Heräsin viideltä. Liian pirteä nukkuakseni, vaikka nukahdin vasta puolenyön jälkeen. Tuntuu, että suuntaus on nyt oikea. Vatsa tuntuu pienemmältä, hitusen litteämmältä.

Tuntuu, että herkut on ollut vähissä, mutta tarkemmin pohtien perjantaina oli miehen synttärit ja sen kunniaksi syötiin pala kakkua ja päivällisen kanssa lasi viiniä. Myös lauantaina parempaa ruokaa ja lasi viiniä ja eilen söin pienen palan tummaa suklaata kahvin kanssa. Mutta pari viime päivää on mennyt hieman suuremmilla vajeilla kuin mitä kiloklubi suosittelee, lähtökohtaisesti suuremman liikuntamäärän takia. Kalorimäärä on pysynyt 2000 kcal kieppeillä.

Mutta hyvät naiset, miten voi olla viiden kuukauden aktiivisen klubeilun jälkeen vielä niin intoa täynnä ja jännittyneenä, että tippuuko paino? Siis niin jännittynyt, ettei saa nukuttua?

Toki siis nyt kuluneena viikkona olen tehnyt merkittävän muutoksen ruokavaliooni, kun olen lisännyt ruokalusikallisen oliiviöljyä ja koittanut syödä basilikaa (vaikka eilen taisi unohtua). Jaksankohan odottaa perjantain punnituspäivään vai pitäisikö kurkata mitä vaaka sanoo tänään? Kiinnostaisi kyllä, tehoaako tämä uusi dieetti?

Muskatelli; mahtavasti on kyllä sovellus sinua auttanut . Silloin ne kyllä puolustavat paikkansa. Minusta tuntuu, että nyt on vähän sama fiilis, ei oikein painon pudottaminen tunnu onnistuvan millään. Aikaa menee, ja tuloksia ei tule. Pitää tosiaan vain luottaa, että edes tuo liikunta pitäisi jollain tavalla kropan kunnnossa. Kunhan se tosiaan säilyy elämässä. Tälläkin viikolla on onneksi liikkuminen ollut ihan ok, vaikka tosiaan syöminen ei edelleenkään oikein mene kuin pitäisi. Olen kyllä tuota proteiinia ennen kaikkea koittanut lisätä, ehkä vielä rasvaan pitää kiinnittää huomiota.

Muksuliina: ihana tunne, kun on oikea suuntaus ja vatsan pieneneminen, jess! Kiva nädä, miten muutokset vaikuttavat myös painoon.

Tänään kävin hakemassa influenssarokotuksen. Pitää koittaa suojautua nyt kaikin mahdollisin keinoin kaikilta sairauksilta, kun tuo hemmetin korona tuntuu valtaavan kaikkea.

Aavistuksen ärsyttää, kun on kolmatta viikkoa jo tiukempi herkkukuri menossa, mutta painossa ei näy mitenkään. Eikä oikein tunnu olossakaan sen ihmeemmältä. Herää kysymys, että mitä varten. No, ei kuitenkaan tee mieli rynnätä kauppaan hakemaan suklaalevyä, jotenkin tuntuu mukavan aikuismaiselta tällainen 20 g viikossa. Tai perun puheeni, voisin taas harjoitella syömään silloin tällöin tummaa suklaata kaappilevystä. Usein syön senkin parissa päivässä.

Muskatelli: kaikki alaspäin on voittoa! Tähän asenteeseen minä ainakin olen päättänyt itseni moodata. Miinusta on aina kivempi katsella kuin plussaa, oli se kuinka paljon vain. Tuo herkkujen pieni määrä syöminen kerralla olisi kyllä mahtava oppia. Kaappiin en voi ostaa mitään, tai ainakaan aukaista ostoksia. Sitten itsehillintä pettää

Ja tosiaan, itse olen huomannut, että tämä painon heittely on aika hurjaa. Kyllä ne nesteet siellä vaikuttaa. Tälle perjantaille itselleni tuli hurja -1,2 kg, mikä on viime viikon yllätysplussaan verrattuna huiman kiva tulos. Eli tais viime viikolla olla nesteitä, jotka nyt oli poistuneet. Muuta en keksi, kun ei tämä syöminen ole kyllä paljon parantunut. Mutta näillä mennään.

Tänään koitin yhtä vanhaa hyväkuntoista talvitakkia, jota en ole voinut muutamaan vuoteen sattuneesta syystä käyttää. Se meni kiinni, mutta oli vielä niin kireä, ettei voi oikein vielä kulkea sen kanssa. Mutta ei kovin monesta sentistä ole kiinni. Seuraava tavoite olisi nyt saada se sopivaksi. Nimittäin isompaa versiota oleva takki meni viime talven lopussa jo niin huonoon kuntoon, että sillä ei paljon enää kehtaa liikkua. Eikä tekisi kyllä mieli ostaa uutta, kun on tosi hyvä takki kaapissa odottamassa. Eikä oikeasti nyt ole paljosta kiinni. Eli nyt tarvitaan tosi paljon tsemppiä tämän suhteen! Jospa tässä vielä pari-kolme viikkoa tarkenisi ohkaisemmalla takilla ja kerrospukeutumisella, niin voisi jopa toivoa tämän olevan mahdollista.

