Tiinuliinu, pääsiäiskalenterisi on tosi ihana. IL ja Justus, onneksi ette menneet heikoille jäille. Pellolla rämpiminen kaikkine vaikeuksineen on kuitenkin paljon turvallisempaa.

Kivikasa, ihania hetkiä sinulle miniän ja  Murusen seurassa. Hienoa, että leikkauksesi meni hyvin muori. Intoa kuntoutukseen ja toipumiseen ja sitähän sinulla riittää. 

Kipa, on tuskallista luopua ihmisestä, joka on rakas niin kuin äitisi on sinulle. Jaksamista ystävä.

Ajattelen, että luopuminen omista vanhemmista, näiden kuolema, tarkoittaa jotenkin sitä, ettei kuoleman ja minun välissä enää ole muita, ei yhtään sukupolvea.

Kun minun äitini kuoli( olin silloin 39- vuotias) tuntui, että menetin elämästäni ihmisen, joka aina varauksetta hyväksyi minut, rakasti minua ehdoitta ja antoi anteeksi ennen kuin ehdin edes pyytää. Sellaisia äidit ovat.

Kun isäni kuoli olin muutaman vuoden vanhempi, 43 -vuotias. Tuntui kuin suuri kuusi olisi kaadettu. Sellainen, jonka oksien alla oli turvallista leikkiä tai mennä piiloon pahaa maailmaa silloin, kun ei halunnut kenenkään näkevän kyyneliäni.

Äidin kuoleman jälkeen olin soittanut isälleni joka päivä kello 18. Isän kuoleman jälkeen meni viikkoja ennen kuin oikeasti tajusin, että nyt ei enää voinut soittaa, ei kysyä neuvoja, ei kertoilla kuulumisia, ei sanoa: - Soitan taas huomenna. Olet rakas.

Kuolema saa minut aina vahvasti tarttumaan elämästä kiinni. Itkun, surun, kaipauksen jälkeen ja jo sen aikana, olen jossain vaiheessa tajunnut miten tärkeää on kertoa niille, jotka yhä ovat elämässäni, miten paljon heistä välitän ja miten mukavaa on, että he ovat olemassa.

Olen tajunnut, miten tärkeää on aika ajoin soittaa ystävälle, lähettää kortti serkulle, viestitellä veljen kanssa. Kertoa tyttärelle miten kaunis ja viisas hän on, pörröttää pikku kaverin tukkaa, lähettää whatsApp viesti vanhimmalle lapsenlapselle ja sanoa: - ”Sleep well my dear and have beautiful dreams” . Sanoa miehelleni, kumppanilleni, miten hyvää ruokaa hän taas tänään teki ja miten iloitsen siitä, että me aikoinamme tapasimme.

Kuolema voi tietysti tulla yllättäen, kesken riidan, sillä riitojahan joka ihmissuhteeseen aina mahtuu. Silloin ajattelen, että tärkeintä on ollut tahdon suunta. Tärkeintä on ymmärtää, että äkkikuolema tarkoittaa sitä, että elämä jäi kesken. Vuorosanoja ei ehditty sanoa näytelmän loppuun. Jos elämä olisi saanut jatkua olisi pyydetty anteeksi, ja jatkettu taas arkea unohtaen riidat ja pahat sanat.

Minun äitini sanoi meille lapsille joka ilta: - ”Hyvää yötä, nukkukaa hyvin, kauniita unia ja anteeksi kaikki paha.” Lapsena se tuntui hieman oudolta, miksi pyytää pahaa anteeksi, jos ei mitään pahaa ollut tehnyt. Nyt ajattelen, että toivotus oli kaunis ja piti sisällään ajatuksen siitä, että koskaan ei ole turhaa pyytää anteeksi. Surullisempaa on, jos jää pyytämättä anteeksi.

Näissä tunnelmissa tänä iltana. Hyvää yötä, nukkukaa hyvin, kauniita unia ja anteeksi kaikki paha.

