Moi,
mites teille eilisissä vaaleissa kävi? Pääsivätkö ehdokkaanne eduskuntaan, saivatko suosikkinne riittävästi ääniä, pysyittekö hereillä valvojaisten loppuun saakka?

Mun kohdalla vastaus kaikkiin kolmeen kysymykseen on kyllä. Totuttuun tapaan eilen oli telkkari auki, samoin pari läppäriä ja kännykkää. Seurattiin sekä eri medioiden tulospalvelua että somea, joka mielestäni oli kyllä yllättävän vaisu. Tänäänkään ei ole erityisempää meteliä kuulunut, joten kaipa tässä kansanvalta on puhunut ja pulinat pois. Kiinnostavaa toki nähdä, miten hallitus muotoutuu ja mitä se loppujen lopuksi saa aikaan. Aikahan on edelleen… miten sen nyt sanoisi… jokseenkin haastavaa.

Voi että kun niin monella foorumilaisella on huolta puolisoistaan! Voimia teille kaikille toivottelen – muutahan näissä tilanteissa ei sivustaseuraaja voi tehdä.

Meillä juhlittiin viikonvaihteessa synttäreitä. Sattuu sillai hauskasti, että mä täytän vuosia maaliskuun viimeisenä ja Ukkokulta heti seuraavana päivänä. Isoja juhlia ei tällä kertaa pidetty, mutta koska huhtikuun eka osui olemaan lauantai, kutsuttiin molempien lapset ja lapsenlapset kakkukahveille. Mä olin leiponut lisäksi kolmensorttisia piiraita ja parit pikkuleivät, ja hyvinpä nuo tekivät kauppansa. Muutama perhe pakkasi piirakanpaloja ja pikkuleipiä evääkseenkin.

Olimme esittäneet toiveen: ei lahjoja ei kukkia. Toiveen jättivät täyttämättä vieraidemme lisäksi myös muutamat muut sukulaiset ym. ryhmät, joten lähettipalvelujen jäljiltä olohuoneen pöytä on nyt kuin kukkakaupan näyteikkuna.

Muilta osin elämä on ihan entisillä raiteillaan.

Aurinkoista pääsiäisen odotusta!

Moikkelis!

Minulla on ilmeisesti liian vähän tekemistä, kun ehdin kirjoitella melkein joka päivä, vaikkei ole asiaakaan 🙄

Suupaltti, myötätuntoni sinulle ja miehellesi. ALS ei todellakaan ole sairaus sieltä helpoimmasta päästä sen enempää potilaalle kuin läheisillekään. Meirämmiähen vanha opiskelukaveri sairasti sitä pitkään ja kaikkien vaikeiden fyysisten juttujen ohella mielestäni surullisinta on sairauden vaikutus ilmaisukykyyn, vaikkei se vaikuta mitenkään älylliseen puoleen. Voimia teille.

Vaalivalvojaiset on mielestäni turhaakin turhempi tapa tappaa aikaa, sillä tuloksenhan näkee sitten seuraavana päivänä sanomalehdestä ja siitä saa kuulla uutisissa ja Ö-studioissa monta viikkoa! Meillä oli kyllä telkkari auki, kun meirämmiäs halusi katsoa, vaikka minä olisin paljon mieluummin katsonut jotain tallennuksia. Sanoin hänelle, että mene seuraamaan valvojaisia makuuhuoneen (vanhasta huonosta) telkkarista, muttei mokoma suostunut. Minä sitten pelasi tabletilla erilaisia pelejä, lueskelin facebookia ja lopulta siirryin toiseen huoneeseen lukemaan kirjaa, kun kyllästytti toimittajien tyhmät kysymykset. Mielestäni paras oli se, kun heti ennakkoäänten julkaisun jälkeen Orpolta jo alettiin kysellä hallituksen perään!

