perjantaina, 4. helmikuuta 2011 klo 13:28 jäävi kirjoitti::
Mitä mieltä olette sellaisesta herkuttelusta, että ei ihan niihin suurimmin himoitsemiinsa herkkuihin tarttuisi, vaan alkaisi esim. viikonloppuisin tekemään kerran lämpimiä leipiä tai joisi vaikka ihanan kaakaon kermavaahdolla tai paistaisi uunissa ranskalaisia jonkun lihan lisukkeeksiI(+salaattia lisäksi)?

Minä teen usein näin, eli esim. viikonloppuna teen avomiehen kanssa jotain vähän normaalia kalliimpaa/parempaa/aikaavievempää ruokaa, enkä osta mitään karkkia tai muuta herkkua. Minusta toimii oikein hyvin Tulee syötyä suht terveellisesti mutta jotain herkumpaa kuin yleensä.

Kiva juttu, polenka. Omalle kohdalleni ajattelin moista ihan henkisenkin puolen takia. Tämän "sallivuuden" opettelu ei kumminkaan käy aivan hetkessä..

Mä pidin herkkupäivän kerran viikossa, jollon söin paljon karkkia (300-400g) ja sipsiä. Paino tippu 10kk 22kg. Nyt piti lopettaa, kun löyty sappikivet, kuulemma sen takia kun pidin näitä kunnon mättöpäiviä ja muina päivinä söin hyvin. Paino ei oo enää tippunu yhtä nopeesti. Sitä en voi sanoo onko siitä johtuvaa, mutta selvän eron oon nähnyt. Onneks oon kumminkin jo ihan tyytyväinen ja en kiirehdi painonpudotuksen kanssa.

Itsekin koitan nykyisin pitää herkkupäiviä vain viikonloppuisin, mutta siten että herkuttelu tarkoittaa jotain muuta kuin karkkia. Siksi kylläkin että itselläni on myös sama vika että voin ahmia koko pussin kerralla ja sen jälkeen iskee morkkis, mutta kun on herkku suu niin minkäs sille voi

koitan myös lievittää makean himoani, sokerittomalla xylitol purkalla, jossa on makuna jokin makea hedelmä, lakritsa tms. Saa suuta makeaksi, hampaille terveellisellä tavalla, sekä ei lihoa. Saa nähdä miten toimii, koska aloitin tuon purkan korvikkeena kokeilun päivä sitten. Korvaa ehkä tavallaan myös itselleni tupakan, jonka lopetin 3vikkoa sitten, vaikkakaan sitä en ole himoinnut laiainkaan, ainoastaan kahvia trai alkoholia juodessa, mitä siis pyrin myöskin hieman välttämään.

Todella hyvä keskustelu ja aihe, joka itseänikin on koskettanut jo vuosia. Muutama vuosi takaperin 43 kg laihduttaneena olen kamppaillut herkkujen kanssa koko nuoren ikäni - siksi olikin mielenkiintoista, kun ketjussa kirjoitettiin karkkipäivän haitallisuudesta myös lapsille. Minusta oli hyvin valaisevaa lukea ja ymmärtää, että ehkä juuri herkkujen rajoittaminen vanhempien toimesta ja karkkipäivän pitäminen sallivuuden sijaan sai minut varhaisnuoruudessa omien taskurahojen ilmaannuttua kuvioihin käyttämään kyseiset pennoset koulupäivän päätteeksi ostettaviin herkkuihin. Tietysti on selvää, että monet muutkin asianhaarat niin suureen ylipainoon väistämättä johtivat, mutta rajoittaminen ja kieltäminen jos mikä tekee asiasta houkuttelevan.