Ihania viestejä kaikilta teiltä, ystävät! Moni face-kaveri on jo nähnytkin mun eilisen päivityksen, kerron silti vielä. Meillä oli sormukset sormeen yksivuotispäivä, jonka kunniaksi Justus halusi laittaa juhlapäivällisen. Ensin punajuuri-vuohenjuustokeitto, joka tosin syötiin jo puolilta päivin, koska mun on mahdotonta syödä monta ruokalajia kerralla. Pääruokana karitsankaretta yrttivalkosipulimarinadissa, sen kanssa Justus kokeili kahvikastiketta, joka oli hurjan hyvää. Minä tein selleri-palsternakkapyreetä, joka ei suostunut soseutumaan blenderissä. Muussasin sauvasekoittimella, jolloin pyreestä tuli hieman liisteriä muistuttavaa, mutta silti hyvää, olihan siinä sentään pari desiä voita. Parin tunnin päästä jälkkäriksi mämmirahkaa, joka oli suoraan kaupasta, minä vain siirsin sen Espanjasta tuomilleni värikkäille lautasille.

Minä katoin pöydän ja siivosin keittiön, niin etten mä ihan laiskaksi itseäni tuntenut.

Olen kilpailuttanut kaksi murtohälytysfirmaa ja valitsin Verisuren uusimaan jo 19 vuotta toimineen mökkisysteemin. Ikerillä oli kovasti hommaa, kun se siirtyi asentajan mukana huoneesta toiseen, asettui lepäämään, mutta tapitti tiukasti kaveria koko ajan. Onneksi tällä oli itselläänkin koira ja hän ymmärsi, että Iker teki mielestään vain velvollisuutensa.  Nyt meillä on viimeisintä tekniikkaa oleva systeemi ja siinä sitä onkin opettelemista.

Systeemiin kuuluu puhekeskus, jonka monista toiminnoista hauskin on minusta tämä: Jos murtovaras huolimatta ikkunoiden tärinähälyttimistä ja lasirikkohälyttimistä yms. pääsee sisälle, häntä kuvaavat koko ajan kamerat, joita on kaikkialla. Ja sitten kuuluu puhekeskuksesta vartiointiliikkeen edustajan ääni: "Haluatko oikeesti jatkaa yritystäsi, kuvasi ovat jo menossa poliisille?"

Autotalli varustettiin myös hälyillä ja kameralla, koska siellä on suht kalliita koneita. Puhelimestani näen kaikkien huoneiden lämpötilan ja voin kurkistella eri kameroista huoneisiin, vaikka olisin Espanjassa. Justusta naurattaa, kun ulko-oven vieressä olevalle keskusyksikölle näyttää pientä avaimenperää, naisääni kertoo mikä tilanne on. Se kertoo myös, jos yrittää laittaa hälyt päälle ja joku ikkuna on auki. Meillähän jo Mustissa puhuu kaksi eri naisääntä minun lisäkseni!

Mökkiystävän mies täyttää huomenna 80 vuotta ja meidät on kutsuttu terassikahveelle. Pitää lähteä aamupäivällä kukkia hakemaan puutarhalta.

Pääsiäisruoho tilanne: vehnä on jo tiheää 20-senttistä. Rairuoho parisenttistä ja paikoin siemenet eivät ole itäneet.

Mä en ymmärrä,miksi tämä alleviivaa, ei auta tuon merkinkään takominen.

Pitää painaa sitä alleviivaus merkkiä ja perään kumia niin lopettaa. On muuten haastavaa ennen kuin löytyi. 

Meillä on verisure muttei noin hienoa systeemiä. Toisaalta meillä on melkein aina koirat kotona. 

