Oliko Kipan leikkaus tänään? Toivottavasti kaikki meni/menee hyvin.
Kunhan nyt vaan maltat ottaa rauhallisesti toipumisajan.

IL:n tauti taitaa helpottaa, ainakin päätellen tämänpäiväisestä touhuamisesta. Oneksi naapurinmies toppuuttelee liikaa rasittamasta toipuvaa kroppaa. Olet todella onnekas kun tapasit niin ihanan ja taitavan elämänkumppanin. Kertomuksistasi päätellen sovitte yhteen kuin paita ja peppu. Sydämmet teille.

Japenalle hyvää matkaa jälkikasvua tapaamaan. Minulla oli sama tilanne aikanaan, että kun tein töitä kotona niin ainut keino päästä töistä eroon ja akkuja lataamaan oli lähteä matkalle

Minäkin suosin keittoja ja muitakin kasvisruokia varsinkin yksin ollessani. Punaista lihaa ei nykyisin tule syötyä kun joskus viikonloppuisin. Kanaa ja kalaa syödään myös viikottain.

Täällä on ollut juttua yövalvomisista. Olen ollut aikuisikäni huono nukkumaan. Illan tapahtumat ja hankalat asiat tuppaavat uneen . Stressin sietokyky on heikentynyt iän myötä. Sitten vielä se kuuhulluus kaiken huippuna. Viime yönä heräsin neljän maissa ja pyörin aikani sängyssä. Lueskelin lehteä ja kun kuuntelin seitsemän uutisia niin nukahdin. Heräsin yhdeksän jälkeen ja liikuntatunnilla piti olla puoli kymmenen. Aamupala jäi
lasiin vettä ja puolikkaaseen banaaniin ja suunnittelemani kävely kuntosalille vaihtui autoiluun.
Liikuntaa tuli kyllä iltapäivällä riittämiin haravan varressa ja ruohonleikkuria työnnellessä. Täällä oli tänään hieno aurinkoinen päivä, vaatteita piti vähennellä iltapäivällä. Ihan bikineihin en kuitenkaan riisuuntunut, joku tolkku sentään.

Jotenkin on tosi vetämätön olo. Tuntuu että päivät karkaavat käsistä. Jonkin pieneksi luulemani toimistohomman tekemiseen menee usein aikaa tuntitolkulla. Tälle palstallekkaan en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa vähään aikaan, vaikka lueskelenkin juttujanne päivittäin.
Syksyn pimeä aika on minulle hankalaa. Olen tainnut aikaisemminkin kirjoittaa että käyn auringon valolla.

Onneksi minullakin on etämies piristämässä etämää, väliin yhdessä oleillen ja muulloin jutellaan pitkiä puheluita. Eilen etämies lähti kotiinsa ja palaa torstaina tänne. Toivottavasti enemmän minun kuin harrastuksensa takia.
Meillä on tarkoitus laittaa etämiehen mökki talvikuntoon viimeistään viikon päästä.
Toivottavasti säät suosivat hommia ja pääsisin vielä etsimään suppiksia.
Meiltäpäin ei löydy niitäkään. Tytär kertoi löytäneensä tarpeet yhteen piirakkaan kun jatkoi sieniä kasviksilla.

Hyvää viikonjatkoa kaikille

Kiitos Mustikkaposki kauniista sanoistasi. Kyllä me Naapurinmiehen kanssa joskus ihmettelemme, miten tämä meidän parisuhde on niin helppoa ja luontevaa. Seuraamme telkkarista "Ensitreffit alttarilla" -ohjelmaa ja sen myötä tulee juteltua kaikenlaista. Esimerkiksi että jos joutuu kovin paljon tekemään töitä suhteen eteen, niin onko siinä edes kaikki silloin kohdillaan? Me olemme olleet nyt tiiviisti yhdessä kahdeksan kuukautta, eikä olla ikinä riidelty.

Minä elin yksin 16 vuotta ja olen ollut kovin hämmästynyt siitä, miten mukavaa on elellä toisen kanssa. Ajattelin aikaisemmin, etten ala enää kenenkään pyykkejä pesemään ja että tarvitsen yksinoloa tehdäkseni omia asioitani. No ne ajatukset ovat häipyneet taivaan tuuliin, pesen meidän pyykit (olenhan pyykki- ja mankeliaddikti), teen omia juttujani, lueskelen tai katselen telkkaria ja Naapurinmies tekee omiaan samassa huoneessa. On mukavaa, kun hän on siinä lähellä.

On ihana hemmotella toista pienillä jutuilla ja saada itsekin kaikenlaista huomiota. Tämä suhde tuntuu niin hyvältä ja oikealta, toivomme vain, että saisimme vielä monta monta hyvää vuotta toisillemme. Tässä iässä ei enää ole työelämän stressiä eikä lapsia, on vain aikaa keskittyä toiseen ja nauttia lastenlapsista. Olemme ostaneet liput Kaupunginteatteriin katsomaan "Vihaista leskeä", luin kirjan kesällä ja se oli hulvattoman hauska. On kiva käydä yhdessä näyttelyissä ja missä milloinkin.

