Moi!
Kipalle voimia, Japenan joukoille paranemisia ja jaksamisia! Muille muuta mukavaa!

Meidän asuintalossa tehdään kattoremonttia. Juuri nyt puretaan vanhaa, tiukasti moninkertaisten pressujen alla ettei lumi pääse tärvelemään työmaata. Me majailemme toiseksi ylimmässä eli viidennessä kerroksessa; voin vain kuvitella millainen meteli yläkerran naapureilla on kun pora pärisee kello 8-17.

Toki työmiehillä on ruoka-ja kahvitaukonsa joiden aikana asukkaat voivat vaikka soitella puheluja, mutta täytyy tunnustaa, että esimerkiksi tunnin mittainen Teams-palaveri tässä metelissä on jokseenkin haastava homma. Olkoonkin että läppäriini kuuluvat hyvät kuulokkeet – katu- tai siis tässä tapauksessa kattoporan ääni kyllä kuuluu niidenkin läpi.

Mekkala alkoi muistaakseni torstaina eli nyt sitä on kestänyt kolme päivää. Pitempiä kävelylenkkejä sitten vain! Eilen keksittiin pakopaikaksi päiväleffa, ja sehän olikin suorastaan ylellinen kokemus. Läheisen ostoskeskuksen elokuvateatterissa on puolenkymmentä pientä salia, ja iltapäivällä olimme valitsemassamme ainoat asiakkaat. Nykytyyliin tarjolla olisi ollut anniskeluakin, mutta emme tarttuneet tarjouksiin.

Nähtiin historiasaaga Margareta, Pohjolan kuningatar. Viikingit kalistelivat keihäitään, hoviväki juonitteli minkä ennätti, kirkot olivat komeita, linnoissa pidettiin muhkeita pitoja, ja Norjan vuonot ja Gotlannin rannat tarjosivat riittävästi silmänruokaa.

Saattaa olla, että sama ajankäyttöratkaisu on edessä tänäänkin jos porarit aina vain jatkavat.

Muutenkin meillä on erityisesti nyt pandemia-aikana siirrytty teatteriharrastuksesta enemmän elokuvan puolelle. Teatteriin meno kun pitää pohjustaa hyvissä ajoin jotta saa haluamansa liput, leffaan voi piipahtaa ihan hetken mielijohteesta.

Mutta nyt muihin puuhiin. Voikaa kaikki hyvin!

PS. Käytiin UK:n kanssa päivälenkillä tuota poranpärinää paossa. Juteltiin kävellessä siitä, että tämä kahden vuoden hiljaiselo alkaa pahus vieköön tuntua jonkinlaisena henkisenä velttoutena. En osallistunut viikonlopun Convoy-mielenosoitukseen (naureskelin vain kaiken aikaa Twitter-kuplani kanssa puuhakkaille Mannerheimintien tukkijoille) mutta olen kyllä tosi iloinen, kun rajoitukset purkautuvat ja kulttuuriharrastuksia on taas tarjolla. Runsaskaan lukeminen kotona omassa nojatuolissa ei vastaa sitä, että lähtee liikkeelle ja löytää kaupungilta kaikenlaista kivaa!

Aamulla yhdeksältä heräsin puhelimen pirinään. Fysioterapeutti tk:sta soitti. Kysyi, että en kai herättänyt. 😃 En kehdannut tunnustaa... Allasjumpassa 10.30 olisi tilaa, jos haluaisin tulla. No tietenkin halusin, joten äkkiä vaan kahvit ja aamupalaa suuhun ja sitten menoksi. Ryhmässä oli meitä vain kuusi, joten tuntui turvalliseltakin. Saan mennä jatkossakin, koska tuossa  ryhmässä on kuulemma ollut jo jonkin aikaa vajaata. Hyvä niin, eipä tarvi ajaa kauemmaksi kun pääsee vesijumppaan omalla kylällä. 