Kuitenkin laihduttaessa en muista kovinkaan paljon syöneeni (tai edes kaivanneeni) herkkuja, koska oli vaan niin paljon palkitsevampaa laihtua isoja lukuja. Painon ylläpitäminen taas on hankalampaa - tietää, että kyseessä on elämän mittainen projekti, ettei koskaan voi syödä niin vapaasti kuin useat ystävät, eikä mukana ole painonpudotuksen palkitsevuutta ja tuomaa motivaatiota. Vähintään tässä vaiheessa on väistämätöntä opetella sallivuutta ja herkkujen kohtuukäyttöä, sillä ilman herkkuja ihminen jää paitsi useista kulinaristisista ja sosiaalisista nautinnoista. Itse tunsin jonkin aikaa pitäväni ohjaksia myös herkuttelussa, kun pidin yhtä karkkipäivää viikossa, jolloin ostin joka perjantai 200 g irtokarkkia ja söin itseni kunnon sokeri-säilöntäaine-humalaan, minkä jälkeen tekikin mieli syödä taas terveellisesti. Paino kuitenkin pysyi uomissaan, sillä muuten en herkutellut lähes lainkaan, ja ruokavalio oli muutenkin hyvin tiukka, ja useanlaiset ruoka-aineet kiellettyjä. Tai eivät oikeastaan kiellettyjä, mutta pikemminkin varmaan aivopesin itseni olemaan pitämättä tietyistä ruoka-aineista ("en pidä pizzasta", "inhoan sipsejä", "en syö pastaa").

Viime aikoina kiloja on hiipinyt hieman takaisin - juuri annoskokojen väljentyessä, "sallittujen" ruoka-aineiden lisääntyessä (olen taas alkanut syödä pizzaa silloin tällöin...) ja herkkujen määrän kasvaessa. Olen yhä hyvin normaalipainossa (painoindeksi n. 22,5), mutta loppujenkin kilojen takaisin lihominen on ikuinen pelonaihe. Siksi minullekin olisi tärkeää löytää kohtuus herkuttelussa, ettei ostettua karkkipussia tarvitsisi syödä kerralla tyhjäksi, ja että herkut ja syöminen eivät olisi niin ahdistavia ja hallitsevia asioita elämässä. Syömiseen ja ruokaan liittyvä tunnelataus kun on varmaan jokaisella laihduttaneella/laihduttajalla melkoinen - kunpa sen ei tarvitsisi olla niin, mutta senkin asian kanssa pitää vain oppia elämään, että se ei tule olemaan koskaa niin yksinkertaista kuin jollekin toiselle.

Itse olen kuitenkin havainnut pienen herkun jokaikinen päivä vähentävän tarvetta possuttelupäiville. Esimerkiksi yksi keksi joka päivä iltapäiväkahvilla töissä tai pieni (20-30 g) suklaapatukka päivällisen jälkkäriksi ovat oivia tapoja opetella herkkujen kohtuukäyttöä. Kannattaa aluksi ostaa kerralla vain se määrä herkkua, minkä saa kerralla syödä, niin ei tule kiusauksia syödä enempää. Toinen hyvä vinkki on herkutella seurassa - tulee syötyä vähemmän eikä kehtaakaan ahmia, lisäksi herkuttelusta tulee sosiaalisen näkökulman takia entistä antoisampi.

Mulla auttaa säännöstelyyn tosi hyvin se, että kirjaan JOK'IKISEN herkun, jota sattuu viikon/kuukauden/tms aikana tekemään mieli ja sitten kun herkkuhampia kolottaa, niin valitsen niistä yhden ja syön sen sinä päivänä. Seuraavana päivänä voin syödä listalta jotain muuta, mutten yleensä samana päivänä.

Todella hyvä keskustelu. Herätti paljon ajatuksia.Tuskin tavoitan kaikkia enää.

Aloittaja tässä ja monet muissakin ketjuissa vat käyttäneet ilmaisua, "kun en kerta kaikkiaan pysty lopettaan, kun mä vaan pakosti tarvitsen sen ja sen herkun" jne. Olen kerran aikaisemmin pudottanut painoa, mihin taisin saada kimmokkeen siitä, että koulullamme oli asiaan orientoitunut terkka. Oli mahdollista käydä punnauksessa ja juttelemassa kerran kuussa.