Mutta tänään meillä juhlitaan Ikeriä, joka täyttää kuusi vuotta! Se saa kakun, joka on maksalaatikko ja siinä kuusi nakkia kynttilöinä.

Ihanaa on lukea tuosta IL ja naapurinmiehen suhteesta.

Me miehen kanssa katsotaan tuota ensitreffit alttarilla ohjelmaa.
Välillä ihmettelee miksi joku on ohjelmaan mennyt kun niin ahdistaa ja ei voi toiseen koskea ettei anna väärää signaalia. Ei kai se kosketus saa toista heti päälle hyppäämään, toisaalta ei se suhde myöskään miksikään tule jos ei kosketa, katsota toista eikä jutella.
Helppo se on täältä ruudun takaa tietysti sanoa.

No mä sitten päätin hemmotella Naapurinmiestä laittamalla ruokaa, kun hän korjaili sitä sun tätä. Minähän en jaksa oikein keskittyä ruoanlaittoon, vaikka haluaisinkin. Tein makaronilaatikkoa ja onnellisena työnsin vuoan uuniin ja tunnin päästä ulos. Olin laittanut liian vähän nestettä, joten kahden sentin kerros päällä olevaa makaronia oli kivikovia.

Mies kaiveli rauhallisena alimpana olevia kypsiä makaroneja ja jauhelihaa ja totesi iloisesti, että onhan tässä sentään joitakin ihan syötäviä osia!

Olemme viettäneet Ikerin 6-vuotispäivää. Tein kakun maksalaatikosta, jonka koristelin sinisellä donitsilla ja kuudella nakilla. Sankari hotkaisi kakkunsa nopeasti ja halusi sitten leikkiä saamallaan lelulla. Ostimme sille myös pantaan laitettavan valon, jotta näemme iltaisin, missä se tuolla pimeällä pihalla liikkuu. Ei kai koirallekaan voi syöttää kovia makaroneja?

Huomenet!

Onpa kiva lueskella IL:n ja Miehen elämästä! Ja kyllä, kivikova makaronilaatikko on käsittääkseni koirien herkkua (mikäpä ei olisi, ainakin toi spanieli kerjää niin että luulisi sen eläneen koko koiranelämänsä nälässä vaikka ainakin mä hemmottelen pikkuystävääni pikkuherkuilla).

Älkää nyt ymmärtäkö väärin, kiva on lueskella muidenkin foorumilaisten elämästä mutta ONHAN se ihanaa kun noin monen yksinäisen vuoden jälkeen löytää vierelleen rakastavan kumppanin.

Ja kyllä, tuntemukset ovat tuttuja vaikka siitä onkin jo neljännesvuosisata kun UK:n tapasin. Minusta joka olin ehtinyt elää poikamiestyttöelämää jo hyvän aikaa nuoruuden avioliiton päätyttyä eroon, oli outoa jo se, että toinen liikuskeli lähistöllä ja saattoi piipahtaa kylppäriin kun olin suihkussa tms.

Nyt on kovasti outoa tämä neliviikkoinen retriitti: pari viikkoa on takana ja sama määrä edessä. Minähän jäin kotiin töiden ym. takia kun kumppani lähti Costa del Solille jossa tuntuu taivaltavan juuri niitä vuorenrinteitä joille mä en kuitenkaan olisi uskaltanut mennä.

Nyt hetkeks hommiin, sitten on ohjelmassa yks seminaari jossa olen (onneksi!) ihan vaan kuunteluoppilaana. Illalla marttojen kokouksessa joku asiaatunteva lakinainen puhuu hoitotahdosta ja edunvalvontatestamentista ym asioista, jotka vanhenevan naisen on hyvä tietää.

Koirakin lähtee iltapäivällä kotiinsa. Vielä ehtii hetken pieneläintä silitellä.

Silitelkää tekin läheisiänne!

Heippa,

kiitokset kaikille onnistuneen leikkauksen ja paranemisen toivotuksista.

Leikkaus oli tosiaan tiistaina ja pääsin samana iltana kotiin. Lääkäri meinasi ensin, että leikkaisi nukutuksessa, mutta onnistuin puhumaan paikallispuudutuksen puolesta. Leikkauksen ollessa vielä kesken lääkäri sanoikin, että hyvä että ei nukutettu, kun sujui niin hyvin. Kerran kesken leikkauksen jouduttiin pistämään lisää puudutusainetta. Minulta leikattiin siis tyrä (koko 5 x 3 cm), joka sijaitsi navan ja pallean välissä. Leikkaus oli avoleikkaus (tyrä oli tullut "ulos" aiemmin tehdystä tähystysreiästä) ja mahaan laitettiin verkko.