Oma ehdokkaani pääsi läpi, meirämmiähen ei, mutta menihän ääni kuitenkin oikealle puolueelle. Täällä Tampereella SDP sai tavan mukaan eniten ääniä ja sitä jo facessa on haukuttu, kun kuulemma tyhmät ihmiset eivät ymmärrä mistään mitään ja pilaavat viisaampien mahdollisuudet! Eräs kaverini (ps) päivitteli Sanna Marinin suurta äänimäärää, mutta oli sangen kiitollinen, ettei tämä enää pääse pääministeriksi. Minä siihen sitten vastasin, että mieluummin Marin kuin Purra, johon hän puolestaan, jotta pidä sinä vain Sannukka siellä Tampereella ja nythän tällä on sitten aikaa bilettää ja tehdä kaikkea muutakin kivaa jauhojenginsä kanssa! En tosiaankaan jaksa käsittää, miten suuria tunteita Marin on kansassa herättänyt. Toisaalta, en tiedä yhtäkään hallitusta ja pääministeriä, jota ei olisi intohimoisesti haukuttu siitäkin huolimatta, että kansa on ihan itse käynyt vaaleissa äänestämässä. Nyt odotan mielenkiinnolla, minkälaisen hallituksen Orpo saa aikaiseksi ja kuinka nopeasti haukku alkaa 😆

Aurinkoista viikkoa teille kaikille!

Vein Justuksen pyörätuolilla äänestämään. Olen aina luullut, että kotikatumme on aivan tasainen, mutta jouduin toteamaan, että puoli kilometriä koululle oli hienonhienoa nousua. Hiki päässä työnsin. Koululla oli jonkinlainen luiskantapainen laitettu ulko-ovelle, mutta eteisen sisäovi oli kiinni. Eikä ihan helppo avata, pitää auki ja painaa pyörätuolin kynnysvipua ja työntää samalla tuolia. Vaalivirkailijat seurasivat kiinnostuneina ähkimistäni tekemättä elettäkään auttaakseen, vaikka äänestäjiä ei ollut paikalla yhtään!

Ehdokkaani pääsi läpi, samoin Justuksen. Ja tyttären sydänystävä Uudeltamaalta kirkkaasti. Häntä en helsinkiläisenä voi itse äänestää, mutta tein kyllä vaalityötä ja sain hänelle ainakin kuusi ääntä. Me seurasimme tulosiltaa, koska se on mielenkiintoista. Tytär ja vävy eivät jaksaneet lähteä ystävänsä vaalivalvojaisiin tällä kertaa, vaan tuijottivat telkkarista. Se ei taas miellyttänyt Zappaa, joka tökkäsi kaikki kuusi palloaan sohvan alle ja alkoi sitten ulvoa, ettei hänellä ole mitään, millä leikkisi. Vävy kurkotti pallot pois ja koira työnteli ne takaisin sohvan alle. Tätä jatkoivat sitten monen monituista kertaa.

Zappa oli lauantaina koulutuksessa kasvattajan luona. Se vaan käyttäytyy siellä aina niin mallikelpoisesti, ettei ongelmatilanteita saada esiin. Ajoivat sitten läheiseen ostoskeskukseen etsimään ongelmia, kasvattaja otti oman koiransa, että harjoitellaan ohitusta. Vaan koirat muistivat toisensa, alkoivat riemuissaan painia,nuoleskelivat toistensa suupieliä ja siinä oli se ohittamistreeni!

Tänään olen ahkeroinut, imuroinut, pessyt kylppärin ja pyyhkinyt pölyt, sillä huomenna tulee mieluinen vieras: kolmeviikkoinen lapsenlapsenlapseni (bonus). Olen kutonut pikkumiehelle nutun, myssyn ja tossut. Voi että miten hauskaa!

