Hola
eli heipat Espanjasta!

Vointeja toivottelen tässä ihan ensimmäiseksi – Pikselin tilanne kuulosti tosi hurjalta, mutta ilmeisesti menossa parempaan päin. Polvileikatut tuntuvat olevan kohtuullisessa kunnossa, toivottavasti toipuminen jatkuu yhtä mukavissa merkeissä. Jaksamista myös teille joilla on huolta läheisistä – siis lähinnä tässä ajattelen Kipaa ja Mennaa.

Andalusiassa on yhtä aurinkoista kuin viime viikollakin. Koko lauantaipäivän ja edellisen yönkin tosin satoi, mutta ei läheskään riittävästi. Täällähän on jo pitkään ollut vaikea vesipula; ihmettelen miksei käyttövettä ryhdytä tekemään merivedestä. Kai se Välimeren rannalla onnistuisi siinä kuin Suomenlahdellakin; meidän venekerhon retkisaareen hankittiin viime kesänä merivedenpuhdistin vai mikä suolanpoistolaite se lienee. Nyt saaressa riittää veneilijöille sekä löyly- että pesuvettä; suolaista vettähän ei saa heittää kiukaalle. Hiuksista taas merivesi tekee jonkin verran tahmeat; muotovaahtoa ei merivesipesun jälkeen tarvita. Ja merivedessä pestyssä puurolautasessa maistuu suola ihan lisäilemättä.

No, täkäläiset ovat kyllä yrittäneet keksiä keinoja veden riittävyyden varmistamiseksi. Nurmikoita ja puistoja ei kastella, uima-altaat pysyvät tyhjillään, yöaikaan vesijohtoveden painetta on laskettu. Fyssarini kertoi, että joillakin paikkakunnilla ihmisille on alettu jakaa ämpäreitä. Ajatuksena on, että suihkuun menijä ottaa sen hanasta aluksi virtaavan viileän veden talteen ja käyttää johonkin tarpeelliseen, esim. vessan huuhteluun. Ilmaiset ämpärit eivät toistaiseksi ole osuneet kohdallemme, mutta ei sen väliä: aamusuihku on joka tapauksessa mahdollisimman kylmä, joten jemmavesiä ei meiltä jää.

Viikonvaihteen sade houkutteli myös lehdet puihin ja kukat niityille. Me asumme aivan kaupungin laidalla; korttelin päässä aukeaa viheralue ja sen takana maatila, jonka laiduntavat naudat ovat Lyytille jatkuva ihmettelyn ja ihastuksen kohde (naapurikorttelin beaglen ohella). Tänään reipas snautserimme taivalsi 10 kilometrin kävelylenkin ja on kotiin tultua pelkästään maannut sohvalla.

Taidan mennä viereen.

Voikaapa kaikki hyvin!

Morjesta!
Huomasin, että täällä ovat nivelet saaneet kyytiä! Polvia on vasaroitu uusiksi ja ehkä lonkkiakin. Minun ”uusi” lonkkani viettää pian 10-vuotissynttäriä. Tasapainoni ei ole ollut hyvä johtuen toisen puolen nivelrikkokadosta, joka on lyhentänyt ajan myötä yli 2 senttiä leikkaamattomasta raajastani. Tuli polttava kipu takalistooni ja olin satavarma, että tekonivel on irronnut. Eipä ollutkaan, kun taitava kokenut fysioterapeutti veivasi ja mittaili lonkan asentoa ja molempia raajojani. Meni tunti. Nyt kokeillaan kävelyä korottavan kengänpohjallisen avulla. Ei siis korkokengätn! Kotona tassutellessa käytän vain toisessa jalassa sandaalia. Kipu laantui heti puoleen, huoh.
Hiihtelemistä on ikävä. Ei uskalla enää. Koiran ulkoiltuslenkit ovat parasta liikettä ja lantion nostelu. 
Elämä on nyt tätä!
Odotan pääsiäistä, kun saan luokseni entiset  paaperon  ja taaperon, jotka ovat kasvaneet kaapinkokoisiksi jättiläisiksi . Vierasjoukkoa vahvistavat myös tyttäreni ja pari koiraa, wuff.
Unohtuneet  ovat yksinäiset pandemiapääsiäiset.
Aika parantaa haavat ja yskät hitaammin kuin ennen, mutta varmasti. Voikaa niin hyvin kuin voitte !

