Ihana huomata, että muillakin (kaikilla?) on jotain outoja tapoja

Listailempa minäkin omat outouteni.

- Viheltelen ja laulan paljon. Voin tehdä sitä lähes huomaamattani tai välinpitämättömyyttäni missä hyvänsä. Vaikka kaupassa, kadulla tms. Minusta se ei ole mitenkään nolo, mutta miestäni hävettää liikkua kanssani.

- Saatan muutenkin pelleillä lapsenmielisesti ulkopuolisista välittämättä. Kerrankin laitoin tyhjän ostoskorin kaupassa päähäni ja harjoittelin käytävällä tangon askelia.

- Katson lähes aina vastaan tuleviin autoihin sisälle ja jos sieltä katsotaan minuun jupisen itsekseni/vieruskaverilleni "mitähän tuokin oikein kyttäsi?" ja sen jälkeen tajuan, että minunkin täytyi kytätä häntä huomatakseni hänen kytänneen minua

- Pidän lukiessani, näperrellessäni, keskittyessäni hassua suhinaa kurkussani. Tähän siskollani paloi hermot ennen, muita se vain huvittaa.

- Puren poskiani ja huuliani, ihan hirveän paha tapa josta en vain pääse eroon varsinkaan jos olen yhtään stressaantunut.

- Jostain syystä kuulen melko usein sanonnan "ikinä ei ole niin tyhmä, ettei toista osaisi neuvoa.." Neuvon / kerron itsestäänselvyyksiä ihan huomaamattani. "Älä aja tuon mummon yli!" on varmaan yleisin huomautus

- Jos kirjoitan jotain paperille ja jään miettimään, kynä ajautuu suuhuni lähes väistämättä pureskeltavaksi.

- Puhelimessa ollessa huomaan piirteleväni tai kirjoittelevani käteen osuvan paperin täyteen milloin mitäkin.

- Syön tikkareiden paperiset tikut... Söin myös pienenä talouspaperia. Paperi muuttuu suussa vaan niin ihanaksi mössöksi.

- Uppoudun joskus niin omaan maailmaani tai tekemiseeni, että en kuule mitään. Tai jos kuulen ja vastaankin jotain, niin en ainakaan jälkikäteen muista asiasta mitään.

Olisi kai näitä vielä lisääkin, mutta en nyt muista muita.

Haha, työpäivä pelastui näistä nauruista mitä täältä sai

Omia outouksiani ovat mm. seuraavat:
- Tiskirätti ei saa roikkua keittiössä sen hanan päällä kuivumassa, vaan siinä altaiden välissä. Pelkään ajatusta niistä bakteereista puhtaassa juomavedessä. Siirtelen rätin aina pois siitä myös vieraissa paikoissa, ja miehelle saan tästä ajoittain hepulin.
- Pesuaineet, saippuat ym. tulee olla suihkun hyllyllä koko- ja värijärjestyksessä etiketit ulospäin. Shampoopulloja ei saa pitää korkki alaspäin, koska ne korkit sotkeentuu. Shampoo usein ostetaan pullon värin perusteella, jotta se sointuu rivistöön. Tämän takia suosin uudelleen käytettäviä valkoisia saippuapulloja ym.
- Kävellessäni rappusia lasken AINA rappusten määrän ja jostain syystä muistan montako rappusta missäkin julkisessa paikassa on. Esim. verotoimistoon mennessä 38 rappusta jne.
- Nimeän autoni. Aiempi oli Yki, nykyinen on Teksi. Lisäksi autoa tulee taputella kojelaudalle mm. ennen katsastusta, ja kehua miten hyvä ja toimiva se on ollut "Hienoa Teksi, komeesti oot hurissu taas viimesen vuoden".
- Puhun aamutoimeni ääneen rutiiniomaisesti. Tämä tapa kehittyi joskus, kun en meinannut muistaa sammutinko kahvin keittimen tai lukitsinko oven, niin nykyisin sanon ne aina ääneen. Sammuttaessani kahvin keitintä katson kelloa ja sanon "sammutin kahvinkeittimen klo xx:xx".
- Juostessani saatan laskea askeleiden määrää niin, että kuinka monta askelta mahtuu lyhtypylväiden väliin. Välillä havahdun laskemasta niitä ääneen.

... ja jos kysyis mieheltä, niin näitä ois ihan mieletön määrä. Mutta onneks en oo kysymässä

Tul itselle vielä jokunen mieleen.