Eilen oli asahi ja huomenna pilates. Jospa minä tästä alkaisin kuntoutua ja pääsisin vielä laduillekin tänä talvena.
Huomenna on kampaajakin. Tukka alkaa olla melkoinen tarhapöllö kun viimeksi kävin marraskuun lopulla... En ota väriä tällä kertaa kun ei ole mitään tapahtumiakaan tiedossa. Saa kelvata tämä maantien värinen harmaalla juurikasvulla 😄

Nyt vähän väsyttäis kun unet katkes aamulla.😃Ehkä menen pitkäkseen vähäks aikaa kunhan ole syönyt kalakeiton. 

Iloinen olen minäkin jahka rajoitukset purkaantuvat. Selkeästi huomaa että velttous on iskenyt ja kynnys poistua kotoa on todella korkea. 

Kävin tänään ortopedillä. Kynnys on korkea kun aina huomautetaan että rouvalla on noita kiloja. Tosin tämä oli kolmas kerta tällä ortopedillä ja kertaakaan ei ole sanonut kiloistani mitään. 
Mielessä kuitenkin ne negatiiviset kokemukset päällimmäisenä.

Polvea vaivaa se mitä epäilinkin eli Bakerin kysta. Johtuu todennäköisesti siitä, että polven takaosan kierukka on haljennut, siihen särkylääke että tulehduslke sekä liike. Kävelyä ei suositellut just nyt ettei tule painoa mutta hiihto olisi hyvää 🤔. Myös vesijumppa, soutu ja kuntopyöräily. 
Lääkäri on suurinpiirtein ikäiseni mies. Pitkä, lihaksikas, kalju ja tosi miellyttävä. Tämä on tärkeä tieto 😉 Tiedän harrastavan liikuntaa kun siitä aiemmin juteltu. 
Sanoin että onhan tuota painoa ja siksi nivelet vaivaa. Tuumasi, että kullakin on omat vaivansa. Hänellä kolesteroli ja kyllä nivelet jo tässä iässä oireilee. Hän mielummin ottaa nuo kipeät nivelet kuin esim syövän tai muun ikävän sairauden.
Sanoi että leikkausta ei nykyään suositella ja sitä hän ei ainakaan tee.

No nyt on vaan sitten liikuntaa lisättävä. Se ei ole vaikeaa minun tapauksessa. Kiva kun voi nyt huoletta lähteä reissuun. Sanoin lääkärille, että lähden reissuun ja tulee kävelyä, johon hän että ihan vapaasti voinnin mukaan. 

Tervehdys 🥰

Kiitoksia kirjoituksistanne ja jaksuviesteistä. Äiti näyttää ihmeen kaupalla selvinneen koronasta ja nyt hoivakodissa purettiin vierailukielto😇. 

Minulla täällä on sen sijaan sunnuntaista lähtien ollut kovia vatsavaivoja ja etoava olo, joka ei tunnut helpottavan. Joskus viime päivinä oli hetkiä ilman huonoa oloa, mutta nyt tuntuu koko ajan. 

Jätin sen Trexanin tauolle viikko sitten keskiviikkona ekan kerran(siitä tuli kovia vatsavaivoja ja huonoa oloa) ja tänään oli lääkärin soittoaika. Kirjoitti nyt reseptin piikkinä otettavalle lääkkeellä, jonka ei pitäisi ärsyttää vatsaa. Minulla oli kyllä muitakin haittavaikutuksia lääkkeestä, joten suhtaudun vähän varauksella asiaan. Hoitajakin vielä soitteli perään käytännön asioista... Mietin jo, että voiko tämä huonovointisuus johtua jostain lääkkeen vieroitusoireista..... en saanut hoitajalta vastausta (ei ole normaalisti reumapolilla) ja lääkäri oli liian kiireinen, että olisin voinut häneltä asiaa kysellä. 

Hetki kerrallaan.... On niin huono olo, että ei voi edes puhua.... 