Selitin hänelle kerran, että mulle tulee keltaisen mehun kausia. Kun on vain ostettava keltaisen väristä tuoremehua. Puhuimme juomamääristä ja sanoin, että juon yleensä 2 lasia kerralla, että vähempi ei riitä siihen tarpeeseen. No, kaikki me tiedämme, että tuoremehu ei ole itsessään pahasta, mutta siinä kertyy helposti paljon kaloreita, joten kannattaa säilyttää kohtuus. Hän siihen totesi rauhallisesti, että kuule, mä uskon, että kyllä se yksi lasi riittää. Kokeile. Toinen aivan vastaava oli, kun käytin aamuisin jugurtista/rahkasta ja marjoista tehtyjä smoottheita (jälleen käytössä, ihanaa ja terveellistä!) Totesin, että mun on pakko laittaa siihen lusikallinen sokeria, kun ei marjojen maku tule esiin jos ei vähän makeuta. Hän jälleen totesi, että no, jos sä kokeilisit hetken ilman, luultavasti totut makuun etkä kaipaa enään sokeria.

Opetukseni oli, että omat "pakko"ajatukset ovat herkästi lukko. TEin kuten hän ehdotti ja niin vain toimi. Eli ottaessani purkin mehua kaapista. ajattelin kokeilla vain yhtä lasillista. Tuumin, että ei ole varmasti mitään syytä miksi_en_pystyisi_. Hänen rauhalliset minuun iteäni enemmän luottavaiset lauseet olivat hyvin valaisevia!

Sitten itse tuohon herkkuaiheeseen. Tänne klubiin tuloani minulla edelsi aivan järkyttävä valkoinen vehnä+ sokeri-riippuvuus. joka päivä tosi monta kertaa mietin mitä syömällä saisin jotakin missä käytännössä oli sokeria ja vehnäjauhoa. Tunne oli aivan järkyttävä ja kesti pitkään ja näkyi kropassa.

Jo tuossa äsken kuvaamassani edellisessä elämänopettelussa havahduin, että kun olin pari viikkoa ollut ilman karkkia, pullaa, sekaleipää siis noita kahta ainetta sisältäviä juttuja, riippuvuus poistui. Samaan aikaan söin 2 lämmintä ateriaa päivässä plus aamusmoothiet jne. Siis varsinainen ruokaili oli kutakuinkin kuin täältä vaikka en kiloklubista mitään tiennytkään. Mutta silloin omakohtaisesti oli tosi tarpeen, että otin jonkin mittaisen irtioton siis tiukkistelin ja kielsin itseltäni karkit, jotta sain sen pakottavan tarpeen katoamaan. Sen jälkeen kuin itsestään seurasi se, että mieliteot vähenivät. Pohjalla oli kuitenkin joka päivä itse tehtyä kasvisruokaa. Tämä tuli mieleen kun joku ketjussa kertoi 400 g mässypussista. ITsekin olin harrastanut isoja säkkejä karkkia, mutta jotenkin sitten tuossa irtioton jälkeen riitti, kun osti makuunista pienen määrän. Kun teki mieli karkkia, päätin mennessäni esimerkiksi, että saan ostaa 15 lakia kutakin 2 kappaletta tms. Oikeasti ihan reilusti, mutta PALJON vähemmän kuin normisti. ja huono olo saattoi tulla ennen kuin tämän kohtuullisen määrän olin saanut loppuun.

Lukemani herätti pohtimaan tuota sallivuuden määriteltmää. Jokainen toki etsii siinä itselleen sopivan kolon. Mä huomasin ajattelevani, että vaikka olisi salliva, on mielestäni ihan "tervettä" koittaa omaksua se, että ihan joka päivä ei tarvii herkkua. Ajattelen, että sillä tuo loppumaton ketju sokerista sokeriin ei voi tulla takaisin (ja riski määrien kasvun kautta perpsahdukseen on pienempi). Oma logiikkaa tuntuu siis jotakuinkin sellaiselta, että tervellisesti eläessä on hyvä oppia, että makea/epäterve ei ole osa jokapäiväistä ruokavaliota. Mutta olkoon se mukana erityistilantessa ja pienenä hetken sulostuttajana. Mitä tämä tarkoittaisi käytännössä omalla kohdalla. Jos vaikka töissä olisi neljänä päivänä kahvipöydässä jotakin makeaa, niin voisin funtsia, että otan sitä silloin kun on jotakin ihan oikeati aivan mielettömän hyvää. useinhan työkahvimakeat on aika, noh mitäänsanomattomia omaan makuun. Notta päätän jättää ne väliin, mutta otan sit kun on spesiaalia. Ja tuo kun päättää ostaa karkkia, niin uskoen siihen ihanaaan terkkaan, mulle varmasti tulee hyvä mieli, kun olen syönyt sen viidesosan aikaisemmasta karkkimäärästä. jne.