Yllättävän kipeä on kovasta lääkityksestä huolimatta. Tuskaisaa mennä makuulle ja nousta ylös. Kyljen kautta pitäisi molemmat hommat tehdä, että tikit eivät aukeaisi. Istumista pitäisi myös välttää. Digiboxi ollut ahkerassa käytössä - normaalistihan en koskaan katso telkkaria ennen iltaa. Lääkkeenä on Tramalia, Arcoxiaa ja 1000 millistä Panadolia Huh, huh. Viime yönä en ottanut nukahtamislääkettä - edellisyönä oli pakko. Vatsan lisäksi selkä kuin tulessa enkä kyllä olisi nukkunut lainkaan ilman nukahtamislääkettä. Selkäni on ongelmallinen, kun ei kestä liikaa istumista, makaamista tai tekemistä. Varsinkin sairaana tämä lepäily on hankalaa...

Harrrrmittaa vaan todella paljon, kun meillä on tässä naapurissa hullu haukkuva koira. Tänään olin aamulla vielä seitsemän jälkeen sikeässä unessa, kun alkoi taas haukkua ja sitä jatkui yhtäjaksoisesti noin 20 minuuttia. Sain unen päästä kiinni ehkä puoli kahden jälkeen, joten minulle tuo aika oli vielä aamuyötä. Koira muutti naapuriin toukokuussa, kun olimme jo itse muuttaneet mökille. On aiheuttanut haukunnallaan häiriötä kesän mittaan ennenkin. Laitoin kyllä viestiä hallituksen puheenjohtajalle - mukana jo viime viikolta olevia häiritseviä haukuntakohtauksia.

Minähän olen koiraihminen ja suorastaan rakastan (yleensä) koiria. Mielestäni kerrostalossa pitää tietysti sietää tiettyjä asumiseen kuuluvia ääniä, mutta sama menee toisinpäin. Jos kerrostaloon ottaa koiran, niin kyllä senkin on siedettävä normaaleja asumiseen liittyviä ääniä ilman, että haukkuu hullun lailla. Meillä on vielä yhteiset hormit keittiössä ja kylppärissä, niin äänet kuuluvat tänne kaikkein voimakkaimpina. Toivon sydämeni pohjasta, että vuokralainen koirinensa muuttaa muualle. Asunnon omistaja on luvannut aiemmin, että ei ota enää koiranomistajaa vuokralaiseksi, mutta nyt petti lupauksen. Siinä samassa asunnossa on ollut aiemmin kaksi "koira-ongelmaista" vuokralaista. En nyt mene tarkemmin yksityiskohtiin.

Kiirettä piti leikkauspäivään asti. Rakas siippani pesi kuitenkin silloin viime torstaina olkkarin, parvekkeen ja keittiön ikkunat . Kolmen makuuhuoneen ikkunat toiseen suuntaan odottavat vielä pesua.
Perjantaina tapasin entisiä työkavereitani ihan Belgen naapurissa, viikonloppuna tytär kävi hauvavauvan kanssa. Olimme myös vanhempieni luona, jossa siippani teki vähän moottorisahahommia.

Maanantaina minulla oli lääkäri allergiasairaalassa, sitten kävimme kaupat ja sen jälkeen teinkin ruokia valmiiksi etukäteen tätä viikkoa varten.

Tekemistä kotona olisi vaikka kuinka paljon, mutta nyt on maltettava ja otettava iisisti, että haava parantuu eikä tulisi mitään takapakkia.

Kovasti kuulosti siltä, että IL:n tauti on menossa ohi. Uskon, että kohtaaminen Naapurin miehen kanssa oli johdatusta. Ihanaa kuulla ja lukea, miten teillä asiat menevät niin hyvin yhteen.

Facebookista olen ihastellut Tiinuliinun hoitokoiran kuvia. Sen silmät ja katse on vastustamaton.

Oli mukavaa taas saada pieni tervehdys Muorilta. Sinulla näyttää virtaa piisaavan. Merelle, Quentame:ssä puhuvat niin nopeasti, että en uskoisi mitenkään pärjääväni pelkän espanjankielisen tekstityksen varassa. La Republicaa katson mielelläni ja kuuntelen. Hyvä kuitenkin, että tekstin näkee suomeksi.

Mukavaa viikon jatketta kaikille.

Paranemista Kipalle täältäkin. Kohta oot entistä ehommassa kunnossa

Sain poitsun viikonloppuun saakka. Syysloma koulusta. Meillä täällä lomat vasta ensviikolla.