Japenalle hyvää matkaa ja ihania hetkiä lastenlasten kanssa. Kaikille muille mukavaa viikon jatketta. Täällä on nyt upea auringonpaiste, jota olin kovasti odottanut. Eilen vielä rahtasin itseni väkisin lenkille, mutta tänään jätän väliin... 

Mikä päivä! Iivon hiihtoa oli ilo katsella ja avasimme piccolopullon mitalin kunniaksi. Sitten ulkoilemaan upeaan kevätsäähän, että ehdittiin takaisin katselemaan palkintojen jakoa.

Viikko on ollut kiireinen, siis siinä mielessä, että joka päivä ollut joku meno. Yhtenäkin aamuna piti laittaa herätys puoli kahdeksaksi ja se tuntui kamalalta. Tänä aamuna heräsin mökillä ihan pirteänä puoli seitsemän ja ihmettelin valoisuutta. Se johtui kuulemma Venuksesta!

Maanantaina pääsin vihdoin polskimaan, voi sitä ihanuutta. Illemmalla vietiin Juniori karting-kisoihin. Rataa ajettiinkin vaihtelun vuoksi väärin päin ja pojan pasmat menivät ihan sekaisin. Pääsi kuitenkin lähtemään aika-ajojen perusteella ryhmänsä ensimmäisenä. Vaan joku ajoi päin, auto pyöri ympäri ja poika jäi viidenneksi. Kertoi myöhemmin, ettei ymmärtänyt ensin, mitä tapahtui ja kun auto vihdoin pysähtyi, ei hetkeen tiennyt, mihin suuntaan pitäisi jatkaa. Oli aivan raivona. Kun se törmääjä tuli aulassa pyytelemään anteeksi, Juniori nakkeli niskojaan ja käveli pihalle. Juttelin kotimatkalla, että näitä sattuu ja tulee tapahtumaan uudelleenkin ja sinä itsekin voit joskus törmätä toiseen. Että ota se vaan harjoituksen kannalta. Ei puhunut sanaakaan puolen tunnin matkalla, kiitti sentään kyydistä, kun hyppäsi pois.

Tiistaina oli kampaaja, kyllä olikin kutrit kasvaneet, kun kävin edellisen kerran ennen joulua. Italialainen kampaajani raivosi koko temperamentillaan, kun vuokranantaja oli ilmoittanut nostavansa vuokraa 6 prosenttia. Sanoi ei-kertovansa näitä asiakkailleen, mutta "sä olet melkein kuin sisar ja entinen yrittäjä itsekin". Toiveikkaasti varasin ajan jo vappuaatoksi ja samalla meikkaajankin, jos suunnitellut juhlani voitaisiin pitää. Nythän näyttää siltä, ettei korona aseta rajoituksia.

Keskiviikkona oli kynsihoito. Valkovenäläinen kynsien laittaja kertoili kouluajoistaan. 12-vuotiaitten normaaleja kouluaineita oli kaasunaamarin käyttö, aseiden purku ja kasaus. Oho, meillä oli vaan lihapullien paistoa.

Torstaina tavattiin italialainen räätälimme. Justuksen bleiseri istui erinomaisesti, mutta minun housupukuni housut ja puolihame olivat lantiolta liian suuret. En mä vaan ole huomannut mitään laihtumista. Nämä vaatteethan me teetätettiin Etelä-Afrikan reissua varten, mutta matkatoimisto peruutti sen. No ainahan housupuku-yhdistelmää tarvitsee, samoin Justus bleiseriä. Olimme vieneet auton Hesan keskustaan Kasarmintorin parkkiin, kun mun puhelimessa on ParkMan-sovellus. Puomi aukesi mukavasti sisään ajaessa. Vaan pois lähtiessä hissin nappula ei luvannut mitään. Taulusta luettiin kaikenlaisista näyttökorteista, mutta eihän mulla sellaista ollut. Mä jo ihan hermostuin (mullahan on kärpäsen kärsivällisyys) ja avasin sovelluksen löytääkseni jonkun puhelinnumeron, johon soittaa ja raivota. Mutta sovelluksessa olikin ensimmäisenä sen hissin ovikoodi. Opittinpa taas lisää!

