itselläni on tunnesyömistä. Pitäis pystyä kartottamaan mitkä tekijät aiheuttaa mun syöpöttelykohtaukset.. kun vaan osais.

Mun BMI on 27 eli lievä ylipaino. Mutta se keskittyy just tohon kriittiseen paikkaan eli vatsan alueelle.

Mulla on viskelaarista rasvaa ja sisäelimet on ahtaalla

En huomaa syöväni liikaa, mutta jossain kohtaa mättää, koska harrastan hyötyliikutaa 1-2 tuntia reipasta kävelyä koiran kanssa aamuisin, aloitin jo toukokuussa säännöllisen aamureippailun.
Talvellakin lenkit tein, mutta en niin pitkiä, koska inhoan talven pimeyttä.

Masentaa ja on syyllinen olo kun ei saa itseään otettua niskasta kiinni ja syöksykierre on valmis. En kykene motivoimaan itseäni, kun tämä lisääntynty kävelymääräkään ei ole vaikuttanut näkyvästi, muutoin kuin et jalat näyttää hyviltä.
Kesäl on tullu syötyä välil jäätelöpuikko, en litki lihottavia juomia, en kaljaa, en siideriä, ku tosi satunnaisesti muutaman kerran vuodessa (ei siis kuukaudessa tms) ja 2-3 maximissaan...

Juustoakin käytän vaan aamuleiväl.

Tunnen itseni typeräksi, kun en ymmärrä missä menee pieleen, syön sentään lämpimän ruuan päivittäin, en mitään pitsoja, tai muutakaan roskaruuaksi luokiteltavaa, vaan tavallista perusruokaa.

LMS, älä anna periksi Jäätelö tai siideri sinne tänne. KK:n keskusteluista löytyy varmaan paljon vinkkejä miten painon jumituksen saa lähtemään laskuun (sitkeyden lisäksi), pari pikku juttua jotka kannattaa aina tarkistaa on että juot riittävästi, syöt tarpeeksi paljon, ja riittävän usein, saat tarpeeksi hyvia rasvoja ja että päivän ateria olisi aina suunnilleen sen lautasmallin mukainen - eli että joukossa on joku pieni hiilihydraattilähde, proteiinia ja paljon, paljon kasviksia. Tsemppiä, kyllä se pallo vyötäröltä lähtee, ja sitten ne kävelemällä timmiksi saadut jalat vasta onkin oikeuksissaan

tiistaina, 10. elokuuta 2010 klo 10:30 LMS kirjoitti::
Pitäis pystyä kartottamaan mitkä tekijät aiheuttaa mun syöpöttelykohtaukset.. kun vaan osais.

En huomaa syöväni liikaa, mutta jossain kohtaa mättää,

Juustoakin käytän vaan aamuleiväl.

Tunnen itseni typeräksi, kun en ymmärrä missä menee pieleen, syön sentään lämpimän ruuan päivittäin, en mitään pitsoja, tai muutakaan roskaruuaksi luokiteltavaa, vaan tavallista perusruokaa.

