Tänään on painonpunnituspäivä ja hyppäsin vaakaan. No, epäilen, että patterit on lopussa tai se jostain muusta syystä käy perunoita. Näytti nimittäin 96,9kg!!! Ja sehän on täysin mahdotonta. Vai oletteko kuulleet, että tässä vaiheessa pudostua paino voisi oikeasti pudota melkein 3 kg Ehkä en nyt merkitse tuota mihinkään vaan siirrän virallisen mittauksen huomiselle vaihtaen ensin patterit vaakaan (jos meillä löytyy niitä). Ei niin, että oishan tuo kutittavan kiva tulos. Mutta ensi viikon plussa vois olla jäätävä.

Kaikkea sitä!

Ei kai se mahdotonta ole, mutta vaatisi varmaan vähän erikoisia päiviä. Jospa kuitenkin olisi tullut kunnon pudotus, ja vaaka sekosi siitä lisää.

Ei löytynyt pattereita. Pitää koittaa kaupassa käydessä muistaa ostaa. Kävin kuitenkin nyt aamusta taas ja paino oli vähän järkevämpi eli 97,8kg. Edelleenkään en oikein jaksa uskoa sen totuudenmukaisuuteen, mutta merkkasin sen nyt kuitenkin . Jos nyt seuraavien viikkojen tavoite olisi päästä takaisin tähän tämänhetkiseen painoon! Ensi vikolla on taatusti tähän nähden plussatulos. Tämäkin tarkoittaisi 2kg:n pudotusta viikossa....

Laitan vielä tänne ihan mielenkiintoisen artikkelin, missä sivutaan myös tuota yhtäkkistä pudotusta. Piti googletella, että onko se mitenkään mahdollista Tästä voisi tulkita, että kohtuullisen isokin pudotus voisi olla takana, mutta edelleen en nyt usko että ihan kaikki on itselläni nyt todellista. Jännää ensi viikkoa taas!

https://www.perttimustajoki.fi/laihduttamisen-fysiologiaa-ei-hatahousuille/

Kiitos artikkelista, Tutka! Oli ihan ajankohtainen minullekin. Ensimmäisen viikon vähäsyöntisyyden jälkeen "luonnollinen" (se, mitä tekee mieleni syödä) annoskoko on vähän noussut, ja painonpudotus pysähtyi kuin seinään. Tämä hämmensi, koska kaloreita tulee edelleen reippaasti entistä vähemmän, joten painonpudotuksen pysähtyminen ei tuntunut loogiselta. Hidastumista toki ajattelin tapahtuvan. Artikkeli muistutti hyvin, että näitä asioita kuuluu tarkastella kuukauden aikavälillä, ja sillä mittarilla tarkasteltuna painoni on jo pudonnut kolme kiloa. Heittäydyin hetkeksi hätähousuksi, vaikka miten olen vannonut, että nyt ei ole kiire. Hetken ehti näyttää jo siltä, että paino putoaa ponnistelematta nopeasti.

Nyt pitäisi vaan jaksaa nauttia näistä normaaleista annoksista, ja siitä, että vaikka tulee yli 6 tunnin väli syömisiin, en jaksa silti syödä kovin paljon "korvaukseksi". Ennen olisin ahminut koko päivän.

Tämä on juuri näin Muskatelli! Pitäisi tosiaan ottaa vaikka se kuukausi aina realistiseksi vertailuksi. Olenkin koittanut katsoa edistymistä aina tuolta edistymisosiosta kuukauden ja kahden vertailuna. Se kertoo suunnasta paremmin. Pitäisi tosiaan päästä tuosta viikkotuijottamisesta eroon, vaikka painon mittaakin joka viikko. (btw: on muuten pompsahtanut paino tuosta eilisestäkin, arvasinhan. Nyt pidän puntarin piilossa perjantaihin asti!)

