Mulla on viikonloppuna tiedossa kahdet synttärit Onhan se mukavaa päästä juhlimaan, mutta en tiedä, miten saisin hillittyä herkkuhimoni juhlissa. Pahin ongelmani on käsistä riistäytyvä napostelu, eli koko juhlien ajan suu mussuttaa karkkeja, sipsejä, popparia... Olen yrittänyt syödä täyttävästi ennen juhlia, ja se auttaakin kakkujen ja muiden "tuhdimpien" tavaroiden hotkimiseen, mutta miten saisin napostelun pienemmäksi?

Itsessäni huomaan sen, että mitä lähempänä tarjoilupöytää sitä varmemmin käsi käy. Eli jos suinkin vain voi valita itselleen sellaisen paikan, että tarjottavat eivät ole ihan kurkotuksen päässä. Jos bileet ovat useassa huoneessa, niin kun oleskelee sellaisessa, josta ei tarjottavaa löydy, niin äkkiä jopa unohtaa, että jossain jotain on edes tarjolla. Pahinta on istua sen pöydän ääressä, joka on täynnä kulhoja. Pienissä kekkereissähän se menee juuri niin ja sitten ei oikein voi itseään niiltä piilotella.

Lisäksi kävi mielessä myös sellainen kikka, että sopii itselleen, että ottaa ensimmäisen kerran vasta tietyn ajan kuluttua (esim. tunnin?). Tietyt tarjottavat ovat saattaneet silloin jo käydä vähiin, tunnin aikana on saattanut huomata ettei sittenkään kaipaa sipsiä ja jääpähän ainakin vähemmän aikaa käydä hakemassa lisää. Itselläni ei ainkaan koskaan ole käynyt niin, että olisin jäänyt harmittelemaan, kun en ehtinyt syödä jotain, joka jo loppui, vaan aina on ennemmin huokaissut helpotuksesta, jes! yksi houkutus vähemmän.

Hei,

kirjoitan ensimmäistä kertaa itse, vaikka olen aiemmin lukenut tätä foorumia paljonkin.

Haluaisin tietää kuinka normaalia tämä tunnesyöminen / repsahtelu on raskauden aikana? Ja kuinka vaarallista se voi olla minulle tai vauvalleni?

Olen kuudennella kuulla raskaana, alkupainoni ennen raskautta oli alipaino / normaalipainon alarajoilla. Yllätysraskauden myötä tupakointi jäi pois ja minulla oli myös kova nälkä ja mieliteot heti alusta asti, näistä syistä johtuen paino onkin noussut reilusti (9kg, alussa siis mitat 168cm/52kg, nyt 61kg) ja minua nolottaa tämä ja harmittaa... siis kun joka puolella varoitellaan, että liiasta painonnoususta on haittaa. Aloinkin nyt sitten pelätä vauvan puolesta, joten olen yrittänyt noudattaa raskausdiabeetikon ruokavaliota ja myös seurannut tarkkaan syömisiäni kiloklubin avulla.

Ongelmani on, että jaksan saada pallukat vihreiksi melkein joka päivä korkeintaan viikon, kunnes iskee jokin mieliteko ja sitten herkuttelen vaikka omenapiirakkaa jäätelöllä tai tuoretta leipää voilla ja juustolla... ja sitten minua alkaa melkein itkettää, kun mietin että onkohan siitä vauvalle haittaa kun yhtäkkiä sokerit varmaan nousevat pilviin tai vauvasta kasvaa liian iso, ja että miten en pysty hillitsemään itseäni edes vauvani tähden?

Niin olisi mukava kuulla muiden kokemuksia ja ihan faktaa, että kuinka normaalia tämä on ja kuinka haitallista.

(Ainiin mainitsen vielä, että tähän mennessä vauvan koosta ei ole sanottu, että olisi liian suuri, eikä minulla ole mitattu kohonneita sokeriarvoja, nämä ovat siis enemmän pelkojani tai asioita jotka haluaisin ehkäistä.)

Terve,

Sinun painonlisäyksesi on aivan normaalia raskauden kulkuun nähden.
Sinullahan ei raskausdiabetesta ollut diagnosoitu, joten turhat huolet sikseen. Jos asia sinua askarruttaa, keskustele asiasta neuvolan terveydenhoitajan kanssa. Tärkeimmän oletkin jo tehnyt - lopettanut tupakoinnin

Aina kun on oikeasti nälkä pitää syödä, etenkin raskaana ollessa. Voisit jutella neuvolassa asiasta. Uskoisin kuitenki ettei sinulla ole mitään hätää, mikäli panostat monipuoliseen ruokavalioon, eli syöt muutakin kuin herkkuja.

Päivän Hesarissa on pitkähkö asiallinen juttu tunnesyömisestä täällä Ylläpitäjä on poistanut tästä rikkinäisen linkin Kannattaa lukea

Todella hyvä artikkeli! Aivan liian usein painonhallinassa keskitytään siihen, mitä saa syödä ja miten pitäisi liikkua, kun oikeasti se suurin muutos on yleensä korvien välissä. Näin hoidetaan vain oireita sen sijaan, että oikeasti puuttuttaisiin lihomisen syihin. Se on kuin syöpää hoidettaisiin särkylääkkeellä. Oireet ehkä katoavat hetkeksi, mutta itse ongelma ei häviä mihinkään. Itsekuri nyt on varsinkin ihan vihoviimeinen käsite, joka pilaa monen laihdutuksen. Lähinnä sitä tunnutaan käyttävän ylipainoisten syyllistämiseen. Mutta kuinkakohan moni hoikka on oikeasti hoikka pelkästään rautaisen itsekurinsa ansiosta? Eipä varmaan kovinkaan moni.

Olen tunnesyöppö, ahmimishäiriöstä (oma diagnoosi) kärsivä reilusti ylipainoinen kahden lapsen yh-äiti Torniosta. Pituutta 161cm, painoa tänä aamuna 87,7kg. Tavoite on pudottaa yhteensä 23kg, joista ensimmäiset 20kg välillä 18.8.2013-18.8.2014.

Onko muita ahmimishäiriöstä ja/tai tunnesyömisestä kärsiviä ryhmääntymään kanssani? Me jos ketkä tarvitsemme erityisen kovasti tukea toisiltamme!

mä oon kyllä tunnistanut myös tuota..että jos on paha mieli... pitää lappaa ruokaa naamariin niin kauan että tulee fyysinen paha olo.

nykyään kyllä kun sen tunnistaa, pystyy sitä jo paremmin hallitsemaan, ja oon jopa saanut vaihdettua ruuanlappaamisen kävelylenkkiin..

Millä tavalla kykenet vastustamaan syömistä? Onko siihen jotain niksejä tai ajattelutapaa, jolla sitä tunnesyömistä voi ehkäistä? On tosi ahdistavaa, kun ei pysty hallitsemaan itseään. Eikä sen tarvitse olla edes surullinen asia, koska syön iloonkin, syön ihan vaan siksi, että syömällä saan rauhoitettua itseni. Sitten on tosi paha olo jo ihan fyysisestikin. Joskus syön niin paljon, etten pysty enää liikkumaan ja vatsaan sattuu kauheasti. Se on kuin itsensä pahoinpitelyä