Minäkin seurasin vaalituloksen laskentaa, vaikka täytyy tunnustaa että otin pienet torkut kesken kaiken kun oikaisin sohvalle katselemaan.
Oma ehdokkaani ei mennyt läpi, epäilin sitä jo äänestäessäni mutta halusin muutosta puolueen sisällä.
Toimittajien kysymykset ovat kuin urheiluselostajien suusta, eli ei mistään kotoisin.
Kävi niin kuin pelkäsin että meidän maakunta sai luovuttaa paikkoja naapurimaakunnalle. Siellä osattiin keskittää aaniä paremmin kuin meidän nurkilla. Eli minun ja monen muun olisi pitänyt äänestää fiksummin.

Tänään sain aikaiseksi projektin joka on ollut jo pari vuotta samassa vaiheessa kun savolainen työmaa, eli aloittamista vaille valmis. Kirjoitin edunvalvontavaltakirjan siltä varalta että höperöidyn tai joudun muuten toisten hoidettavaksi. Tytär ja toisen tyttären tytär suostuivat ensi- ja toissijaisiksi edunvalvojiksi. Varalle pyysin työkaveria entiseltä työpaikalta. Nyt vielä allekirjoitukset minulta ja todistajilta niin se homma on hoidettu loppuun.
Hoitotahto pitäisi vielä tehdä hyviksessä niin ei tarvitse jälkeläisten pähkäillä niitäkään juttuja.
Ei minulla todellakaan ole aikomusta heittää vielä pyyhettä kehään, mutta olen nähnyt töissä sekä lähipiirissä vaikeita tilanteita kun joku sairastuu yllättäen niin että ei pysty huolehtimaan asioistaan. Mikäli kenelläkään ei ole valtakirjaa asioiden hoitoon moni tärkeä asia jää hoitamatta ja julkisen edunvalvojan saaminen saattaa kestää jopa yli puoli vuotta. Siinä ajassa on moni lasku ulosotossa ja sähkötkin katkaistu pahimmassa tapauksessa. Teillä muilla nämä jutut on varmaan hoidettu jo ajat sitten. Minun aikani tuntuu menevän muiden asioiden hoitoon ja omat jutut jää roikkumaan.

Huomenna aamulla lähden kuntosalille kuntoilemaan ja sen jälkeen suunnittelin lähteä käymään kaupungissa jos en keksi taas jotain tekosyytä jättää menemättä.

Suupaltti, voi miten kauniisti kirjoitit siitä, kun saitte miehesi kotiin ja voitte haaveilla vielä yhteisestä kesästä. Voimia teille, pitäkää toivostanne kiinni.

IL, sinunkin tilanteesi on nyt onnellisempi, kun Justus on kotona ja saatte olla yhdessä. Yhdessäolemisen arvon ymmärtää kunnolla vasta, kun joutuu olemaan erillään.

Karmale, toivon kovasti, että miehesi kunto pikku hiljaa paranee, ainakin hän jaksaa jo lähteä mökille vaikka siellä sitten lepäileekin.

Kipa, on hurjan rankkaa elää kivun kanssa. Voi kun saisit kipuihisi kunnon apua.

Meillä tilanteet vaihtelevat hurjan nopeasti Mieheni saa olla kotona aina joitakin viikkoja ja sitten taas joutuu sairaalaan. Milloin virtsatulehduksen, munuaisaltaan tulehduksen, verenmyrkytyksen milloin jonkun muun seikan vuoksi. Aina kun hän saa jotenkin elämästä kiinni tulee uusi takaisku- niin kuin juuri äsken. Pulssi oli vain 32, joten aamulla on varmaan mentävä taas päivystykseen. Mieheni kiroili ja sanoi, ettei tällaisella elämällä ole enää mitään merkitystä, kun ei mitään jaksa ja vähän väliä joutuu sairaalaan. Hän sanoi kokevansa itsensä täysin hyödyttömäksi.

Menin ihan lähellä, otin hänet tiukkaan halaukseen ja sanoin: Jokainen hetki, jonka olet tässä kotona on valtavan tärkeää minulle. Se, että istumme samassa huoneessa, katsomme telkkaria, luemme, kuuntelemme musiikkia, tuijotamme takkatulta...se on merkittävää, ei se mitä sinä pystyt tai et pysty tekemään. Olen onnellinen ihan vain siksi, että sinä olet siinä.