Mukava kuulla taas sinusta, Likka47!  Onneksi kivuillesi löytyi järkevä selitys. Toivon sinulle mahdollisimman kivuttomia päiviä!

Voi Kipa, miten hurjalta isäsi kaatuminen vaikutti, mutta onneksi ei siis ilmeisesti käynyt pahemmin! Miten polvesi paraneminen edistyy? - Kerroit huolestuttavan uutisen tuttavasti olkavammasta. Onhan aivan kauheaa, jos HUS ei enää hoida yli 60-vuotiaita! 

Menna, toivon todella, että lääkäri yhä puoltaa miehesi ajokortin jatkamista! Ajokortin menetys on monelle vanhukselle todella ikävää. Sinullahan on kuitenkin ajokortti, joten miehen ajoluvan menetys ei kai liikkumistanne kovin haittaa. - Nyt on ollut liikkeellä yskäflunssaa, meilläkin, mutta olemme jo siitä päässeet. Toivottavasti tekin pian!

Tiinuliinu nauttii siellä auringosta ja alkavasta kukkaloistosta. Selkä/lonkkakin voi ilmeisesti paremmin hieronnan ja oikeanlaisen kävelyn ansiosta. On teillä sitkeä pieni käppänä, kun jaksaa kipittää noin pitkiä matkoja!

IL iloitsee oman mökin rauhasta ja heräävästä keväästä. Toivottavasti polvikin voi
yhä paremmin!

Vahva penisilliinikuuri alkoi heti purra jalan tulehdukseen. Maanantain tulehdusarvot olivat jo paljon alhaisemmat. Eilen menin mieheni vastustuksesta huolimatta sen kevyemmän kuoron harjoituksiin, koska olin ollut kolme edellistä kertaa pois,  (kaksi yskäflunssan ja kerran kirkkokuoron keikan takia). Mies suostui kuljettamaan minut perille. Takaisin kävelin kilometrin verran Selloon, koska en ollut muistanut ottaa bussilippua enkä viitsinyt enää vaivata miestäni, koska hänen oli mennessä vaikea löytää harjoituspaikkaamme (ja minä olin huono neuvomaan). Mies sitten haki Sellosta.

Eilisestä kävelystäkö (kengän päällisen ahtaudesta) sitten johtui, että jalka on tänään vähän enemmän turvoksissa ja oireilee lievästi. Penisilliinin sai pudottaa 3/vrk, mutta otan nyt vielä 4/vrk ihan varmuuden vuoksi, koska lääkkeet riittävät. Huomenna kirkkokuoro, mutta saan kyydit kumpaankin suuntaan.

Ihanaa, kun pääsee vähän ihmisten ilmoille näistä kotiympyröistä! Siivotakin pitäisi, mutta olen odottanut, että mies tarttuisi imuriin. En ole viitsinyt patistaa, koska hän vieläkin yskii vähän. Nyt on jostakin syystä fb:iin tullut mainoksia useilta kotisiivousfirmoilta, mutta vanhaan laihialaiseen tapaan mitään ostopalveluja ei meille oteta. Eläkkeeni pienuus tuli taas konkreettiseksi, kun yksityiset lääkäri- ja laboratoriopalvelut haukkasivat siitä lähes puolet. Yksin en pärjäisi.
  

Pikseli, hyvä että lääkitys alkaa auttaa. Muutoinkin yhdyn Pikselin kommentteihin muiden kirjoituksiin, olen samaa mieltä kaikesta!
 
Eilen minulla oli seurapiiripäivä. Justus ajoi minut keskustaan heti aamusta ja istuin kampaajan käsittelyssä kolme tuntia koipi suorana. Laitettiin raitoja, ehkä vähitellen saadaan oma harmaanmusta näkyviin, kunhan kaikki tuhkanvaalea kasvaa pois. Foliovaiheessa meikkaaja teki mulle kevyen päivämeikin, paitsi pikkuisen ripsitupsuja laitettiin "katsetta syventämään". Ystäväni taidemaalari (jonka näyttelyn avajaiset olisivat illalla) oli samaan aikaan ja houkuttelin hänetkin meikkituoliin.

