Tervehdys Tampereelta!

Mitään en ole tehnyt enkä meinaa juuri mitään tehdäkään! Heräsin tänään "normaalisti" vähän ennen kymmentä ja sitten valkeni, että olemme siirtyneet kesäaikaan ja kello olikin vähän vaille yksitoista. Siis melkein puolet päivästä oli lusittu 😆

Suurin osa kelloista on väännetty kesäaikaan, mutta muutama on vielä jäljellä. Meillä on ihan liikaa kelloja ja kaksi niistä on oven yläpuolella (siis eri huoneissa tietenkin!) enkä minä ylety niihin. Saa nähdä, missä vaiheessa saan meirämmiähen hoitelemaan ne. Viimeksi toisen kanssa meni pari päivää ja muistin toisen olevan jo valmiiksi kesäajassa, mutta meirämmiäs olikin kääntänyt sen jossain vaiheessa, joten niin helpolla emme siis pääse! Muuten ei kesäajasta sen kummempia haittoja ole syntynyt, kun en ole koskaan miettinyt mitä kello oli ennen ja mitä se on nyt. Olenpahan vain heti alkanut elää kulloisessakin oikeassa ajassa ja kun nukun hyvin, ei tunnin siirtely puoleen tai toiseen haittaa nukkumistakaan mitenkään.

Mehän emme näitä erilaisia juhlapyhiä mitenkään erityisemmin vietä. Ei ole koristeita eikä pöytääkään kateta sen kummemmin. Facebookissa olen nähnyt toinen toistaan hienompia pääsiäisasetelmia ja -kattauksia ja ihailen niitä kovasti, mutta me nyt emme vaan ole mitään juhlapyhäihmisiä varsinkin, kun kaikissa on uskonnollinen tausta, joten sieltäkään ei viettämiseen synny aihetta. Eilen söimme mämmiä ja kävimme keskiviikkona Mikon Leivän myymälässä ostamassa vuoden mämmit eli viisi rovetta, jotka nyt odottavat pakkasessa.

Tampereen Kauppahallissa on Nygrenin kalamyymälä ja heillä on jo vuosia ollut nk. perjantaimyyssi, jonka voi tilata etukäteen ja hakea torstaina. Siellä on ollut erilaisia kalaherkkuja kuten madekeittoa sekä erilaisia savustettuja ja marinoituja kalajuttuja. En ole sellaista aiemmin tilannut, mutta nyt heillä oli pääsiäismyyssi, jossa on laakeassa astiassa lokeroihin pakattuna graavilohta, lämminsavulohta, mangorapumajoneesiherkkua, katkarapumajoneesiherkkua, valkosipulissa ja rosmariinissa marinoituja tiikerirapuja, heidän itse valmistamaansa perunasalaattia sekä punasikuri-parsasalaattia. Syötävää on yhteensä n. kilo, joten siitä riittänee hyvin kahdelle ja lisäksi keitän muutaman perunan. Mikäli tämä maistuu yhtä hyvältä kuin näyttää ja kuulostaa, niin saatan alkaa tilata myyssejä useamminkin.

Lumet alkavat olla ns. mennen talven juttua, joten ellei tule takatalvea, niin voimme alkaa valmistautua kevääseen. Pihalla on vielä vähän lunta, kun aurinko ei joka paikkaan osu, mutta haihtumalla lähtee iso osa ja kun päivät lämpenevät, niin ei kestä kauaa, kun kaikki on poissa. Tosin meirämmiäs ei "ehtinyt" syksyllä haravoida pudonneita lehtiä pois, joten nyt lumen alta paljastuu puolimädäntyneitä littaantuneita lehtiä, jotka eivät ole mikään pihan kaunistus. No, jahka ne kuivuvat, niin ehtiipähän ne vieläkin haravoida. Vastapäisen taloyhtiön ja meidän välissä oleva kuusiaita sen sijaan on melkoinen murheenkryyni, kun se on päässyt kasvamaan turhan korkeaksi. Aikaisemmin sen yletti siistimään pensasleikkurilla maasta käsin, mutta nyt se vaatii jo jonkinlaisen telineen ja pelkään pahoin, ettei pensasleikkuri enää riitä, vaan tarvitaan moottorisaha eikä homma taida hoitua omin voimin. Jonkinlainen ammattihenkilö siihen tarvittaneen ja kun aita on vastapäisen yhtiön istuttama ja se sijaitsee inaseen heidän puolellaan, niin saapas nähdä, minkälainen "rajariita" aidan leikkaamisesta saadaan aikaan. Ammattihenkilö saattaa hyvinkin löytyä jomman kumman kiinteistönhoitofirmasta, mutta leikkaus tuskin sisältyy sopimuksiin eli siitä siis tulee ylimääräisiä kuluja ja sehän ei tietenkään ketään ilahduta!

