Kyllä minulla jonkinlainen syömishäiriö on ollut. Tuskin muuten noihin yli 180 kg lukemiin olisi edes päässyt, missä pahimmillaan olen ollut. Nimenomaan ahmimista. Koskaan en ole oksentanut syömisten jälkeen enkä mitään laksatiiveja käyttänyt vaan kyse on ollut nimenomaan ahmimisesta. Kerralla saattoi mennä puoli peltiä pitsaa ja sen jälkeen puoli kiloa irtokarkkeja, ja hetken kuluttua se toinen puolikas peltiä pitsaa ja loput karkit Sokeriaddikti olen selkeästi ja koskaan en voi enää palata hiilarimaahan kokonaan vaan minun on ainakin sokerista pysyttävä kokonaan irti.

Kiitos kun vastasit Smile77!

Mullakin taitaa olla sokerista luopuminen edessä. Ei se koskaan pysy kohtuudessa. Aina tulee ahmittua.

Mä tossa just yks päivä söin pari levyä suklaata ja iltapalaksi kahdeksan palaa paahtoleipää päällisineen. Ei ole ihan normaalia. Mut sokerista tulee kamalat viekkarit. Ne kun kestäis niin ois varmaan hiukan helpompaa.

Mulla on myös ruokahalua lisäävä lääkitys mikä osaltaan vaikuttaa kaikkeen. Mutta en usko että se on ainoa syy. Tosin ennen kuin se aloitettiin vuonna 2005 ei paino ikinä noussut yli 70kg:n. Eikä mun tarttenut olla millään dieetillä koskaan.

Joo, kyllähän mullakin on täysin häiriintynyttä syömistä ollut, ja se on pahentunut vuosien varrella. Klassista tunnesyömistä, syön mitä erilaisimmissa tilanteissa: kun on kivaa, kun ottaa päähän, kun ei ole muuta tekemistä jne. Ruokavalioni ei ole täysin surkea ollut ikinä, koska pidän esim. kasviksista ja saan paljon kuitua. En myöskään ole pahin mahdollinen sokerihiiri ollut. Kunhan vain olen lakannut kuuntelemasta nälkä-kylläisyys -signaalejani ja mättänyt menemään liikaa ja liian usein. Eräs syömishäiriön merkki on se, että on menettänyt kontrollin syömiseensä. Tätä mulla selkeästi on, on vaikeaa lopettaa syöminen, ja kun ajatus syömisestä pälkähtää mieleen, se on käytännössä sama kuin että kohta jo toteutan sen ajatuksen. Itsekontrolli on heikko. Tosin nyt tilanne on parempaan päin menossa. Olen lueskellut Katarina Meskasen kirjaa Pysäytä tunnesyöminen ja tarkkaillut itseäni ja sitä, mikä toimii triggerinä syömiseen. Uskon että vuosikymmeniä kehittyneistä vääristä ajatuksista ja tavoista voi oppia pois.

Kiitos vastauksesta Vesimiesnainen!

Mulla on myös tuota tunnesyömistä. Etenkin negatiiviset tunteet tekee sitä ja tylsyys on yksi mihin tunnistan syöväni.

Jatkan vielä vähän aiheesta (tai aiheen vierestä). Olen itse huomannut jo kauan sitten, että itseltään ei pidä kieltää mitään. Dieetin tai elintaparemontin tai miksi sitä nyt haluaakaan kutsua, ei pidä olla kovin tiukka, koska silloin tulee kuvioihin se kielletyn hedelmän problematiikka ja nälänhätätunnelma. Eli jos laihduttaminen on pelkkää kieltäymystä, itsensä vahtimista ja jonkinlaista jatkuvaa "poikkeustilaa", elämästä tulee kurjaa ja "repsahtaminen" on väistämätöntä. Esimerkiksi Painonvartijat oli mulle täyttä myrkkyä. Laihduin kyllä, mutta ihan kamala kitukuurihan se oli enkä sitä jaksanut kuin muutaman kuukauden. Ei siellä oppinut uusia elintapoja, siellä oppi kikkailemaan jotta selviäisi seuraavaan päivään repsahtamatta syöpöttelemään. Lihottuani 12 kiloa takaisin korkojen kanssa en kestänyt ajatusta kitukuurille palaamisesta, joten annoin sitten vaan painon vähitellen nousta. Mulle sopii parhaiten sen tyyppinen laihduttaminen mitä Patrik Borg kuvaa kirjassaan Rentoa painonhallintaa: kaikkkea ei muuteta kerralla, vaan opetellaan vähitellen uusia tapoja eikä ajatella mustavalkoisesti vaan kaikkea saa syödä, omaa kehoa kuunnellen. Kaikenlainen fanaattinen kyttääminen ja itsensä rajoittaminen on out. Itse toteutan tätä niin, että kun punnituspäiväni on lauantai, aamulla punnitsen itseni, aamupalaksi syön mitä kaapista sattuu löytymään (yleensä ei paljon), sitten suuntaan kauppoihin (käyn kaupassa vain kerran viikossa) ja lopun päivää syöpöttelen jokseenkin estottomasti, kirjaamatta mitään ruokapäiväkirjaan. Viikollakin sallin itselleni pientä herkuttelua, esim. useimpina päivinä syön pari suklaakeksiä iltapäiväteen kanssa.Tämä on mulla toiminut siinä mielessä, että paino putoaa silti (vai ehkä juuri tämän ansiosta). Ei varmaan mikään yleispätevä neuvo, koska yksilöitähän tässä ollaan.

