Hyvä huomio Nasu, joko minä tai koneeni erehtyi. Ukrainaa tietysti tarkoitin, sorry, kun aiheutin turhaa sydämen tykytystä 💓. Kone muuten ehdotti tykytyksen sijasta tykitystä 😱.

Mietin joskus että jätän kirjoituksen niinkuin kone ehdottaa😂 Saisitte sitten ihmetellä, että mitähän se sekoile?

Isäntä oli päivällä mailla ja katselin vielä iltasella urheilua ja isäntä toisessa huoneessa kiekkoa. Olen siten saanut olla uutispimennossa koko päivän.
En voi kuitenkaan asioille mitään, niin en halua rasittaa itseäni uutisilla joka päivä.

Ikäviähän nuo uutiset on, mutta olen itse vähän huonossa kunnossa. Pitää keskittyä itseen.
Harmi kun meidän tiet ja polut on niin jäisiä ja koppuraisia, ettei uloskaan nyt kannata lähteä liukasteleen.

Voikaahan hyvin💕

Tervehdys <3 

Kauheaa ajatella, miten maailma on muuttunut vain viikon sisällä. Viime sunnuntaina oli vielä Suomi-Venäjä jääkiekon loppuottelu. Kyllähän viitteitä sodasta oli ja karttoja päivittäin siitä, miten Venäjä oli asettanut sotilaitaan Ukrainan ympärille. Mutta ei tällaista olisi voinut uskoa.

Vieläkin mieli on epäuskoinen ja välillä ajattelen, että kohta herään ja kaikki on ollut vain pahaa unta. 
Tiedän toki, että näin ei valitettavasti ole.

Tilanne ahdistaa, suututtaa ja pelottaakin ja edelleen on päälimmäisenä jonkinlainen epäusko. Emmehän voi valita itäistä naapuriamme. 

Kiitoksia kirjoituksistanne ja kertomistanne ajatuksistanne sekä viisaista neuvoista. Auttamistapoja on monenlaisia. Todennäköisesti tänne meillekin tulee joukko pakolaisia. Tytär ja vävy olivat saaneet vinkin järjestöstä, jonka kautta pystyivät ilmoittautumaan sellaiseen, että voivat ottaa kotiinsa väliaikaisesti jonkun ukrainalaisen perheen. Miehiähän sieltä ei varmastikaan tule - naisia ja lapsia.

Karmale , paranemisia sinulle. 

Eilen oli jo aivan upea ilma. Niin näyttää nytkin olevan. Olin ajatellut, että olisimme tehneet kesäkeittiöön tulet ja paistaneen nuotiomakkaraa. Näyttää nyt kuitenkin siltä, että siihen osuu tuuli niin, että makkaran paisto jää toiseen päivään. 

Ajatuksemme ja rukouksemme ovat varmasti ukrainalaisten puolella. Voimia itse kullekin. 😇

Mielialaosastolta, huomenta!

Näin aloittaa muuan puolituttu tyyppi Twitter-päivityksensä nyt kun maailma on muutamassa päivässä mullistunut. Ajattelen omaksua saman tavan niin kauan kuin Ukrainassa sotaa kestää.

Vaikka olenkin lähtökohtaisesti sitä mieltä, että iltapäivälehtiä ei edes normaaliaikana kannata lukea, jos meinaa mielenrauhansa säilyttää (jutut ovat monesti joko täysin perättömiä, vahvasti liioiteltuja tai joutavanpäiväisiä = kaikkea tuota tietoa ei ihminen välttämättä tarvitse. Mutta lehdet elävät mainoksilla, ja niistä perittävä hinta määräytyy klikkausten mukaan. Siispä klikkiotsikoita, mieluiten mahdollisimman raflaavia!)

niin viikonlopun Iltalehdestä osui silmiin juttu, jonka jaoin jo Facessa. Laitanpa linkin tännekin:

https://www.iltalehti.fi/mielijamasennus/a/acb59c94-494f-4767-9600-d276de20eda9?fbclid=IwAR2Y7zMRc0EgbtiMKeVlw7CNGKX0SVBCmR6bPUxaDEpL3_vHPPw8fT5nsyI