Aloin itkeä. En oikein voinut sille mitään. Hän huokasi ja sanoi: - Mennään heti aamulla päivystykseen". Häneltä se oli suunnilleen sama kuin hän olisi sanout: -Olet rakas minulle. Haluan jatkaa tätä taistelua.

Elämämme on jotenkin kapeutunut näiden sairauksien myötä. Hetki normaalia elämistä, joihin koko ajan liittyy pelkoa siitä milloin taas kaikki romahtaa. Käynti labrakokeissa ja taas pelkoa mitä siitä seuraa, useinmiten seuraa lähtö OYS:n päivystykseen ja sieltä sairaalaan. Kaikki muu jää väkisin jotenkin ulkopuolelle. Jopa nämä vaalit.

Mies äänesti ennakkoon ollessaan sairaalassa ja minäkin kävin ennakkoon äänestämässä. Ehdokkaani ei päässyt läpi ( tiesin sen jo äänestäessäni, mutta halusin äänestää juuri häntä) Puolueeni pärjäsi kohtuullisesti, mutta ei ollut kahden voittajan joukossa.

Hieman pelokkaana odotan hallitusneuvotteluja. Pelkään, että liian monessa asiassa joudutaan antamaan kompromissin vuoksi periksi minulle tärkeissä asioissa (kansainvälisyys, ihmisten välinen solidaarisuus, ilmasto jne.) , mutta toisaalta en usko, että kauhean isoja muutoksia pystytään tekemään kovin nopeasti.

On aika mennä nukkumaan. Sydän vielä täynnä kyyneliä. Ajatuksissa vain: Kunpa ei mieheni tarvitsisi lähteä sairaalaan....Niin tuttu ajatus. Joka iltainen huokaus. Eikä mikään asia juuri nyt tunnu yhtä tärkeälle kuin se, että mieheni saisi pysyä näinkin terveenä ja olla kotona.

Hyvää yötä.

Jumbojet, hyvää yötä, voimia ja siunausta sekä sinun että miehesi elämään. Älkää antako vielä periksi. 💔

JJ❤️voi sentään! Ymmärrän niin miestä ja uskon että turhauttaa. Sama se oli täällä.
Meillä miehelle jouduttiin laittamaan tahdistin kun pulssi oli samaa luokkaa.
Ja itsekin jo tuskaili kun koko ajan jotain ilmenee. Mutta hyvä kun kuitenkin tutkivat mikä mitäkin aiheuttaa.
Ja luulen kyllä, että miehes päätyy nyt kuitenkin sairaalaan hetkeksi tuon alhaisen pulssin takia.
Mutta sitten entistä ehompana kotio takaisin.
Kaikkea hyvää teille. Jakselkaahan ja jaksa sinäkin❤️

Mutta kyllä tulee itsellekin pelko, että mitä seuraavaksi?
Isäntä kyllä jaksaa jo olla jalkeilla enemmän. 
Ollaan nyt joka päivä ajeltu mökille kun on tuossa ihan lähellä. Hän saa siellä pikku puuhia tehdä.
Mitä nyt jaksaa?
Muisti vielä hiukan temppuilee ja mielialakin välillä vaihtelee. Mutta kuulunee isoon leikkaukseen.
Onneksi kevät piristää häntä.

Tänään oli erikoislämmin päivä kun ei yhtään tuullut. Piti pari kertaa kömpiä sisälle vilvoittelemaan, kun oli jo liiankin kuuma ulkona istuksia. Takin otin pois päältä, mutta enempää ei kannata vielä riisua. Maa kumminkin hohkaa kylmää ja muutenkin selkävaivainen.

Pojan porukka tulee to iltasella mökille ja lauantaina lähtevät kotio.
Me ei jäädä vielä mökille yöksi. Ajellaan sitten tätä väliä.

