Merelle
Toinen noista kalentereista oli ajalta, kun aloitin laihduttaa. Siis ennen ensimmäistä selkäleikkausta. Vyötärön sain silloin 80 sentiin. Laihduin yli 10 kiloa.

Nyt en enää laihduta. Yritän hillitä painonnousua.

Nukahdin seitsemän jälkeen sohvalle. Nukuin reilun puoli tuntia.

Nyt on iltapala ja iltalääkkeet otettu. Kohta sänkyyn lukemaan.

Minä luen Jane Austenia ja Kaari Utriota. Niissä on romantiikkaa, mutta Utriossa on paljon osaavia naisia ja aatelisten elämän kuvausta. Elämä on turhamaista, vajojen yli elämistä ja usein jonkinlainen romahdus. Ja Suomen autonomian alkuajan kuvausta.

Nyt, kun en halua lukea mitään surullista enkä raakaa, luen Utrioita. Vaikka niitä on lukenut jo useita kertoja, niin niihin uppoaa, ovat sujavaa tekstiä. Olen oppinut myös paljon entisajan paperitehtaasta, lasitehtaasta, sahaamisesta, vesimyllyistä jne. Ja porvarien ja työväen oloista sekä myös tosi köyhistä.

Miehllä on huomenna vatsakirurgian polilla lääkäriaika. Menee aamulla omalla autolla ja vie matkalla tytölle kuntopyörän.

Kun aina välillä kerron lastenlasten osaamisesta, niin olen kuitenkin sitä mieltä, että tasapainoinen kehitys ja onnellisuus ovat ainakin yhtätärkeitä.

Sukutaustaa vasten ehkä älykkyys korostuu. Se on mahdollistanut köyhien ihmisten nousun kurjuudesta. Esim. talonmiehen tytär on päässyt apteekkiin töihin ja tavannut siellä provisorin, jonka kanssa on mennyt naimisiin. 

Äitini oli isästään orpo, talonmeihen tyttärentytär. Haki oppikouluun salaa ja kun sinne pääsi, niin suvun piti hyväksyä tytön koulutus. Isäni oli täysorpo, älykäs ja erittäin hyvä matemaattisissa aineissa. Oppikouluun ei kasvatusäiti laskenut, ei myöskään teollisuuskouluun. Isälläni oli kuitenkin päämäärä, päästä parempiin ansioihin kuin sahan viilari. Hän hankki Helsingissä Kone ja Sillalla riittävän kokemuksen konepajatyöstä. Se vaadittiin veturinlämmittäjän ja sitten veturinkuljettajan tehtäviin. Veturinkuljettaja hankki huomattavasti paremmin kuin sahan viilari.

On tästä kyllä oma haittainsa. Kun vanhemmat ovat korostaneet osaamistaan ja kyvykkyyttään, niin ei niin lahjakas, lukihäiriöinen Melluh, on kokenut huonommuutta.

Ja myös se, että kun vanhempani ovat pärjänneet hyvin, niin heidän motokseen elämässä on tullut: "Köyhäs saa olla, mutta ei nöyrä." Työelämässä kuitenkin pitäisi välillä osata nöyrtyä. Vihamiehiä voisi saada vähemmän. Eikä aina tarvitsisi kotiin tullessa sanoa: "Inssit perkeleet!"

Huomenta
Nukuin puoli seiskaan puoli kymmenestä hyvin. Sehän riittää ja olo on pirteä.
Tuli viikon tauko uimahalleiluun kun oltiin mökillä. Su tultiin ja oltiin sisaren kanssa poikkeuksellisesti ma iltapäivällä hallilla kun hänelle ei nyt vaki tiistaiaamu sopinut. Olipa porukkaa! Todettiin ettei toiste tuohon aikaan mennä. Laitteisiin kuntosalilla piti jonottaa. Eipä sitten viihdytty kauaa,  vesijuoksussa/jumpassa viihdyttiin sitten pidempään.

Gallup, Emmerdaleen olen ollut koukussa vuosikymmeniä.  Aina välillä päätän lopettaa kun menee niin utopistiseksi koko juttu mutta aina vaan jatkan. Oisko näillä kymmenillä minun paheeni 😉


Miehelle syntyy syksyllä 5. lapsenlapsi, ollaan sitten lastelasten määrässä tasoissa.

Karmalen mies pääsee sairaalasta kotiin, hienoa!

Tänään voisi käydä vähän kaupoilla,  loppuviikosta saatetaan mennä taas muutamaksi päiväksi mökille 

.   VR lakko uhkaa juuri kun meillä meno lentoasemalle. No, katsellaan mihin suuntaan kääntyy. Järjestävät varmaankin korvaavia kuljetuksia tai täytyy mennä omalla autolla.
Mukavaa tiistaita!

Huomenta.
Nukuin hyvin heräämättä kertaakaan n 22.30- 5.30. 

Luvassa hyvää kevättalven säätä. Aamupäivällä Senior Pulse vaihdettu circuittiin mutta eipä haittaa.

Eilinen ilta meni mukavasti. Opiskelin hortaa ja tulostin materiaalia ja reseptejä kesää varten. Pitää nyt joka päivä kahlata materiaalia etenkin katsella ja kuunnella videoita, joita on aika paljon. Huhtikuussa voi jo alkaa Villan pihaa "katsella sillä silmällä, mitä voisi syödä".🥬🥬🥬🥗. Päätin että en laitakaan toista lavalaulusta kuten viime kesänä suunnittelin. Viime kesänä laittamani yksi riittää hortan lisäksi. 