Ja jotta en vain puhuisi ja kirjoittaisi, vaan myös tekisin, niin sekoitin eilen hapanjuuritaikinan, pistin sen yöksi jääkaappiin ja muotoilin äsken sämpylöiksi. Nyt nousevia sämpylöitä on keittiönpöytä pullollaan. Ennen pitkää ne pääsevät uuniin, ja kun iltapäivällä kotiutamme spanielin, koiralla on kotiinviemisiksi pussillinen lämpimäisiä.

Sittenpä pitääkin alkaa katsella matkavarusteita. Keskiviikkoaamuna anivarhain lähdemme kohti Costa del Solia. Jos ei kummempia kuulu, niin seuraava päivitys tuleekin Andalucian auringon alta. Tavoitteena on neljän viikon aikana kävellä 200-250 km (kotimaassa talvisaikaan tulee puolet tuosta).

Mukavaa viikkoa - voikaa hyvin! Mielenrauhaa!

PS. Aijuu - Kalevalan päivä! Suosikaa suomalaista kulttuuria, tehkää mukavia puuhia ja ulkoilkaa! Lapsuuden hankiaiskävelymuistot tulivat mieleen, kun dallailin varhain aamulla spanielin kanssa läheisessä puistikossa ja hanki kantoi!

Kyllä, rutiinit ovat hyviä, vaikkei ahdistaisikaan. Siksipä istuksin vuoroon sohvalla, ruokapöydän edessä, tietokoneella ja taas sohvalla sekä tietenkin yöt makoilen sängyssä 😉  Lukuvuorossa on nyt Håkan Nesserin Koston jumalatar ja seuraavaksi aion valita jotain romanttista!

Kalevalan päivästä sen verran, että isäni oli syntynyt 29.2.1912 eli siis karkausvuonna, joten hänen syntymäpäivänsä olisi ollut vain joka neljäs vuosi! No, sellainenhan nyt ei tietenkään sovi, joten hänen syntymäpäiväkseen merkittiin virallisesti 28.2.1912. Näin naisena olen sitä mieltä, että olisi tosi kiva vanheta vain joka neljäs vuosi 😂

Meirämmiähellä on huomenna vihdoinkin tapaaminen neurologin kanssa. Saa nähdä miten käy. Minulla on jonkin verran kysyttävää, mutta lupa autolla ajoon kiinnostaa erityisesti. Kyllähän hän on jo viime aikoina ajellut eikä siinä ole ollut mitään ongelmia, mutta kyllähän virallinen kantakin on hyvä saada. Onneksi vastaanottoaika on vasta klo 10.30, ettei tarvitse herätä ennen kukonlaulua. Toisin on parin viikon päästä olevan silmätutkimuksen kanssa. Se alkaa klo 8.25. Minuahan ei siellä tarvittaisi, mutta sinne on aika hankala päästä julkisilla ja kun tutkimuksessa joudutaan avaamaan pupillit, ei autolla ajamista suositella. Niinpä minun on lähdettävä mukaan, mikä tarkoittaa ylösnousua jo - voi jumalan pyssyt - klo 6.00 😱 Olisipa edes kesä, että voisi jäädä autoon nukkumaan!

Arvatkaapas mitä - ette kyllä ikinä arvaa, no minäpä kerron. Olen varannut Koti puhtaaksi -siivousfirmasta suunnittelukäynnin 21.3.2022 😍  Kuvitelkaa, meirämmiäskin suhtautui asiaan ihan tyynen rauhallisesti eli pian saamme ikkunatkin pestyiksi useammin kuin kerran viidessä vuodessa! Hyvä minä, täydellinen työvoitto 😎

Tänään en ole vielä katsonut yhtään uutislähetystä, mutta lukenut kyllä hieman iltapäivälehtiä. Sota jatkuu, raskaita pakotteita on asetettu ja lisää suunnitellaan, rupla on romahtanut ja seuraa siitä meidän kohdallamme mitä tahansa, niin se on vain kestettävä! Toivottavasti ukrainalaisetkin kestävät.