Ainakaan pienet koirat ei haittaa, kun asentaja tietää ottaa sen huomioon.  En tiedä sitten miten isojen koirien kanssa toimitaan. Kun meille aikoinaan asennettiin Verisure, hälyt asetettiin toimimaan niin, että koira saattoi liikkua asunnossa, vaikka olisi olleet päälläkin.  Kissojen liikkuminen olisikin hankalampaa, mutta niitä meillä ei onneksi ole.

Onnittelut sormusmerkkipäivää viettäneille ja japenalle asuntokaupoista!

Itseäni onnittelen, kun olen vihdoinkin rohkaistunut menemään kampaajalle!  Varasin ajan eilen illalla heti tälle aamulle, kun ihan sattumalta keksin katsoa, vieläkö suosikkikampaajani ottaa vastaan samassa liikkeessä.  Kun ajan varasi iltamyöhällä, peruutusaika oli mennyt jo umpeen, joten tiesin, että jos vain uskallan klikata varaa-nappulaa, paluuta ei ole.  Jotain apua oli saatava, kun edellinen käynti oli elokuussa!

Ihan hyvin se meni, molemmilla oli maskit ja tunnissa ja varttissa selviisin ulos hiukset pestyinä, leikattuina ja kulmat ihmismäisiksi muotoiltuna.  Peilistä ei kotona katsonutkaan se hapsutukkainen pulimummo vaan tukeva täti Ulpu Iivarin hiukset päässään 😁.  Rokotus kuitenkin on jo jokunen viikko sitten saatuna, niin uskaltaa elää näinkin vaarallisesti. 

Moi mimmit! Kurjet törisyttelevät aamuvarhaisesta ja joutsenet möllöttävät pellolla häiriintymärrä vähääkään Ikeristä, jonka mielestä ne eivät saisi olla siinä melkein hänen reviirillään. Justus lähti kaatamaan yhtä puuta, joka on konkelossa naapurin puolelle. Minä lähden Ikerin kanssa Hesarin hakuun ja sitten päästää raahaamaan puunoksia omalle puolelle. Toissa päivänä naapurimökin mies oli lovennyt ison kuusensa ihan oikein ja silti se oli kaatunut sähköjohtojen päälle. Sähköfirma tuli apuun. Tässä ei ole johtoja lähellä, vain naapurin pensaat. Justuksella on hänelle joululahjaksi ostamani metsurinkypärä päässä ja hän on niin miehekäs siinä!

Eilen lähdettiin mökkibestiksen miehen 8-kymppisille. Minä keksin, että nyt laitetaan hälytykset eka kertaa päälle. Justus meni koiran kanssa jo pihalle ja minä innoissani näytin sitä lätkää ja naisääni ilmoitti kokohälytyksen menneen onnistuneesti päälle. Vaan kun tultiin kotiin, minä ihmettelin, kun avain ei käänny ulko-ovessa mihinkään päin. Tajusin, että olin unohtanut lukita koko oven! Täytyy siis keskittyä hieman paremmin vast'edes.

Synttärit vietettiin terassilla, saatiin sampanjaa ja bestiksen leipomia kampanisuja ja muita herkkuja. Lappilaisina heillä on aina kampanisuja. Ovat olleet naimisissa lähes 60 vuotta ja edelleen harrastavat hyväntahtoista naljailua toisilleen. Heidän seurassaan on hyvä olla.

Hyvää keskiviikkoa kaikille!

Tervehdys klubikamut!

Alleviivaukset tai muut merkinnät saa pois maalaamalla alueen ja painamalla sitten samaa nappulaa uudestaan tai kumin kuvaa. Kumi toimii vain silloin, kun se on "kirkas".