Tiinuliinu, huomasin itse saman sanojen tavutuksen suhteen. Aikaisemmin sanoja ei tavutettu, vaan tilan loppuessa koko seuraava sana siirtyi seuraavalle riville, mutta nyt sanat jakautuvat ihan vääristä paikoista eikä tavuviivojakaan ole, joten välillä lukeminen on hankalaa. Minä kirjoitan näitä yleensä pöytäkoneella ja mobiililaitteet puolestaan käyttäytyvät erilailla, joten on vaikea kuvitella, mistä tämä johtuu. Ellei tilanne korjaannu, lienee syytä mainita siitä ylläpitäjille.

Polvenvaihtajille edelleen toipumistoivotuksia ja ihan kaikille hyvää pääsiäisen jatkoa 😃

Tulirumpu, sain lymfaa jollain laitteella nivusista jalkapohjaan. Fyssari liikutteli ja laite "imi" ihoa. Polvessa oli sen jälkeen yksi osa normaali ja iso nestepussi toisessa paikassa. Keskiviikkona saan käsin tehtävää lymfaa.

Meillä on ollut hauska pääsiäinen. Perjantaina oli kiva tavata Justuksen lapsia perheineen. Kyselin pojilta kuulumiset, vanhin päässee kyllä ylioppilaaksi, mutta jännittää arvosanoja. Yksi on pyrkinyt ensisijaisesti kuvataidelukioon, sinne on vielä erikseen pääsykoe, mikäli hänen tekemänsä portfolio hyväksytään. Minä ajoin iltapimeässä mökille, ei näkynyt peuroja, kaksi jänistä hyppeli auton edessä aikansa.

Tytär ja vävy ovat olleet ahkeria, ulkokalusteet on kannettu varastosta, ajoleikkurin akku on hoidettu, uudella kompressorilla tehty sitä ja tätä, varsinkin Juniorin skootteriin saatu ilmaa ja hän sillä jo ajeli pitkän lenkin. Vehje oli mökillä talvisäilössä. Eilen illalla syötiin pitkän kaavan kanssa. Tein huvikseni menukortin, jossa kerrottiin viinit ym. ja pojat opettelivat innoissaan ymmärtämään lukea tietoja kortista.

Tytär ja vävy siivosivat keittiön ja tiskasivat hienot lasit. Sitten katsottiin Real Madridin matsia ja rupateltiin samalla. Juttuja riitti aamuyöhön asti! Tänään ollaan ihailtu Zappaa ja vävyä, kun he esittelivät tottiksessa ja puruharjoituksissa oppimiaan taitoja. Zappa sai välillä riehua lempilelunsa, autonrenkaan kanssa ja toisilla tauoilla salaojaputken kanssa. Sitten ne piti piilottaa leikkimökkiin, kun muutoin ei harjoittelusta ollut tulla mitään. Zappa hyppäsi vävyä vasten ja koirankoulutusliiviin tuli kynsistä iso repale. Parsin sen, tytär laittaa silitettävän paikan vielä päälle. Minulla oli paikka, jossa lukee "Museokamaa", mutta vävy ei oikein tykännyt siitä.

Päätimme lähteä kaupunkiin vasta huomenaamulla. Täällä on niin upea ilma, lähdenkin takaisin pihalle istuskelemaan ja miettimään, mitä voisin tehdä, jos voisin. Eräs mökkituttava pistäytyi eilen kuulumisia vaihtamassa ja sain häneltä "maksullisen miehen" numeron raskaampiin pihatöihin. Toinen mökkinaapuri pelmahti pihaan esittelemään mustavalkoista staffinpentuaan.

