Tervehdys kaikille!

Täällä taas tiliä tekemässä. Punnitusaamu oli tänään ja vaaka näytti 62.6 eli se oli nyt lähtenyt mikä oli Jouluna tullut, siis -400g. Hyvä niin vaikka kyllä tuntuu tuo normaalipainon yläraja olevan tiukka saavuttaa . Täytyy kumminkin olla tyytyväinen että on päässyt tähänkin pisteeseen.

Nyt se sitten alkaa tosi koitos. Kahden viikon aurinkoloma . Jos siitä selviän ilman armotonta painonnousua niin sitten kyllä nostan itelleni hattua .

Mukavaa loppiaista kaikille, ulkoillaan paljon ja nautitaan ilmoista, kuka auringosta ja lämmöstä, kuka kuulaasta talvisesta pakkasesta .

Itsellä tupakointi liittyy juuri alkoholin nauttimiseen, jotenka kun haluan päästä eroon tupakasta, on silloin pysyttävä erossa myös alkoholista. Itse kun en voi ottaa edes sitä yhtä ilman, että alkaa tehdä mieli tupakkaa. Jotenka täytyy katsoa kuinka kauan tätä tipatonta pitää pitää, jotta tupakanhimot eivät enää häiritse ylitsepääsemättömästi kun ottaa vaikka sen yhden.

Heips! Täälläkin yksi 60 kg:n tavoittelija. Liityin klubiin pari päivää sitten ja olen ihan innoissani! Tosi kivat nuo eriväriset pallerot ruokavalion kohdalla niin voi oikeasti seurata miten syö, ei pelkkiä kaloreita.
Olen 23-vuotias, 162 cm ja painoa on vuosien varrella kertynyt 71 kg.. Ensimmäinen välietappi on tosiaan tuo 60 kg, siihen olisi tarkoitus päästä kesään mennessä. Katsotaan sitten sen jälkeen mihin siitä jatketaan..

nyt täytynee hehkuttaa hiukan tuo noin 60kg olis tavotteena. ja nytten olen ollut lähes äärimmäisellä karpilla puolessatoista viikossa paino on pudonnut 87.7kg 83.8kghen olen jättänyt tyystin pastan, maidon, riisin herkut jne. (toki pidän yhden päivän että syön esim piirakkaa tai leipää). muuten en syö leipääkään. (visibliiniä otan sillontällön että kuitua saa).

olen huomannut että vaikka muuten syön hyvin esim: lihaa ja parsa/kukka kaalia wok keitto vihanneksia ja nälkää ei ole pätkääkään ollut silti myös kalorit jää vähäiseksi tässä dieetissä (jonka ajattelin myös ihan elämäntavaksi ottaa )

toki myöhemmin kunhan voitto alkaa häämöttää jonkinverran myös hedelmiä aijon käydä syömään. (nekin olen karsinut pois mutta teetä ja kahvia juon makeutus-aineella. kerran viikossa pahimpaan makean himoon olen syönyt makeutus.aineella varustettua kermavaahtoa, light juomaa.

viime kerralla vaikka en näin motivoitunut ollut (join maitoa ja kermaa kahvissa isoja määriä). silti 2kk vei pois 6kg eli periaatteessa nytten on tavoitteet korkeammalla koska paljon hiilareita sisältävä maitokin on jäänyt pois. (jos sitä siis juo yhtä paljon kun itse kahvin sekana join).

Heipparalla! Olen uusi 60 kg:n tavoittelija. Pituutta on 165 cm ja painoa n. 75 kg. Niin ja ikää 21 vuotta. Tavoitteena olisi heinäkuun loppuun mennessä saavutta 60 kiloa, joten tekemistä riittää. Tipattomalla tammikuulla lähti tämä vuosi liikkeelle ja luulen, että sillä saattaa olla suurikin vaikutus painoon, sillä ennen tuli juotua viikossa aika paljon noita "iltakaljoja" varsinkin viikonloppusin. Toivon, että jos tammikuu sujuu tipattomana hyvin (ja niin uskonkin), voisin jatkaa tipattomuutta helmikuulle. Ainakin siten, että ei tule noita "iltakaljoja" juotua pahemmin. Ja olenhan opiskelija, niin luulisi tuon muutoksen näkyvän kukkarossakin.

Olen mielestäni siitä erilainen nuori nainen, että en ole lainkaan perso makealle, vaan kiloja tulee todennäköisesti vain sen takia, että rakastan ruokaa ja sitä että sitä voi syödä paljon. Eli annoskokojen pienentäminen on myös yksi tavoitteeni. Syön kuitenkin mielestäni monipuolisesti.

Toivottavasti täältä saa vertaistukea, koska sitä tarvitaan.

Joo, ttytsy, mulla on sama ongelma, ei ne makeat herkut, vaan kaikki ihana ruoka yleisesti! Tosin onneksi rakastan myös terveellistäkin ruokaa, esim. kaikki vihannekset ja hedelmät ovat suurta herkkua, nam.

Taas kirjoittelen täällä, kun hyvä painonpudotus / hallintaprojekti keskeytyi joulun ja muiden pyhien takia. Jouluna ei kylläkään tullut syötyä paljon ja olo pysyi tosi hyvänä. Uuden vuoden sipsit ja dippitarjoilu sai kuitenkin ahmimaan kaikkea, ja se tuntuu todella vyötärössä ja housut kiristää jälleen pahasti.
Onneksi olemme mieheni kanssa yhdessä päättäneet, että nyt ihan tosissaan olisi molemmilla n. 5kg pudotettavana, ja tällä kertaa aiomme päästä hyviin tuloksiin.
En kerta kaikkiaan suostu ostamaan isompia farkkuja (eikä hänkään! Farkkuostoksilla tuli totuus vastaan miehellekin, kun vyötärön tuumakoko oli kasvanut kolmella 33:sta 36:een!!)
Uusi vuosi alkoi kuntosalikortin laajentamisella myös ohjattuihin tunteihin, ja nyt puhkun innosta päästä kokeilemaan eri jumppia, kiinteytystä, muokkausta jne. ja tietty samalla koitetaan pitää kiinni kevyestä ruokailusta.