Verisure ja Sector Alarm ovat kilpailijoina suurimmat hälytysjärjestelmät ja kuulemma jälkimmäinen on jo yksityisasiakkaiden osalta ohittanut Verisuren, vaikka on toiminut Suomessa vasta 5 vuotta. Sen verran vertasin firmoja, ettei järjestelmillä juuri eroja ollut. Me emme tässä vaiheessa ottaneet tärinävahtia ja kameroitakin on vain yksi, mutta järjestelmää voi laajentaa halutessaan eikä se vaikuta kuukausimaksuun, kun katto on 49,90 euroa. Siitä olen tyytyväinen, ettei mitään puheita kuulu hälytystä laitettaessa päälle ja pois! Kännykkään tulee kyllä ilmoitus, joka mm. kertoo, kuka hälyt on poistanut. Mikäli asunnossa olisi koira, niin sitä varten voi laittaa päälle ns. kotonaolohälytyksen, joka ottaa huomioon koiran liikkumisen, mutta kamera ei kuvaa. Tärinävahti lienee silloin kyllä hyvä lisä.

Kerroin järjestelmän asentajalle, miten olin joskus lukenut hyvästä "hälytysjärjestelmästä", joka on kaiken lisäksi sangen edullinen. Ulkoportaalle laitetaan Erälehden päälle suurimmat saappaat, mitä kaupasta löytyy. Sitä voi sitten tehostaa oveen kiinnitetyllä lapulla, jossa lukee esim. "Moi Ville, piipahdin hakemaan lisää kaljaa, tiedät missä avain on, mutta ole varovainen. Madotin juuri rotikat ja ne saattavat olla hieman hermo kireinä" 🤣 Asentaja nauroi ja totesi, että oivallinen systeemi!

Kiitos, Merelle, taas leffavinkistä. Olin Auroran itsekin huomannut, mutta olen vielä vähän kahden vaiheilla, kiinnostaako se minua. Sitä vastoin 5.4. tulevan Teräsleidit laitoin jo tallennukseen, etten vain unohda, kun haluan sen ehdottomasti nähdä!

Jumbojet kirjoitti taas niin hienosti. Kukaanhan ei tietenkään haluaisi menettää läheisiään eikä siinä ikäkään vaikuta, vaikka iäkkään kuolema ei tunnu ihan niin epäoikeudenmukaiselta. Itse olen menettänyt läheiseni tipottain. Isäni kuoli jo v. 1967 55 vuotiaana, nuorempi veljeni juuri 40 täyttäneenä v. 1994, äitini 84 vuotiaana v. 2000 ja vanhempi veljeni 65 vuotiaana v. 2004. Isän tyttönä ja vasta 18 vuotiaana isän kuolema ehkä koski kovimmin, mutta äitiäni olen muistellut kaikkein eniten, mihin tietenkin vaikuttaa se, että hän eli pisimpään. Me matkustelimme paljon yhdessä ja missä ikinä liikuimme, aina oli meneillään jonkinlainen show. Te jotka tunnette minut henkilökohtaisesti, voitte kuvitella tilanteet kertomalla minut kahdella 😁 Äitini oli myös kuin kävelevä tietosanakirja ja sen sijaan, että olisin etsinyt jostain hakuteoksesta, minulla oli tapana soittaa äidille. Töissäkin usein työkavereiden kanssa jotain asiaa pohdittaessa, joku saattoi sanoa "soita, Merja, äidilles ja kysy"! Kesti pitkään ennen kuin lakkasin hamuamasta puhelinta käteen soittaakseni äidille. Ikää kun tulee, niin nippelitietokin lisääntyy ja nyt olen huomannut, että esim. kälyni soittelee minulle kysyäkseen asioita. Viimeksi hän juuri kertoikin, miten oli tottunut soittamaan äidilleni ja että on hyvä, kun nyt voi soittaa minulle. Tosin minä kyllä sitten joudun välillä käyttämään apuna nettiä, vaikkakin ihan hyvällä omallatunnolla!

