Minä olen myös huomannut , että rasvan lisääntymen ruokavaliossa on vähentänyt makeanhimoa . Lisään jogurttiin tai puuroon välipalalla lusikallisen pellavasiemenöljyä .
Toinen mikä auttaa , on se , että täyttää kaapit hedelmillä , marjoilla , pähkinöillä yms , mutta ei kanna kotiin mitään ns. vierasvara-pullia yms.
Syyllinen olo helpottuu liikunnalla , ainakin minulla . Herkutteluun annan itselleni luvan päivittäin , koska totaalikieltäytyminen laittaa päälle jonkun sellaisen uhmaikäisen " syömpäs kuitenkin " vaihteen . Mutta en enää syö keksipaketillista kerrallaan , vaan esim. jogurttia ja marjoja , jäätelön tai yhden suklaapatukan .

Syyllisyys olo-tilaan, mä olen tehnyt itselleni säännön "heti kun vit***** saa toimia väärin" 54 viikkoa mennyt aika vähän "vit*****". "Vit*****"-sääntöä en sovella kaikkeen, se mikä mulla toimii ei ehkä toimi sulla, sun täytyy kaivaa oikea syy ja keksiä oma sääntö millä pärjää laihdutuksessa

tiistaina, 3. elokuuta 2010 klo 13:02 Maarina kirjoitti::

Eilen ajattelin taas ryhdistäytyä ja aloittaa taas yrityksen saada 100-senttinen vyötäröni terveempiin lukemiin. Jo pelkkä päätös aloittaa sai minut sen verran levottomaksi, että oltuani oikein fiksusti päivälliseen saakka - suunnitelman mukaan olisi kertynyt 1600 kcal päivän ajalta - otin sitten omenan sijaan siiderin, magnum-jäätelön ja 5 vadelmalakritsapatukkaa (enempää ei kaapista löytynyt). Hienoa - päivän kalorisaalis siis 2360 kcal. Yritän nyt taistella morkkista vastaan, ja todeta vain, että ilmeisesti takaraivossa asustaa joku peikko joka pelkää laihtumista. Tänään toimin ehkä fiksummin - tai syön makeaa jos oikein tekee mieli. Tänään vain en jätä sitä omenaa pois.

Voi Maarina. Niin tutun kuuloista. Kun "päättää" että nyt ei sitten enään ikinä koskaan milloinkaan edes katsota herkkuihin päin, niin sieltähän sitä löytää, päänsä karkkiämpäristä, ja loppua ei näy. Olenkin nyt ekaa kertaa päättänyt pudottaa painoa ja sallia itselleni jonkinasteista herkuttelua siinä siivellä. En ole edelleenkään sillä tasolla, että voisin ostaa kotivaraksi jotain, koska pelkään että ne tulee syötyä yhdellä istumalla, mutta en myöskään enää kieltäydy joka kerran, kun joku jotain hyväskää tarjoaa.

Makeita tai suolaisia herkkuja menee edelleen melkein päivittäin, mutta herkkumäärät on vähentyneet koko ajan. Päivän saldo voi olla pala tummaa suklaata, eikä enää mikään katastrofi-mättökohtaus josta seuraa viikon itsesäälissäkieriskely. Ennen mietin usein, miten tekee mieli sitä ja tätä, tänään sain kävellä karkkihyllyn ohi, ja käteen tarttui vain purkkapaketti.

Mä olen huomannut vähän samaa kun Kaijola, rasvan lisääminen vähentää makeanhimoa. Syön pähkinöitä päivittäin, suositus oli 20 grammaa mutta voi niitä mennä tuplasti joinain päivinä. Pienempi paha kuitenkin kuin irtokarkkipussi.

Kyllä ne pahatkin tavat voi selättää, pienin askelin.

P.S. Tykkään hirveästi tuosta motostasi

Ennen laihduttamista mulle ei oo ollut mitään syyllisyyden tunteita, joten tää on nyt ihan uus juttu. Eilinen meni ihan överiks, aamiainen välipalat ja lounas oli vielä ok, mutta ilta... Menin kotiin, vedin muutaman kourallisen keksejä, maistoin palan dumlelakua, söin puolikkaan pitsan (pitseriasta ostettu tietenkin) ja lisäksi ruisnappeja tuorejuustolla. Ja olo oli jo illalla ihan hirveä, ja tänä aamuna vaa'alla käydessä meni päivä pilalle. Nyt sitten aattelin, että tänään en illalla syö mitään, koska eilen söin ihan liikaa, ja pakko jotenkin tuota tasata. Pötsi on pinkeänä kuin mikäkin ja mieli maassa.
Ennen laihduttamista en ois ollut tommosesta moksiskaan, mutta nyt se pilas mun päivän ja oon ihan masentunut. Onko kellään muulla samanlaisia kokemuksia? En ees uskalla laittaa eilisiä ruokia päiväkirjaan, punaselle menee ja nätisti...

torstaina, 5. elokuuta 2010 klo 09:48 Nöppöskä kirjoitti::

...Nyt sitten aattelin, että tänään en illalla syö mitään, koska eilen söin ihan liikaa, ja pakko jotenkin tuota tasata....

