Heräsin aamulla korvat tukossa. En kuitenkaan rupea niitä nyt aukomaan, jos vaikka menisi itsestään ohi. Ja lääkärit sanovat, ettei korvaan saa työntää mitään kyynärpäätä pienempää.

Tuosta huumorintajusta vielä. Olisiko ollut 80-90 lukujen vaihteessa, jolloin Billy Wilderin elokuva Yks kaks kol' pääsi viimein pannasta ja sitä alettiin näyttää myös Suomessa. Menimme tietenkin katsomaan. Replikointi oli niin nopeaa ja hulvatonta tykitystä, ettei yleisö aina ehtinyt mukaan, paitsi mieheni ja toisella puolellani istuva mies, jotka nauroivat aina ensimmäisinä.

Mies lähti jälleen maalle hoitamaan farmiasioita. En ole viitsinyt edes ulos lähteä, kun on niin pimeää ja loskaista. Nukuin sen sijaan päikkärit, ja hyvää teki.

Keijuli ja kaksi ystäväänsä (kolmasluokkalaisia) pitävät keskiviikkoisin kokkikerhoa. Nyt he olivat kohdanneet lähipuistikossa luokkansa poikia ja kutsuivat nämä iltapäiväteelle. Tytöt näpersivät leivästä pieniä suupaloja erilaisilla päällyksillä, kattoivat pöydän kauniisti ja odottelivat. Pojat kuitenkin tekivät oharin.

Isoveli (14) lähti aamulla vesipallojoukkueensa kanssa Ouluun pelaamaan. Toivottavasti pärjäävät siellä. Joukkue keräsi varoja myymällä Kouvolan lakritsia ja tietenkin niitä piti ostaa. Nyt olen sitten syönyt kolmen päivän aikana (en sentään kerralla) 500 g ihanan pehmeitä ja isoja lakupaloja. Uutta pakkausta en ole kuitenkaan avannut (vielä). Nyt tarvitaan itsekuria.

Kipa, minullakin on aika ajoin vähän kuvottava olo, enkä ole saanut selville, mikä sitä aiheuttaa. Mies valittaa välillä samaa. Ennen oli aina vatsa kipeä silloin tällöin, mutta nyt on tullut tämä uusi oire. Epäilen, että vatsani on muuttunut liikahappoisesta vähähappoiseksi, sillä usein himoitsen esim. puolukoita tai punaisia viinimarjoja, suolakurkkuja tms., jotka usein tasaavat olon.

Kiva, että IL:n silmäluomet ovat parantuneet hyvin! Mukavaa, että sinulla on nyt siellä huolenpitäjä ja hemmottelija.

No nyt minua kutsuttiin naapuriin syömään.

Heips!

Pikseli, olipa tylsää kun pojat tekivät Keijulille ja ystävilleen oharin. Toivottavasti tytöt eivät ihan kauhiasti pettyneet.

Minä ajelin eilen aamulla pitkästä aikaa mökille. Lunta on sen verran, ettei pihatöihin pääse. Sisällä ehdin imuroida Ikerin karvoja pois, ennen kuin Naapurinmies ajoi pihaan. Olin käynyt kaupassa ja melkein hermostuin, kun hän toi kylmälaukullisen ruokaa. Ilmeisesti minun keittotaitoni on ihan nollassa hänen silmissään. kun toi jopa porkkanat ja kalaliemikuutiot. Suolaa ei sentään.

Katseltiin vanhoja valokuvia ja niiden ympärillä syntyy aina juttua. Illemmalla takkatuli rätisi, kynttilät lepattivat ja punaviini kimmelsi. Ihana tunnelma. Aamulla laitoin aamiaista ja katselin ihmeissäni, kun Naapurinmies korjasi ruoat jääkaappiin ja pyyhki pöydän! Hän on paljon siistimpi ja järjestelmällisempi kuin minä.

Mies lähti iltapäivällä kaupunkiin, kun ajelee huomenna poikansa perheen kanssa omalle mökilleen tekemään jotain keväthommia. Minä kudon miehelle sukkaa ja ihmettelen omia ajatuksiani. Olinko se minä, joka vielä muutama viikko sitten julistin yksinelämisen ihanuutta? Veljeni naureskeli puhelimessa äsken antavansa minulle kirjan "Viimeiset villiintymiset" tai jotain siihen suuntaan.

Odotan maanantaita, jolloin saan irrottaa viimeiset teipit luomistani. Ne kutiavat kamalasti, eikä oikein sukkapuikolla voi raaputtaa.