Justus puuhastelee keittiössä tyytyväisenä jotain siiderikanapataa. Hiihtolomalla on ystäväpariskunta tulossa ja Justus nautiskelee tutkimalla reseptejä ja aikoo kokeilla niistä jotain ensi viikolla. On se merkillinen mies, kun tykkää kokkailla tuntitolkulla. Mä lopettelen kohta Akseli Gallen-Kallelasta ja vaimostaan Marysta kertovaa kirjaa "Olisit villiä villimpi", joka on kerrassaan kiehtovaa luettavaa.

Kaikille mukavaa viikonloppua!

Elonmerkki täältäkin. Kiirettä pukkaa, jaksaa, jaksaa vielä kaksi viikkoa.

Terveisä savosta. Ajelin eilen suoraan töistä etämiehen luo. Vähän nolotti lähteä ensimmäisenä töistä ”jo” klo 18 mutta olenhan porukan vanhin niin lupasivat antaa lusmuiluni anteeksi.
En ole ehtinyt käydä savossa vuodenvaihteen jälkeen joten oli korkea aika korjata tilanne.

Sain viikolla vihdoin ilmalämpöpumpun pitkän odottelun jälkeen. Epäilin etukäteen häiritseekö pumpun ääni nukkumista, mutta kone on niin hiljainen että tällainen huonokuuloinen hädin tuskin kuulee hurinaa.

Kävimme tänään lenkkeilemässä ja tallustelimme etämiehen kotikylän maisemissa reilun tunnin naisten viestihiihdon jälkeen. Ulkoilu on tällä hetkellä minulle harvinaista herkkua. Toivottavasti hyviä kelejä riittää maaliskuullekkin.
Lenkin jälkeen katselimme lapsenlapsen sotilasvala videon. Vala oli eilen ilman yleisöä mutta video löytyy netistä. Etämies tuolla alkoi valmistella päivällistä joten täytyy lopetella ja mennä auttamaan.

Hyvää viikonlopun jatkoa.

Kipa, miten helpottavaa, että äitisi näyttää selviytyneen koronasta! Itse et sen sijaan ole voinut kovin hyvin. Toivottavasti oireet ovat jo helpottaneet!

Japena näkyy selviytyneen kaikista epävarmuustekijöistä huolimatta onnellisesti Mallorcalle. Lastenlapset siellä ovat varmasti riemuissaan. Fb:ssa oli ihania kuvia Sollerista - tuttuja maisemia. Voi kun niitä vielä pääsisi katselemaan!

Lumityöt helpottivat hetkeksi, joten olen kuntoillut kävelemällä lähimetsien fatbike-poluilla. Metsässä on niin kaunista, kun kaikki on puhtaan lumen peitossa. Tosin eilen alkoi olla jo kevään tuntua. Hanget olivat hiukan laskeneet eikä puiden oksilla ollut enää lunta. Tikat pärisyttivät puissa kahdessakin kohdassa reittiä. En uskaltanut kävellä polkuja loppuun asti (missä liekään?), etten eksyisi (sivupolkujakin oli), mutta kilometrejä kertyi huomaamatta. Vain yksi läskipyöräilijä pyyhälsi ohitseni varoittaen hyvissä ajoin. Muuten sain tarpoa ihan yksin. Mielessä kävi, että jos taittaisin nilkkani, niin kukaan ei löytäisi minua sieltä.

Kirkkokuoro alkoi viimein, kun koronarajoituksia hellitettiin. Meitä alttoja oli paikalla vain kaksi, sillä yksi oli poissa ja kaksi iäkästä laulajaa ilmeisesti lopettaneet. Onneksi se toinen altto oli hyvä ja kokenut, joten minä suoriuduin hänen peesissään. Toivottavasti saamme vahvistusta!

