Täällä piinapäivät taas menossa.
Dpo9 ja ei kyllä ole minkäänlaisia oireita että raskaana ollaan. Tai no, alavatsaa turvottaa mutta tuosta ei nyt mitään voi päätellä.

Kävin kuitenkin pc:n testipaketin ostamassa kaupasta jos huomenna vaikka tekisi yhden testin.
Oikeastaan ihan hyvä, että en oo nyt testejä kaappiin jemmannut, kun varmasti olisin niitä saanut jo tuhlattua tässä välissä

Mutta tällä hetkellä on ihan zen olo, vaikka menkat sieltä alkaisi, vaikka ihanahan se olisi jouluaaton vauva saada

Muoks. Piti ihan selata ketjua taakse päin kun en muistanut yhtään milloin meillä on yritys alkanut, ja näköjään 8 kuukautta tulee täyteen oon ollut siinä uskossa, ettei vielä näin pitkään olla yritetty.

Tsemppiä Vilma! Kurja juttu ettei ole vielä tärpännyt. Mutta eihän tämän kierron suhteen edes ole vielä peliä menetetty kerta menkatkaan eivät ole vielä alkaneet.. Toivotaan siis pääsiäisplussaa!

Meillä on nyt annettu toiselle lapselle lupa tulla. Itse tämän kanssa ehkä vähän odottelin lähinnä ettei vaan sattuis joulu-/uudenvuodenvauvaa kun haluan jouluksi matkustaa vielä Suomeen.

Ei ole kuitenkaan mikään kiire. Nyt on aika kivaa näin kolmen hengen perheenä, ja tän päätöksen tehtyä oon alkanut miettimään mitä se sitten olisi kun tähän lisäisi vielä yhden. Mutta onneks se raskaus sitten kestää sen 9 kuukautta, niin kyllä siinä ehtii vähän tottumaan siihen ajatukseen.

Nyt yritän lähinnä keskittyä terveellisempään syömiseen (en siis laihduttamiseen). Jätin alkuviikosta suurimmat sokerit pois ja kotiin ei osteta mitään herkkuja! Käytän myös kännykällä sovellusta see how you eat missä otetaan kuva kaikista aterioista. Se auttaa syömään säännöllisesti ja miettimään mitä tulee syötyä mutta nyt jo kyllästyttää hakea aina puhelin sitä kuvaamista varten. Eka viikko on mennyt ihan hyvin ja vihdoin on jotain motivaatiota, toivottavasti jatkuukin ja olo alkaa keventyyn.

Liityn nyt tähän ryhmään.

Tänään aamupaino oli 72.0 kg (pituus 164 cm).
Prolaktinooman suhteen odottelen lääkäriltä "yrityslupaa", tiedon saan tod.näk. tämän viikon aikana. Hormonaalisesti minulla on siis selkeästi haasteita raskautua.Tähän oman lisän tuo ikänikin (37v.) ja kun päällä on ylipainoakin jonnin verran, niin toiveet eivät ihan taivaissa ole.

Mutta niillä korteilla pelataan, mitä on kädessä ja tehdään se mikä on mahdollista. Joten olen päättänyt tiputtaa painoa n. 0.5 kg per viikko, kunnes plussaan tai saavutan n. 55 kg tason. Sen verran painoin 2007, ja se oli kaiken kaikkiaan hyvä paino minulle.

Olen herkkuja rajoittanut jo tämän alkuvuoden, mutta liikunnan lisääminen ja normi-ruuan järkevöinti on asioita, joita olen päättänyt tehdä. Tosin luin, että lakritsijuuren raskauden ajan syömisellä ja lapsen AO:n laskulla ja ADHD-diagnooseilla on havaittu selkeä yhteys joten olen päättänyt, että salmiakkia saan syödä plussaamiseen asti, ja sitten tulee 9kk tauko.

Tervetuloa Hanna, kiva saada seuraa tänne.

Mä oon tullut siihen tulokseen, että mulla on jonkin sortin syömishäiriö, eikä laihikset varmaan oikein auta. Oon miehelle avautunut jo miten mm. syön salaa herkkuja ja piilotan roskat. Askel eteenpäin se on sekin. Tänään söin taas pussin sipsejä ja suklaata jotka jäi vapulta. Ajattelin nyt ensin kokeilla antaa itselle luvan syödä herkkuja ihan rajattomasti mutta VAAN kun mieskin on kotona, eli ei siis yksin ahmimalla ja salaa. Haluaisin vielä kokeilla ratkoa tätä tilannetta ihan itse.

Hei Adalmiinanhelmi,

Tuo kuulostaa hyvälle alulle. Itsellä kanssa syöminen on kovin tunnepohjainen ilmiö. Nautinto, häpeä, pettymys.. mitä näitä on. Kaippa se ainut tapa joskus omata "terveen suhteen" ruokaan on kohdata se suoraan. Tähän tuo "vain miehen edessä" toisiaan voisi auttaa.

Itse teen aina laji-lakkoja. Nyt meillä tänä keväänä on ollut "ei osteta karkkia kotiin ennen vappua", "ei osteta jäätelöä ennen juhannusta", eikä käydä mäkkärillä ennen juhannusta. Minulla osan herkuista karsiminen näin tiputtaa kokonaisvolyymiä.