Rouva on aina ehostanut itse itsensä ja oli hyvin epäileväinen. Karjui, että ei mitään kimalletta, ei ripsitupsuja, mutta lopputuloksesta oli itsekin hämmästynyt. Hän oli teetättänyt vanhoista perintökoruista korvakorun, jossa timanttinen käärme kiemurtelee ja päänä sillä on akvamariini. Puolipitkät hiuksen kammattiin korvan taakse. Tyylikästä.

Justus kävi hakemassa minut kotiin vaatteiden vaihtoon ja hänen vävynsä haki meidät takaisin kaupungille, kun tytär ja vävy tulivat avajaisiin myös. Voi että mä nautin tuttujen tapaamisesta, oli ihanaa rupatella ja vaihtaa kuulumisia  Olin hankkinut taiteilijan riemuksi ystäväni tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multalan avaamaan näyttelyn ja hienosti hän sen hoitikin. 

Olin päättänyt käyttäytyä asiallisesti enkä tuoda ministerin ja minun lähes kolmikymmenvuotista ystävyyttä mitenkään esiin. Vaan kuinkas sitten kävikään. Halusin ottaa kuvan tyttärestäni ja Sarista ja huudahdin, että nyt TYTÖT tuon taulun eteen ja äkkiä. Kaikki hiljenivät ja katsoivat minua, että tuo mummo tytöttelee ministeriä. Tyttäreni katsoi väkeä ja sanoi, että mun äiti on tottunut komentelemaan meitä, jolloin kaikki purskahtivat nauruun.

Pienellä porukalla siirryimme myöhemmin erään ravintolan kabinettiin ja siellä vasta hauskaa olikin. Minä olin vesilinjalla, kun on edelleen lääkkeitä niin paljon.

Kotiin tultuani polviparka oli niin turvoksissa, että lahjetta piti kiskoa sen yli. Ja yöllä veti monta kertaa suonta. Tänään täytyy ottaa lepopäivä. Lähdemme kohta mökille ja siellä nautitaan sitten hiljaisuudesta.

Pikainen tervehdys idästä.
Terveydestä sen verran että kunhan vaan jaksaisin (lue viitsisin) liikkua aamusta iltaan niin kivut polvista ja lonkasta pysyisivät lähes poissa. Viime viikon liikunnan saldo meni reilusti yli tavoitteen josta kiittelin itseäni ihan peilin edessä.
Monipuolistakin on liikuntani ollut kun siihen on mahtunut kävelyn lisäksi kuntosalia, uintia, vesikävelyä, jumppaa ja varsinkin tanssia. On se vaan kumma että rytmikäs musiikki pistää jalat liikkumaan ja hyvän viejän kanssa menee niin polkat, jivet kuin sottiisitkin eikä kipuja tunnu missään. Tosin kun ajaa kotiin ja käy nousemaan autosta krempat taas muistuttavat itsestään.

Tänään  on edessä hankala palaveri johon olen valmistautunut jo pari viikkoa.
Vapaaehtoistyössä tuli vastaan tilanne että viime vuonna tapahtunut käyttämämme isännöintifirman myynti isoon ketjuun meni osaltamme pieleen kaikilta osin. Mitään ei ole hoidettu oikein ja kirjanpito sekä muukin asioiden hoito on täysin sekaisin.
Meiltä pidettiin asiat pimennossa siihen saakka kun löysät oli jo housuissa. Nyt neuvotellaan kuka on vastuussa mistäkin koska osa tapahtumista on alkanut jo ennen yrityskauppoja. Olimme jo vaihtamassa isännöitsijää ennen kauppoja mutta ajateltiin katsoa paraneeko homma uuden isännän leivissä, mutta kävikin päin vastoin.
Pitäkää peukkuja että pystymme valvomaan etuamme isoa firmaa vastaan.

Nyt en kommentoi ja kirjoittele enempää sillä täytyy vielä tarkastaa aineistot että kaikki on kasassa ennen neuvottelua.

Moikkelis Tampereelta!