Kesä on tulossa, ystävät!

Mukavaa pääsiäisen loppua ja kiitos kuulumisistanne.

Ymmärrän Kipan huolen isän terveyden heikentyessä. Ajokortin mahdollinen menetys huolettaa luonnollisesti isää koska riippumattomuuden tunne häviää kun ei pääse liikkumaan mielensä mukaan. Muistan oman isäni kortin menetyksen aivoinfarktin jälkeen, se oli kova paikka. He asuivat maaseudulla jossa ei ollut julkista liikennettä eikä äidillä ollut korttia. Elinpiiri kapeni heiltä huomattavasti vaikka me nuoremmat kuskailimme milloin vaan ehdimme.

Tiinuliinu kyseli hieronnan mahdollisuutta. Olen käynyt harvakseltaan hierojalla ja on siitä apua aina vähäksi aikaa lonkkakipuun. Tällä hetkellä kipuilevat kädet ja olkapäät eniten, johtuen ilmeisesti polttopuusavotasta ja muusta riehumisesta. Suunnittelin tilaavani kuppausajan koska aikanaan kävin kuppaajalla ja sain sieltä avun. 
Vuosiin en ole voinut kuppauttaa Marevan-hoidon takia mutta nyt on toiset lääkkeet ja ne eivät ole esteenä toimenpiteelle. Taidan pyytää laittamaan muutaman sarven myös kankkuun ja takareisille niin näen onko siitä apua.
Rannekanavan ahtauman kortisonipiikin laittoon täytyy varata myös aika jolla saan siirrettyä kipuja yleensä yli puoleksi vuodeksi.

IL :n pääsiäinen kuulostaa yhtä vauhdikkaalta kuin meno ennen leikkausta.
Kiva kun saitte viettää pääsiäistä kummankin suvun kanssa. Onneksi tytär ja vävy auttoivat mökin töissä. Toivottavasti turvotus polvessa helpottaa ja maltat olla liiaksi rehkimättä.

Täällä tuntuu olevan kuulo-ongelmia muillakin kuin minulla. Tammikuussa sain lähetteen kuulopolille, sieltä ilmoitettiin helmikuussa että minut siirretään yksityiselle makusitoumuksella jotta pääsen nopeammin toimenpiteeseen mutta sen jälkeen ei ole kuulunut mitään. Täytynee alkaa soittelemaan tutkimusajan perään kunhan vaan ehtisi ja muistaisi.

Pääsiäisen vietosta sen verran että meillä oli etämiehen kanssa rauhallinen pääsiäinen. Menin Savoon torstaina ja palasin tänään illansuussa. Kokkasimme, söimme hyvin ja ulkoilimme, siinä tärkeimmät. Ulkoilukelit olivat mainiot mutta tänään oli niin lämmintä että en osannut pukeutua sään mukaan vaan olin lenkin jälkeen litimärkä. Huomenna aikaisin on kuntosalivuoro joten liikunta jatkuu edelleen.

Hyvää kevään jatkoa ystävät kylmenevistä keleistä huolimatta.

Niin se hurahti pääsiäinen vauhdikkaasti.
Kaikki lapset puolisoineen ja pari pikkuista tulivat jo torstaina ja siitä se vilske alkoi. Sain ihailla siivottua kotia yhden päivän 😅 En piitannut tippaakaan vaikka hetkessä oli huusholli kuin pommin jäljiltä. Leluja ym oli joka puolella. Mutta oli niin ihanaa kun pienillä oli leikittäjiä, laulattajia ja lukijoita koko ajan. Yksivuotias on varsinainen syli-ihminen ja aina kädet ojossa tulemassa syliin. Kaikki kelpasivat ainakin silloin kun isää tai äitiä ei ollut näkyvissä😃 Hän on kyllä sellainen vekkuli pieni, kävelee haparoivin askelin ja tekee tahtonsa julki kiljumalla korkealta ja kovaa. Muutamia sanoja kyllä jo osaa, mutta tahto osoitetaan kiljunnalla. 
Isompi, kolmivuotias, alkaa olla jo vähän uhmakas ja hän komentaa kovalla äänellä ja testailee vanhempiensa rajojen asettamista😄 Mummukin saa välillä komentelua, mutta sitten taas hetkessä ollaan ihan eri äänessä. On he niin ihania. 