Mutta, jakselkaahan kaikki❤️💕

Moi,

tulin vain toivottamaan hyvää / rauhallista / iloista / aurinkoista / (lisää tähän haluamasi adjektiivi) pääsiäistä!

Tupasemme on sunnuntailakea, Ukkokulta sai etäkokouksensa kunnialla loppumaan vaikka snautserimme Lyyti keikkui kaiken aikaa hänen sylissään ja halusi käyttää puheenvuoroja mikä suuresti huvitti muita osanottajia sillä sopivasti sijoittunut pienen koiran pää täyttää kyllä koko Teams-ruudun. Mulla on pari sähköpostiviestiä vastaamatta  - jos kirjoittaa kiirastorstai-iltana niin sehän on "ennen pääsiäistä" eikö joo?

(En nyt uhraa ajatustakaan sille ortodoksiystävälle, joka jaksaa vuosi vuoden jälkeen jankuttaa että pitkäperjantai ei vielä ole pääsiäisaikaa kun se alkaa vasta sunnuntaina. Ja että varsinkaan pääsiäisviikosta ei pidä puhua silloin kun tarkoittaa tätä parhaillaan elettävää aikaa.)

Luvassa on lammasta, parsaa, mämmiä ja pashaa ym. perinteisiä keväteväitä. Ulkoilua koiran kanssa. Lukemista, lasi pari punaviiniä. Suunnitelmissa myös yksi (parhaassa tapauksessa kaksikin) musiikkituokiota lähiseudun kirkoissa.

Voimia teille, joiden miehillä on terveydessä toivomisen varaa. Ja pääsiäisen rauhaa ja iloa ihan yleisesti kaikille foorumilaisille. Kevättä kohti!

PS. Nasu - kiitokset onnitteluista ja kysymästä! Ne mun viime viikolla täyttämät vuodet eivät olleet pyöreitä. Itsestäni en ole ihan varma. Espanjassa nimittäin myytiin hyvää suklaata eikä hintakaan ollut paha. 😋

Heippa. Kiitoksia kaikille kirjoituksistanne. Jätän taas kommentoinnit väliin - ihanaa, kun olette kirjoitelleet. 

Kevät etenee pikkuhiljaa. Öisin on vielä pakkasia, mutta päivällä auringon helliessä meitä rinnetontilta lumet sulavat nopeaa vauhtia. Toissapäivänä olimme toisaalla Itä-Suomessa todistamassa vävyn vanhempien kanssa lastemme avioliittoon vihkimistä. Oli kaunis tilaisuus. Hauvavauvalla oli vaaleanpunainen rusetti kaulassaan ja istui sylissäni toimituksen ajan. Ennen virallista osuutta sekä pappi, kanttori että suntio kävivät kaikki ihastelemassa hauvavauvaa. Rakas siippani sai vähän harjoitusta tyttären luovuttamisessa sulholle, kun muodollinen tilaisuus järjestetään sitten vielä toukokuussa Rooman liepeillä.

Torstaina olimme sitten kotona vasta puoli 11 illalla, kun Mikkelissä vielä pysähdyimme kaupoille. Meni puoleen yöhön ennen kuin sain kaikki tavarat ja ostokset paikoilleen. Eilen aamupäivällä koristelin ruusuilla ja ruusunlehdillä vanhassa mökissä nuoren parin sängyn. Tulivat tänne iltapäivällä. IL nyt sitten eilen korkattiin sinun ja Justuksen kesällä tuoma shampanjapullokin. Meillä oli ihana ilta yhdessä. Päivällä tänään varmaan lähdemme järven jäälle vähän käyskentelemään ja osa saattaa pelata jäägolfia. 

Rauhaisaa pääsiäisen aikaa kaikille. Voimia itsekullekin ja läheisille sairauksien ja paranemisien kanssa. 