- Kurkkaan lähes aina ihmisten vessan kaappiin. Jätän tämän tekemättä vain jos olen jo kurkannut kyseiseen kaappiin, olen "hienostuneessa ja asiallisessa" moodissa tai joku voi kuulla kaapin oven käyvän (tai kuvittelen jonkun voivan kuulla).

- Vessapaperirulla ei saa ikinä olla siten, että se rullautuu auki seinää vasten. Tämän käännän myös kylässä. Mieheni tekee samoin.

- Minullakin on eräs tiskirätti"ongelma" sitä ei saa todellakaan jättää lojumaan altaaseen tai myttyyn altaan reunalle. Altaiden väliin roikkumaan tai hanan päälle.

- En käytä talvella kalsareita/sukkiksia kuin todella suuren pakon edessä tai toppahousujen alla esim. mäkeä laskiessa/pilkillä...

- En suostu heittämään sukkia pois vaikka pohjassa olisi pari kin reikää. Monista sukistani näkyykin jalkapohjat läpi Yleensä mieheni eliminoi karmeimmat sukkani tai ainakin "pakottaa" minut ostamaan uusia jotta osaisin luopua vanhoista.

ja juurikin muistin lisää:

-Töihin lähtiessä luettelen mantran "kännykkä on, lompakko on, avaimet on, kulkukortti on"- vaikka en ihan joka kerta edes oikeasti tarkista, onko ne tavarat mukana.

-Lasken suojatien valkoiset viivat, rappuset, liikennemerkit ja mielelläni vielä niin, että "7 varoituskolmiota, 2 stop-merkkiä".

-Pyyhin usein nenääni, vaikka se ei edes vuotaisi, kun kammoan ajatusta, että nenästä valuisi jotakin, jota en huomaisi!
Ja kun pyyhin nenääni, joudun desinfioimaan käteni ja taas pyyhin ja desinfioin. Ja pyyhkäisyn jälkeen jää tunne, että jos se pyyhkäiseminen sittenkin oli vain huonosta.

Jostain syystä kuulen melko usein sanonnan "ikinä ei ole niin tyhmä, ettei toista osaisi neuvoa.." Neuvon / kerron itsestäänselvyyksiä ihan huomaamattani. "Älä aja tuon mummon yli!" on varmaan yleisin huomautus

Tästä tuli mieleen Pokka pitää -sarjan Hyacinth, joka neuvoo autoa ajavaa Richardia: "Mind the old lady." (kun mummo on jossain sadan metrin päässä ja lisäksi kadun vastakkaisella puolella.)

(Juurikin muistin, että poikani ärsyyntyi eilen illalla ja ärähti: "Kyllä mä pesen ne hampaat vaikka sä et joka ilta siitä sanoisikaan." What?! Enhän minä toista koskaan itseäni.)

Näitä on mukava lukea!

Tulipa tässä lukiessa näistä teidän muiden oudoista tavoista mieleen pari omaani.

- En käytä talvella kalsareita/sukkiksia kuin todella suuren pakon edessä tai toppahousujen alla esim. mäkeä laskiessa/pilkillä...

Minä en käytä koskaan pävisin kalsareita tai sukkahousuja, siis housujen alla, talvellakaan (joskin kyllä juuri jossain rinteessä tai hiihtämässä ulkohousujen alla saatan käyttää), mutta nukun AINA pitkät kalsarit jalassa.

* ulko-oven suhteen olen neurootikko..onko se kiinni varmasti kun lähden...

Minä hermoilen kun olen sisällä asunnossa, että onko ovi varmasti lukossa, ja käyn tarkistelemassa ja rynkyttämässä kahvaa vaikka järkevä osa aivojani muistaa vallan hyvin että juuri kävin ja se oli lukossa. Onneksi tämä on nykyään vähäisempää, on nimittäin aika rasittavaa..

Kyllä on hauska ketju. Pitää välillä lähteä pois koneen äärestä, ettei tukehdu nauruun.

Tuo jalkojen peiton sisään pussiin laittaminen voi johtua siitä, että joskus on pentukissa hyökännyt peiton alta pilkistäviin varpaisiin. Minulle on siitä tullut kauhu ja epäluulo kaikkia kissoja kohtaan. Meillä oli aikoinaan villikissan pentu ja nukuimmen mökillä siskonpetissä lattaialla. Kissa hyökkäsi yöllä varpaisiin, jos ne pilkistivät peiton alta. Serkulleni on jäänyt samasta asiasta kammo.