Kävimme eilen jättämässä meirämmiähen ajokorttihakemuksen, kun hän täyttää 75 vuotta, jolloin kortti on taas uusittava. Oli harmi, kun lääkärinlausuntoa ei ollut tallennettu potilasatietojärjestelmään, kun silloin hakemuksen olisi voinut tehdä netissä ja se olisi tullut 15 euroa halvemmaksikin. Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot! Homma hoitui kyllä sutjakkaasti ja hän onnistui jopa täyttämään hakemuslomakkeen, vaikka minä olin jäänyt autoon odottamaan 😉 Lomake kuulemma oli ollut hankala täyttää, kun siinä oli sinisellä pohjalla pienifonttinen musta teksti. Hän oli sanonut virkailijalle epäilleensä jo hetken näkökykyään, vaikka lääkärin mukaan se on ihan hyvä. Virkailija oli siihen todennut, että moni muukin on valittanut samaa. No, uusi kortti tulee sitten postitse kotiin ja sitten on mielenkiintoista nähdä, miten viiden vuoden päätä käy!

Minunkin pitäisi mennä leikkauttamaan hiuksiani, kun permanentista on pian 2 kuukautta ja tukasta on malli jo aika lailla kasvanut ulos. Pitääkin ottaa ja soittaa hetimiten, jotta olisi pieni mahdollisuus päästä ennen pääsiäistä. Liikkumisrajoituksethan saattavat tulla voimaan heti pääsiäisen jälkeen.

Toivotan teille kaikille aurinkoisia päiviä ja Tiinuliinulle mahtavaa syntymäpäivää ❣️

Hyvää Kiirastorstaita ja aprillipäivää Ihanaiset!

Paistaa se aurinko viimein tähänkin risukasaan. Pitkään ihmettelinkin mikä minua oikein pänni, kun mikään ei huvita eikä mitään saa aikaiseksi, potuttaa vaan. Vasta kun aloin nähdä ahdistavia unia tajusin, että meneillään on kevät masennus ☹️. Muutamaan kevääseen sitä ei ole ollutkaan niin en enää muistanut miltä se tuntuu. Heti rupesi mieli kirkastumaan ja olo parani, nyt olen ... no jos en ihan terve mutta kuitenkin entiselläni 🤔🤩. Talvikylvötkin sain tehtyä juuri ennen kuin talvi loppui. Kevätkylvöisiä pitänee kohta aloittaa, siemeniä on runsaasti sähläämiseni seurauksena.

Miten avannosta oikeasti pääsee ylös sukset jalassa?? Minä en tahdo saada suksia pois edes kuivalla maalla, tai eka suksi irtoaa mutta toinen ei millään. Onneksi IL ette menneet sinne järven jäälle. Justuksen jääräpäisyys kyllä vähän nauratti ja makkaran syönti enemmänkin.

Kipa, oisko se mikään ihme jos sinua alakulo vaivaisikin kaikkien huolien ja murheiden jälkeen. Täysin kivuttomanakaan et ole saanut olla, voimahalaus. Jaksat aina huolehtia muista, olethan itsellenikin armollinen.

Viime viikonloppuna käytiin ostamassa kevätkukkia, pikku narsisseja, helmihyasintteja, tasetteja ja keltaisia hyasintteja joissa on tosi harva kukinta mutta sitäkin voimakkaampi tuoksu. Innolla aloitin istuttamisen mutta osassa ruukuista oli multa vielä aivan jäässä ja ränsistyneen kanervat ja havut tiukasti kiinni mullassa. Ruukut siirrettiin aurinkoisempaan paikkaan ja nyt terassilla narsissit loistavat valkoisia kinoksia vasten. En muista, että koskaan aikaisemmin olisi ollut näin paljon lunta takapihalla mutta kuitenkin niin lämmintä, että kevätkukat selviävät ulkona. Lumet sulavat kyllä hurjaa vauhtia ja osa kaduista ja jalkakäytävistä on jo puhdistettu hiekasta. Nastakengät on voinut vaihtaa kevyempiin kenkiin 😁.

