Suosittelen valokuvia ottamaan pudotuksen aikana, parhaiten niistä näkee. Eihän se toki tämän hetken fiilistä paranna jos ei oo vanhoja kuvia joihin verrata, mutta sitten tulevaisuutta varten, kun monelle se jumitus iskee enemmin tai myöhemmin uudelleenkin.

Päivämäärät, kilot sun muut tiedot ylös ja jos ei saa ketään ottamaan kuvia niin ajastimella sitten. Peilin kautta kuvatessa tulee helposti (alitajuisesti) valittua mahdollisimman hyvä kuvakulma (vähän vinossa, vähän yläviistosta...) sellaisessa kauempaa otetussa perusasennosa vartalo on realistisemman näköinen (ikävä fakta ).

Mulla tarkemmin sanottuna jumitus alkoi kesäkuussa -14 ja joulukuun alkuun mennessä olin saanut noin pari kiloa pois liki puolen vuoden armottomalla uurtamisella. Loppuvuodesta kerrytin ihan megaplussat jotka yllätyksekseni eivät tammikuun aikana kadonneet Ja eivät oo kadonnu kaikki vieläkään Mieli oli ihan maassa kunnes löysin vanhat kuvat ja kauheella tohinalla samoihin vaatteisiin ja asentoihin kuvattavaksi!!
Ja on eroa, ei toki niin paljon kuin oli suunniteltuna - mutta ekoissa kuvissa olin hyvässä vauhdissa vielä tulossa alaspäin ja tyhjin vatsoin : uusissa kuvissa on aamun sapuskat syöty ja pari litraa vettä juotu ja vieläpä plussaa todennäköisesti kun edeltävinä päivinä meni suolaista ja makeaa herkkua enemmän kuin riittävästi. SILTI olemus on sutjakampi vaikka paino varmasti suunnilleen sama jos olisin pöhöt ja vatsan sisällönkin laskenut, kun paino ei muutenkaan juuri alhaisempi varmasti ollut.
En jaksa kuvia alkaa noukkimaan tähän, mutta "kuvagalleriaan" laitoin. Ja vertaistukea voipi hakea myös ketjusta "jumittajat" jos ei oo vielä huomannut

Mä oon tullut siihen tulokseen että tää kaikki jumitus johtuu ihmisen LÄSKIMUISTISTA!
Jaa mikä läskimuisti? Se on semmonen muisti ihmisen geeneissä tai dna:ssa tai jossain joka muistaa jotta entisaikaan ihmisellä oli hyvä olla rasvaa kunnolla juuri tähän vuodenaikaan näillä leveysasteilla. Että tarkenisi. Kroppa kuvittelee tilanteen olevan vieläkin semmoinen. Kaikesta rasvasta on pidettävä kiinni.
Näin epätoivoisiin aatoksiin sitä on päädytty kahden kuukauden jumituksen jälkeen…

Julkaisin tämän viestin jo tuolla ysivitosissa, mutta tämä osio lienee parempi paikka. Jos vaikka lohduttais kanssataistelijoita

Mä oon kans sitä miettinyt, taisin just joku päivä päiväkirjaankin tai oliko johonkin muualle sitä ameriikantutkimuksien lopputulosta pohdiskella... Ja onhan se ymmärrettävää, ettei kroppa halua joutua tilanteeseen jossa ravinto on niukemmassa kuin mihin on tottunut.
Koita siinä rasvasoluille sitten valaista, että parempi alkaa vaan totutella, ei tuu enää ikinä sellaisia varastoja mitä on aikoinaan ollut

Mulla on sama ongelma ja alkaa pikkuhiljaa usko loppua. Aloitin (taasen) merkkailemaan syömisiä ja liikuntoja Kiloklubiin joulukuun 2014 alusta eli rupeamaa on takana noin kolme kuukautta. Tähän mennessä painoa on pudonnut vaivaiset 1,5 kg eikä mitoissakaan ole tapahtunut muutosta. InBody-mittauksen mukaan rasvaa kropastani löytyy hulppeat 30% eli pudotettavaakin olisi.