Olen kahlannut lahjaksi saamaani Minna Maijalan kirjoittamaa Katri Valan elämäkertaa (Katri Vala - kulkuri ja näkijä). Alku lähti vähän nihkeästi, sillä kirjoittaja aloitti pitkillä seikkaperäisillä sukuselvityksillä, mutta opiskelu- ja varsinkin opettajavuosiin päästyä teksti alkoi sujua. En tiennyt, että hän oli toiminut hetken opettajana mm. Multahovissa (Valkealan Multamäessä), jonne sukulaisteni (myös minun) evakkotaival päättyi Kymi-yhtiön Multahovin kartanosta lohkotuille maille. Varmaan joku seudun alkuperäisistä asukkaista olisi tiennyt, missä maatalossa Kymi-yhtiön perustama kansakoulu sijaitsi. Minulla on siitä oma arveluni. Paikkakunnalla on myöhemmin, ehkä 40-luvulla, rakennettu oikea koulu.

Olen lukenut useita Tulenkantajien (tai mitä nimitystä he milloinkin itsestään käyttivät) elämäkertoja. Tässäkin teoksessa oli tuttua historiaa esim. Olavi Paavolaisen Kivennavan huvilalla isännöimistä kulturelleista ja alkoholihuuruisista juhlista.

Tämä kirja ei ole mitään kevyttä luettavaa, mutta Suomen kirjallisuuden historiasta kiinnostuneille oivallinen tietoteos.

Usein käyttämäni kävelyreitti kulkee Katri Valan tietä. Olen aina miettinyt, miten kadun nimi liittyy häneen. Eräs kuorokaverini tiesi kertoa, missä talossa Katri Vala oli joskus asunut. En ole kirjassa vielä niin pitkällä.

Taisin eksyä syrjäpoluille. Tuli vaan mieleen, kun tuossa lueskelin. Eikö täällä ollut erikseen jokin kirjallisuusfoorumikin? 

Toivottelen leppoisaa viikonloppua!

Hyvää Ystävänpäivää Ihanaiset,

pakko jo nyt toivottaa, kun huomenna en enää muistaisi 🤭🥰.

Siskon miesystävällä on korona, ainakin vielä lievä, ja systerillä outo olo 😵‍💫. Huolestuttaa koska kyseessä se sisko joka ei ota rokotetta ja kuuluu riskiryhmään. Muuta ei voi tehdä kuin toivoa parasta ja pelätä pahinta 😢.

Minua on vaivannut kummallinen väsymys. Se on tainnut vaivata jo jonkin aikaa mutta konkretisoitunut nyt, kun jumpat ovat alkaneet. Perjantaina, kun oli vain yksi tunti olin aivan uuvuksissa, tuntui kuin olisi 25 kilon betonisäkki hartioilla ja painot jaloissa. Olin suunnitellut lähteväni hiihtolenkille jumpan jälkeen mutta en jaksanut. Näin väsynyt en ollut edes viime syksynä jumppien alettua vaikka silloin oli monen kuukauden tauko takana. Olen yrittänyt vähentää lihan syöntiä jotta maailma pelastuisi mutta onkohan hemoglobiinini alentunut 🤔. Koskaan se ei ole hyvä ollut mutta vaikea tietää ilman verikoetta, pitänee yrittää päästä terveyskeskukseen, nuoh. Muuten olen mielestäni syönyt riittävästi ja alkoholiakaan en ole nauttinut tänä vuonna pisaraakaan. Uni ei ole parantunut tipattomasta yhtään mutta ei ole sitä tehnyt koskaan aiemminkaan vaikka kaikki lehdet sitä tammikuussa hehkuttavat.

Vietettiin jo laskiaista, kun minun on pitkään tehnyt mieleni hernekeittoa ja isännän paistamian lettuja 😋. Perjantain laitoin herneet likoamaan ja ollaan kaksi päivää herkuteltu nam. Mäkeä ei oltu kuitenkaan laskemassa vaikka eilen olisi ollut upea ilma. 