Kyselin tyttärilta etukäteen, että mitäs syötäisiin pääsiäisenä. Kumpikin sanoi, että jotain helppoa vaan, että saadaan olla enemmän yhdessä. Ja niinpä tehtiin. Tosin ruuat oli kuitenkin sellaisia, mitä en ollut itse ennen tehnyt. Sunnuntaina sentään syötiin vähän paremmin. Poika metsästelee ja hän toimitti kauriin paistin, josta teimme hänen kanssaan uuniin palapaistin. En luota omiin kokkaustaitoihin, joten halusin takuulla kypsää tulosta. Hyvää siitä tulikin, kaikki tykkäsivät. Vanhin tyttö ei syö lihaa, joten lohtakin sitten laitettiin uuniin tulemaan. 

Perjantaina oli askartelupäivä. Murusen kanssa maalattiin munankuoria ja tehtiin virpomisvitsoja, vaikka ei ollut ihan varmaa, uskaltaako hän lähteä virpomaan. Täällähän virpomispäivä on pääsiäislauantai. Komeat oksat tulikin. 
Lauantaina sitten tyttäret ja Murunen pukeutuivat noitakamppeisiin ja kyllä olivatkin hauska näky. Yksi naapuri oli oikein toivonut, että Murunen tulisi heille virpomaan, joten päättivät ainakin tässä  meidän tien viidessä talossa sitten käydä. Hienosti Murunen muisti virpomislorun ja isot noidatkin oli saaneet namuja😄Eihän pientä voinut yksin laittaa ensimmäiselle virpomisretkelle. Niin paljon innostui pannuunsa kertyneistä namuista, että halusi jatkaa kierrosta ja kävivät sitten seuraavallakin tiellä muutamassa talossa. Iltapäivällä menitiin sitten koko porukka leivoskahveille meidän kylän ihanaan kahvila Kissankelloon.
Lauantai-iltana miniä alkoi valittaa kurkkuaan ja sunnuntaina poika ja nuorempi tyttäreni. Sunnuntai menikin sitten vähän sairastupameiningillä ja kuullosteltiin kuka seuraavaksi. No, ei tähän mennessä vielä muilla mitään. 

Iltaisin pelailtiin tyttären tuomalla Dixit lautapelillä ja olikin hauskaa. Minäkin voitin yhden pelin.
Eilen kaikki lähtivät ja meille jäi vain hiljaisuus ja "loppusiivous" 😃
Nuorempi tytär ilmoitti, että hänellä on streptokokin aiheuttama kurkkutulehdus ja antibiootit määrätty. Miniä ilmoitti, että Muruselle on määrätty myös antibioottikuuri, tosin ihotulehdukseen, jota hänellä oli polvitaipeissa ja suun ympärillä. Luin, että streptokokki voi lapsilla aiheuttaa ihoinfektioitakin, joten uskon, että taisi Muruselta ehkä tulla pöpö muihinkin. Nyt sitten seuraillaan, sairastutaanko kaikki muutkin kun niin tässä touhattiin muutama päivä lähekkäin. Kumpa ei tulisi enää muille. 🙏

Nyt on aurinkoista, mutta aika kylmää. Pitäisi mennä kävelylle. 
Arki alkaa taas.

Kivikasalla on ollut vauhdikasta, toivottavasti olet säilynyt terveenä. Mennan kalajutut herauttivat veden kielelle.