Kaipasin taikatemppua millä sais painon alle sadanneljän?
No se sitten tulikin. Ikävällä tavalla vain.
Hevi ei oikein sovi mun vatsalle? Tai suolistolle?

Niin kovat suolistokivut yhtenä yönä ja vielä seuraavana päivänä. Mitään juurikaan en voinut syödä. Vettä, piimää, banaani ja pari voileipää yhtenä päivänä. Laskihan se painokin alle sadanneljän.

Tänä aamuna jo tosin 104 kg. En kyllä tuollaisia ylläreitä kaipaa enempää.
Kipu oli tosi raastavaa.

Oli jo kolmas kerta tänä syksynä.

Nyt epäilen mandariinia? Tosin vaan yhden päivässä syönyt.
Mutta nyt sitten ilman heviä hetken, joten katsellaan miten tää homma hoituu?

Tsemiä kaikille

Karmale, oletko tutustunut fodmap-ruokavalioon? Siitä voisit ehkä tunnistaa ruokia, jotka eivät sinulle sovi.

Huomenta!

Miten sujuu? Ja onko karmaleen suolistokivut ohi? Inhottavalta vaikuttaa kyllä

Viikko on mennyt siten, että ensimmäiset joulusuklaat avattu ja niitä mussutettu. Että eipä nyt tämäkään suunnitelma pitänyt.

Mutta paino pysyi samassa kuin viime viikolla. Olen oikeastaan supertyytyväinen, kun sitä laskuahan tuli tosi hurjasti silloin. Eli ei haittaa vaikka ei ole pudonnut, kun ei ole noussutkaan!

Nyt vielä vähän niskalenkkiä pariksi viikoksi suklaasta, niin eiköhän tämä tästä.

Tutka, älä sure, kyllä täälläkin meni joulusuklaita. Kokeilin, josko raja tulisi nopsasti vastaan. Ei tullut.

Ensimmäinen viikko "laihdutuspillerin" jälkeen meni niukan syömisen huumassa. Viikonloppuna söin osaksi sosiaalisesta "pakosta" (en halunnut vaikuttaa ystävieni nähden liian erilaiselta, tyhmää kyllä) liian paljon makeaa, ja myös sillä tuntui olevan vaikutusta. Toisella viikolla se kostautui. Annoskoot kasvoivat, eivät nyt entiseen, mutta selkeästi suurenivat. Kylläisyyden tunnistus horjui, jano sekottui taas makeanhimoksi, jatkuva mieliteko vaivasi. Kuka yllättyi? Myös hormonaaliset syyt saattoivat vaikuttaa.

No, viikon aikana söin sitten välillä hyvin ja välillä mitä sattuu. Sain loppuviikkoa kohden hyvästä rytmistä ja laadusta kiinni, ja nyt kolmas viikko on sujunut paljon paremmin, tosin vieläkin tulen syöneeksi liian vähän, ja se sitten kostautuu napostelulla. Ei onneksi enää ahminnalla. Janontunne on palannut, makeanhimo asettunut ja kylläisyyden tunnistaminen parantunut.

Lueskelin paljon suolistomikrobeista ja löysin vanhat tutut "vältä vehnää ja sokeria". "Olet mitä syöt" tuntuu pitävän paikkansa ennen kaikkea siten, että mitä suolistomikrobeilleen syöttää, sitä ne kaipaavat ja sitä kaipaavat mahabakteerit lisääntyvät. Nyt kun olen saanut pidettyä makean kohtuullisena, sitä ei oikein tee mielikään, ainakaan koko ajan.

Aluksi toki päätin lopettaa kokonaan joksikin aikaa valkoisen vehnän ja sokerin, mutta päätöstä on kyllä ihan mahdoton pitää näin joulun alla, ja kun ei ole sitä henkilökohtaista kokkia tarjoamassa bataattisosekeittoa, kun joulutorttu kiikkuu nenän alla.

Jatkan lisää myöhemmin, kertokaahan kuulumisianne!