Teen usein pastakastikkeita, joihin tulee tomaattimurskan tai muiden tomaattisäilykkeiden tai kuumassa vedessä kaltattujen tuoreiden tomaattien lisäksi valkosipulia ja sipulia, mausteita sekä tuoreita tai kuivattuja yrttejä, varsinkin basilikaa ja oreganoa. Ja jotkuthan lisäävät tomaattikastikkeisiin ties mitä kasviksia, esimerkiksi raastettua porkkanaa tai kesäkurpitsaa, herkkusieniä, papuja tai mietoja chilejä. Tomaattikastikkeisiin voi vielä lisätä proteiininlähteeksi esimerkiksi tonnikalaa, soijarouhetta tai jauhelihaa. Kun päälle vielä raastaa hyvää parmesaanijuustoa... mamma mia! En vaihtaisi tomaattipohjaisia kastikkeita mihinkään kermakastikkeisiin.

Minä raastan aina tomaattipohjaiseen pastakastikkeeseen porkkanaa ja usein myös kesäkurpitsaa. Se vain pyöristää makua ja kasvisten määrä lisääntyy huomaamatta.

Makaronilaatikon teen aina niin, että lisään siihen proteiinin (soijarouhe) lisäksi jotain kasvista, esim. paprikaa.

Mausteet auttavat paljon: uunipadat tai pellillä uunijuurekset, öljyn lisäksi hyvin yrttejä ja suolaa sekaan

Adalmiina, voitko kertoa meille uusavuttomille ruoanlaittajille vielä tarkemmin, miten valmistat uunijuurekset ja mitkä kuivatut tai tuoreet yrtit käyvät niiden kanssa?

Tähän aikaan vuodesta, kun kesäkurpitsa on edullista, teen usein siitä ranskalaista ratatouille -kasvispataa: kesäkurpitsaa, munakoisoa, punaista paprikaa, tomaattia, sipulia ja valkosipulia sekä tuoreita tai kuivattuja yrttejä. Pidän padasta keitetyn riisin kanssa, mutta jotkut syövät sitä lihan lisukkeena.

Nyt sain tämän ketjun kahlattua läpi. Ainakin sen opin, että ilmeisesti syön enemmän kasviksia, kuin olin ajatellut. En nimittäin ennen tätä ketjua olisi ikinä tajunnut ajatella esimerkiksi tomaattimurskaa kasviksena. Sitä siis tulee käytettyä usein. Erilaisiin pastakastikkeisiin ja uunipastoihin yleensä, joskus johonkin pataruokaan.

Monien kasvisten suhteen olen todella laiska. Kaikki se kuoriminen ja pilkkominen tuntuu jotenkin turhauttavalta, kun lopputulos ei olekaan niin hyvää. Tykkään esim. lantusta ja olen muutaman kerran tehnyt uunikasviksia ja laittanut mm. lanttua ja bataattia ja vihreitä papuja. Mutta vaikka tykkään bataatista ja lantusta, se kuoriminen ja pilkkominen tuntuu liian vaivalloiselta lopputulokseen nähden, etten ole useinkaan jaksanut. Pakastekasviksia siis lähinnä tulee käytettyä. Heitän wokkivihannekset erilaisiin wokkeihin ja joitain kasvissekoituksia risottoihin ja joihinkin pastoihinkin.

Sivusalaattia en ole oikeastaan ikinä oppinut syömään. Lapsena meillä ei juuri ikinä ollut, ellei sitten viikonloppuna ollut jotain fiinimpää ruokaa, jonka kanssa äiti sitten teki esim. kreikkalaista salaattia lisäksi. Mutta arkiruoat oli erilaisia kastikkeita (jauhelihakastike, kanakastike) pastan kanssa, makaronilaatikkoa, lasagnea jne, niihin ei kasviksia piilotettu sisään, eikä ollut sivusalaatteja. En siis ole sitä tapaa oppinut kotoa. Joskus saan aikaiseksi pilkottua tomaatin lautasen reunalle. Aika monta homeista kurkkua olen heittänyt pois :/ Luin täältä vinkin, että porkkanaraastetta voisi ujuttaa moniin kastikkeisiin ja patoihin. Ajatuksena kuulostaa jopa ihan hyvältä, mutta siinäkin tuntuu, että se raastamiseen käytetty aika ei ole mitenkään sen lopputuloksen arvoista. Pitäisi varmaan pyrkiä muuttamaan ajatusmaailmansa tämän suhteen.