Moi LMS! Älä suotta tunne itseäsi typeräksi. Tuo oman syömisen kartoittaminen on hyvä alku menestyksekkäälle painonhallinnalle. Vähitellen itsetuntemus kasvaa .
Muutama kysymys nousi viestistäsi: 1. Pidätkö ruokapäiväkirjaa tuolla ruokaosiossa? Sehän näyttää selvästi missä menee pieleen, jos on mennäkseen. Saatat syödä liikaa tai liian vähän.
2. Syötkö yhden vai kaksi lämmintäruokaa? Jotta painonhallinnan saa rennoksi ensimmäinen askel on tuo säännöllinen ateriarytmi, johon kuuluu 2 "lämmintä" ruokaa, lounas ja päivällinen. Hyvin moni pihistää syömisiä sinne iltaa kohti ja sitten repeää syömään liikaa. Syöminen pitää nälän loitolla. Yllättävää mutta totta.
Sitten vinkkinä tuohon itsetutkiskeluun. Mitä jos pitäisit päiväkirjaa, johon kirjaisit päivän tuntemuksia; väsymys, stressi, turhaituminen, ilo, suru, ahdistus, sekä myös sen kuinka syömiset on sujuneet. Kun tätä päiväkirjaa tarkastelee, saattavat löytyä ne omat kaavat, esim. syöt kun töissä/koulussa on stressiä. Mutta kuten jo aiemmin totesin moni sekoittaa nälän tunnesyömiseen. Kun syö aamusta liian vähän, nälkä vaikuttaa myöhemmin niin, että luulee syövänsä tunnetiloihinsa, vaikka itse asiassa keho vaatii ruokaa .
Samanlaisen tutkiskelun voi tehdä myös koko elämän osalta, eli kirjoitat janalle elämäsi tärkeät tapahtumat ja siihen rinnalle kirjaat painosi kehityksen. Näin olen itse löytänyt ne ydin jutut, joita yritän työstää, jotta paino pysyisi hallussa koko loppuiän.
Toivottavasti näistä on jotakin hyötyä .

LMS Viskeraaliseen rasvaan auttaa kun pidät verensokerin tasaisena. Ei liian pitkiä ruokailuvälejä tai kitukausia.

"Viskeraalista rasvaa syntyy kun syö liian harvoin ja kerralla paljon tai lyhytkestoisia hiilareita liikaa. Ensin verensokeri laskee ja sitten kun syö, niin verensokeri harppaa ylöspäin ja insuliinia erittyy paljon (tämän takia kaikki energia menee ruuansulatukseen ja ruokailun jälkeen väsyttää). Liika insuliini muuttuu viskeraalirasvaksi. Tärkeää olisi syödä aamiainen, lounas ja päivällinen, mutta myös välipala ja iltapala, jotta tauko aterioiden välillä ei ole liian pitkä." Näin minulle kertoi diabeteshoitaja (työterveyslääkäri passitti keskustelutuokiolle). Hän varoitti kitukuureista ja paastosta, koska niillä keinoin voi viskeraalirasvan ja myös ahmimisen määrä lisääntyä.

Viskeraalirasva ei lähde liikkumalla vaan ruokailemalla oikein tai pikemminkin ruokarytmillä.

Tällä kiloklubin ruokasysteemillä olen saanut viskeraalirasvaa vähentymään ja vatsan ympärystä pienemmäksi. Hyvän rasvan lisäys on auttanut pitämään verensokeria tasaisena, vähentämään makeanhimoa ja ruokailun jälkeistä väsymystä. Minulla viskeraalirasva oli aiheuttanut lievän rasvamaksan syntyä ja huomaan, että alkoholi (pienikin määrä) kertyy vatsalle. Tällä hetkellä 7kg laihduttuani (65kg ja 157cm) syön tavallista kotiruokaa, joskus herkkujakin ja sitä alkoholia, niin keskivartalon rasva on vähentynyt huimasti ja rasvamaksa todennäköisesti poistunut (menen työterveydessä syyskuussa uusiin verikokeisiin) paremman ruokarytmin ja vihreiden pallukoiden avulla.

Olipa sekavaa tekstiä, mutta toivottavasti sait tolkkua.

mulle ruoka ei merkitse muuta ku nälänpoistajaa, en oo mikään "kokki-ihminen". inhoan ruuanlaittoa.

syön kerran päivässä vaan lämpimän, kun aamupäiväl ei tee mieli, syön aamupalan aamulenkin jälkeen, aamulenkillehän lähen jo siin klo 5.30

En mä kahta kertaa lämmintä oo syöny ikinä, ei mee alas..
ja kun ei kiinnosta ruuanlaitto niin se on tosi vaikeeta yksineläjälle, ku ei oo ees ketään toista kelle ees yrittäis vääntää niit aterioita, siks ei viitti sit itteleenkään.
Tää depis vissiin vaikuttaa, että en jaksa miettiä, näit lautasmalleja, syön vihanneksi kun tekee mieli ja lihaa silloin kun tekee mieli, muuten syön mitä sattuu kaapista löytymään, usein systeri tuo jotain ku on jääny pieniä annoksia ylitse ja ei riitä koko perheen ruuaks. Systeri on loisto kokki ja tykkää kokkaamisesta.