Korkein paino / aloituspaino / nykypaino / viikkotulos / kokonaispudotus / viikko
Katso ohjeet: https://goo.gl/ZPzdTM

_Saga_ 118,2 kg/ 118,2 kg/ 111,7 kg/ -0,1 kg/ -6,5 kg/ vko 22
eveinenglish 103 kg / 94,7 kg / 93,8,1 kg / -0,9 kg / -0,9 kg / vko 8
kiskis82 145.1kg/ 145.1kg/ 138.1kg/-0.5kg/-7kg/vko 10
Adipoosi 142,7 kg / 122,4 kg / 82,7 kg / -0,2 kg / -39,7 kg / viikko 83
Marianna72 115,6 kg / 115,6 kg / 86,0 kg / +0,9 kg / -29,6 kg / vko 119
Jännä 121,1kg/117.7/115.6/-0,3kg/-2,1kg/vko 9
Anastasia69 128,8kg / 123,0kg / 122,4kg / +0,1kg / -0,6kg / vko 10
Vesimiesnainen 121,6 kg / 120 kg / 111,1 kg / -0,5 kg / -8,9 kg / vko 14
Smile77 >180 kg/ 170 kg/ 117,2 kg/ -1,7 kg/ -52,8 kg/ vko 35
Traktorityty 140 kg / 126,5 kg / 124,9 kg / +0,5 kg / - 1,6 kg / vko 3
Toivoatäynnä 176,2 kg / 167,7 kg / 164,1 kg / -3,6 kg / -12,1 kg / 1

Heips,

Kyllä mullakin on ollut taipumusta ahmimiseen, mutta olen sen nyt saanut kuriin säännöllisellä syömisrytmillä. Olen myös huomannut nyt, kun akillesjännevaiva ei salli mun harrastaa kaikkea liikuntaa mistä tykkään, niin painon pudottaminen on hankalampaa. Mulla nimittäin hikiliikunta tekee sen, että ei tee mieli syödä herkkuja ja silloin valinnat on terveellisempiä. Toivon todella, että jalka saadaan kuntoutettua kuntoon, että pääsen harrastamaan taas rakastamiani lajeja. Nyt täytyy keskittyä entistä enemmän ruokavalioon ja myös siihen liikuntaan, mitä voin tällä hetkellä harrastaa.

Mulla on "epätyypillinen syömishäiriö" (ahminmishäiriö, BED) ihan diagnosoituna, mutta en ole siihen spesifisesti koskaan mitään hoitoa saanut. Sairastuin jo ala-asteiässä eikä mulla sen jälkeen ollut mitään normaalia syömistä pitkälle yli 30-vuotiaaksi. Syöminen oli sellaista paaston ja ahmimisen vuorottelua ts. päiväajat paastosin ja hyvin harvoin söin mitään muiden nähden, iltaisin ja muuten yksin ollessa söin sitten kaksin käsin. Mulle ei koskaan sokeri ja makeat ole ollut ongelma, mutta muut nopeat hiilarit kyllä. Yksi paketillinen pastaa kerrallaan on ollut ihan perussettiä. Monesti tein ruokaa 4-6 hengen annoksen ja söin yksin. Pari pellillistä pizzaa päivän mittaan jne. Mulla oli pahimmillaan BMI jotain luokkaa 53 ja vähän vaikea minun on uskoa, että sairaalloisen lihavuuden lukemiin (BMI > 40) pääsisi ilman minkäänlaista häiriötä syömiskäyttäytymisessä.

Mikä sitten mulla muuttui? No, päätin kokeilla, että pystyisinkö ns. normaaliin syömiseen jos oikeasti yrittäisin. Ajattelin antaa sille aikaa muutaman kuukauden. Aloin syödä aamupalaa. Aloin käydä lounaalla töissä. Otin välipalan töihin. Aloin tehdä tavallista ruokaa pakastimeen. Suunnitelmallisuus oli avainsana. Viimeistään edellisenä päivänä suunnittelin seuraavan päivän ruuat siten, että ateriavälit ei karkaa liian pitkiksi. Toinen aivanasia minulle oli tuo Vesimiesnaisen mainitsema ehdottomuuden välttäminen. Mulle ei ollut kiellettyjä ruokia, mutta koitin syödä aina niitä kohtuudella, siis yhden normaalin annoksen verran. Muutaman kuukauden tätä jatkettuani muistan kun tein ekaa kertaa pizzaa, joka oli mulle ollut yksi niitä pahimpia ahmimisruokia. Muistan kuinka syötyäni yhden palasen olin ihan ihmeissäni, kun en halunnut syödä enempää, vaan pilkoin lopun pizzan ja pistin pakastimeen.