# Otin Anin Amlodipin - verenpainelääkkeen pois, kun minusta se aiheutti nenän tukkoisuutta ja päänsärkyä. Loppuivat, kun se loppui. Yleensä turvallisena pidetty, mutta näyttää olevan joillain riesalloinen. Nyt pelkka Valsartaani. Nou problemos. #

#Rötkötettiin illalla Anin kanssa sängyllä ihan kuteet päällä ja juteltiin.
- Me tullaan hyvin toimeen. Muutettaisiinko yhteen? virnisti Ani
- Olen ollut kerran avoliitossa ja se kesti vain kolme päivää. Sanoin.
- Minulla oli juuri kuuma seurustelusuhde Zssa kivan naisen kanssa ja sekin oli tosi lyhyt.
- Joskus avoliitot ja seurustellut ovat lyhyitä, totesin. #

Heippa

Kiitoksia taas kirjoituksistanne.

JJ, kirjoituksesi ystävyydestä oli osuva. Meitä oli perjantai-iltana 8 entistä työkaveria pyöreän pöydän ympärillä syömässä ja parantamassa maailmaa. Vuosien saatossa meistä tuli ystäviä - muutamista tosi läheisiä. Kyllä oli mukavaa - söimme hyvin, nauroimme paljon ja puhuimme myös vakavia. Kaikki olemme suurin piirtein saman ikäisiä. Kaksi on vielä työelämässä tällä hetkellä. Aivan ihana ilta. Ystävyys on mahtava lahja

Mukava kuulla, että "entisellä teinineitosella" menee hyvin. Uskon kyllä, että siivet kantavat. Hänellä on ollut jo nuorempana paljon fiksuja ajatuksia.

Pikseli, juu kurjaa, että pojat tekivät oharin. Toivottavasti tytöt eivät lannistu. Minä en osaa tuota huonoa oloa yhdistää edes happovaivoihin Nyt on muutamia päiviä onneksi ollut taas vähemmän sitä. Ja onnekseni olen kuitenkin enemmän positiivisuuteen taipuva, niin eivät nuo vaivat koviin syviin syövereihin ole ajaneet.

Japena, mukava kuulla, että olosi helpottaa. Kiva sitten kuulla Kiinan matkastanne.

Juu, Tiinuliinu, kyllä näitä vaivoja on jo ihan tarpeeksi (vaikka muille jakaa - mutta en viitsisi olla niin pottumainen, että toisille näitä jakaisin

Muistan tiettyyn ikään asti, kun omat lapset aina toivoivat makaronilaatikkoa. Vieläkin, kun poikamme käy vanhempieni luona, haluaisi isoäidin tekemää makaronilaatikkoa.

Menna, hienoa, että teirän mies on parantunut niin hyvää vauhtia.

IL, uskon, että olet helpottunut, kun luomet eivät enää paina silmiä. Onneksi saat teipitkin jo huomenna pois. Ihanaa, että rakkaus roihuaa Sen naapurinmiehen sinisimpukkaohjeen kyllä haluaisin.

Ensi viikolle on paljon ohjelmaa. Näillä näkymin olisi tarkoitus torstaiaamuna suunnata auton nokka kohti mökkiä. Ainakin nyt vielä on aluksi luvattu aurinkoisia päiviä. Voi kun jo etukäteen nautin ajatuksesta, että laitamme taas terassin kalusteisiin pehmusteet ja saamme nauttia upeista maisemista siinä istuessamme. Sellainen lämpölamppukin on, jos liian viileää olisi. Mutta jos aurinko lämmittää, niin hyvin siinä tarkenee. Varovainen pitää vaan olla kävelyn kanssa, kun todennäköisesti polut jäätyvät öisin ja saattavat sitten olla todella liukkaita. Onneksi tontti avautuu etelän suuntaan, niin loppujen lopuksi nopeasti rinteestä lumet sitten sulavat, jos aurinko paistaa ja lämpötila on plussan puolella.

Oikein mukavaa sunnuntaipäivän jatkoa kaikille.

Räntää! Lojun sohvalla. Luen. Ratkon ristikoita. Yskin. Niistän. Viheliäistä flunssaa jo kolmatta viikkoa. Viime yönäkin heräsin vähän väliä yskimään.
Perjantain vierailu pikkuprinsessan luo piti perua, ei minusta ollut lähtijäksi enkä halunnut tautia sinne viedä.

Mutta kevättä kohti mennään, vaikka takapiha on yhä vankan hangen peitossa. Valoisat aamut ilahduttavat mieltä.

Kipa, mukavaa että pääset mökille. Parantavia, lämpimiä ajatuksia sinulle.
IL, katson peiliin kriittisesti. Ne riippuvat! Tytär on vuosia puhunut leikkauksesta. Hänen ex-anoppinsa leikkaus onnistui.
Mennan kommentit ilahduttavat aina! Ihan piristyin taas kerran.
Tervehdys sinullekin, Muori! Olet esikuvani, jaksat pitää vauhtia yllä.
JJ, ystävät ovat lahja. Tapasin pitkästä aikaa vuosien takaisen ystäväni viikko sitten. Muistimme taas, miten mukavaa oli olla yhdessä ja päätimme tavata pian uudelleen.
Terveiset kaikille muillekin! Tämä ystäväpiirikin on tärkeä ja voimaannuttava. Mukavaa että olette olemassa.