Meirämmiäs sitten menettää ajoluvan! Lääkäri soitti tänään ja selitti, että punaisten huomaamattomuus ja kolmion takaa varomattomasti ajaminen ovat sen laatuisia juttuja, että hän ei voi enää ajolupaa puoltaa. Yritin vienosti selittää omia huomioitani ajamisen suhteen, mutta lääkäri totesi, että kyse oli nimenomaan ajokyvyn tarkistamisesta, jollaisessa tilanteessa jokainen yrittää ajaa niin huolellisesti kuin mahdollista eikä kuskin vierestä kuitenkaan ole mahdollista vaikuttaa ajamiseen silloin, jos noin vakava virhe on aiheuttamassa vaaratilannetta ja lääkäri on viime kädessä vastuussa siitä, ettei päästä sellaisia kuskeja liikenteeseen. No, niinhän se tietenkin on, mitäs sitä kieltämään. Meirämmiäs oli tietenkin hyvin pettynyt, mutta suhtautui asiaan ainakin päällisin puolin realistisesti.

Tämä poikii nyt monenlaisia asioita, joista päällimmäiseksi noussee Heinävedellä sijaitsevan mökin myyminen. Olen kyllä siitä paasannut jo monta vuotta, kun siellä ei juuri koskaan käydä ja nytkin viimeisin käynti taitaa olla kaksi tai kolme kesää takaperin. Silloin meirämmiäs vielä kävi siellä yksin, mutta minä en enää häntä sinne yksin päästäisikään enkä ole itse halukas sinne edes lähtemään. Katsotaan nyt, miten se saadaan hoidetuksi.

Meillä meni passit umpeen 1.3. ja olin suunnitellut uusien hankkimista heti kun saan permanentin, etten olisi kuvassa ihan niin kamalan näköinen. No, nyt täytyy sitten hankkia meirämmiähelle henkilökortti, kun hän ei enää voi käyttää ajokorttia tunnistautumiseen. Muistaakseni kortista saa alennustakin, kun sen hankkii samalla kertaa passin kanssa, joten siinä mielessä tämä sattui hyvään aikaan. Periaatteessa emme välttämättä enää passeja edes tarvitsisi, koska jos matkustelemme, se tapahtuu EU:n alueella, mutta sitten emme pääsisi halutessamme Britanniaan, joten siinä mielessä passi on tarpeen. Toisaalta, kuinka kauan me enää ylipäätään pystymme matkustamaan, se onkin sitten eri asia.

Nyt täytyy vähän nostaa häntäänsä ja kehua itseään! Kävimme eilen kaupassa ja - rummun pärinää - otimme käyttöön skannerilaitteen 😎  Olin sitä jo pitkään miettinyt, kun olin katsellut muiden, lähinnä nuorehkojen, sitä ahkerasti käyttävän. Rupesin muutaman kerran jopa juttusille skannerinkäyttäjien kanssa sekä miesten että naisten ja kaikki kehuivat sitä todella näppäräksi. Meirämmiäs on yleensä aina pakannut ostokset sitä mukaan, kun ne nauhalta tulevat, mutta viime aikoina hän on alkanut siitä(kin) laistaa ja keränyt vain ostokset takaisin kärryyn. Syy on kuulemma se, kun hän ei minun mukaani osaa tehdä mitään oikein! Kyllähän minä olen yrittänyt kaikki nämä vuosikymmenet opettaa häntä pakkaamaan niin, että kasseihin mahtuu mahdollisimman paljon tavaraa ilman, että ne pullistelevat joka suuntaan ja myös niin, ettei rikkimeneviä tai muuten arkoja tuotteita pakata perunapussien ja muun painavan alle. Joskus on onnistunut, joskus ei, mutta  marttyyriasenne on hänelle nykyään tyypillistä 🙄 Skanneria käyttäen kassit saa pakatuiksi saman tien ja säästyy hikikarpaloita, kun ei tarvitse niitä ensin latoa hihnalle ja sitten pakata. Ja kaipa siinä hieman säästyy aikaakin, vaikka sitähän meillä toki riittää. Ensimmäisellä kerralla piti tunnistautua ja hyväksyä käyttöehdot, mutta tästä eteenpäin riittää, kun näyttää S-korttia laitteelle ja ottaa sen skannerin, mitä laite tarjoaa. Helppoa kuin heinänteko!