Höyrytettyjä kasviksia olen kokeillut silloin tällöin. Heitän pakkasesta esim. kukkakaalit tai jonkin kruunusekoituksen tms. mikroon sellaisessa höyrytyskääreessä. Kyllähän niistä ihan syötäviä tulee, mutta en mitenkään mielelläni syö niitä. Ehkä pitäisi vain yrittää ottaa siitä tapa. Laittaisi vain paljon mausteita joukkoon, niin ehkä jossain vaiheessa tottuisi syömään niitäkin.

Olen ollut muutamia pätkiä kasvissyöjänä ja tänä keväänä vegaaninakin jonkin aikaa. Mutta vähitellen olen palannut aina takaisin vanhoihin ruokiin. Osittain juuri laiskuuden takia, kun kasvikset vaativat liikaa, vaikka olenkin saanut tehtyä todella hyvääkin kasvisruokaa. Osittain sen takia, että mies on melko nirso ja kyseenalaistaa kaiken uuden (niin liha- kuin kasviruoatkin) enkä hirveen pitkään jaksa sitä nyrpistelyä ja totean, että on helpompi vain pysytellä vanhoissa tutuissa ruoissa. Tänä keväänä kyllä mieskin osallistui ihan hyvin mukaan vegaanihaasteeseeni, mutta ei siitä silti oikein jäänyt hirveästi kasvisjuttuja arkikokkailuihin. Ehkä pitäisi vaan kaivaa taas vanhoja hyviä reseptejä esiin ja edes silloin tällöin tehdä niitä, että saisi enemmän vaihtelua ruokiin ja myös niitä kasviksia. Kaalilaatikkoa tai kasvislasagnea voisi joku päivä tehdä Usein kun miettii, mitä ihmettä tänään kokkaisi, helposti vaan valitsee ne todella tutut ja helpot. Ehkä auttaisi, jos tekisi itselleen jonkinlaisen listan kaikista hyväksi havaituista ruoista ja valitsisi sieltä. Lista kuitenkin olisi aika pitkä, joten ei aina tarvitsisi tehdä sitä ekana mieleen tulevaa jauhelihakastiketta.

Adalmiina, voitko kertoa meille uusavuttomille ruoanlaittajille vielä tarkemmin, miten valmistat uunijuurekset ja mitkä kuivatut tai tuoreet yrtit käyvät niiden kanssa?

Uusavuttomalle ja kiireiselle paras vaihtoehto on esim. Rainbown pakastesta löytyvät uunijuurekset: ei muuta kuin uuni lämpiämään, jäiset, valmiiksi maustetut ja öljyssä pyöritellyt juurekset leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja 25 minuutin päästä herkuttelua Välillä (ehkä 7-10 minuutin välein?) kannattaa sekoittaa juureksia, oli ne sitten paistovalmiita pakastetuotteita tai itse tuoreesta pilkottuja, ettei osan pinta pääse palamaan.