Aurinkoa elämäänne ❤️

Hei
Heräsin klo 11. Tietokoneella olen vviettänyt aikaa. Nyt lähden aamupalalle.

Hyvä, että Karmalen mies on kotona ja Japenan mies on parempaan päin.

Tiistaita!

Nukuin suhteellisen hyvin, vaikka muutaman kerran heräsinkin ja vähän valvoskelin. Nousin aamulla jo ennen kahdeksaa. Täällä on pilvistä, lämpöasteita on 2 ja sataa jotain painavalta ja kostealta näyttävää.

Tänään syödään lounaaksi äitien tekemää maksalaatikkoa, joka on menossa vanhaksi huomenna. Illalla on samoin huomenna vanhaksi menevästä nakkisatsista tehtävä keitto. Meillä meni vähän ruokasuunnitelmat sekaisin, kun viime viikolla ei minun tehnyt mitään suunniteltua mieli. Nyt on pakko syödä ne, mitä en silloin halunnut.

Muuten ei mitään uutta, tai ihmeellistä elämääni kuulu, joten harvinaisen vähän on viestissäni tänään sitä omaa napaa. 

Mukava, että KARMALE on saanut miehensä kotiin!

Minä olen imenyt äidinmaidossa käsityksen, että oli ihminen sitten köyhä tai rikas, nöyrä täytyy aina olla. Minusta nöyryys ei ole alistumista, vaan ymmärrystä ihmisten tasa-arvosta titteliin katsomatta, ja että kaikkeen tässä elämässä vastaan tulevaan, voi vaikuttaa omilla valinnoillaan ja ominaisuuksillaa vain rajallisesti. Meidän jokaisen elämä kuitenkin on vain sarja sattumia hedelmöityksestä kuolemaan saakka. Minut se vetää nöyräksi. Että näinkin voi nöyryyden ymmärtää, mutta varmaan monella muullakin tavalla.🙃 Tätä ei kannata ottaa kovin vakavasti, minulla on vain taipumus alkaa pohtia asioita toisenlaiseltakin kantilta.😃

Mahdollisimman hyvää tätä päivää kaikille!

Älykkyys, onnellisuus, menestyminen, eivät välttämättä kulje käsi kädessä.
Meillä nuorin oli huonoin koulussa, kukaan ei suositellut lukioon menoa, minäkin yritin ehdottaa käytännön ammattia kun taitoaineet olivat ainoat missä oli hyvä.
Hän on kuitenkin ollut aina hyvä etsimään töitä, ei yhtään työtöntä päivää eikä ole työkkärin ovea tarvinnut avata. Sinnillä hän meni yliopistoon eikä valmistunut sieltä. On kuitenkin ollut alan töissä yksityispuolella koko ajan, ja parhaiten palkattu meistä. 

Töissä kun olen paljon rektytoinnin kanssa tekemisissä, ylikoulutetut skipataan heti, on ollut hakijoita joilla on useampi tohtorin tutkinto, mutta tuskin mitään työkokemusta. Julkishallinnossa pitää toki olla vaadittu tutkinto suoritettuna, mutta siitä riittää todistuksen etusivu, joka katsotaan kun valinta on tehty. Hakemuksella pitää pyrkiä erottumaan niin, että pääsee haastatteluun. 
Taannoin oli yksi hakija, jolla oli vaadittu tutkinto suoritettu yli 20 vuotta sitten, mutta cv:n ainoa merkintä oli vanhempien omaishoitajuus. Hakemus tuli paperilla käsin kirjoitettuna, kun sähköinen hakeminen on ollut iät ja ajat käytössä. Surullista, jos havahtuu töitä hakemaan vasta siinä vaiheessa. 

Ehkä tuo vanhempieni asenne on myös siitä, että talonmiehen tahto on ollut herroilla. Kun talonmiehelle tuli Työmies-lehti, niin hänelle sanottiin, ettei tähän taloon Työmies-lehteä tule. Jos vielä tulee, niin talonmies lähtee.

Ja isänihän eli kasvattina. Voin kuvitella, miten Hanna-täti antoi suuttuessaan sen kuulla.

Äsken mies tuli kaupunkimatkaltaan ja juotiin kahvit. Tyttöjen luona oli katsonut hiitoa ja syönyt hernesoppaa ja juonut kahvia. Pikkutytöt oli näyttäneet askartelujaan ja matematikankirjojaan.

Miehellä on syksyllä vatsaleikkaus, vatsa pitkittäin auki. Komplikaatioiden todennäköisyys on suuri, yli 50.

MERELLE, se on justiinsa noin kun sanot, että hyvistä aikaansaannoksistaan pitää ja saa olla oikealla tavalla ylpeä. On vääränlaista nöyryyttä, jos ylipäätänsä nöyryyttä ollenkaan, vähätellä itseään ja saavutuksiaan, koska silloin vähättelee muitakin saman saavuttaneita, puhumattakaan niistä, jotka eivät koskaan sitäkään saavuttaneet. 
Hyvä pohjalainen sanonta ilman turhaa nöyristelyä on: Pidä pääs ylähänä ja kattele mailmaa niinku omaas! 😉(murteen oikeellisuudesta en ole ollenkaan varma)