Meidän vauhdikas elämä on jatkunut pääsiäisen jälkeenkin. Tiistaina yksi bonuslapsenlapsi tuli käymään. Muistatteko Pinkkipään? Tosin nykyään hänellä on ihan oma, aito kauniinvaalea tukkansa. Hän alkaa elää unelmaansa, muuttaa toukokuussa Tokioon ainakin vuodeksi. Hän on opiskellut japania 14-vuotiaasta, puhuu ja kirjoittaa sujuvasti. On ollut joka vuosi kaikki lomansa Japanissa ja kerran puoli vuotta yliopistossa suorittamassa kielen tasokokeita. Luulen, että hän jää Japaniin, toivoo löytävänsä hyvän työpaikan, joka hankkii pysyvän viisumin hänelle, elämänkumppani on myös haavelistalla. Ihanaa rohkeutta! Siirryimme syötyämme mun asunnon puolelle juttelemaan "tyttöjen juttuja", kun tämä nuori on hyvin introvertti eikä osaa tärkeitä asioitaan puhua kuin minulle.

Eilen olin lymfassa, fyssari käsitteli tällä kertaa käsin sekä vatsani että koko jalan. Terveen jalan polven ympärysmitta on 42 cm ja leikatun 47, joten on siinä vielä turvotusta. Sieltä vesijumppaan, hyvää teki.

Ja lisää bonuslastenlapsia vierailulle. Justus haki pitsat, ei ehditty ruokia laittelemaan. Vanhimman lapsenlapsen esikoinen on juuri täyttänyt 1 vuotta ja hänen osaamisiaan ihmeteltiin joukolla. Nuorin bonuslapsenlapsi ilmaantui myös paikalle pikkuvekkuliin tutustumaan. Ja poikahan esitteli taitojaan, rakensi torneja, näytti kirjasta autoja ja kissoja ja meidän kuului taputtaa ja tuulettaa. Hän halusi keittää Justuksen kanssa kahvia ja seisoi sitten tuolilla ja vahti keitintä silmä tarkkana. Minä lepertelin lapselle, mutta Justukselle hän kantoi lelunsa ja veikisteli.

Voi että mä olen kiitollinen ja iloinen noista bonuslastenlapsista. Vekkulin äiti kyseli, saisivatko he tulla Justuksen saaressakin käymään ja tottahan toki se käy. Hän tietää jonkin paikan, josta voi vuokrata pikkuiselle veneilyliivit. Toinen bonustyttö näytti kuvan poikaystävästään, joka on nyt niin tuore, että minä olin ensimmäinen, jolle kertoi ja haluaa tulla esittelemään kaverin.

Kyselin illalla Justukselta, rasittaako häntä, kun mulla on niin iso suku ja paljon ystäviä, että voinhan mä olla heidän kanssaan munkin asunnon puolella välillä. Mies naureskeli, että ei ehdi muumioitumaan, kun on touhua ja tohinaa.

Kohta lähdemme mökille rauhoittumaan sunnuntaihin, sitten pitääkin jo miettiä pakkaamiset ja muut matkaan liittyvät. Mä nyt tilasin äsken fyssarin neuvosta invakuljetuksen kentälle, vaikka pitkään sitä emmin.

Voi apua! 😃 Eilen tuli kutsu entisen kouluni WhatsApp-ryhmään riemuylioppilasjuhlan merkeissä. Siis jo 50 vuotta yo-keväästä. Keskustelu oli jo vilkasta ja paljon suunnitelmia tuolle päättäjäisviikonlopulle. Jännittävää! En ole montakaan henkilöä tavannut siis 50 vuoteen!
En edes muista kaikkien luokkatoverieni nimiä enää ja joutuikin pinnistelemään muistia kun sukunimetkin oli eilaisia. Luokallani oli kaikki muut tyttöjä paitsi kolme poikaa. Olimme kielilinjalla. 🙂 Täytyy kaivaa jostain ryhmäkuva esille ja yrittää muistella kuka kukin on.
No, on tässä vielä aikaa palauttaa mieleen nimiä ennen tapaamista. 

Kivikasa, miten hauska tilaisuus sinulle on tulossa! Mä kirjoitin ylioppilaaksi jo 53 vuotta sitten, mutta meille ei kukaan järjestänyt riemujuhlaa.