Saatiin kuin saatiinkin nastakenkiinkin uudet nastat. Maksoivat aika paljon, toivottavasti kestävät. Olin tänään koekävelemässä ja hyvin toimivat, tuuli meinasi vielä mennessään.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Päivämäärät eivät välttämättä ole aina ihan selvillä, vaikka viikonpäivät kyllä ovat hallussa, joten yllätyin saadessani ystävänpäivätoivotuksen aamusella. Onhan sitä tietenkin joka puolella mainostettu, mutta koska minulle kaikki päivät ovat ystävänpäiviä, niin en ollut siihen kiinnittänyt kovin paljoa huomiota.

Suupaltti, väsymyksesi saattaa hyvinkin johtua alhaisesta hemoglobiinista, joka puolestaan voi johtua monista syistä, joten mielestäni olisi kyllä hyvä käydä asia tarkistuttamassa. Serkkuni kärsi niin ikään pitkään väsymystä ja hän hengästyi helposti kävellessä, vaikka harrastaa liikuntaa aktiivisesti. Niinpä hän meni lääkärille, jossa ensinnäkin hemoglobiinin todettiin olevan reilusti alle sadan ja kun sitä alettiin tutkia, löytyi suolistosyöpä. Mitään siihen viittaavia oireita hän ei ollut huomannut. Onneksi se ei ollut levinnyt, vaan nätisti koteloitunut umpisuolen kohdille, joten se saatiin leikattua tähystyksessä sievästi pois eikä tarvittu edes mitään jälkihoitoja. Seurannassa hän tietenkin nyt on ollut parisen vuotta, mutta kaikki on ainakin toistaiseksi hyvin.

Pikseli, erikoista, että Katri Valan tie on Espoossa keskellä lintuaiheisia teitä. Tosin on hänen mukaansa nimetyt katu ja polku niin Porvoossa kuin Ilomantissakin, joissa hän on asunut. Lieneekö hän koskaan kuitenkaan asunut Espoossa? Helsingissä Sörnäisissä on Katri Valan puisto, jonne myös hänen tuhkauurnansa on sijoitettu.

Minä en ole koskaan ollut kiinnostunut runoudesta, joten en ole lukenut myöskään runoilijoiden elämänkertoja, vaikka muuten elämänkerrat kyllä kiinnostavat. 

IL, sinullapa on kansainvälinen "avustajakaarti"! Olet kyllä aikaisemminkin maininnut temperamenttisen italialaisen kampaajasi, mutta että kynsihoitaja ja räätälikin!

Minä olen menossa huomenna permanenttiin. Edellinen laitettiin muistaakseni kesä-heinäkuun vaihteessa, joten muutaman leikkauksen jälkeen päässäni ei ole pienintä laineenpoikastakaan saati yhtään kiharaa 🙄  Päänahkani on kuitenkin nyt melkoisen hyvässä kunnossa, vaikkakin yhä kuiva, joten permanentille ei ole enää estettä. Uskoisin permanentin avustuksella saavani hiukseni suht siisteiksi arkitarpeisiin, mutta todennäköisesti käytän peruukkia esim. teatterissa ja muissa hyvännäköisyyttä edellyttävissä riennoissa, sillä hiuksia lähti sen verran runsaasti, etten välttämättä saa ohuimmista kohdista kuultavaa päänahkaa piiloon. No, onneksi rientoja ei ainakaan vielä ihan pilvin pimein ole!

Tänään kun suihkussa hinkkasin hiekkapaperiraspilla karstoja pois kantapäistäni, tuli taas hinku jalkahoitoon. Kumma miten vaikeaa se on rasvata jalkojaan ja käsiään säännöllisesti, jota ne pysyisivät kunnossa. Kätenikin ovat taas ryppyiset ja kuivat, joten edessä on vähintään viikon rasvaaminen ennen kuin ne ovat kunnossa, jolloin ylläpitohoidoksi riittäisi rasvaaminen yhdeksi yöksi viikossa. Todennäköisesti se kuitenkin jää tekemättä ja sitten on aloitettava taas alusta. Jalkojen suhteen olen vielä leväperäisempi, hyvä kun kynsiä leikkaan, huoh!

