josta hänet siirrettiin osastolle, muttei tilanpuutteen vuoksi TAYS:iin vaan Hatanpään puistosairaalaan. Soittelin sinne pari kertaa ja kaikki tuntui olevan hyvin. Kävin häntä katsomassakin ja vein hänelle kotiutumista varten vaatteet, kun hän lähti kotoa pelkissä pikkuhousuissa. Hoitajat eivät osanneet sanoa mitään varmaa kotiutumisajasta ja tiistaina aamulla soitettiin, että mies voi kyllä hyvin ja haluaa jo kotiin, joten voi olla, että hän pääsee kotiin keskiviikkona. No, sitten iltapäivällä soitettiin uudestaan ja kerrottiin, että kun miehen vointi ei enää edellytä sairaalahoitoa ja hän haluaa itsekin kovasti palata kotiin, niin hänet kotiutetaan saman tien. Meillä oli parastaikaa siivoojat enkä tietenkään voinut lähteä häntä hakemaan, mutta sairaalasta hänet laitettiin kela-taksiin ja minä "lunastin" hänet täällä päässä, kun hänellä ei ollut lompakko mukanaan.

Nyt hän on kyllä ihan hyvävointinen ja vääntää taas oluen juomisesta 😠 eikä ota kuuleviinkaan mitään järkipuhetta. SIlmäkulman vekki vaati kolme tikkiä ja silmän ympärys on ihan musta. Tänään kävimme verikokeissa, kun meirämmiähellä on ensi viikolla geriatrikäynti ja minunkin täytyy alkaa valmistella ajokortin uusimista. Hieman hänen silmänsä herätti kiinnostusta kanssaihmisten taholta, mutta todennäköisesti kaikki vain ajattelivat hänen kaatuneen. Niinhän vanhoille tuppaa käymään.

Että tällaisia "seikkailuja" täällä meillä on tapahtunut. No, nyt on sentään kesäinen ilma. Sinivuokot kukkivat pihalla ja tulppaaneissakin on hyvät nuput, joten odotettavissa on lisää väriä. Skillat alkavat olla uloskukkineita, mikä on harmi, ne kun olivat niin kivan näköisiä meidän muutoin sangen karulla pihallamme. Saa nähdä miten atsalea ja alppiruusu sekä syreenit selvisivät kevään keikkumisesta, joka ainakin lumen osalta toivottavasti on jo ohi!

Toivottelen teille kaikille aurinkoisia ja lämpimiä päiviä ja toipumisia heille, joilla se on vielä kesken 🙂