Kun teen itse tuoreista juureksista, valitsen yleensä porkkanaa, sipulia, palsternakkaa ja punajuurta. Juurisellerikin toimii. Juurekset ja sipuli kannattaa jättää aika isoiksi, hiukan suikaleen omaisiksi lohkoiksi. Kerään pilkotut lohkot kulhoon, johon sekoitan mieleiseni määrän, esim. 1 rkl rypsiöljyä. Mausteeksi suolaa, maun mukaan kuivattua rakuunaa, rosmaariinia tai timjamia. Jotkut tykkäävät sekoittaa joukkoon myös hunajaa, mutta itse en sitä kaipaa, sillä etenkin porkkanoista ja punajuurista tulee uunissa paahtaessa makeita. Paistolämpötila noin 200 astetta, aika noin 35 - 50 min, riippuu hiukan lohkojen koosta, määrästä ja halutusta kypsyysasteesta.

Yksi uunijuuressuosikkini on vuohenjuustopunajuuret, tässä on yksi mahdollinen resepti: Ylläpitäjä on poistanut tästä rikkinäisen linkin

Arianne, eilen salaattia syödessäni tulit mieleeni - ja mietin, että voisitko aamulla tehdä suuren satsin todella hyvää salaattia, jonka syöt päivän mittaan? Usein saattaa käydä niin, että kun nälissään kokkaa ateriaa, on jo niin nälkä, että joko ei ehdi eikä malta pilkkoa viherpalaa ollenkaan tai sitten tyytyy kuorittuun porkkanaan tai palaan kurkkua, mikä ei välttämättä ole kasviksiin totuttelevalle mikään makunautinto

Adalmiina, voisi tosiaan olla ihan hyvä idea tehdä isompi satsi kerralla valmiiksi. Välillä olenkin tehnyt, mutta sitten se tuppaa pikku hiljaa jäämään. Joka päivä en nyt varmasti saa aikaiseksi ainakaan näin alkuun, mutta jos ottaisi tavoitteeksi, että edes pari kertaa viikossa, niin sekin olisi jo enemmän kuin nyt. Sitten kun sen saisi rutiiniksi, niin voisi tehdä useamminkin.

Kaivoin eilen illalla vielä kasvisreseptejäni esiin. Minulla on yksi kansio, johon olen vuosien mittaan kerännyt hyväksi havaittuja (myös miehen mielestä hyväksi havaittuja ) reseptejä ja sellaisia reseptejä, joita tahtoisin kokeilla. Sieltä tuli nyt muutama ajatus, jotka aion lähiaikoina toteuttaa. Huomenna valmistan ratatouille/kasvislasagne -tyyppistä vuokaa, johon tulee mm. kesäkurpitsaa, munakoisoa, lasagnelevyjä ja tomaattimurskaa. Ehkä heitän joukkoon myös paketin fetaa. Tänään on siis edessä kauppareissu, jolla hamstraan oikein urakalla kasviksia Tuon ruoan lisäksi hankin nyt niitä salaattitarpeita. Varsinaisesta salaatista (lehtisalaatista, jäävuorisalaarista, friseesalaatista tms.) en oikein pidä, joten se saa edelleen jäädä kauppaan. Ajattelin ottaa ainakin herneenversoja, ituja, tomaattia ja paprikaa. Ehkä vielä jotain muuta, jos hevi-osastolla iskee innostus. Voisin myös ostaa testiin jonkinlaisen salaattikastikkeen, jos sen avulla saisi vähän paremmin syötyä lisukesalaattiakin.

Onko täällä muuten kukaan kokeillut tehdä itse kimchiä? Se on siis korealaista tulista hapankaalia. Olen ravintolassa syönyt sitä ja se on ollut todella hyvää, vaikken perinteisestä hapankaalista pidäkään. Kerran useampi vuosi sitten kokeilin, mutta en jotenkin onnistunut saamaan sitä hyvää makua, jota toivoin. Nyt tuli jostain ajatus, että sitähän voisi yrittää uudestaan. Saisi silläkin vähän lisää kasvista lautaselle, jos onnistuisi tekemään hyvän makuista kaalisalaattia. Täytyypä katsella kaaliakin kaupasta…