Sää vaikuttaa usein mitä syön, jos raskas ilma, niin ei tee mieli paljoa mitään, mut jos on kylmä ilma, niin silloin tekee mieli lihaa jne..
ei taida kellään toisella olla näin sääriippuvaista syömistä

Kyllä mä tot päiväkirjaa jaksoin vähän aikaa pitää, mut sit unohdin sen
sitä on vaikea pitää ku en tiiä mitä syön silloin kun systerin ruokia syön ja en viitti kysellä, tiedän vaan että ne on tehty ensiluokkaisista luomu raaka-aineista ja se riittää mulle. Systerin perhees ei oo ylipainoa. Vika on minussa

Mun mielialaan tää varmaan liittyy, että en saa näit terveysriskiläskejä pois, siis ku ei tarvis saada ku 2 pykälää alaspäin BMI 25 ees, niin sekin olis loistavaa.
Kävely on ainoa laji mitä jaksan harrastaa koiran kans. Oon yrittäny kuntosaliakin, mut kiinnostus ei pysy yllä
Väkipakol sinne ei tuu mentyä... varsinkin kun ei näkyviä tuloksia tullu sieltäkään vaik kävin muutaman kuukauden 3 kertaa viikos, ihan siks vaan et kunto paranis. Kai siin pitää olla päänuppi mukana tekemisessä, että asiat toimis... mut jos tekee mekaanisesti, siks että täytyy tehdä niin, varmaan siks mitään ei tapahdukaan

Mielialasyöminen siis on varmaan vaikeinta laatua, siis kun jos ei saa mielialaansa kohotettua vaik miten yrittää, niin mikään muukaan ei sit mee niin ku haluis.

Sanotaan että rakkaus on lääke moneen, auttasikohan se mua tsemppaamaan ja nousemaan täält sudenkuopasta pois... helpommin sanottu kuin tehty.
Rakkauksia ei väijy nurkan takaa, varsinkin kun tän kaiken lisäks itsetunto on huono... eli syöksykierre alaspäin täytys saada katkaistua ja saada se kierre ylöspäin.. Luulen, että silloin kaikki muukin onnistuisi ja loksahtaisi paikoileen.

Tää on siis monen summa, että tää laihtuminen ei ota onnistuakseen.
Tuskin olen ainoa kel on samansuuntaisia syy-seuraus probleemia.

tiistaina, 10. elokuuta 2010 klo 11:24 kaijola kirjoitti::
LMS Viskeraaliseen rasvaan auttaa kun pidät verensokerin tasaisena. Ei liian pitkiä ruokailuvälejä tai kitukausia.

"Viskeraalista rasvaa syntyy kun syö liian harvoin ja kerralla paljon tai lyhytkestoisia hiilareita liikaa. Ensin verensokeri laskee ja sitten kun syö, niin verensokeri harppaa ylöspäin ja insuliinia erittyy paljon (tämän takia kaikki energia menee ruuansulatukseen ja ruokailun jälkeen väsyttää). Liika insuliini muuttuu viskeraalirasvaksi. Tärkeää olisi syödä aamiainen, lounas ja päivällinen, mutta myös välipala ja iltapala, jotta tauko aterioiden välillä ei ole liian pitkä." Näin minulle kertoi diabeteshoitaja (työterveyslääkäri passitti keskustelutuokiolle). Hän varoitti kitukuureista ja paastosta, koska niillä keinoin voi viskeraalirasvan ja myös ahmimisen määrä lisääntyä.