Kipa, toivottavasti huonovointisuutesi on mennyt ohi ja äitisikin vointi parantunut. Vaikka korona alkaa osoittaa joillain mittareilla selviä hiipumisen merkkejä, niin ei se vielä ole ohi ja varsinkin hauraimmat ovat yhä vaarassa. Luin iltapäivälehdestä, että Asko Järvinen ennusti tapausten selkeää vähenemistä taas kevään edetessä, mutta uutta lisääntymistä taas syksyllä. Ei kuulosta kivalta, vaikkakin saattaa olla, etteivät uudet variantit enää ole niin vaarallisia, vaikka helposti ja nopeasti leviävätkin. Rokotetut luonnollisesti pääsevät huomattavasti helpommalla kuin rokottamattomat ja ihmettelen yhä rokotusten vastustajien suurta määrää, varsinkin kun perustelut ovat sangen hataria!

Olympialaisia emme ole mitenkään aktiivisesti seuranneet. Meirämmiäs kun nousee jo kohta kahdeksan jälkeen on kyllä laittanut telkan auki, mutta muuten olemme tehneet kaikkea muuta sen ohella. Mitaleita on tullut ihan kohtuullisesti ja Suomen olympiakomitea kuulemma jo pelkää lisämitaleita, kun palkintorahat uhkaavat loppua kesken! Huolensa kullakin. 

Nyt täytyy mennä ripustamaan pyykit narulle ja sitten onkin aloitettava ruoan valmistus. Muuten, facebookissa on ahkerasti mainostettu Rooty-nimisiä kotimaisia perunavalmisteita, joilla voi(si) korvata riisin ja nuudelit. Ei voi! Kokeilimme niitä riisimäisiä juttuja uunikalan kanssa, jolloin normaalisti käytämme keitinperunoita. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että "oikea" peruna on parempaa ja riisiä aion edelleenkin käyttää niiden ruokien kanssa, joissa olen sitä tähänkin asti käyttänyt. Ei Rooty pahaa ollut, muttei erityisen hyvääkään. Valmistin sen ohjeiden mukaan öljyn avulla ja ehkäpä voi olisi ollut parempi vaihtoehti, mene tiedä, mutten ainakaan aio sitä uudestaan testata!

Mukavaa alkanutta uutta viikkoa kaikille 😃

Tervehdys ja myöhäiset ystävänpäivätoivotukset täältä. Eilen oli kauppapäivä (mun labrojen vuoksi venytetty), joten en läppäriä sitten avannutkaan aamun jälkeen, kun Hesaria siitä luin. 

Suupaltti , minäkin olen ollut ihan kauhea väsynyt. En tiedä, mistä mahtaa johtua. Olen myös huomannut, että hengästyn nykyään ihan eri lailla kuin ennen pelkillä kävelylenkeillä. Tosin ennen koronaa kävin talvikuukausina kuntosalin juoksumatolla (marras - helmikuu) kävelemässä tosi reippaalla vauhdilla - nyt tuolla luonnossa ei sellaista vauhtia mennäkään. Muutama aurinkoinen ja säiden puolesta ihana päivä ollut, mutta kyllä muuten on aika tasaisen harmaata. Aina tuntuu taivaalta tippuvan jotain. Iäkäs isäni on todella kyllästynyt lumeen ja loskaan. Viimeksi siellä käydessämmehän veimme hänelle tilaamansa lumilingon. Nyt on ollut niin märkää lunta, että ei ole lingosta paljoa ollut apua. Eilen oli jäänyt kiinni sohjoon oman tienpätkän puoleen väliin. Onneksi naapurin poika kävi traktorilla ajamassa pois sohjoa ajotieosuudelta ja pihalta. 