Lunta on nyt sitten saatu. Ihan liikaa. Eilen vaan ihmeteltiin, kun tuuli viuhui ja lumi pöllysi vaakasuoraan. Ja kun sunnuntaiksi on luvattu uutta myräkkää, lähdemme kaupunkiin jo tänään. Täytyy hakea varastosta matkalaukku, jossa on kesäkengät ja vaihtaa siihen talvikengät. Ja tietenkin matkaan otettavat laukut.

Vaan vielä ennen reissuunlähtöä on kuntosalit ja vesijumpat, lymfat, jalka- ja kynsihoito. Tilasin fyssarin neuvosta kentälle pyörätuolikuljetuksen, hän sanoi, että jos kävelen pitkät matkat koneeseen ja istun siellä sitten 4,5 tuntia, polvi turpoaa. Hassua jotenkin se pyörätuoliin turvautuminen.

Hyvää lauantaita ja sunnuntaita kaikille!

IL Hyvä tuo pyörätuolin varaaminen. Odotan mielenkiinnolla piippaako
polvesi turvatarkastuksessa. 

Itselle etsin takaisin tuloon lauseen missä ilmoitan kun piippaa että 
vasemmassa polvessa tekonivel, niin osaavat sen sitten tutkia. 
Nykyään ei saa mitään lappua sairaalasta että tekonivel. Koska turva 
kuitenkin tutkii piippauksen aiheen. 

Jostain luin että olikohan Israelissa tarkistavat vielä leikkaushaavan, 
ettei ole liian tuore. Mikähän on liian tuore, että olisi ompeleet tai 
hakaset vielä paikallaan tai ettei haava umpeutunut. Todenperäisyydestä 
en tiedä. 

Meillä päivät menee haipakkaa niin kuin aina. Koko ajan tekemistä. 
Näin keväällä muksujen asiakassuunnitelmat, lomasuunnitelmat ,
 hoitosuunnitelmat, koulutapaamiset. Tuntuu, että pää kolmanteja 
jalkana saa mennä palaverista toiseen. Lisäksi miehen lääkärit, 
tyttären syöpähoidot. Tiedättekö olen aika väsynyt kaikkeen.

No ei auta kun purra hammasta yhteen ja kahlata hommat läpi. 
Päivä kerrallaan kohti eläkettä. 
Meinasin jo että kesän alussa lopetetaan. Nyt kuitenkin muutama 
asia ilmennyt, että taitaa mennä ensi vuoteen. Ei tätä niin vaan lopeteta.

IL, kyllähän se pyörätuoli oudoksuttaa, mutta olet sitten paremmassa kunnossa perillä. 
Japena, eiköhän ne piippaa mutta ainakin kaverini kanssa reissatessa polvi on vain tutkittu sillä skannerilla ihan nopsaan. 
Minä olen kyllästynyt tähän tylsyyteen. Turvotuksesta johtuen tuntuu, että käveleminen on vaikeampaa sen jälkeen kun heitin kepit pois. Tulin äsken kaupasta kassien kanssa ulko-ovelle. Mies oli komentamassa että pyyhi kengät kunnolla ettei tule lunta sisään. Itkuhan siinä pääsi. Tarpeeksi harmittaa tämä tilanne muutenkin. 
Varsinkin kun talvi kestää 8 kuukautta, 

Niin olen ymmärtänyt, että skannaavat vain. Sitä ne tekevät minulle 
melkein aina kun joudun melkein joka kerta satunnaisotantaan ja vielä 
skannaavat huumeetkin. 
Minua se ei haittaa koen sen vaan turvalliseksi. Kieltämättä mietin, että 
kuulunko ulkonäöllisesti johonkin ryhmään. Pojalta kysyin, naureskellen 
katsoi minua ja sanoi voi olla. Mummot on kyllä aika pahoja. 🙄

Miehellä on metalliverkkoa varsassa johtuen useasta vatsan alueen
leikkauksesta. Hän piippaa välillä ei aina. Munchenin kentällä vuosi 
sitten joutui tarkempaan syyniin. Veivät koppiin ja piti housut vetää 
puoli kinttuun ja vatsa paljaaksi. Pahoittelivat tilannetta ja kyseli että 
ymmärtääkö miksi niin. Mies vain kohautteli olkiaan, että työtänne teet.