Hopeapeili ja Marianna72, liityn mukaan keskusteluunne.

Minäkin olen miettinyt sitä, että muutaman kilon pudotus ei kyllä näy ollenkaan päälle päin. Itse sen kyllä huomaa, kun olo on paljon parempi eikä koko ajan ole hankala olo närästyksineen. Pari vuotta sitten, kun onnistuin pudottamaan 17 kiloa kevään aikana, ei kukaan työyhteisöstä maininnut asiasta. Minua se vähän jurppi. Olisin kaivannut edes pientä kehua, koska pudotus oli kyllä näkyvä.

Toisaalta, kai se pitäisi kääntää siten, että kukaan ei ole huomautellut myöskään lihomisestani. Siitä toki olen ihan kiitollinen .

1Keijukainen, se on kieltämättä tosi ärsyttävää jos ei _kukaan_ muka huomaa, kun on pudottanut reilusti painoa.

Silloin kun kauan sitten laihdutin 47 kg, riitti toisaalta niitä huomauttelijoita, jotka sanoivat että "et kai sä enää aio laihduttaa", alkaen jo siinä 20 kg:n pudotuksen kohdalta. Siinä kohtaa tuli kyllä mieleen muutaman kerran sanoa että etkö idiootti näe että mulla on edelleen lähes 30 kg ylipainoa. Itse asiassa sain tuon suuntaista kommenttia taas pari viikkoa sitten...

1Keijukainen ja Marianna72, siinä ettei kukaan sano mitään, saattaa olla takana kateutta tai pelkoa, että laihduttaja tulee hoikemmaksi ja viehättävämmäksi kuin itse on. Jostain syystä joidenkin on vaan vaikea olla iloinen toisen päättäväisyydestä tai kohentuneesta ulkomuodosta.

Minä kyllä kehun, kun joku on laihtunut ja näyttää hyvältä, mutta en kysy, montako kiloa on lähtenyt ja missä ajassa ja mitäs sää nyt syöt, enkä varsinkaan sano, että lopeta jo. Joku painaa 57 kiloa ja on mielestään lihava, jollain toisella on hyvä olo parikymmentä kiloa painavampana.

Minäkin laihdutin Painonvartijoissa kymmenisen vuotta sitten. Paino laski 30 kiloa ja pääsin melkein sataseen, kun homma lopahti. Silloin aloittaessani kerroin monelle ihmiselle aikeestani, koska ajattelin että pysyn paremmin kurissa, jos moni tietää. Ei siinä sitten juuri muusta niinä kuukausina puhuttukaan, ja kaikki tarkkailivat mun syömisiäni, ja se oli kiusallista.

Mun toisesta siskostani huomasin oikeasti, että hänelle tuli hätä, kun olin laihtunut, ja hänkin sitten yritti kovan metelin kanssa saada niitä muutamaa liikakiloaan pois. Hän ei ostanut mitään ruokaa kaupasta, eikä hänen miesrukkansakaan ei saanut syödä. Silloin päätin, että jos ja kun joskus laihdutan, teen sen yksin. Saan tehdä sen rauhassa omaa tahtiani, eikä muidenkaan mielenrauha järky.

Toistaiseksi olen onnistunut hyvin. Olo on hyvä ja vähän pienemmät housut jo mahtuvat jalkaan. Peilissä komeilee kuitenkin The Maha. Laihojen silmissä ei ole mitään eroa, onko paksu ihminen 120- vai 140-kiloinen. Paksu mikä paksu.

Minä taidan kanssa tänne tulla hakemaan vertaistukea matkaani.

Kiloklubiin liityin kahdeksisen vuotta sitten. Matkaan on kuulunut laihtumista ja valitettavasti myös lihoamista

Pahimmillaan painoin 139,9 kiloa ja parhaimmillaan 109,4 kiloa viime keväänä ja nyt näyttää vaaka 120 kiloa

Painon saan tuohon 110 kilon tietämille ja siihen jää junnaamaan kunnes sitten alkaa vauhdilla nousemaan 120-125 väliin. Näin on nyt tapahtunut kolme kertaa. Turhauttavaa

Olen lohtusyöjä ja palkitsen itseäni herkuilla kuten jäätelöllä ja suklaalla. Meillä leivotaan usein viikonloppuisin, joten sekin on tuhoni.

Teen työtä kotona sijoitettujen lasten parissa. Omia biologisia lapsia on neljä, kaikki aikuisia mutta kuopus asuu vielä kotona. Biologisia lapsenlapsia on kolme ja "bonuslapsenlapsia" kaksi. Kotona on nyt viisi sijoitettua kouluikäistä lasta, joten touhua riittää.

Muistan jo silloin kun omat lapset olivat pieniä ja heidät sai nukkumaan, alkoi oma aika johon kuului ruoka. Samaa teen nyt. On oltava tosi tarkka siitä että syö riittävän usein ettei mieliteot iske.
Auta armias jos pakastimessa on jäätelöä niin kitusiini se katoaa alta aika yksikön

Että tällainen kamppailija täällä

Painon mittaan tiistaina ja lähden sitten siitä sitten tavoittelemaan ensin -25 kiloa ja katson sitten riittääkö rahkeet vielä Sitten olisi reilu 44 kiloa tiputettuna.

Hopeapeili, tuossa kateudessa on varmaan vinha perä. Kyllä meilläkin töissä on joku ihmeellinen kilpailuasetelma, vaikka näennäisesti ollaan ystävällisiä. Tosi on varmaan tuokin, että paksu on paksu
En minäkään ole huudellut tästä laihduttamisestani perheen ulkopuolelle. Oikeastaan salailen sitä töissä.