Hyvää uuden viikon alkua näissä jännittävissä merkeissä!

Keijuli tuli hiihtolomaviikon aluksi luokseni kolmeksi päiväksi. Mies oli maalla ja pojan perhe Joensuussa. Maanantaina puolilta päivin alkoi kauhea lumimyrsky, joten emme voineet ulkoilla. Tiistaiaamuna tienoo oli paksun lumikerroksen peittämä. En meinannut saada ulko-ovea auki, kun sen eteen oli kinostunut lunta. Upposin polvia myöten, kun astuin ulos. Meiltä kesti kaksi tuntia raivata kolan levyinen polku alas postilaatikoille ja siellä odotti vielä ikävä yllätys, kun lumiaura oli lykännyt paksun jää- ja lumipalteen pihatien eteen. Kyllä meinasi jo epätoivo iskeä ja voimat loppua 🥵.
Onneksi pojan perhe tuli tiistai-iltana ja keskiviikkona kolasivat teinien kanssa pihatien auki ja kaivoivat autonsa lumivuoren alta.

IL, ei ihme, että sodan alettua tunsit itsesi ahdistuneeksi. On ihan tutkittu, että evakkojen ja sodan kokeneiden jälkeläiset jopa neljänteen polveen asti saattavat kokea ylisukupolvista traumaa. Isovanhempani  teini-ikäisine lapsineen joutuivat lähtemään kahteen kertaan kodistaan Karjalan kannakselta. Minäkin olin vauvana mukana viimeisessä evakkopaikassa Lapinjärvellä, josta sitten matkustettiin härkävaunussa hevonen mukana luultavasti Valkealan Selänpäähän ja sieltä hevoskyydillä Keisanmäkeen. (Olin alle 2-vuotias ja vanhin muistoni liittyy tuohon junamatkaan: Muistan miten hevonen potkiskeli ja hirnahteli levottomana ja eno yritti sitä rauhoitella.)  Vanha-Isä ja eno rakensivat oman talon. Nuori eno oli jo ollut sodassa ja äitini vanhimpana lapsena oli muuttanut Helsinkiin töihin ja mennyt naimisiin isäni kanssa. Yksi tyttäristä meni naimisiin Lapinjärvellä ruotsinkielisen nuoren miehen kanssa. Pakostakin kuulin lapsuudessani suvun evakkotaipaleista ja sotakokemuksista ja näin painajaisunia pommituksista, vaikka en itse ollut ehtinyt niitä kokea. - Lapseni ovat siis neljättä polvea, mutta en huomaa heissä isompaa ahdistusta. He tuntevat kai itsensä paremmin etelä-pohjalaisiksi, jotka säästyivät sodan kauhuilta.

Lauantaina kauppareissun ja lounaan jälkeen tunsin itseni lopen uupuneeksi ja ahdistuneeksi. Käperryin sängylle rentouttavan painopeitteen alle kolmeksi tunniksi, mutta uni ei vain tullut. Onneksi nukuin sitten yön ja sunnuntaina kävin pitkällä metsälenkillä, joka piristi mielialaa. Kävimme myös tyttären luona juhlimassa Keijulin 13-vuotispäivää.

Mukavaa reissua Tiinuliinulle!

Kunpa vain kaikki päättyisi hyvin tuolla Ukrainan sotarintamalla, ja selviäisivät mahdollisimman vähin tappioin! Rukoilen voimia niille ihmisille, jotka nyt joutuvat jättämään kotinsa ja niille, jotka eivät pysty lähtemään. Kunpa jokin pysäyttäisi itänaapurimme suuruudenhullun johtajan!