Tutkiskelin kalenteriani ja totesin, että lähipäivinä pitää kiirettä. Huomisen kuntosalin lisäksi meillä on perjantaina pankkitapaaminen, joka johtuu siitä, että meidän pankkiyhteyshenkilömme vaihtui ja vaikka tunnemme uudenkin jo entuudestaan, hän haluaa päivittää nokikkain meidän sijoitusasiotamme ja onhan se aina silloin tällöin hyvä nähdä IRL, kuten nuoriso sanoo eli in the real life! Maanantaina on auton huolto ja katsastus, tiistaina minä menen permanenttiin ja meirämmiähen hiuksia siistitään siinä ohessa. Sitten voikin alkaa suunnitella passikuvassa käyntiä ja pääsiäinenkin painaa päälle.

Kiirastorstaina meillä ei ole kuntosalia, joten se on sitten kolmas kerta tässä kuussa, kun emme sinne pääse, kun kaksi kertaa estyi flunssan takia. Sitä ennen oli ne pari lakkopäivää, kun bussit eivät kulkeneet, joten ihan täyttä hyötyä emme ole rahoillemme tästä kevätkaudesta saamassa. Täytyy myös rehellisesti sanoa, etten ole tätä Keventäjien kotitreeniäkään hyödyntänyt lähinnä siksi, etten ole sitä juuri muistanutkaan. Ruokapäiväkirjaakaan en ole pitänyt alun muutamaa viikkoa enempää, mutta täytynee hieman ryhdistäytyä, sillä muuten rahat menevät ihan hukkaan. Itse asiassa en täysin pysty selittämään, miksi maksullisen vuoden otinkaan, kun siitä ei ennenkään ole ollut mitään hyötyä. No, ehkä kävi kuten Tankki täyteen-sarjan Vilenille, että piti ottaa, kun halvalla sai 😆

Tässä varmaan olivatkin tärkeimmät tällä kertaa, joten toivottelen teille kaikille mukavaa viikon jatkoa ja kevään odottelua. Kuulemma huomisesta sää jälleen lauhtuu ja sunnuntainahan me sitten taas vääntelemme kelloja. Hullun hommaa sekin! Mutta voikaahan hyvin 😃

Menna, ikävää, että miehesi menetti ajokortin. Onneksi, kuten kerroit, hän ei itse ottanut sitä kovin raskaasti. Ja kyllähän te vielä pystytte matkustamaan, joten hyvä, että otatte passit.

Tässä jokin aika sitten oli puhetta Kipan epämääräisestä muka pankin lähettämästä valeviestistä ja sen aiheuttamista ongelmista. Minäkin olen nyt harmistunut Nordean toimintaan. Minulla on ollut suoraveloitussopimus mm. Elixian laskusta, mikä on toiminut hyvin, kunnes joulun jälkeen sain laskun perintätoimistolta. Kävin pankin sivuilla tarkistamassa sopimuksen, ja jostakin syystä sopimus oli kirjattu päättyneeksi (?). Ei ainakaan minun toimestani. Jatkoin päivämäärää ja oletin asian olevan kunnossa, kunnes taas tuli lasku perintätoimistolta. Selvittelin sinne pitkään  asiaa ja tulimme siihen tulokseen, että vika on pankissa. Soitin vielä Elixiaan ja sieltä laskut ovat menneet Nordeaan entiseen tapaan, minkä itsekin näin, mutta pankki ei ole niitä maksanut.

Koska oli viikonloppu, otin yhteyttä Nordean chattiin. Asiakasneuvoja varmisti, että minulla on siellä e-laskusopimus automaattisesta maksatuksesta.
Pankki: Jos laskuja ei ole mennyt perille niin se ei ole meistä kiinni.Tilillä ei ole esim. ole ollut katetta, jonka takia maksuja ei ole mennyt laskuttajalle. Laskujen maksu on asiakkaan vastuulla eikä pankin! 
Minä: Tilillä ON ollut katetta🤬!
Pankki: Tämä ei ole pankin vastuulla. On asiakkaan vastuulla tarkistaa omia laskuja ja maksuja. 
Minä: Jos minulla on pankkinne kanssa sopimus automaattisesta maksatuksesta, niin kyllähän teidän pitäisi ne laskut maksaa!😡
Pankki: Kuten sanoin, emme voi veloittaa maksuja, jos tilillä ei esim. silloin ole ollut katetta. Ja sopimuksessanne on, että 50€ yli menevät tulee erikseen hyväksyä.
Minä: Tuo raja ei täyty tämän maksun kohdalla. 
Pankki: En valitettavasti osaa sanoa, miksei maksuja ole veloitettu. Selvitäthän vielä laskuttajan kanssa, että sinulla on kaikki tiedot maksua varten. (Minkä olin jo tehnyt).