Jumbojet, Karmale ja Suupaltti sekä muut, olette ajatuksissani. Justus on koko ajan paranemaan päin, mutta tunnen itseni toisinaan kovin huonoksi ihmiseksi, kun kärsivällisyyteni on silloin tällöin koetuksella hänen kanssaan. Ei pyydä apua ja yksi vaaratilanne jo oli, kun hän tunki unikoneensa pistoketta seinään yöpöydän ja sängyn väliin lattianrajaan. Terveen jalan polvi koukussa ja leikattu oikosenaan. Että mä räjähdin ja annoin miehen kuulla kunniansa.

Kipa, ihanaa kun nuoripari on nyt vihitty virallisesti. 

Viime viikolla sain tutustua sukumme nuorimpaan, kun kolmeviikkoinen poikavauva tuli äitinsä kanssa visiitille. Vauveli nukkui parvekkeella yli kaksi tuntia ja äitinsä sai syödä rauhass ja ehti juoda monta kupillista kahviakin. Kun hän nosti vauvan vaunuista, ojensi minulle ja sanoi, että menepäs nyt mammalle. Voi että mun sydämessä liikahti: saan olla mamma tälle pienokaisellekin. Olin kutonut nutun, myssyn ja tossut, jotka tosin ulottuivat vielä polveen asti! Meidät kutsuttiin jo Nimiäisjuhlaankin, johon tosin kutsutaan kaikki ja samalla pidetään nuorenparin tupaantuliaiset. Menevät maistraatissa myöhemmin naimisiin ja sinne menevät vain heidän vanhempansa. Voi sitä vauvan tuoksua, sain nuuskutella ja suukotella ihan niin paljon kuin halusin. Ja vannon, että todistetusti poika hymyili minulle pariinkin kertaan, kun juttelin hänelle.

Keskiviikkona olin silmälääkärillä, harmaakaihi siellä silmissä saa tuntumaan, että valot eivät ole tarpeeksi kirkkaat. Seurataan. Tilasin kahdet silmä- ja yhdet aurinkolasit. Ne aurinkolasit ovat ihan huikeanmalliset, kuin 50-luvun filmitähdillä, mutta eikös niiden kanssa voikin hassutella? Odottelen terassikelejä.

Keskiviikkona siirryttiin mökille ja olin ihan puhki, kun mies rollaattoreineen ja kaikki tavarat oli kannettu sisälle ja laitettu paikoilleen. Justus oli marinoinut lampaanpaistin torstaiksi, minä tein kantarellimuhennoksen hänen ohjeidensa mukaan sekä valkosipulikermaperunat. Tuli muuten hyvää! Perjantaina Justuksen graavaamaa lohta ja minä paistoin valkosipulivoissa parsoja.

Eilen etsin lämpöisen nurkkausen terassilta, kannoin tuolit ja lampaantaljat ja nautimme rommitotit. Samalla seurattiin pellolla kurkia ja joutsenia. Voi elämän kevät!

Tänään tartuin moottorisahaan ja marssin sahaamaan rantapolun päälle kaatuneen puun. Sain kuin sainkin sen poikki, mutta pöllejä en ryhtynyt tekemään. Laiturista on yksi tolppa vääntynyt, täytyy soittaa Liplapille, kunhan jäät lähtevät. Krookukset puskevat liputangon ympärillä ja narsissit pionipenkistä. Korjasin tuikkuketjut pois pihalta ja lakaisin ison terassin. Justus-parkaa rasittaa, kun "minusta ei ole mitään hyötyä". Kolme viikkoa pitäisi vielä kestää,ennen kuin lonkka taas kuvataan. Lämmitin saunan, hiusnaamion ja turbaanin päähän ja makoilin lauteilla ihastellen auringonlaskua. Päätin unohtaa mökinmyymisajatukseni. Tosin heti kun taas olen liian väsynyt hommiin, ajatus tulee uudelleen mieleen.

Huomenna kaupunkiin ja Justuksen tyttärelle syömään. Kukonmunimiset pojille on ostettu, kyllä elämä on oikeastaan aika kivaa!