Kiitos kun jaatte kokemuksianne rokotusten jälkioireista/oireettomuudesta. Minä sain varattua ajan rokotukseen tänään. Sain sen samalle päivälle ja kelloajalle kuin mitä isännällä on vaikka hän varasi ajan jo muutama viikko sitten 😱. Outoa mutta ollaan tyytyväisiä, että päästään yhdellä käynnillä. Eikä ole aprillipila.

Oikein munakasta pääsiäistä kaikille 🥚🐣🐥!

Heippa ja kiitoksia kirjoituksistanne 😊 Teen tästä lyhyen, joten jätän taas erikseen kommentoimasta kertomisianne. Kiitos myös myötätuntoisista sanoistanne.

Eilen oli hammaslääkäri ja kauppapäivä. Lisää ostin terassille ruukkunarsisseja ja vähän helmililjojakin isommassa ruukussa. Sisälle lisää tulppaaneita - keltaisia ja nuppusia, Nyt ovat kyllä avautuneet ja vanhatkin ovat vielä jotenkuten hengissä. 

Meillä on rinnetontti ja avautuu etelän suuntaan, joten yleensä lumet sulavat nopeasti. Muutamissa kohdissa on vielä isot kasat, kun siippani on sinne kolanut lumia. Tasaiset kohdat ovat taas monet ihan mutaisia - samoin pikku tiet. Mudan lisäksi tiet osittain jäisiä. Meillä oli Muorin kanssa eilen illalla mukava ja pitkähkö puhelinkeskustelu, kun samalla lenkitin hauvavauvaa. 

Eilen iltapäivästä laittelin pääsiäiskoristeita ja meinasin purskahtaa itkuun vähän väliä. Surettaa, kun ei voida tyttären kanssa viettää "normaalia" pääsiäistä ja koko maailman tila. Emme nyt uskalla ottaa mitään turhia riskejä, kun on yli vuosi eletty niin eristyksissä. Tänään laitoin vanhaan mökkiinkin edes vähän pääsiäistä, vaikka nuoret eivät viivykään kuin yhden yön. Jatkavat huomenna aamupäivällä toiseen suuntaan Savoon kohti vävyn vanhempia. Tytärtä vähän hirvittää - kun on nämä muuntoviruksetkin... Vävy kävi eilen kyllä koronatestissä ja sai negatiivisen tuloksen, vaikka senkin varmuutta nykyään kyseenalaistetaan. 

Nuoret ovat täällä varmaan noin parin tunnin kuluttua. Skumppa on kylmässä - sen meinaamme nauttia yhdessä terassilla. Normaalisti menemme hauvavauvan kanssa parkkipaikalle aina vastaan, mutta nyt on parkkipaikka niin mutainen (siis hauvavauvan ja matkaajien vaatteiden vuoksi), että sovimme tapaavamme terassilla, kunhan kantavat yläkautta tavaransa ensin vanhaan mökkiin. Hauvavauva tulee varmaan ihan sekopäiseksi ilosta. On nyt jo kaksi kertaa juossut ovelle, kun olen maininnut tyttären ja vävyn nimet. Odottaa kovasti. 

Minua harmittaa, että tiukennetut rajoitukset antava lakiesitys kaatui. Ei siinä mielessä, että olisi ollut jotenkin loistava, vaan siinä mielessä, että minusta melkein mikä tahansa, joka vähentäisi tartuntalukuja reilusti olisi arvokas toimi. Jos vaan jatkamme kiituuttaen näillä entisillä, niin taitaa suurin osa kesästäkin mennä samalla lailla kituuttaen. Toivottavasti löytyy joku, jolla on viisasten kivi tämän ongelman ratkaisemiseen. Olemme vältelleet kontakteja yli vuoden ja kohta tuntuu, että mitta tulee täyteen. En tietenkään "repsahda", sen verran on järki vielä päässä. Nyt yritän opetella ajattelemaan itsekkäämmin - että me olemme täällä turvassa ja sillä siisti. Olen murehtinut pk-seudulla olevien läheisten puolesta - sekä sukulaisten että ystävien. Olen murehtinut koko Suomen puolesta ja koko maailman puolesta. Jos vielä näin jatkan, niin kohta sekoan. Nyt on pakko vaan opetella ajattelmaan itsekkäämmin, vaikka se on minulle vaikeaa. 

