Kivikasa, mä lähetin ennen joulua paketin Saksaan. Ihmeteltiin molemmin puolin, missä se viipyy. Seurantakoodi kertoi, että paketti kulki Hesan postista Vantaan ulkomaan postiin viisi päivää. Hei haloo.

Tästä päivästä ei ole vauhtia puuttunut. Juniori halusi kartinkiin, joten sinne. Benidormin lähellä on rata ja jotenkin huomasin osallistuvani ajoihin. Kerron siitä teille yksityiskohtaisesti, jos joku teistä innostuisi samaan, niin tietää, mitä on edessä. Ensin sovitat kypärämyssyn ja kypärän päähäsi. Huomaat, että silmälasit eivät sovi kuvioon, joten joudut ajamaan puolisokeana. Sinut komennetaan lähes maantasalla olevaan autoon, johon polvivaivaisena oli hieman vaikeahkoa pujottautua. Kypärän takia et pysty laittamaan turvavöitä ja tarvitset nuoren miehen apua. Saman tien hän vetää rakkineen käyntiin ja osoittaa radalle. Ilman ensimmäistäkään ohjetta, miten kuuluu toimia. Auto kulkee pari metriä ja sammuu, koska nostit jalkasi kaasupolkimelta. Vihdoin lähtöalue lähestyy, mutta et saa autoa hiljenemään, koska olet tottunut ajamaan automaattivaihteella eikä vasen jalkasi ymmärrä painaa jarrua. Saat auton pysähtymään kahden auton väliin, joista vävysi ja nuori lapsenlapsesi katselevat sinua hämmentyneinä.

Vyöryt eteenpäin kauhistuneena, kummaltakin puoleltasi sujahtaa tyttäresi ja vanhempi lapsenlapsesi ohi. Jarrutat kaarteissa ja rukoilet itseksesi, ettet ajaisi suojavalleja päin. Kierroksen jälkeen vilkutat miehellesi, joka kuvaa minkä ehtii ja jälkeen päin todetaan, että kahdestakymmenestä kuvasta kahdeksassatoista on pelkkää asvalttia. Vanhempi lapsenlapsi ohittaa sinut mutkassa ja hänen autonsa pyörii ympäri. Vain hidas vauhtisi ja jonkinlainne reaktiokykysi estävät kolarin ja kuin ihmeen kautta pujahdat ohi osumatta. Kuudennen kierroksen jälkeen mietit, voiko radalta poistua kesken kaiken. Nuorempi lapsenlapsi ajaa viisi kierrosta edelläsi ja vilkuttaa ohi hurahtaessaan. Vihdoin ruutulippu heiluu ja pääset joten kuten varikolle. Et osaa avata turvavöitä, tytär tulee auttamaan. Et pääse autosta ylös, tytär kiskoo käsistä. Et saa kypärän kiinnitystä auki, tytär avaa. Kävelet tutisevin jaloin pois ajoalueelta ja avaat suusi sanoaksesi, ettei ikinä enää. Vaan kaikki ovat kädet levällään ottamassa sinua vastaan ja riemuitsevat, että olet oikea voittaja, kun uskalsit kokeilla!

Summa summarum, nyt katselen Juniorin ajamista aivan eri silmin. Hän vaatii revanssia, koska vävy voitti sekunnin sadasosalla. Vävyn paras kierros oli 29 sek, kun minun parhaani oli 50 sekkaa. Ehkäpä maailma ei ole minussa menettänyt minkäänlaista formulakuskia, mutta olin sentään vanhin naispuolinen, joka koskaan on sillä radalla ajanut.

Menimme lounastamaan Alicanten rantakadulle, Iker makoili taas pöydän alla. Eräs koiraneiti teki sille kovasti itseään tykö, mutta Iker ei ollut kiinnostunut. Ihmettelimme kymmenmetristä jouluseimiasetelmaa, jossa vahvasti meikattu, kultakiharainen jeesuslapsi makoili vanhempiensa keskellä, Josefilla oli maaninen, pelottava kiilto silmissään. Vävy kertoi, että puuhahmot poltetaan uutena vuotena.