Tuosta alkaa olla nyt 6 vuotta ja katson olevani n. 90-95-prosenttisesti parantuneeni syömishäiriöstä. Se kyllä nostaa edelleen päätään tietyissä tilanteissa, erityisesti jos ateriaväli on syystä tai toisesta venynyt tai sattunut jotain mielen matalaksi vetävää, tai erityisesti jos nämä asiat ovat yhdistyneet. Muuten sitten taaplaan tuolla tyylillä mitä aiemmin. Mä suunnittelen aina viikon ruokalistan etukäteen sunnuntaisin. Viikonloppuisin laitan ruokaa pakastimeen, että viikolla ei tarvitse. Kerran viikkoon käyn kaupassa. Periaatteessa yksinkertaisia juttuja, mutta jostain syystä vaan silloin aiemmin en osannut näin toimia. Aika paljon oli varmaan itsesyyttelyä omasta huonoudesta ja itsekurin puutteesta. Nyt ajattelen pikemmin niin, että minun vain täytyy nähdä vähän enemmän vaivaa tämän asian eteen kuin jonkun toisen, koska mulla sattuu olemaan sellainen kroppa, jonka on vaikeampi hillitä ylensyömistä kuin jonkun toisen. Tykkään Pertti Mustajoen ajatuksista tässä asiassa. Hänhän on paljon tuonut esiin sitä, että ihmisten mielihaluherkkyydessä on paljon ihan perinnöllisiä eroja - asia minkä olen itsekin omassa lähipiirissä huomannut. Tässä yksi hyvä kirjoitus asiasta: https://www.perttimustajoki.fi/lihavuus-ei-ole-itse-aiheutettu/. Kyllähän tuo meidän ruokakauppojen tarjonta on ihan sairasta, varsinkin se kuinka edullista ns. roskaruoka on verrattuna terveellisimpiin vaihtoehtoihin. Olen esimerkiksi ihmetellyt paikallista markettia, jolla tuntuu joka viikko joku tarjous tyyliin "neljä Aino-jäätelöä kympillä" tai "viisi Ötker-pizzaa kympillä" (keksityt hinnat), vaikka kellään ei voi olla mitään järjellistä tarvetta ko. tuotteita hankkia tuollaisia määriä.

Huh. Tulipa vuodatus. Vielä loppuun se, että olen saman huomannut kuin _Saga_, että liikunta on hyvä keino herkkujen himoon.

Korkein paino / aloituspaino / nykypaino / viikkotulos / kokonaispudotus / viikko
Katso ohjeet: https://goo.gl/ZPzdTM

_Saga_ 118,2 kg/ 118,2 kg/ 111,7 kg/ -0,1 kg/ -6,5 kg/ vko 22
eveinenglish 103 kg / 94,7 kg / 93,8,1 kg / -0,9 kg / -0,9 kg / vko 8
kiskis82 145.1kg/ 145.1kg/ 138.2kg/+0.1kg/-6.9kg/vko 11
Adipoosi 142,7 kg / 122,4 kg / 82,7 kg / -0,2 kg / -39,7 kg / viikko 83
Marianna72 115,6 kg / 115,6 kg / 86,0 kg / +0,9 kg / -29,6 kg / vko 119
Jännä 121,1kg/117.7/115.6/-0,3kg/-2,1kg/vko 9
Anastasia69 128,8kg / 123,0kg / 122,4kg / +0,1kg / -0,6kg / vko 10
Vesimiesnainen 121,6 kg / 120 kg / 111,1 kg / -0,5 kg / -8,9 kg / vko 14
Smile77 >180 kg/ 170 kg/ 117,2 kg/ -1,7 kg/ -52,8 kg/ vko 35
Traktorityty 140 kg / 126,5 kg / 124,9 kg / +0,5 kg / - 1,6 kg / vko 3
Toivoatäynnä 176,2 kg / 167,7 kg / 164,1 kg / -3,6 kg / -12,1 kg / 1

Kiitos vastauksista! Luin tuon Pertti Mustajoen jutun. Oli mielenkiintoinen.

Mä en saa nautintoa liikunnasta. Endorfiiniryöpyt liikunnasta on aika tuntematon käsite mulle ollut aina. Uimassa tykkään käydä koska saunasta ja kylmästä suihkusta tulee se endorfiiniryöppy.

Mun pitäis opetella tekemään ruokalista jaa käymään kerran viikossa kaupassa hakemassa siihen tarvittavat eikä muuta. Pelkään kaupassakäyntiä, koska ostan vaan herkkuja ja sit ahmin ja sit on paha olo.