Rakas siippani tekee täällä mielellään lumitöitä. Kun auraaja tulee, niin yleensä parkkipaikka on jo siippani kolaama. Pihalla saa olla varuillaan - joinakin päivinä polut ovat liukkaita kuin luistinradat. En kyllä ilman piikkejä uskalla liikkua lainkaan. Riittää, kun viime ja toissa vuonna liukastuin. Jospa tänä vuonna onnistuisin sen jättämään väliin. 

Kisoja olemme seuranneet kohtuullisen paljon. Minä olen katsonut harvinaisen paljon TV:tä, kun yritin saada (ja vihdoin viikonloppuna sain) espanjanalaisen sarjan Dos Vidas  tallenteet katsottua. Melkein tuli huono omatunto sellaisesta laiskottelusta.

Rakas siippani on innostunut uuteen lajiin. Tekee puupohjalle tai vanerille sellaisella polttokynällä kuvia, jotka on ensin hahmotellut lyijykynällä siihen. Sääli vaan, että verstaansa ei ole lämmitetty. Käsiä on vähän lämmittämässä ja savua puhaltamassa auton sisätilalämppäri. On mielestäni saanut aikaan jo ihmeen hyviä kuvia. Oppia ikä kaikki. 

Täällä ei muuten mitään kummoista. Jäälläkään ei voi tehdä kävelylenkkejä, kun paksun lumikerroksen alla on niin paljon vettä. Viime viikolla saimme paikalliselta isännältä talviverkoillaan pyytämäänsä kalaa: yhden hauen ja kaksi matikkaa. Hauesta teimme fileitä, jotka maistuivat oikein herkullisilta, kun makua antamassa oli tekemäni kalakastike. Matikat savustimme. Ovat ruman näköisiä kaloja... Jostain muutamia vuosia sitten keksimme, että testaamme, miten maistuu savustettuna ja hyväähän se oli. Ei kaipaa sitten muuta kuin suolaa. 

Etelä-Savo oli pitkään melko hyvässä jamassa koronan suhteen. Nyt täällä on joka viikko uusia ennätyksiä (täällä vielä testataan) ja sairaalahoidossakin on ennätysmäärä potilaita. Terveydenhuoltohenkilöstö on kovilla, kun osa on itse sairastunut, altistunut tai sairaita lapsia hoitamassa. Pieni joukko yrittää sitten hoitaa kaikkien hommat. Muut kuin kiireelliset lääkärinajat ovat ymmärtääkseni tällä hetkellä saavuttamattomissa. Omikron leviää niin helposti. Paikallisessa lehdessä pandemialääkäri oli kertonut esimerkistä, että ulkona ilman maskia kahden metrin välimatkasta huolimatta on tullut tartunoja, samoin esim. 10 hengen kokouksessa kaikki olivat sairastuneet maskeista huolimatta. Suupaltti , toivottavasti siskosi selviäisi kohtuudella. 

Välillä tuntuu kuin eläisi jossain ihmeellisessä välitilassa tämän koronan vuoksi. Kohta varmaan unohdan, millaista "normaali" elämä oli. Sinänsä en valita, olemme onnekkaita, kun meillä on tämä maanpäällinen paratiisimme. Kaupungissa kerrostalossa olisin varmasti jo seonnut lopullisesti.... Sinne olisi tarkoitus mennä vielä laittamaan koti "pakettiin" putki- ja energiaremppaa varten. Onneksi olen nyt päässyt siitä tunnelmasta, kun asia oli mielessä joka päivä ja pohdin ratkaisuja, joita keksimme huonekalujen ym. suojaamiseen pölyltä. Yritän lykätä ajatusta siihen asti, kunnes lähdemme "etelään" ajelemaan. 

Harmaasta päivästä huolimatta toivotan kaikille mukavaa viikon jatketta. 🥰😇