Tuskin pääsimme kotiin, kun kiljukaulat jo hyppäsivät naku-uinnille hyiseen altaaseen. 

Huomenna ohjelmassa putkimies (autotallin vesihana vuotaa isosti), Pablon katsastus, tyttären kynsihoito jne. Me Justuksen kanssa kenties pakenemme kaupungille näyteikkunaostoksille ja tietenkin käymme tiistaimarkkinoilla oliiveja ostamassa.

Tervehdys <3 

Kiitoksia kirjoituksistanne. Postin kanssa asiointi on kyllä monin tavoin hankalaa. Meidän on maaliskuussa käännettävä "virallisesti" posti tänne, kun kaupunkikodissa alkaa meidän rapussa putkiremppa. Silloin posti ei kuulemma jaa ko rappuun, vaikka meilläkin remppa alkaa kahdessa eri osassa, kun on putkistot kahdessa linjassa. Taitaa olla yksi viimeisimmistä kerroista, kun joitakin vuosia sitten vielä käänsin postit noin puoleksi vuodeksi aina tänne. Ei ollut ihan ilmaista lystiä ja kaiken kukkuraksi tällä kerralla posti vielä toimitti oman laskunsa postin siirrosta tilapäisosoitteeseen meidän varsinaiseen kaupunkiosoitteeseen. Nyt tulee niin vähän paperista postia, että emme ole sitä enää siirtäneet. Tytär tai tätini käyvät säännöllisesti vettä laskemassa hanoista ja tytär vielä kukat kastelemassa. Ilmoittelevat samalla, jos on tullut postia ja tietokin on helppo välittää, kun ottaa vain kännykällä kuvan ja lähettää whatsappilla eteenpäin. Sen luin eilen, että pk-seudulla on jäänyt suuri joukko joulukortteja jakamatta - henkilöstöpulaa ja joku kone vielä simahtanut. Ehkä kortit tulevat ennen ensi joulua. 

IL:n jännittävästä rallista luin jo naamakirjasta. Olet kyllä huitsin rohkea. Kiva idea teillä (muistan, että on ollut aiemminkin), että kukin saa yhden päivän ajan valita mieleisensä ohjelman.

Meidän jouluaatto sujui suunnitelmien mukaan, paitsi että äitini alkoi oksentamaan saatuaan hiukan ruokaa suuhunsa. Kaikilla oli tietty kova huoli äidistä ja tuossa tilanteessa lisäksi itsestään ja muista, joita oli tapaamassa vielä joulun aikaan. Veljeni perhe oli ehtinyt juuri lähteä ennen ädin huonovointisuutta ja olivat menossa veljeni anopin luokse ja sieltä vielä tämän siskon luokse. Me pelkäsimme, että emme vaan veisi tautia eteenpäin tyttärelle ja vävylle, kun olivat seuraavana aamuna lähdössä vävyn vanhempien luokse ja siellä on ollut senkaltaista sairautta, että ei kyllä vatsatautia kaivattaisi. Onneksemme äiti parani nopeasti (ei ollut noroa) eikä kukaan muukaan saanut tartuntaa. Äidin yksikössä oli kyllä vatsatautia liikkeellä, joten isänikin piti vierailutaukoa - samoin poikamme, joka kammoaa vatsatautia yli kaiken. Lisäksi on nyt viikolla tärkeitä työhommia, jotka vaativat ihan fyysistä paikallaoloa. Isä oli jo eilen äidin luona ja puhelimessakin äiti kuulosti pirteältä. Vanhempieni luota lähdimme sitten hauvavauvan kanssa (olimme hakeneet sen aamulla ja vieneet ruokia ja lahjoja tyttären ja vävyn luokse) kohti tyttären ja vävyn kotia. Kyllä nautin joulusta harvinaisen paljon (olen siis jonkinlainen joulufriikki), kun oli yksi vuosi ikään kuin jäänyt väliin. 
Ensin vähän ehostimme tyttären kanssa itseämme. Hänellä on hulppeat tilat ja "meikkihuone", jossa on hyvä laittautua. Sitten aloimme puuhastella ruokien kanssa. Sitä oli paljon ja se oli hyvää. Melkein meni kieli mennessään. Minusta oli ihanaa, että tytär ja vävy olivat paistaneet karjalanpiirakoitakin ensimmäistä kertaa elämässään. Hakivat meiltä pikkukaulimen, jonka aikanaan sain edesmenneeltä tädiltäni juurikin karjalanpiirakoiden tekoa varten. Hyvä, että tuli pitkästä aikaa käyttöön. Söimme, kuuntelimme musiikkia, jaoimme lahjoja, söimme taas ja pelasimme pelejä. Aika hurahti kuin siivellä. Oli niin ihana joulu. Sitä jäin kaipaamaan kaikesta huolimatta, että muutamat läheiset, jotka ovat kuuluneet jouluihini koko ikäni, jäivät nyt näkemättä. Ehkäpä ensi vuonna sitten.