Ehkä hieman jäsentymätöntä ajatuksenvirtaa tuossa tuli.

V

Suklaasyöppönä ja jäätelöaddiktina tiedän kuinka vaikeaa on opetella herkuttelemaan kohtuudella. Ensin opettelin ostamaan pienempiä annoksia jäätelöä, suklaanhimoon pienemmän patukan. Ja mahdollisimman suklaapitoisen mielellään 80% suklaata. Seuraavaksi opettelin mielitekoon syömään jotain muuta; porkkanaa, tomaattia, paprikaa, mansikoita, banaanin, omena tms. Jatkoin itseni kouluttamista ajatustasolla ajattelemalla että kun himo iskee, se menee kuitenkin ohi 15 minuutissa. Jos kestän sen ajan, niin voitan itseni. Nyt mieliteko tulee ja menee ohi hetkessä, mutta alkuun vaati aikamoisia ponnisteluja. Nyt aivoni ovat oppineet että tuore rapea keräkaali ja jääkaappikylmät porkkana maistuvat yhtähyvältä kuin jäätelö. Kun nykyään syön suklaata riittää pieni pala suureen nautintoon. En kadu yhtään, kannatti koulia itseään. Ja herkuttelen nykyään ilman syyllisyyttä, sillä suurimmaksi osaksi syön terveellisesti.

Mun herkkupäivä alkaa kaupasta. Nykyisin osaa jo ajatella sielläkin että miks ostaisin sipsejä kun en niistä oikeasti tykkää. Niitä mistä tykkään ostan sitten ilman mitään syyllisyyttä. Yleisesti, herkkupäivät on helpompia nykyisin senkin takia että mä en suostu syömään, varsinkaan kotona, ruokaa josta en pidä. Eli teknisesti joka päivä on herkkupäivä, vaikka syökin terveellisesti.

Kuten moni muukin, myös minä olin täysin ilman herkkuja tätä muutosta aloitellessani. Salliva asenne herkkuihin tuntui täydeltä utopialta omalla kohdallani. Ennen siis meni helposti jumbopussi karkkia, kokonainen suklaalevy tai puoli pussia sipsejä kerrallaan. En vain uskonut, että voisin saada herkuttelun hallintaan.

Jotenkin tarvitsin sen alun herkuttoman jakson muun ruokailun opetteluun. Herkkuja ei edes tehnyt mieli, kun sain ruokailun muuten kuntoon. Säännöllisyys on ollut minulle aina ongelma, ja kunnon ruokaa olen syönyt myös määrällisesti aivan liian vähän päivän mittaan. Illalla sitten olen syönyt suunnilleen kaiken, mikä eteen on sattunut "herkkuhimooni". Ettei olis sitten kuitenkin ollut vaan nälkä?

Nyt syöminen alkaa olla jo mallillaan, enkä enää laske kaloreita. Myös herkut tekivät melko luontevasti paluun lyhyen taukonsa jälkeen, ja kyllähän ne maistuvat ihanilta. Minusta on ihanaa, että uskallan taas rehellisesti haluta herkkuja. Minun ei tarvitse hävetä tuota mielitekoa, vaan voin mennä kauppaan, ostaa jotain hyvää ja syödä sen hyvällä omallatunnolla. Herkkuni ovat näin kesällä usein jäätelöä, mutta se voi olla myös pieni suklaa tai vaikkapa karkkipussi miehen kanssa puoliksi. Suolaisia herkkuja en pysty enää määrällisesti syömään paljon yhtään, kun niistä tulee jotenkin huono olo. Makeat on enemmän mun juttu Herkkuja syön useampana päivänä viikossa, mutta määrällisesti paljon vähemmän kuin ennen.