Olisiko parempi korjausliike syödä tänään päivällä niin paljon ja laadukkaasti, että pysyy illallakin tolkku touhussa?

Tänään on uusi päivä ja uusi mahdollisuus. Ei kannata rankaista itseään syömättömyydellä vanhoista erheistä, siitä seuraa vain seuraava hallitsematon ahmimiskohtaus ja kierre on loputon.

Motivo puhuu asiaa.....

Mulla on nyt taustalla hillitön salmiakin syöminen ja sen mukanaan tuoma turvotus. Palasin kotiin Sveitsistä ja salmiakit jätin Suomeen. Vaaka näyttää useita kiloja salmiakkiturvotusta ym. lomarepsahduksia, mutta eilen siirryin takaisin kiloklubisyömisiin. Kiusaus oli kova vetää tiukka aloitus, mutta en niin tee. Kyllä se pinkeä olo ja turvotus siitä laskee kun palaa ruotuun.

On kyllä ihmettelemistä mikä laittaa 46 vuotiaan kiskomaan salmiakkia kaksin käsin? Vähän lipsumista tapahtui kaiken ruokailun suhteen lomalla, mutta toi aivan älytön namujen syöminen??

torstaina, 5. elokuuta 2010 klo 10:10 motivo kirjoitti::
Tänään on uusi päivä ja uusi mahdollisuus. Ei kannata rankaista itseään syömättömyydellä vanhoista erheistä, siitä seuraa vain seuraava hallitsematon ahmimiskohtaus ja kierre on loputon.

Mä söin maanantaina huikeat melkein 300 kcal yli kulutukseni ja luin sitten UKK:sta, miksi ei ole järkeä säästellä etukäteen eikä pihistellä jälkikäteen. Paikkareitten tapaan joskus laihduttaneena tuo säästelymentaliteetti elää sitkeässä. Ilmeisesti onnistuin ylipuhumaan itseni ja nyt tämän viikon hetkellinen painonnousu on tasoittunut ja toiveet painon laskemisesta maanantaiaamun punnitukseen elävät vielä.

Mä tarttisin itse taas rentoutta herkkujen syöntiin. Nimittäin siihen, että herkuista voi nauttia vähän kerrallaan eikä tarvitse vetää puolta litraa jäätelöä tai pussia sipsejä tai pitkoa pullaa, jotta tietäis syöneensä herkkuja.

Ostin juuri jäätelöautolta jädejä (tää on vähän testi itsellenikin, voinko olla syömättä tai ajattelematta niitä koko ajan). Ostopäivänä söin yhden jäätelön ja heti oli tunne, että voisin vetää ainakin 2 - 4 lisää. Eilen en syönyt yhtään ja hyvin pyyhki eikä jädet kaapissa poltelleet lainkaan.

Ongelma on siis se, että jos herkkuihin tartun, niin sit repeän suorastaan liitoksistani. Kiloklubi on mulle paikka, jossa opettelen nyt syömään oikeata ruokaa riittävästi, sillä oikeasta ruuasta mun on melkein jopa vaikeaa saada edes laihdutuskulutusta vastaavia kaloreita täyteen (olen nyt mm. opetellut juomaan piimää työpaikkaruokalassa ruokailun yhteydessä eli yritän lisätä kaloreita järkevästi) ja erilaisilla herkuilla olen täyttänyt ja ylittänyt kaloritarpeeni. Liikun ainakin ajoittain aika paljon ja tutut ihmettelevätkin, kuinka *piip* paljon oikein syön, kun en laihdu tai kun olen ylipainoinen (BMI siis lähellä 30:tä).

Olipa muuten tervehdyttävää taannoin, kun vetelin herkkuja - jotain suklaata, lakupussin yms. kun merkkasin ne Kiloklubiin ja totesin, että jo pelkästään siitä lakupussista tuli 1000 kcal. Alkoi saada vähän mittasuhteita syömisiin... Suosittelen muillekin inhorealismia.

Motivon viesti oli asiaa, Nöppöskä, yhden päivän repsahduksien "tasaaminen" jälkikäteen on varma keino vetää seuraavakin päivä överiksi. Päinvastoin, syöt kunnon aamiaisen, päivällisen, ja vielä illallakin lautasmallin mukaan. Näläntunne on ikävä kaveri, ja ihan varmasti saa itsehillinnän murtumaan, jos sielä kaapissa jotain on. Nälkäisenä tekee vääriä valintoja, ja syö vääränlaista ruokaa ja ihan liian paljon. Mun ainakin tekee nälkäisenä mieli hiilareita ja rasvaa, ja niitä sitten uppoaisi ihan hillittömästi ennenkuin pää ehtii mukaan sanomaan, että piisaa jo.