Joulupäivän aamusta lähdimme ajamaan takaisin tänne Savoon. Oli ihanaa tulla. Tavaraa oli vaan ihan kauheasti, kun kaupunkikodistakin tuli jotain "ylimääräistä" tänne. Sain lopulta kaikki paikoilleen. Kylmää on ollut. Öisin pakkanen laskenut alle kahdenkympin. Lenkkejä olemme tehneet ja siippani on tämän päivän askarrellut lumilyhtyjen kanssa. Tänään on aikomus lämmittää sauna, pakkasen odotetaan laskevan hiukan iltaa kohden. 

Eilen tein piiiiitkästä aikaa kaksi päivitystä naamakirjaan. Joulutervehdyksen ja ihan jotain pientä olen laittanut parin vuoden sisään, mutta pääosin siitä lähtien, kun korona tuli tännne ja pm Sanna Mariin kielsi mökkeilyn, lakkasin laittamasta päivityksiä naamakirjaan. Nyt en enää välitä bilettäjä Sannan mielipiteistä enkä varsinkaan koe enää huonoa omaatuntoa, kuten aluksi hölmösti tein. Minkä voin, kun olen tällainen ylitunnollinen ääliö🤣. No, nyt on laitettu paljon kuvia ja sepustuksia joulustamme. Olen niin kiitollinen, että minulla on vielä molemmat vanhemmat elossa ja varsinkin isäni on tosi hyväkuntoinen. Nyt häntä kyllä harmitti kovasti, että ei pääse uimahalliin vesijuoksua harjoittamaan ja harmittelijoita oli eilen (halli toistaiseksi viimistä päivää auki) useita. Mietin juuri, että kun lasten ja nuorten harrastuksiin ei haluta puuttua, niin eikö senioreidenkin kohdalla olisi voitu osoittaa jotain maltillisuutta. Moni ei vaivojensa vuoksi enää voi harrastaa muuta kuin vesiliikuntaa. Jos olisi vaadittu kolmen rokotuksen todistus, jonka turvin olisi päässyt halliin (ja tietty sellaiseen aikaan, että siellä ei olisi muita) kohentamaan kuntoaan ja virkistämään mieltään. Usea näistä iäkkäistä on jo leskiä tai puoliso on hoivakodissa, joten ovat liikunnan lisäksi tärkeitä sosiaalisten kontaktien vuoksi. Tällä erää asialle ei voi mitään. Pitänee soittaa isälleni kahden kerran sijasta kolme kertaa päivässä. Ja hän kyllä pärjää, jos käy kerran päivässä äitiä katsomassa ja kaupoilla ja telkkarista tulisi tarpeeksi urheilua. 

Meillä pitäisi kohta olla päivälenkin aika, mutta siippani nukahti tuohon sohvalle.... On touhunnut ulkona jo parisen tuntia. 