"Kuin syyttäjät seisomme aamussa ajan,
Ukraina ja Puola ja Suomi ja Viro,
tuli tuiskavi myös Lätin, Liettuan pajan,
yks meillä on yhteinen tunnus ja kiro,
me selvän nyt vaadimme raakuuden rajan,
kuin lieneekin valtioviekkaus sen siro,
näät Moskova pettää, on pettänyt ennen,
ja pettävi tuhanten vuosien mennen!" (Eino Leino: Vapauden vilja 1919)

Aurinkoista pakkasaamua ja minulle ensimmäistä loma/eläke- ja vapaapäivää tältä vuodelta.
Eläkkeellähän olen ollut jo vuosia, mutta eilen ilmoitin pomolle että en ole enää ensi talvena käytettävissä kausityöhön. Nyt on vähän ristiriitaisia tuntemuksia, osin olen helpottunut mutta haikeuttakin on ilmassa.

Eläkkeeni on tosi pieni kun en aikanani osannut pitää tarpeeksi puoliani maatalousyrittäjäeläkkeen maksujen jaossa mieheni kanssa. Lakikin oli miehen puolella vuoteen 1986 saakka. Siihen asti isännän työtuloksi laskettiin 70%  ja emännän 30% maatalouden laskennallisesta tulosta josta maksu ja myöhemmin eläke määräytyi. Muutoksen jälkeen meni vielä vuosia ennen kuin sain tahtoni läpi ja eläkemaksut jaettiin tasan.

Täytyy vain sopeutua tilanteeseen ja toivoa etteivät elinkustannukset tolkuttomasti nousisi.

Ukrainan asioihin en ole ehtinyt kovin paljon paneutua, kun työ on vienyt koko aivojen kapasiteetin.

Jaan toisten klubilaisten kanssa tuntemukset Ukrainan tilanteesta. Kun eilen töihin lähtiessä nostin lippua salkoon herkistyin niin että tippa nousi silmään, mikä ei ole minulle tavanomaista.
Täällä itärajalla asia konkretisoituu vielä enemmän kun meidänkin kunnan asukkaat olivat jatkosodan aikaan lähdössä evakkoon juuri kun rauha saatiin. Lapsuudessa kuulin paljon juttuja sota-ajan elämästä ja selviämiskeinoista. Ukrainassa eletään nyt samanlaisessa tilanteessa. Nykyinen automatisoitunut elämänmuoto on tosin haavoittuvampi kuin silloinen. Jos tuhotaan vaikka lämmönjakelu, niin tuskin Ukrainan kaupungeissa on puulla toimivia lämmittimiä ja mistä sitä puutakaan sodan keskellä kaupunkeihin saataisiin. Myös sähköä ja tietoliikennettä ilman ei nykypäivänä pärjätä kovin pitkälle.

Ottaisin ilomielin vastaan sotaa paenneita Ukrainalaisia tänne meidän kuntaan. Tyhjiä asuntoja aloin jo mielessäni kartoittamaan.

Nyt täytyy kyllä saada ajatukset omaan toipumiseen uupumuksesta ja suunnittelen hiihtämään lähtemistä kunhan pakkanen vielä vähän laskee. Sunnuntaina hiihtelin auringossa puolitoista tuntia ja nautiskelin olostani. Yritän nyt ehtiä hiihtämään vähän enemmän kuin viime talvena. Silloin hiihdon keskeytti kaatuminen maaliskuun alussa jäisellä ladulla, jolloin iskin häntäluun poikittain alla olleeseen suksen kanttiin.

Etämies kaipailee minua savoon ja suunnittelinkin että jos saan tänään pahimmat rästihommat hoidettua, ulkoiltua sekä ensi yön nukuttua ilman painajaisia tekemättömistä töistä, niin voisin huomenissa ajella hänen luokseen.

Nyt vähän murua rinnan alle ja ylös ulos ja lenkille. 

Nasu, minulle painopeitto on liian kuuma öisin, mutta mieheni rakastaa sitä ja hänellä on sellainen myös maalla. Peitto on muistaakseni 5-6 kg, mutta painavampikin voisi olla - olikohan ohje 10% omasta painosta. Pesusta en tiedä, mutta ainakin näihin painopeittoihin on saatavana oma kiinni sidottava pussilakana. Voisi varmaan käyttää ihan tavallistakin pussilakanaa, mutta peitto voi mennä sykkyrään sen sisällä. 