Olen 24-vuotias nainen, 160 cm pitkä ja painan nyt 67 kiloa, tavoitepainokseni olen asettanut 58 kiloa. Punnitsen ja merkkaan syömiseni orjallisesti ja noudatan aika pitkälti laskurin minulle antamaa tavoitevajetta, joten joka päivä pitäisi tulla noin 400-500 kcal miinusta. Ravinnon laatukin on erittäin hyvä, sillä pallot ovat suurimman osana ajasta vihreitä. Pyrin syömään päivittäin vähintään 100 grammaa proteiinia ja makrot menevät 40 HH, 30 proteiinit ja 30 rasvat. Vettä menee päivittäin pari litraa myöskin. Herkkuja syön normaalisti ehkä noin kahdesti viikossa: viikolla saatan syödä kahvin kanssa yhden pätkis-patukan ja viikonloppuna mummon luona pullan ja palan kakkua. Viimeisen kuukauden ajalle on mahtunut kolme päivää, jolloin en ole merkannut syömisiäni, ja kolme päivää, jolloin olen syönyt 500 kcal yli kulutuksen.

Liikun vähintään neljänä päivänä viikossa tunnin kerrallaan, käyn esim. punttiksella, sulkapalloa pelaamassa tai ohjatussa jumpassa. Pääosin liikunta on keskinkertaista rasitukseltaan, mutta kerran viikkoon pyrin käymään combatissa tms. tappojumpassa. Sykkeet ja kalorinkulutuksen katson sykemittarista ja syötän liikuntapäiväkirjaan. Välillä tulee myös kuljettua työmatka pyöräillen, nekin merkkailen liikuntaosioon.

Mikä tässä mättää? En oikein jaksa uskoa, että nuo muutamat cheatti- tai plussakaloripäivät sabotoisivat koko kuukauden hyvät syömiset ja liikunnat. Ainahan ruokailuissa ja liikunnoissa on epävarmuutta, mutta ruokavaakaa ja sykemittaria käyttämällä luulisi pääsevän tarkimpaan mahdolliseen lopputulemaan. Alunperin tavoitteenani olisi ehtiä tavoitepainooni toukokuun loppuun mennessä mutta ei varmaan tule onnistumaan. Eipä sillä: terveellinen ruoka on mielestäni oikeesti hyvää ja liikunnasta nautin. Olisi kuitenkin kiva, jos elämäntapojen muutos parempaan näkyisi vaa'assa ja ehkä ulkonäössäkin. Olen parisen vuotta sitten saanut pudotettua painoni 54 kiloon, mutta se vaatikin aikamoista nälkäkuuria. Onko kroppani tosiaan vaan niin jääräpäinen, että laihtuminen terveellisesti ja saavutetun painon ylläpitäminen on minulle mahdotonta?

Eikö tuo kaikenkaikkiiaa kuullosta hyvältä?
Vain hidas tahti voi ärsyttää mutta jos tuo muutos on jatkuvaa niin kohta olet perillä.

400 kcal vajeella olisi kiloja pitänyt tippua noin 4.
Jos perusaineenvaihdunnan lähtöarvo on 200 kcal pielessä niin silloin tuo tulos on mikä pitäisi.

Inbody nyt ei ole satatarkka mutta onko sen antama peruskulutus sama kuin mitä kiloklubin arvaus? Mulla sen antama arvo oli lähellä hengityskaasuista mitattua joten käyttökelpoinen.

Ja vielä kannustukseksi voin sanoa että itsellä AINA paino laskee talven jälkeen. Luontaisesti liikkuu enemmän kun kelit paranevat ja ulkona on valoisaa.

Terve pitkästä aikaa ja tervetuloa kaikki uudet!
Oon vaihtunu jumittajasta oikeestaan jojoilijaks Pari viime viikkoa on vkl:n jälkeen ollu paino yli 68, välillä jopa 69.. Tänään kuitenkin 68,1 kg eli siinä "lähtöpisteessä" edelleen.