Itselläni on tapana riisua kaikki housut yhtä aikaa. Nuorena jouduin noloon tilanteeseen kauppamatkalla. Vastaantuleva rouva katsoi minua kauhuissa ja osoitti housunlahjetta ja änkytti: "Teiltää tippuu jotain." Katsoin jalkojani ja toisesta lahkeesta tippui edellispäiväiset alushousut.

Minulla on tapana riisua väljät kotihousut sängyllä istuen ja kun housut tipahtavat jaloista lattian tuntumaan, heittäydyn sängylle selälleni ja heitän housut pääni yli sängyn toiselle puolelle. Kun riisun alushousuja, niin keinottelen ne alas jalkoihini ja sitten otan varpailla kiinni housuista ja joko heitän ne tuolille tai sängylle tai yksinkertaisesti nostan ne varpailla käteeni. Sukille teen samoin. Nostelen varpailla myös tavaroita lattialta.

Puhun harvoin ääneen yksikseni, mutta aikoinaan, kun mies oli sotaväessä ja minä olin jäänyt työttömäksi, niin vastasin uutisten lukijan hyvän illan toivotukseen.

Istun myös usein risti-istunnassa tai toinen jalka takapuolen alla.

perjantaina, 23. maaliskuuta 2012 klo 22:56 melluh kirjoitti::

Sukille teen samoin. Nostelen varpailla myös tavaroita lattialta.

Minä riisun sukat tosi usein varpaillani Kerran sain tämän vuoksi haavan pohkeeseen toisen jalan pottuvarpaan kynnestä, kun olin heittämässä pitkävartisia villasukkia pois seisaaltaan ja horjahdin

Myös tavaroiden nostelu varpailla kuulostaa tutulle. Teen sitä nykyään ihan huvikseen, mutta lapseni minun piti tehdä sitä lääkärin määräyksestä jalkajumppana liian matalille jalkaholveille.

maanantaina, 19. maaliskuuta 2012 klo 12:57 Flikka30 kirjoitti::


- Jos ruokaa laittaessani tiputan vaikka makaronin lattialle, ja joudun laittamaan sen roskikseen, laitan sille sinne toisenkin ystäväksi, ettei tunne itseään yksinäiseksi.

Niin söpöä
Mä kiinnyn autoihin ja polkupyöriin, juttelen niille ja niistä on vaikea luopua, kun ajattelen, että niillä tulee paha mieli, kun "hylätään"..
weird.. o-ou

Ma naen kaikilla objekteilla kasvot! Tai en valttamatta kasvoja, mutta jonkinlaisen ilmeen ainakin. Esim. vesipullo tassa mun vieressa on vahan ylpean nakoinen, kun taas naapuritalo joka tosta ikkunan takaa nakyy on aika ujo ja vahan kiusaantunut. Huvittavaa, kun mulla on ollut tama ihan pikkupojasta saakka - muistan ihan pienena ristineeni eraan traktorin hessu hopoksi kun se naytti ihan hessun paalta.

Tama taas ei ole outoa, vaan yllattavankin yleista, mutta tykkaan tietyista rutiineistani ihan ocd:maisen paljon. Esimerkiksi spinningissa mulla on aina tietty pyora, ja jos joku tyhmapaa on ehtinyt sen varata, mulla on kaksi muuta varavaihtoehtoa. Jos naa varavaihtoehdot ois varattuja, lieko jaisin koko tunnille! Ei ole ikina nain kaynyt viela Samoiten salilla mulla on aina sama lokero. Vaihdoin sita kyllakin pari viikkoa sitten (sen jalkeen kun laskin ruuhkia ja askeleita suihkuun ja ulos ), mut vielakin kun kavelen sen vanhan lokeron ohi, mun on pakko pyytaa silta anteeksi...

Sitten taa uuskakskielisyyden tuoma taakka, jonka varmasti moni ulkosuomalainen tunnistaa. Mun persoonallisuus muuttuu sen mukaan puhunko englantia vai suomea, ja yksinollessa taa korostuu tosi hauskasti. Puhun itekseni melkein taukoomatta kun oon yksin, ja taa monologi kaydaan sana sielta sana taalta-periaatteella, eli kieli vaihtuu ihan koko ajan. Valilla tuntuu etta on itekin vahan solmussa Mutta se, etta ma koen tan aikaajoin todella vaikeaksi, johtuu varmasti osittain siita, etta en ole sinansa kielellisesti lahjakas, eli mun on vaikea ns. erotella kielet toisistaan. Samoin kuin se vaikuttanee, etta mun suomipersoonan ja enkkupersoonan valilla on ehka tavanomaista mittavampi kuilu.

No joo, joskohan tassa olisi tarpeeksi