Rustassa on vielä ihan äskettäin ollut tarjouksessa (19,95 €) ihana torkkupeitoksi tarkoitettu painopeitto kokoa 120x150 cm. Toinen puoli on harmaata sileää samettia ja toinen valkoista teddyä. Jostakin syystä palelen makuuhuoneessa päiväsaikaan, jolloin tuo peitto lämmittää ja rentouttaa mukavasti ja on vielä kivan näköinenkin.

Mustikkaposki, hyvä että olet viimeinkin voinut vähentää työtehtäviäsi ja vetäytyä oikealle eläkkeelle. Varmasti nautit lisääntyneestä vapaa-ajasta ja pääset tapaamaan etämiestäkin useammin. Totta on myös, että monen ikäisemme naisen (itseni mukaan lukien) eläke on syystä tai toisesta jäänyt aika vaatimattomaksi. Sopeutumista se kyllä vaatii, varsinkin jos on yksin.

Mitä ihania päiviä! Pysytään pystyssä jäätiköillä!

Nasu, laitoin sinulle yksityisviestin, jossa linkki. (Toivottavasti toimii). Olen tilannut ko. liikkeestä muutakin tavaraa ja olen ollut tyytyväinen hankintoihini.

Mielialaosastolta, iltaa!
Kuten vähän edelliskerralla enteilinkin, niin tämä päivitys tulee Espanjasta, jonne tultiin päivää aikaisemmin kuin oltiin oletettu.

Maanantaina päätin tehdä lähtöselvityksen jo hyvissä ajoin päivällä, koska keskiviikkoaamuna oli luvassa varhainen aamulento. En katsonut boarding passeja yhtään vaikka varmuuden vuoksi ne oikein paperille tulostin, vaan pakkasin vastapaistettuja sämpylöitä ja spanielin reppua. Vietiin koira kotiin, noudettiin toinen tilalle. UK oli nimittäin luvannut tyttärelleen huolehtia tämän labbiksesta tiistai-iltapäivään asti; tyttären kotiin oli tiistaiaamuna tulossa joku taloyhtiön remonttimies tai muu koirakammoinen käypäläinen.

Maanantai-iltana siinä yhdeksän maissa tilanne alkoi kehittyä outoon suuntaan. Sillä aikaa kun UK ulkoilutti koiraa, mä päätin tehdä Espanjan viranomaisten vaatimat terveysselvitykset etteivät jää tiistaiksi jolloin pitää pakata ja järjestää pari muuta asiaa. Kun avasin läppärin, Google-kalenterini huuteli iloisesti: lentosi Malagaan lähtee huomenna klo 6.15.

Minä että höpö höpö. Menin kuitenkin katsomaan keittiön pöydällä lojuvia boarding passeja ja totesin että elektroninen allakka oli aivan oikeassa. Siinä samassa ovesta astuivat koira ja mies, jolle selvitin nopeasti asian laidan. UK, joka ei vähästä hätkähdä, alkoi järjestää koiralle korvaavaa hoitajaa. Sellainen löytyikin parilla puhelinsoitolla, joiden jälkeen alettiin pakata. Labbis katseli touhujamme pää kallellaan, hieman ihmetellen.

Nukuttiin puolitoista tuntia. Mutta Malagaan päästiin, ja mukavaahan täällä on. Järjestettävät asiat järjestyivät mainiosti Espanjastakin. Eläköön it-tekniikka ja Teams-ohjelmisto! Kävelykilometrejä alkaa kertyä mutta se tässä on tarkoituskin.

Sitä vain hiukan ihmetellään, mihin se lennon muutoksesta kertova viesti on kadonnut ja milloin. Ei näet löydy kummankaan sähköpostilaatikosta.

Jakselkaapa! Niin mekin teemme.