#. Maailma ympärilläni muuttuu. Lapset pakkaavat kamojaan pois Turun isosta kämpästä ja odottavat sen myyntiä. Jaettiin Karelia-sarjaa ja hopeiset ruokailuvälineet. Kukaan ei huoli prameita kahvikuppeja. Roskiin.
Luovuin Berninastani. Annoin pojalleni, Samojedin pystykorvalle, joka ompelee esiintymispukuja. Otan hänen kevyen Brotherinsa uuteen Turun kotiini. Se on nätti ja kevyt. Bernina on musta, kiiltävä ja vaikea. Ja todella raskaan luokan elektroninen kirjova lisälaitteella, masiina. En kaipaa sitä enää. Aika muuttua. Poika oli riemuissaan. #

#Kohta mennään Anin lastenlasten synttäreille. Anin ex on ajoitettu eri aikaan kuin me. Ihan sama. En suhtaudu häneen ollenkaan negatiivisesti, päinvastoin. On kollega ja Anin lasten äiti. #

Heipsan Kylpylässä oli ihana vuorokausi. Syötiin, juteltiin, naurettiin ja muutama maljakin kohotettiin.
Uimassa kävin ja ostoksilla. Matkalaukkua en saanut.

Sitten kun yhdestä vaivasta pääsee toisen saa tilalle.

Selkä oikkuillut parisen viikkoa ja särkylääkkeistä huolimatta paheni.

Eilen diabetespolilla, oli miten ihana henkilökunta siellä onkaan. Niin kannustava että tuntee tehneensä riittävästi epätasaisista sokereista huolimatta.
Sieltä jatkoin päivystyspoliklinikka 3,5 tunniksi istumaan koville tuoleille, alistumaan kääntelylle, vääntelylle sekä painelulle.
Nuori murtaen puhuva lääkäri vaikka nimi suomalainen, olisi laittanut minut osastolle päiväksi tai pariksi. Hoitaja otti lääkärin sivummalle ja jutteli jotain, sen seurauksena kotiin lääkereseptin kassissa.

No tänään olen entistä kipeämpi ja lääkkeiden teho kun karkkia söisi, ne sentään maistuisi paremmalta. Unettavaat vaan niin paljon että otin kahden tunnin päikkärit.

Siellä istuessa parin penkin päähän tuli nainen noin 11-13 v pojan kanssa. Poika pelaisi kännykkää ja haukkui naista vtun ämmä, vtun huora, stanan lehmä jne. Nainen ei sanonut mitään, katsoi vain puhelintaan huulet tiukkana.
Oli vaikea pysyä hiljaa mutta pohdin miksi poika oli siellä ja oliko nainen äiti. Poika kun uhkasi karata ja kiljui jotain , nainen sanoi että kaikki kyllä huomaa että tarvit apua. No todellakin ja toivottavasti apua saa nainenkin.
Kohta tulikin sairaanhoitaja ja lähti viemään lasta osastolle, lähti kyllä yllättävän lauhkeasti mukaan.

Mietin kiitollisena että onneksi ikinä en ole joutunut moisen kohteeksi.

# Maxin kanssa oltiin samanlaisia. Lääkäreitä, sisätautien kanssa kumpikin. Naurettiin samoille asioille. Riideltiin ja sovittiin. Seurusteltiin viisi vuotta ennen naimisiin menoa. Oltiin läheiset monella tavalla. Maxin jutuista tajusin tietty kaiken.

Anin kanssa ollaan erilaisia. Filosofisesti ollaan jollain lailla samanlaiset, samoin tieteestä ollaan kiinnostuneita. Elintapa on samanlainen, muu on erilaista. Nauretaan eri asioille. Anin huumorista nyt ei ota tolkkua. Usein en tajua Anin tieteellisistä jutuista mitään. Jin ja jang, mies ja nainen, pitkä ja lyhyt. Erinapaiset magneettit. Vedetään toisiamme puoleemme henkisesti, mystisesti ja fyysisesti. Avoliitto ja seurustelu eivät millään riittäneet. Neljä kuukautta ollaan oltu nenät vastakkain. Ei olla kertaakaan edes sanailtu riitelemisestä puhumattakaan. Onneksi ei tavattu avioliittojemme aikana. Jutellaan tuntitolkulla päivittäin.
Ani herää joka aamu kuudelta.
" Tiedän, että valvot" sanoi, taputti minua kuudelta jalkoihin ja meni keittämään kahvia.
Olen kiitollinen, että saan elää kaksi erilaista rakkaustarinaa. #