Painonvartija-ajoilta mullakin oli aluksi sitkeässä se kuvitelma, että voi jotenkin "säästää" pisteitä etukäteen tai nipistää niitä jälkikäteen, mutta ei se oikein toimi. Ennemmin unohtaa koko jutun, syö oikeaa ruokaa, riittäviä määriä, ja koittaa vaikka ennemmin tasata repsahdusta tekemällä vaikka rento-tahtisen kävelylenkin.

Mulle on auttanut lautasmalli, olen rajoittanut oikeastaan vain hiilihydraattien saamista vähäisemmäksi, mutta niitäkin on kuitenkin joka aterialla mukana, eli en karppaa tmv., vaan syön aikalailla virallisterveellisesti.

Itsellä auttoi myös itsetutkiskelu - koska on nälkä? Mitä tekee mieli? Mun on syötävä isompi aaminainen, kuin mitä ravintoterapeutti alunperin ehdotti, joten muokattiin ohjelmaa - syön hieman suuremman aamiaisen, ja aamiaisen ja lounaan välissä pähkinöitä, ehkä hedelmän, ja vettä. Näillä eväin ateriaväli aamiaiselta lounaalle ei ole enää mahahappoja nostattavaa kidutusta. Kunnon lounas, ja siitä eteenpäin ei oikeastaan edes tule mitään mielitekoja tai sudenkuoppia, iltapäivä ja ilta menee ruokaa murehtimatta. Syön kuitenkin aina illallisen, sillä jos se jää väliin, ei sellaista aamupalaa olekaan joka pitäisi kylläisenä seuraavan aamun lounaaseen saakka.

Positiivista ajattelua repsahduksista kehiin. Asioilla on aina 2 puolta: liika on liikaa, muttei liian vähänkään hyvä ole.

Semmoinen mukava puoli, että kun silloin tällöin repsahtaa ja muuten jatkaa normaalisti, niin kroppa ei jumiudu ja totuttaudu liikaa tasaiseen kalorimäärään. Satunnainen kalorien ylitys kiihdyttää kroppaa luopumaan liiasta. Pääpaino sitten sanalla SATUNNAINEN.

Tasaisella pienellä vakiokalorimäärällä kroppa saattaa sopeutua ravinnon saantiin ja hidastaa aineenvaihduntaa ravinnon määrän mukaan. Satunnaiset repsahdukset saavat kropan luulemaan, ettei kaloripuutetta ole ja se edelleen luopuu ylimääräisistä kiloista.

Joku täällä kerran kirjoittikin, että kroppa toimii kuten karkkipussia jaettaessa. Jos sulla on vaan 1 karkki ja 3 kaveria, niin ethän sinä millään halua antaa tai jakaa sitä yhtä karkkia. Mutta jos sulla on kokonainen karkkipussi, niin jaat ja annat kavereille jopa useamman karkin. Samoin kropalla. Neste lähtee kropasta veden juontia lisäämällä ja läski hyvää rasvaa lisäämällä.

Viime talvena sattui muutaman kerran, että kun viikon oli syönyt tiukasti ja liikkunut paljon, niin viikonlopun repsahduksen jälkeen maanantaina paino olikin laskenut enemmän kuin normaalisti. Kroppa luopui ylimääräisistä, kun sen ei tarvinut säästellä. Minulla on kai joku esi-isien paimentolaisgeeni hyvin vahvana, koska jumitun herkästi säästöliekille. Jos syön liian vähän tai yksipuolisesti tai vähärasvaisesti, niin jopas alkaa paino nousta ja palella. Heti kun lisään kalorit kohdilleen, niin laihtuminen jatkuu. 1500-1700kcal on minulle sopiva tila liikunnan määrän mukaan ja kerran pari kuussa syön ihan mitä huvittaa. Ihme kyllä se paino tosiaan humpsahtaa alaspäin näiden herkkupäivien jälkeen, mikäli herkuttelu ei jatku useampaa päivää kuten jouluna ja pääsiäisenä. Ennen tein aina juhlapyhien jälkeen uuden alun. Mutta nyt olen muuttanut ajatteluani, että juhlien jälkeen en aloita vaan jatkan siitä mihin jäätiin. Nyt ei juhlinta olekaan sitten venynyt mahdottomiin tai revennyt käsistä, koska juhlinta ei ole enää kaiken loppu ja katastrofi. Olen kummasti päässyt irti syylisyydestä ja huonosta omasta tunnosta ja siitä johtuvasta ahmimisesta.

Kiitos kaijola positiivisesta omakohtaisesta kokemuksestasi
Se antoi uutta pontta omalle sallivuuden opettelulleni