Pitäsi alkaa tyhjentää astianpesukonetta ja sen jälkeen ryhtyä salaatin tekoon. Tänään teimme kuralenkin, jonka päätteeksi tulimme kotiin jäiden kautta. Vielä on paksusti jäätä, ja sen alla paksusti teräsjäätä. Näin keväällä se vaan saattaa sulaa yllättävän nopeasti, kun sulaminen tapahtuu sekä alta että päältä. 

Jos nyt en sattuisi tänne kirjoittamaan enää ennen pääsiäistä, niin haluan toivottaa kaikille siunattua pääsiäistä, hyvää terveyttä ja voimia pysytellä pienissä piireissä kunnen tämä koronan kurimus saadaan aisoihin. Vieläkin tahdon kiittää, että olette olemassa 🥰😘

Pirteätä pitkäperjantaita, ja kiitos Menna onnitteluista!

Toissapäivänä taas tosiaan tuli lisää ikää, vaikka en sitä itse huomaisi. Paitsi että huomasin, kuinka paljon ystäviä ja kavereita mulla onkaan, kiitos FB:n. Vaikka en edes täyttänyt tasavuosia, päivästä muodostui melkoinen virtuaalinen hullabaloo. Kiitos siitäkin kuuluu FB:lle.

Olin nimittäin jonkin kyberturvallisuuskoulutuksen jälkitunnelmissa virittänyt Facebook-seinäni sellaiseksi, että sinne ei voinut kirjoittaa kukaan muu kuin minä. (Siis ei voinut tehdä julkaisuja, mutta kommentoida voi.)

Ällistelin aikani, kun Messenger piippasi vähän väliä, ja heräsin olemassaolevaan (virtuaali)todellisuuteen vasta, kun tytär lähetti WhatsAppia: ”Mä en pääse sun seinälle!” Kävin kääntämässä nupit uuteen asentoon ja jatkoin onnittelujen vastaanottamista.

(Onnittelijoiden joukossa olivat mm. kotikaupungin osuuskauppa ja tyttären spanieli. Sekä tyttären muinaisen vaihto-oppilasvuoden Amerikan-äiti, joka on nyttemmin mun FB-kaverini. Ensin ko. rouva kylläkin onnitteli koiraa mutta ilmeisesti huomasi sitten pistää Google Translatorin päälle jolloin oivalsi oikean päivänsankarin.)

Koska näissä oloissa ei kotiin voi kutsua vieraita, jouduttiin juomaan kuohuviinit Ukkokullan kanssa kahdestaan. Ja koska UK täyttää vuosia päivää myöhemmin, jatkettiin kuohujuomalla eilen. Taustalla soi tällöin Matteuspassio, ja luvassa on lisääkin musiikkia pitkien pyhäpäivien ratoksi. Nyt on luettu lehdet, tehty reipas lenkki ja kohta tartutaan joko kirjoihin tai erilaisiin Youtube-linkkeihin.

Mä olen oikeastaan aika iloinen siitä, että erilaiset striimatut musiikki- ja muut ohjelmat ovat alkaneet yleistyä. Toivottavasti niistä saadaan nauttia vielä pandemian jälkeenkin. Vaikka kyllä mä jo mielelläni menisin elokuviin ja teatteriin ja museoon ja näkisin ystäviä ja sukua muuallakin kuin ulkosalla tai Teams-sovelluksessa.

Hyvää pääsiäisen aikaa!

Merelle ❤️