Voisitkohan peitellä sitä isompaa takkia jollain isolla kaulahuivilla? Tai kaivella kätköistä lisää kerroksia, niin että ohuempi takki menisi kylmemmällä tarvittavan aikaa. Olen huono tsemppari, anteeksi, mutta kiire ei vaan ole laihduttajan kaveri. Takki on kyllä varmasti kätevä motivaattori, sitä voi viikoittain sovitells ylleen.

Mulla aterirytmi vähän yskii taas, lounas jää helposti liian köykäiseksi. Eilen illalla iski ahminta, tuli tuplailtapala syötyä. Ole raatanut kotihommissa, joogannut ja syönyt vähän huonosti. Tuhoisa yhdistelmä. No, tänään pitää tsempata lounaan kanssa!

PItää ottaa viikkopunnitusten yhteyteen viikkosovitus

Ateriarytmi on vaikeaa! Ja kun siitä lipsuu, lipsuu helposti muustakin. Näin sen olen huomannut.

Muskatelli, kyllä se paino siitä laskee, kun jaksat vain jauhaa. Ennemmin tai myöhemmin. Eikö ole niin, että tuota asiaa on tutkittu ja todettu, että monilla ihmisillä tulee ns jumeja, eli paino ei vaa'assa tipu, vaikka koko ajan jää vajeita. Mutta kun sitä vaan jatkaa, niin jossain vaiheessa tulee isompi pudotus. Eli pitää vaan jaksaa uskoa touhuun eikä antaa periksi. Kyllä se siitä laskee!

Muksuliina, aivan, en ollut tarpeeksi selkeä. Mulle ei oikeastaan tule vajetta. Tai kun tulee, ahmin sen tuplaten pois. Nytkin, kun on mennyt monta viikkoa valtavan hyvin omasta mielestäni, se ei näy vielä painossa mitenkään. "Tuntuu" kyllä hoikemmalta..

Lisäksi huomasin tekstiin jääneen ylitoiveikkaan mokan, siis 20 g viikossa suklaata arkena, kauppasuklaana (kävin hölmösti kaupassa varmaan 5 kertaa), viikonloppuina meni kyllä enemmän. Aika kohtuullisia määriä kylläkin. Paitsi eilen. Kokeilin sitä tumman suklaan ostoa kaappiin. Ottaisi sitten rivin kerrallaan. Haha. Onnistuihan se, mutta kaikki saman päivän aikana.

En tiedä, onko mahdollista laihtua liikkumalla säännöllisesti ja syömällä terveellisesti, kun kumpikaan ei koko ajan onnistu. Mutta aion yrittää! Alun kärsimättömyyden jälkeen olen löytänyt rauhallisuutta itsestäni, vaikka välillä pitääkin purnata.

Pohdin, että olisi varmaan järkevää ajoittaa tuo kuukausittainen punnitus kierron kannalta otolliseen vaiheeseen. Netistä löyty, että kuukautiset saattavat nostaa painoa jopa 4 kg, nyt mulla myös ovulaatio nostaa. Eli olisikohan hyvä ottaa punnituspäiväksi menkkojen jälkeinen viikko?

Poimin tämän mtv3 jutusta, johon törmäsin etsiessäni muuta. Kiteytti oikein hyvin ajatukseni tämän hetkisestä elämäntapojen kohennuksesta.

"On hyvä muistaa, että erityisesti ylipainoiselle saman painon ylläpitäminenkin on painonhallintaa. Säännöllinen punnitseminen kuitenkin yleensä auttaa painonhallinnassa.

Hyvinvointiin tähtäävä ajattelu voi olla kilojen miettimistä tehokkaampaa: pohdi kilojen ja laihtumisen sijasta sitä, oletko syönyt terveellisemmin ja lisännyt arkiliikuntaa."

Muskatelli, tuo on varmaan ihan hyvä lähtökohta. Itse ole vain nyt niin väsynyt näihin liikakiloihin, että nyt ne joutaa lähteä. Toki minulla tosiaan terveys alkoi jo kärsiä. Kilot on kuitenkin vain osa tätä ongelmavyyhtiä, johon liittyy laajempi elämänhallintaa koskevia haasteita. Varmaan kuitenkin Covid antoi lopullisen sysäyksen tähän juttuun; tajusin, että tässä on tilaisuuteni. Etätöissä voin paremmin huolehtia säännöllisestä syömisestä jne, eikä raskaita työmatkoja ole. Elämänrytmi on kaiken kaikkiaan säännöllisempää nyt. Ja uhka sairastua vakavammin, jos korona-virus tarttuu, toimii sekin kumma kyllä sopivana piiskana.

Mutta komppaan kyllä siinä, että terveys edellä kannattaa mennä. En ole esimerkiksi itse lainkaan kiinnostunut lähtemään erittäin vähäkaloriselle dieetille. Kyllä nämä kilot varmasti lähtee ihan normidieetillä. Toivon ja uskon näin.