Me ihmiset olemme niin kovin erilaisia, minulle taas vegaaniksi siirtyminen avasi kokonaan uuden maailman, jossa minäkin osaan tehdä ruokaa. Aikaisemmin olin ihan oikeasti todella surkea kokki (lapseni vahvistavat tämän, nykyään he kuulemma oikein odottavat tullessaan kotiin käymään mitä hyvää kasvisruokaa on tarjolla). Aikaisemmin ruuanlaitto pohjautui aina siihen, mitä lihaa/kana/kalaa kaapista löytyi. Siihen sitten mahdollisesti kasviksia mukaan, vähän jälkiajatuksena. Nykyään on toisinpäin, kaapit aina täynnä vihanneksia ja juureksia, hyviä hiilihydraatteja ja jotain kasvisproteiinia. Ensin mietin missä muodossa haluan kasvikset (paistettu, keitetty, uunissa, grillillä tai tuoresalaattina) ja sitten heitän mukaan jotain sopivaa kasvisproteiinia (kaura-, härkäpapu-, seitantuotteet, linssit, pavut ym.) ja hiilihydraatteja. Makuaisti tuntuu koko ajan kehittyvän ja maustaminen on helppoa - välillä tulista chiliä tai pippurista, välillä pehmeää yrttiä. Ja kaikkein hienointa, ruokaa saa syödä PALJON! Painokin on pudonnut ihan mukavasti, jossain vaiheessa vähän liiankin nopeaa tahtia (alkukesästä kun tuorekasvikset tulevat tahtovat proteiini ja hh unohtua).

Minäkään en syö lihaa, olen ollut lihaa ja kalaa syömättömän kanssa yhdessä 26 vuotta ja laittanut koko sen ajan lihatonta ruokaa eli hiukan samoja aatoksia kuin sinulla, TLH Tosin viime aikoina olen ollut laiska laittamaan alusta lähtien ruokaa ja olen käyttänyt paljon esim. pakastevihanneksia ja -juureksia.

Eipä se kauppareissu ihan suunnitelmien mukaan mennyt Herneenversoja ei ollut ja idut unohdin, kun eivät lukeneet kauppalistassa. Tuli silti ostettua enemmän kasviksia kuin pitkään aikaan. Mukaan lähti kurkku, tomaatteja, porkkanoita, munakoiso, kesäkurpitsa, pinaattia ja kiinankaali. Lisäksi kaupan pihalta kojusta mustikoita ja herneitä.

Mustikoita on mennyt tänä kesänä muutama litra, kun laitan aamupuuron joukkoon tai syön turkkilaisen jogurtin kanssa. Tuoreita herneitä en ole tainnut ikinä elämässäni ostaa. Pakasteherneitä heitän usein pussillisen risottoihin. Saa nähdä, syönkö herneet ihan sellaisenaan vai keksisikö niille jotain muuta käyttöä

Porkkanoita ajattelin nyt raastaa isomman erän valmiiksi, niin saan sivusalaatiksi ja huomiseen kasvislasagneenkin. Myös kurkkua pitää paloitella valmiiksi, ettei tällä kertaa pääse homehtumaan käyttämättömänä. Munakoiso ja kesäkurpitsa uppoavat huomiseen ruokaan ja kaalista laitan kimchin tekeytymään.

Pinaatin kanssa mietin vielä, laittaisinko senkin huomiseen ruokaan vai yrittäisinkö tehdä ”sipsejä”. Kokeilin joskus aiemmin lehtikaalisipsejä, kun olivat suosittuja. Ei ainakaan koittamallani reseptillä sopineet omaan makuun. Jotenkin lehtikaalista tuli todella pistävän makuista, vaikka muuten kyllä tykkään siitä esim. pastan joukossa. Mietin, toimisiko pinaatinlehdet samalla tavalla, laittaisi mausteita ja öljyä ja sitten uunissa paahtaisi rapeiksi. Houkuttaisi kokeilla, mutta toisaalta sipsejä ei kyllä tee mieli