Poitsun äiti pääsee kotiin ehkä ens viikolla. Seitsemän henkilöä on lähdössä kotiin ja hän on viimeisenä vuorossa. Viisumi alkaa umpeutumaan, joten pakkokin löytyä koneesta joku kolo hälle.
Lentojahan sieltä nyt ei paljoa ole ja suuri joukko odottaa koneeseen pääsyä.
Viimeviikolla oli koneessa 66 paikkaa ja lähtijöitä olis ollut 2500. Ja lento on vasta pääkaupunkiin. Siitä vielä pitää saada lento pois maasta?
Mä oon toiveikas, mutta poitsu meinas että vasta sitten huojentuu kun euroopan puolella on.

Poitsu ja vaari ruokittu. Nyt voin keskittyä muuhun. Kalligrafia alkaa viideltä naapurikunnassa. Pitää kattoa vermeet valmiiksi.

Mukavaa päivää

Olin kirjoittanut pitkän jutun, mutta se valmistui sellaista jatkokertomusvauhtia, kun piti välillä syödä ja katsella telkkaria. Se siis seisoi keskentekoisena pitkän aikaa enkä muistanut tallentaa sitä ja tietenkin se vilahti bittiavaruuteen ja minä jouduin ketjun ensimmäiselle sivulle En nyt jaksa kirjoittaa kaikkea uudestaan. Toivotan vain Kipalle maltillista paranemista!

Tästäkin viikosta taas selvitty. Huomisaamun kun jaksaa niin pääsee viikonloppu vapaille.
Lähdetään ensin Ikaalisissa kylpemään ja siitä Pohjanmaalle serkulle. Käydään moikkaamassa äitini iäkästä siskoa myös. Käyn yleensä joka syksy. Ovat minulle läheisiä, äitini ei siskonsa kanssa toimeen tule. Ihan äitini suvaitsemattomuudesta johtuvaa.

On taas ollut tuon yhden lapsen kanssa kaikenlaista. On varastanut koulusta sellaista pientä sälää. Mies huomasi tänään kolikkopurkkinsa vajentuneen. No arvasi syyllisen ja siinähän ne huoneen pöydällä purkissa oli.
Hänen ainainen vastauksensa oli kun hän halusi sen/ ne, mitä milloinkin. Mitään katumusta ei näytä. Ilmeettömänä tuijottaa suoraan silmiin. Häntä ei saa millään puheilla, sanoilla katumaan. Häntä harmittaa vain kiinni jääminen.
Yleensä hän myös innostaa nuorempia kiusaamaan tuota autistilasta ja kirkkain silmin toteaa ettei hän vaan muut.
Olemme kerta kaikkiaan aivan avuttomia hänen kanssa. Huoh.

Onneksi saa parin päivän hengähtämistauon.

Kiitos Merelle! Ja mukava yllätys oli nähdä tutut kasvot siellä harmaapäisten herrojen (hehän mua yleensä kuuntelevat) joukossa!

Kun nyt kerran olin liikkeellä lähialuematkailun merkeissä, päätin vähän katsella ympärilleni. Puhuntapaikkakunnan taidemuseo oli suljettu, remontti kestää ensi kesään. Valitsin sitten toisenlaisen tavan paikata tietämykseni ja sivistykseni aukkoja ja menin tutustumaan hieman erilaiseen kulttuuriin. Nimittäin kulutuskulttuuriin.

Kuten ainakin pk-seudun asukkaat tietävät, meille Pasilaan, ihan siihen rautatieaseman viereen, on avattu Suomen ja pohjoismaidenkin suurin ostoskeskus, Mall of Tripla. Pelkkä pytingin nimi on kirvoittanut somessa jos jonkinlaisia kommentteja, etenkin kun siellä on kerroksia nimeltä Downtown ja Little Manhattan. Ja kaipa siellä muutama muukin Street ja Avenue on, ainakin ne olivat täynnä vaeltavaa kansaa ostoskasseilla tai ilman. Vaatekauppoja vaikka kuinka paljon, ravintoloita ja kahviloita niin että jos edes kymmenennen osa tarjonnasta testaa, ei enää mahdu ostohousuihinsa. Eikä mihinkään muuhunkaan vaatekappaleeseen, nilkkapituista burkhaa lukuunottamatta.

Varsinainen asema oli kyllä hieno. Paitsi ettei siellä kuulemma ole lipputoimistoa. No onneks en tarvinnutkaan kun on seutulippu ja latasin lisävyöhykkeiden varalle siihen R-kiskalla kakskymppisen.

Nähtäväksi jää, tarvitaanko me tätä. Oikeesti. Mä nimittäin muistan ajan viime vuosituhannen puolella, kun Pasilan edellinen asema valmistui, ja sinne tuli yksi (1!) ruokakauppa ja kai kaks vaateliikettä. Jotka nekin elivät vain syksystä jouluun.

Kipaisin ruokakaupasta kilon viinirypäleitä ja kiiruhdin kotiin.

Viikonloppuja!