Tosin suurin ongelma meillä on perusruuan laatu ja annoskoot, joten nämä ei hirmuna auta. Syömme kyllä monipuolisesti, runsaasti kasviksia yms, mutta rasvaista ruokaa. Nyt olen ajatellut "ei pakastettuja eineksiä ennen juhannusta" -lisuketta.

Hei kaikki nuoret naisihmiset tässä ketjussa,
minä olen jo 50-vuotias mamma mutta kerronpahan vaan, miten omalle kohdalleni kävi. Olin täyttäessäni 30 selvästi ylipainoinen (175cm, 97kg) ja silloin minulla todettiin PCO, hormonitoiminta oli ihan sekaisin ihan vaan sen rehellisen lihavuuden takia. No, siinä tuli sitten kaikenlaista elämänmuutosta, ja laihdutin ihan omin nokin 27 kiloa. Kuinka ollakaan, kun olin normaalipainoinen, kuukautiskierto muuttui normaaliksi ihan itsestään ja kun tapasin nykyisen mieheni, saimme kaksi lasta helposti alulle ihan ilman mitään apukonsteja.
Varmastikaan ilman laihtumista tätä ei olisi tapahtunut.
No, fast forward tähän hetkeen, nuo saamani vauvat ovat yläasteella ja minä olen lihonut pikku hiljaa samoihin mittoihin Mutta nyt pudotan tämän liikapainon Kiloklubin avulla.
Hyvää kevään jatkoa teille ja uskoa siihen, että painonpudotus tekee ihmeitä hormoniasioissa.

Hieno onnistumistarina budgie!

Minäkin palailen taas tänne. Kävin alkuvuodesta pyörähtämässä, mutta sitten tulinkin heti raskaaksi. Tuo raskaus päättyi valitettavasti reilu viikko sitten rv15+5 keskeytykseen sikiön vaikean sairauden vuoksi. Vielä ei ole diagnoosi tiedossa, mutta vauva tuskin olisi edes syntynyt hengissä, kun ongelmia oli niin monella taholla.

Nyt diagnoosia ja uutta yrityslupaa (toivottavasti) odotellessa ja sitten aikanaan yritysaikaa olisi hyvä hyötykäyttää kunnon kohotukseen! Paino saisi mieluusti laskea muutamia kiloja, vaikka varsinaista ylipainoa ei olekaan. Esikoisen raskaus oli vaikea pahojen liitoskipujen vuoksi, joten jokainen vähentynyt kilo vaikuttaisi selvästi oloon! Tärkeintä on nyt kuitenkin katkaista jo lähes vuoden jatkunut täydellinen liikkumattomuus, ja saada kunto kohoamaan!

Hei Suvi1987,
otan osaa tuon surullisen asian johdosta, mutta onneksi kuulostat ihan reippaalta. Välillä käy näin, ja ratkaisu on ollut oikea. Oma ja sikiön kärsimys pitää minimoida.
Olen seurannut sivusta tapausta, jossa erittäin vaikeavammainen sikiö päätettiin kantaa täysiaikaiseksi, vaikka melkein alusta asti tiedettin, että toivoa ei ole. Lopulta lapsi syntyi ja eli puoli tuntia. Kaikki kunnia tälle päätökselle ja vapaaehtoisuudelle, mutta itse en olisi niin tehnyt. Ihmisen voimat ja hedelmällinen peliaika ovat rajallisia.
Minunkin eka raskauteni päättyi hyvin varhaisessa vaiheessa spontaaniin keskenmenoon. Kaikki ihmisen aihiot vaan eivät ole ihan kunnossa.
Kaksi seuraavaa raskauttani menikin sitten hyvin. Kun ajattelee miten monimutkainen prosessi hedelmöityminen ja sikiönkehitys on, on melkoinen ihme miten suuri osa raskauksista kuitenkin päätyy terveeseen lapseen.

Keväällä on mukava aloittaa pientä ulkoilua ja muuta liikuntaa! Hyvää jatkoa!

Hei Budgie ja Suvi,

Kiitos, kun jaoitte kokemuksianne, rankkojakin sellaisia.

Itse täällä jännityksellä odotan, että tuleeko tänään yrityslupaa. Ei siis ole edes varmaa soittaako lääkäri tänään, kun aika on "sitten kun labrat ovat valmiit", mutta viikko labrojen määrätystä ajasta tulee tänään.

Viime viikko meni suhteellinen hyvin. Pieniä herkuttelujakin mahtui mukaan, mutta 72.0 -> 70.9 tuli laskua.

Lisäksi päätin ladata kännykkäsovelluksen, jolla seuraan kiertoani. Jos lääkäriltä tulee tänään "OK", niin en aloita huomenna enää pillereitä, vaan pääsen seuraamaan luonnollista kieroani. Tuossa voi ilmoittaa myös aamulämmön ja painon, niin saan niistä molemmista myös tiedot ylös.

Onko muilla jotain kännykkäsovelluksia käytössä? Itse otin ilmaisen "kuukautiskiertokalenterin".