Oon myös miettinyt tota vähähiilarijuttua, oman painon pudotuksen alussa uskon et just se oli se juttu, kun vaihdoin turhat hiilarit kasviksiin jne. Mutta tällä hetkellä tuntuu, etten keksi mitä tilalle Ja kuvittelen etten jaksa esim. liikkua, jos laitan hiilarit ihan minimiin.

Muutenkin motivaation kanssa on ongelmia, kun mikään liikuntamuoto ei jaksa innostaa (se sali nyt tietysti), ja vaikka lumet on sulanu ja pystyis käymään lenkillä niin en saa itteäni ulos, kun oon himaan päässyt Yo-liikunnoissa käyn, mutta sielläkin vaan pumpissa. Täytyis päästä edes jollekin pienelle lenkille, että innostuis siitä taas

Ruoan kanssa vähän sama homma, en jaksais alkaa merkkailemaan kun siitäkin tulee sellaista kyttäilyä ja harmitusta jos menee vähänkin yli kalorit

No joo tsemppiä kaikille kovasti!

Kiitos ballhog kannustuksesta. Onhan se hyvä, että jotain tapahtuu eikä paino ainakaan nouse. Tulin siihen lopputulemaan, että pudotan ravinnosta noin 200 kcal pois, mikäli hirveä nälkä ei ala vaivaamaan Jos ei tulosta synny niin olkoot syntymättä, sitten keskityn vaan elämään terveellisesti.

Deez:

Ollaan samanpainoisia. Ja minäkin junnaan ja junnaan. Ruokavalio muuten ok, mut liiikaaa herkkkuja ja liikaaa kaloreita... paljon syöt kaloreissa päivittäin? Oletko karttanut hiilihydraattteja? Oot samanpainonen nii oisit hyvä tsemppari mulle En meinaaa saaa nyt kuria itelleni.. ruoka kun on mielesssä aina ja maistuu aina ja liikaaa.. liikuntapuoli on ihan kunnossa!

Emppa: ollaan saman ikäisiä ja pituisia, minulla vaan on 10kg enemmän elopainoa

On varmasti tuhrauttavaa, kun paino ei laske - etenkin kun selvästi kertomasi mukaan teet asian eteen hommaa. Kun aloitit luettelemasi ruokavalion + liikunnan, niin muuttuiko elämäntapasi edelliseen verrattuna paljonkin? Joskus, jos aloittaa hurjan "kuurin" elämäntapojen korjaamiseksi, kroppa säikähtää ja tekee kaikkensa, ettei menettäisi keräämiään varastoja (lue läskiä). Voisiko olla mahdollista, että tekemäsi muutokset ovat olleet niin radigaaleja, että kroppasi pistää vastaan?

Tätä "muutostani" ennen en laskenut kaloreita, vaan pyrin syömään tavallista terveellistä ruokaa. Varsinkin arkisin elin jo silloin ilman turhia herkkuja, mutta viikonloppuisin saatoin tehdä poikakaverin kanssa esim. pitsaa tai muuta vähän parempaa illallista. Loppujen lopuksi kuitenkin ihmettelen, miten "helposti" sain syksyllä kerättyä parissa kuukaudessa 4 kiloa painoa lisää syömällä ns. normaalisti. Kun havahduin asiaan joulukuussa, lähinnä vain viilasin ruokavalion superterveelliseksi ja jätin viikonlopun herkuttelut pois, eli elämäntapani ei loppujen lopuksi ole niin älyttömästi muuttunut.

Hinasin ruokamääriä n. 200 kcal alemmas ja heti lähti nesteet hupenemaan: viikonlopun aikana hävinnyt kilo elopainosta. Katsotaan miten pitkään tätä jaksaa täysjärkisenä ja alkaako kropasta lähteä ehkä muutakin kuin nestettä...