Maksoin nyt sitten karhulaskun ja maaliskuun Elixian laskun, vaikka sen piti olla pankin tehtävä. Katsotaan, mitä tuleman pitää.

Onko tämä mielestänne hyvää asikaspalvelua? Pankkikonttorit kumisevat tyhjyyttään, mutta sinne pitää varata aika. Tulee mieleen Björn Wahlroosin sanat, että asiakkaat tuovat vain kuraa pankin lattioille.😡

Sunnuntaina kutsuin taas koko klaanin meille päivälliselle. Tein ison padallisen Burgundinpataa lisukkeineen ja jälkkäriksi hedelmäsalaattia, josta kiireessä unohdin banaanit, sillä vahdin samalla, etteivät uunissa paistuvat sämpylät pala. Minulla ei saa olla liian monta rautaa yhtäaikaa tulessa. Eipä kukaan tainnut huomata puutetta.
Aterian jälkeen pelasimme joukkueittain (nuoret vs. vanhat) Bezzerwizzeriä.
Oli hyvin tasaväkinen peli, joten oli kiva pelata.

Jalka alkaa olla normaalin oloinen. Penisilliinikuuri jatkuu vielä viikon verran.

Jokohan uskaltaisi laittaa ulos narsisseja ja helmililjoja ruukkuun pääsiäiseksi? Eivätkö ne kestäkin pientä pakkasta? Aurinkoa ei näytä olevan tulossa lähipäivinä. Sitä odotellessa, hyvää viikonloppua kaikille! ☀️

Moi mimmit sateisesta saaresta. Ekaksi kysyn Mustikkaposkelta, miten se vaikea palaveri sujui?
Ja Menna, nyt vaan ajat mahdollisimman paljon. En tiedä, oletko istuskellut mieluummin Teiränmiehen vieressä vai pitänyt yllä ajotaitoasi? Mulla vähän sama tilanne, kun helposti istahdan pelkääjän paikalle ja annan Justuksen ajaa. No nyt on jo ajolupa, kun on automaattivaihteet, vasenta jalkaa ei ajossa tarvita.

Pikseli, luin Nordea-kokemuksesi Justukselle, kun hänkin alkaa olla aika suivaantunut pankin toimintaan.

Minä menin eka kertaa maanantaina kuntosalille ja tein mitä polvi salli. Sen jälkeen pulahdin vielä altaaseenkin jumppaamaan ja arvatkaapa, olinko rättiväsynyt lopun päivää. Tiistaina oli jälkitarkastus, olin suunnitellut meneväni tanssiaskelin (lievää liioittelua) ortopedin huoneeseen, mutta edellisestä päivästä johtuen onnuin sinne. Tohtori väänteli kinttuani tutkimuspöydällä ja totesi polvessa olevan nestettä. Neuvoi venytysliikkeet, joita nyt on tehtävä pari kertaa päivässä.

Tiistai-iltapäivällä Kipa ja siippansa piipahtivat kahvilla, kun siippa halusi kysellä kaikenlaista Alteasta. Hän on kavereidensa kanssa menossa vävyni vanhemmilta vuokraamaansa taloon huhtikuussa. Näytin talosta valokuvia ja kerroin ravintoloista, nähtävyyksistä ja muusta. Me olemme siellä samaan aikaan ja varmastikin tapaamme.

Tultiin mökille. Oravamokoma on ihastunut terassin pöydällä olevaan pajupupuun ja käy vähän väliä raahaamassa sen tuolille, yrittää maistella pupulle virkaamaani keltaista kaulahuivia. Pikseli, kyllä mä tökin jo tasetit ja perunanarsissit ulkoruukkuihin ja pääsiäiseksi vielä lisään orvokkeja. On ne niin ihanan värikkäitä ja keväisiä, vaikka ilma onkin sumua täynnä. Pyysin muuten Justusta tuomaan perunanarsisseja. Hän tuli kaupasta ja sanoi, että mä ostin sitten niitä perunoita ja narsisseja. Ja sitten se velmu seurasi tyytyväisenä mun kiihtymistä, kunnes tajusin miehen laskevan raakaa leikkiä.