Viskeraalirasva ei lähde liikkumalla vaan ruokailemalla oikein tai pikemminkin ruokarytmillä.

ahaa, siis tässä mulla menee vikaan...
vaik mä en mielestäni kidu, kun ei vaan maistu ruoka välil ja sit välil se maistuu. Enkä paastoakaan, koska mä saan migreenin paastoamisesta.
miten sitä sais itsensä syömään vaik ei maistuiskaan..että se ruokailu olis säännöllistä.. riittäiskö lounaaks vaik omena, ku se on se mikä mul jää väliin, kun ei mee alas siihen aikaan ruoka.

LMS Voisitko alkaa opettelemaan lounaan syöntiä? Se omenakin on hyvä alku, mutta lounas kannattaisi olla vähän vahvempi. Esim. ensialkuun mm. mikropuuro on nopea tehdä ja helppo lusikoida alas vaikkei olisi nälkäkään. Pikkuhiljaa sulla alkaakin tulla nälkä tuohon aikaan ja sitten lounasta voisi vahvistaa.

Minä en ennen syönyt mitään ennenkuin iltapäivällä, kun ei yksinkertaisesti ollut nälkä. Nyt syön joka aamu puuron + 1rkl rypsiöljyä ja vatsani on oppinut odottamaan sitä. Teen päivisin töitä kotona ja lounaaksi syön edellisen päivän päivällistä tai raejuustopurkin + omenan tms. Iltapäivän välipalaksi juon usein 2dl piimää ja siihen sekoitan 1 rkl rypsiöljyä + hedelmä. Sillä pärjääkin hyvin päivälliseen ja saan pääosan kaloreista päiväaikaan. Ilman rypsiölyä kalorini jäävät 1200-1300/ pvä ja muutaman päivän jälkeen syön ja ahmin kaiken mitä näen.

Suunnittelen edellisenä päivänä tai aamulla mitä aion syödä päivänaikana ruokapäiväkirjaan ja sitten syön sen mukaan. Muuten skippaan vanhan tavan mukaan joitain aterioita ja vatsa vaan kasvaa, vaikka söisin kuinka vähän. Illalla korjaan määrät sen mukaan mitä tuli syötyä ja lisään tai muutan syömisiä vastaamaan todellisuutta. Usein kopioin edellisiä päiviä sellaisenaan ja muutan yksittäisiä aterioita niin pääsee helpommalla. Vähän aikaa pitää nähdä vaivaa, mutta jo muutamasa viikossa maha alkaa ilmoittamaan, etttä ruoka-aika lähestyy.

Kiitos paljon hyvistä vastauksista!
Olenpa taas vähän viisaampi.

Täytyy miettiä, miten saan hyvän teorian käytännöksi itselläni.
Hyvä aloittaa kun on se teoriatieto pohjalla

Kun ymmärrän säännöllisyyden ja riittävien ruokailukertojen idean, niin sitten pitää löytää viel oikeat keinot toteuttaa.
Kyllä mä oon kuulu et pitää syödä säännöllisesti, mut kun en ole tienny, että miks, niin oon ajatellu vaan, et joku vaan on niin päättäny ja miks se mua kiinnostais. Mä kaipaan aina perusteluita miks tehdä joku juttu...muuten se tuntuu robottimaiselta matkimiselta vaan

Miten laiska kokki osaa toteuttaa hyvät ideat, sen kynnyksen yli ku pääsen niin taas on askel parempaan...

Mun syömises on vähimmäisehto, että ruuan pitää olla purtavaa, en siks tykkää puuroista ku ne on hampaattomien ruokaa, en pääse tyydyttämään sitä purtavuutta. En tiiä miks mul on tarve saada PURTAVAA ruokaa.. kai se tuntuu konkreettisemmalta..

Täällä Kiloklubilla on lukuisia ketjuja tästä säännöllisestä ja riittävästä syömsestä, kannattaa etsiä haulla.

juu mä etsiskelinkin haulla: säännöllinen ruokailu , normaali ruokailu, mut en mä löytäny mitään. Tää on aika sekava ketjutussysteemi ku en osaa etsiä oikeita ketjuja, ja tännekin eksyin vahingossa googlettamalla.

Täytyy vissiin sit vaan googlettaa, jospa eksyis silleen kiloklubin oikeaan ketjuun