Tsemppiä kaikille 60kg tavoittelijoille!!

Kyllä me pystytään tähän!!!

Uusi 60 kg:n tavoittelija ilmoittautuu! Kiloklubin löysin jo syksyllä, oli herättävä kun paino oli kivunnut normaalipainon ylärajan yli. Haluan tosiaan saada painon kuriin tässä vaiheessa, ennenkuin karkaa ja kaikki on taas vaikeampaa.

Vaikeaa se on nytkin. Tiedän kyllä järjellä, että painonpudotus on mahdollista, mutta en vain USKO sitä. Tuntuu mahdottomalta, joten motivaatiokin meinaa olla kateissa. Ja tauot on vaarallisia, heti veltostun sohvannurkkaan ja se liikkeelle lähteminen on ihan supervaikeaa!

Liityin syksyllä kuntoklubiin, ja käyn spinningissä ja kuntosalilla 1-2 krt/vko, lisäksy jotain kivaa jumppaa/venyttelyä/pilatesta. Kunto on niin huono, että noita rankempia tunteja ei vielä jaksa.

Paino on yleensä ollut 65 kg:n hujakoilla, mutta kun putosin kesällä hevosen selästä, olin 3 kk sairauslomalla ja hyvin vähällä liikunnalla (alkuun jaksoin olla edes jalkeilla vartin..). Jossain vaiheessa ruoka alkoi maistumaan, mutta liikunta ei, ja tallilla luuhaaminen jäi pois ohjelmasta, niin painohan alkoi nousta samantien!

Jo ihan selän kunnossapitämiseksi oli pakko alkaa kohottaa kuntoa ja liikkua, ja siinä samalla olisi tarkoitus saada tätä kroppaa vähän kivemman näköiseksi. Kaikki on aina kerääntynyt reisiin ja takapuoleen, mutta mahtaako tuollaista teini-iästä lähtien kerääntynyttä läskilinnaketta saada enää lainkaan pois!? Ikää siis ensikuussa 34 v.

Nyt on lukemat pituus 166 cm, paino 68 kg ja vy (jenkkakahvan kohdalta) 79 cm. Aloittaessa oli kilo ja sentti enemmän, joulupyhät meni ihan hunningolle. Alussa putosi aika helposti 2 kg, mutta ehkä se oli vain sitä turvotusta kun tuli het takas.

Miten muuten teillä on ulkonäkö muuttunut, jotka olette päässeet normaalipainon ylärajalta edes puoliväliin? Nyt on todella löysä, rupsahtanut ja ruma olo. Ja minä kun en ole ennen juuri moisesta välittänyt, tunnen itseni nyt todella kulahtaneeksi eukoksi.

Kyllä me tähän yhdessä pystymme.

Itselläni motivaatiota tulee siitä, että haluan näyttää muille ihmisille että pystyn siihen ja toiseksi olen aina kärsinyt korkeasta verenpaineesta (ihan diagnosoitu verenpainetauti) vaikka olenkin näin nuori. Uskon, että painonpudotuksella voin vaikuttaa myös verenpaineeseen vaikkakin syön jatkuvasti lääkkeitä.

Motivaatiota saan myös siitä, että haluan vihdoin ja viimein viihtyä omassa kehossani, sillä niin kauan kun peilikuva on kiinnostanut, en ole omasta kropastani pitänyt. Nyt olisi sen aika ja uskon ansaitsevani sen.

heipshei 60 kg:n tavottelijat ja tsempikästä vuotta 2010!!!

täälläpä 28v yöhoitsu taas kirjottelemassa ja purkamassa ajatuksiaan.

nyt sitte uusiksi, eli tiputtelin tuossa jo alkuvuojesta 2009 78 kilosta 63 kiloon, ja siihen sitte loppuki kesäkiireitten(ki) takia motivaatio *seliseli* ja lopputavote jäi, eli se 60 kiloa... ja yllätysyllätys, syksyn ja alkutalven tankkaamisen jäljiltä nyt sitte alotellaan lukemista 67-68kiloa.. suututtaa ku niin vannoin ettei IKINÄ yli 65 koskaan enää ja tässä sitä sitte olhaan...

pittuutta löytyy edelheen jopa se 163 cm, eli tavottelen ihan normipainoa, sinne 58-60 huippeille, mutta nyt noususta rangaistuksena ittelleni se 58 on sopiva, eli miinus kymppi tässä ois eessä.

karppaus kiinnostais, mutta nyt menen kyllä melkein ihan kk:n ohjeiden mukhaan, ku se on ainaki toimivaksi todettu ja sitte siellä lähimailla ihannepainostani joskus tulevaisuuessa pikkuhiljaa alkas hioa omaa henk.koht loppuelämän ruokavaliota kohilheen. toki kattelen silti vähä nuitten hiilareitten perään kokoajan nyttekki...

motivaatiota löytyy taas tauon jälkheen kummasti, ja näyttämisenhalua ja onnistumisen pakkoa enemmän ku pikkupitäjältä yhteensä.