Eilen päätin siivota makuuhuoneemme perusteellisesti. Imuroin seinähirretkin, lakanat pesuun, sängyn alta pölykoirat pois ja puhtaat pääsiäislakanat tilalle. Niissä on valkealla pohjalla värikkäitä tulppaaneja ja käytän niitä vain pääsiäisenä, muulloin on makkarin väreihin sopivat sävyt. En uskaltanut kiivetä jakkaralle pyyhkiäkseni pölyjä ylähyllyltä, mutta minulla on onneksi pitkä mies! Jossain vaiheessa väänsin polvea niin, että tuntui kuin olisi veistä käännetty ja siihen jäi muiden huoneiden siivous.

Keskusimurin letku luikertelee aulassa ja odottaa, että kohta jatkan siivoilua. Polvestakin on kipu hävinnyt, joten tekosyitä ei nyt löydy. Ja voimistelen, ehkä jossain vaiheessa paksu polviparkani mahtuu muihinkin pitkiksiin kuin verkkareihin! Sade yltyy, mutta siitä on se ilo, etteivät likaiset ikkunat näytä likaisilta.

Tervehdys.
Kiitoksia kirjoituksistanne teille, jotka ovat jaksaneet kirjoittaa. Aika hiljaista on tällä foorumilla ollut. 
Meillä on ollut aika hulinaa viime perjantaista (tai torstai-illasta ja pakkaamisesta) lähtien. Minulla oli pe aamuna gastroskopia Mikkelissä, josta lähdimme sitten suoraan ajamaan kohti pk-seutua. Kuvauksessa ei näkynyt mitään poikkeavaa, nyt odotellaan patologin vastauksia. Eilen mieltäni rauhoittaakseni olin varannut soittoajan tosi kokeneelle lääkärille (joka teki joulukuussa sen kolonoskopiankin), jotta saisin vähän mielenrauhaa. Painoakin mulla on tässä kuussa tippunut tahtomattani noin 4 kiloa. Ei nyt pitäisi tähän astisten tutkimusten valossa olla missään nimessä syöpää....  Tuollainen peikko kiusannut minua muiden vaivojen ohella. 
Kun sitten saavuimme kaupunkikotiin, niin pyykkikone ryhtyi hommiin. Täällähän on pyykkikone kylmässä tilassa, niin on käytössä vain sen aikaa vuodesta, kun yöpakkaset on varmuudella pois. Polven ja muiden asioiden vuoksi tuntuu, että sekä mieli että kroppa toimivat hidastetulla nopeudella. Illan suussa tulivat vielä tytär, vävy ja hauvavauva käymään ja toivat tullessansa ruuat. 
Lauantaina jatkui pyykkishow ja olimme äitiäni katsomassa. Isä oli siellä samanaikaisesti. Kasvot olivat aika hurjan näköiset, kun mustelmat laskeutuvat alaspäin. Jopa kaula oli toiselta puolelta mustana. 
Sunnuntaina menimme sitten alkuillasta tyttären ja vävyn luokse. Odottivat tulevana tiistaina uusia kylmäkoneita ja vanhat piti siirtää. Vävyn sormi oli leikattu jo toistamiseen eikä saa leikatulla kädellä nostaa kilon painoa enempää... joten apu oli tarpeen. Siellä sitten nautimme aivan ihanasta mustikkapiirakasta ja miehet katsoivat Liverpoolin fudismatsin. 
Sunnuntaina taisin saada siippani uskomaan, että myös meiltä on hajonnut keittiön jääkaappipakastin yhdistelmä. Pakastinosa ei toiminut enää lainkaan - huomasin sen kylmägeelipusseista, joita edelleen käytän. Jääkaappi toimi, kun se oli kylmimmällä teholla. Meillä on toinen pakastin, jonne siirsin marjoja. Pakkasessa oli lämpötila tullessamme vielä noin - 10 astetta, joten ei onneksi vesivahinkoa ehtinyt sattua.
Maanantaina olin isäni kanssa muistiasioiden vuoksi neurologilla. Tunnin aika kului nopeasti. Alustavaksi diagnosiksi tuli lievä, alkava muistisairaus. Ensi maanantaina poikamme vie isän muistitestiin. Sillä aikaa siippani, joka oli kuskinamme, kävi Sellossa tutkimassa kylmälaitteita. 
Lopulta tiistaina puhelimitse teki kaupat ja kun olimme käyneet IL:n ja Justuksen luona, kävimme vuokraamassa peräkärryn ja talkkariltamme saimme nokkikset lainaksi. Siippani vei vanhan kylmälaitteen Konalaan ja jatkoi noutamaan uutta Sellosta. Ja tuo uusi laite oli ihan susi. Kyllä keljutti niiiiiin kovasti. Valvoin melkein koko yön. Kello yhden aikoihin uuden laitteen jääkaapissa oli lämpötila lähellä nollaa ja kone vaan piippaili yhä. Siippani jo nukkui. Vedin töpselin seinästä. 