Japena, tervetuloa! Minä liityin tähän porukkaan pari viikkoa sitten ja tuntui kuin olisin perheen parissa Tosi mukavia ihmisiä tässä ketjussa. Hattua nostan työlle, jota teet! Ja hurja on pudotus jo tähänkin asti. Kyllä sinä pääset tavoitteeseen, kun pysyt vaan meidän seurassamme

Minä mittailen maanantaisin. Ensin vähän manasin, kun myöhemmin ajattelin, että perjantai olisi ollut parempi. Nyt huomasin, että maanantai mitauspäivänä suitsii kivasti viikonlopun syömisiä.

Tänään olin yksissä valmistujaisissa ja otin pari lasia Prosecco Ice, uutta kuoharia. Oli muuten tosi hyvää, suosittelen Kakkua otin vain kahden kahvilusikan verran, mistä olen ylpeä.

Illan tullen piti leipasta vielä pullia tulevaan kevätjuhlaan. Minä leivon vain juhlaan. Enää en jatka äitini perinnettä, johon kuului viikkoleivonta.
Nyt ovat viimeiset pikkupullat uunissa ja palkitsin itseni vielä lasillisella kuivaa valkkaria. Hassua, että pullaa ei tee edes mieli, vaikka täällä leijuu taivaallinen tuoksu.

Tervetuloa tähän ryhmään, Japena! Täällä on mukavia ja kannustavia tyyppejä. Ja sitten on tuo viikkopunnitus, jossa kaikki on julkista. Tulee oltua rehellinen, myös ja ennen kaikkea itselleen.

Ei ihme Japena jos et koko ajan jaksa keskittyä laihduttamiseen ja illalla jätski maistuu, noiden viiden sijoitetun lapsesi tarpeet pitävät ajatukset ihan muualla. Teet arvokasta työtä, kun tarjoat heille mahdollisuuden kasvaa turvallisessa ympäristössä. Ja vielä sellaisessa, jossa leivotaan joka viikonloppu!

Mikähän mun syyni sitten olisi tähän jojoiluun? Olen seilannut 140-115 -väliä monta monta vuotta. Aina tulee jotain, mikä saa takaisin vanhoihin tapoihin. Tällä kertaa ainakin luulen oppineeni jotain. Alussa vedin sokeritonta vähäkalorista kuuria, mutta nyt olen nostanut kalorit 1500-1700:aan ja joskus ylikin, ja opetellut myös syömään pikkuisen pullaa, lakua tms. Yritän totuttautua kohtuuteen herkkupaloissa ja muissakin syömisissä. Ei ole pakko ahmia koko pakettia, yksi pala maistuu ihan yhtä hyvältä! Malttia pitää myös opetella, ja sitä ettei anna periksi, vaikka paino välillä nousee.

Hopeapeili, pitää paikkansa, että pieni maistiainen herkusta on paikallaan silloin tällöin. Se ensimmäinen pala maistuu aina parhaimmalta Totaalikieltäytyjäksi minusta ei ole.

Niinhän siinä kävi, että yöllä, kun panin pikkupullat pakasteeseen, oli ihan pakko saada maistiaisia. Vähän aikaa harkitsin, otanko vain pienen palan vai koko pullan. Päivän kalorit oli kuitenkin vähäisiä, joten söin koko pullan. Enkä kadu

Minä olen vaakariippuvainen. Niin kauan kuin kuljen puntarilla aktiivisesti, on paino jokseenkin hallinnassa. Jossain vaiheessa punnitseminen kuitenkin jää (usein jonkun reissun yhteydessä) ja sitten paino pääsee ryöpsähtämään, ensin vähän ja sitten vähän enemmän. Kas, kun se muutaman kilon nousu ei kyllä yleensä näy päälle päin ja siitä se paino taas alkaa hiipiä ylöspäin.

Kiva huomata, että sisuskaluista on lähtenyt rasvaa veke. Varpaankynsien lakkaaminen sujuu jo helposti. Vähän aikaa sitten oli kyllä tosi hilkulla, että edes yletyin niihin.

Tuo on niin totta, että kun käy vaa'alla säännöllisesti niin pysyy paino ruodussa.

Itse huomaan että kun menee syömiset herkutteluksi, välttelen vaakaa ja sitten kun sinne vihdoin menen on viisi kiloa tullut. Jotenkin lannistun siitä ja taas välttelen vaakaa ja kas kohta onkin jo kymmenen.

Minun pitäisi olla totaalikieltäytyjä. Ei ole sellaista vaihtoehtoa että vähän, paitsi kylässä.

Meillä pääosin nuoriso leipoo. Nytkin tuolla on juuri uunista otetut suklaatoffeemuffinssit odottamassa päiväkahveja

Haluan kuitenkin kannustaa nuoria keittiöön ja usein kiinnostus alkaa nimenomaan leipomisen kautta ja pikkuhiljaa aletaan innostumaaan ruuanlaitostakin.
Haluan että meiltä lähtevät nuoret taitavat kaikki kodin hommat pääosin. Pojat niin kuin tytöt laittavat ruokaa, leipovat, pyykkäävät, pesevät vessoja, siivoovat yms.

No tuo vaan sitten itselle hallaa mutta näillä mennään. Nuorille on sekin tärkeää että syön ja kehun

No nyt sinne päiväkahveille

Voi perse, suoraan sanoen... Oon ollut ihan hunningolla muutaman viikon katotaan pian kuinka suuret vahingot sain aikaseks. Miks tää on niin vaikeeta?

Tervetuloa joukkoon Japena! Tsempataan toisiamme, se auttaa vaikka arki yrittääkin kaikilla kiireillään latistaa.

Ja tervetuloa vaan takaisin Smile77! Repsahdukset kuuluu asiaan, pääasia on että löysit tänne takaisin.