Keskiviikkona minulla oli aamusta aika polven lopputarkastukseen. Sillä aikaa siippani hoiti puhelimitse kaupan peruutusta ja meinasivat vielä alkaa väitellä viallisen laitteen hausta, mutta sen siippani sai sovittua. Alunperin oli tarkoitus lähteä suoraan Peijaksesta tänne Savoon, mutta nyt oli palattava sieltä kotiin. 
Jatkuu seuraavassa. Lähetän tämän, kun on jotain häikkää nettiyhteydessä. 

Ikävää tuo Mennan miehen ajoluvan menetys. Se on käsittääksenikova paikka itse kullekin. 

Pankkien kanssa saa kyllä olla tarkkana. Itse kyllä hyväksyn laskut ennen maksuun menoa. Tai niin on kyllä pari pankin omaa laskua jotka menevät automaattisesti, asuntolaina ja siihen liittyvä vakuutus. Niistä pankki varmaan kyllä pitää huolen. 

Meillä kävi paremmin kuin Mustikkaposkella isännöitsijtoimiston myynnissä. Oltaisiin vaihdettu mutta kun meni myyntiin niin katsottiin kuin käy ja hyvin kävi. Nyt on niin osaava isännöisijä. 

Hyvinhän ILn polvi parantunut kun liikunta jo noin hyvin sujuu samoin siivous. 

Minä ole niin laiskistunut siivousten kanssa. Ei nyt huushollin raivaus edisty mitenkään. Päivät menee ilmoja ihmetellessä ja ruokaa tehdessä. 

Suonikohjun laaserointi meni hyvin. Viime yöksi ei tarvinnut enää tukisukkaa mutta päivisin vielä pari viikkoa. No tietty aamulla unohdin laittaa ja olin ollut jo kolme tuntia pystyssä kun aamupesujen yhteydessä älysin moisen puutteen. 
Laitoin alusvaatteet päälle ja menin sängyn päälle pitkäkseni toviksi. Mietin jos mies tulee niin mitähän ajattelee minun siinä odottavan. No ei tullut ja puin sitten tukisukan jalkaani sekä vaatteet. Onneksi pidän istuessani jalkaa tuolilla niin ei ollut turvonneen oloinen kinttu.  
Miehelle sitten sanoin että siellä alusvaatteillani sängyssä makoilin. Hän tuumasi, että tietenkin missasi hyvän sydämen tykytyksen ja silmien ilon. No mene ja tiedä tuosta. 

Kauppaan pitäisi lähteä. Huomenna tulee sisko miesystävänsä ja tämän kaverin kanssa puita kaatamaan polttopuiksi heille. Samoin tulee nuorempi poika muutamaksi yöksi sama asia mielessä. Joten puuhommia edessä. 

Miehen vointi tuntuu olevan parempi. Nyt on tosiaan kunnolla hoidossa hänen keuhkonsa. Lima alkaa irtoamaan eikä heti hengästy. Jospa nyt olisi hoito oikea. 

Kuopuksen sytostaattihoito lähenee loppua. Eilen kävi uusintakuvauksissa. Ensi vikkolla lääkäri ja suunnitellaan jatkohoito. Voidaanko leikata vai onko sädehoito edessä. On tämä rankka asia. Ei millään tahdo hyväksyä moista sairautta nuorelle äidille kaiken entisen päälle.
Reumakin oikkuilee kun ei mitään lääkitystä saa nyt siihen. 
Toivottavasti tyttären psyyke kestää. On niin herkkä luonteeltaan ja niin paljon kuormitusta.

No lähden sinne kauppaan jotta päivän hommat etenee. 

Viikonloppuja