Hyviä vointeja kaikille 🥰😇

Kivikasa, no minullahan oli se varsinainen sekoilu vuosi sitten Englannista tulevan paketin kanssa. Vuodesta 1965 olemme sikäläisen ystäväni kanssa lähettäneet toisillemme joululahjoja ja olin tosin jo muutaman vuoden miettinyt, että olisi parempi lopettaa, kun joka vuosi oli vaikeampaa keksiä sopivaa lahjaa (ne sinun pussukkasi olivat muuten menestys!). Brexit sitten teki päätöksen puolestamme emmekä enää lahjoja lähettele.

Siinähän siis kävi niin, että ystäväni lähetti paketin jo pitkästi marraskuun puolella, mutten koskaan saanut saapumisilmoitusta, vaikka käytössäni on jopa OmaPosti-sovellus. Paketti tietenkin palautui lähettäjälle, joka ihmetteli sähköpostilla, miksen ollut noutanut lähetystä. Kerroin hänelle tietämättömyydestäni ja hän sitten lähetti paketin uudestaan, mutta kun vuosi oli jo vaihtunut ja brexit astunut voimaan, niin väliin tulivat tullimuodollisuudet! Meinasin ensin tehdä Koshkoit, mutta sitten tuumasin, että mikäli ystäväni oli joutunut ilmoittamaan asiat lähettäessään ja minä olisin ilmoittanut jotain ihan muuta, niin herra ties mihin sotkuun olisin joutunut. Niinpä sitten kysyin ystävältäni, mitä paketti sisälsi ja mikä sen arvo oli. Tullin asiakaspalvelusta minua neuvottiin lähettämään sähköpostilla tiedon paketin sisällöstä ja arvosta tiettyyn osoitteeseen ja pyytää lähetyksen vapauttamista, kun kyseessä oli alle 40 euron yksityishenkilön lähettämä lahja. Tein työtä käskettyä, jolloin sain sähköpostia tullitarkastajalta, joka kertoi käytännön muuttuneen vuosi aikaisemmin, joten enää pakettia ei voitu "vapauttaa", vaan se piti tullata. Minä tietenkin poltin totaalisti hihani. En ilmoittanut mihin hän saa tullinsa työntää, mutta sapekkaaseen sävyyn kuitenkin selitin saaneeni ohjeet heidän asiakaspalvelusta sen-ja-sen nimiseltä henkilöltä, jonka jälkeen tullitarkastaja lupasi vapauttaa paketin, mutta sanoi nuhtelevaan sävyyn, että vastaisuudessa kaikki EU:n ulkopuolelta tulevat paketit tulee tullata siitäkin huolimatta, vaikkei tullimaksua muodostuisikaan! Onneksi en koskaan tilaa mitään ulkomailta, joten en joudu leikkimään tullivirkailijaa 🙄

IL, kiitos ihanista seikkailukertomuksistasi! Varsinkin karting-juttua nauroin ihan ääneen ja luin sen meirämmiähellekin. Teidän joulunviettonne on varmaan ollut kaikin polin ihanaa, kun olette saaneet olla isolla porukalla yhdessä.

Meidän joulummekin sujui kivasti. Serkkulikkani tuli jo torstaina iltapäivällä ja sinä päivänä söimme pakkasesta sulattamaani kaalilaatikkoa, joka sai paljon kehuja. Rehellisesti täytyy tunnustaa, että aattona vallan unohdimme joulurauhan julistuksen, kun serkkuni käveli perinteisesti läheiseen cittariin ostamaan joulutähteä ja minä puolestani keittelin sillä välillä luumukiisseliä ja sekoitin lanttulaatikon odottamaan uuniin pääsyä. Olin kuitenkin laittanut kaukaaviisaasti julistuksen tallennukseen (kaipa se olisi Areenastakin löytynyt), joten katselimme sen sitten vähän myöhässä.

Jouluaterialla meillä oli kinkun ja lanttulaatikon lisäksi perinteisesti mätiä ja Skåne akvavitia, paria sorttia silliä, graavattua lohta ja siikaa sekä rosollia ja perunaa. Palanpainikkeeksi oli punkkua. Rauhallisesti syödä  mussuttelimme kaikkea ja istuskelimme sitten jutellen ja kuunnellen Raskasta Joulua sekä levyltä että telkkarista. Tapaninpäivänä kävimme tapaninajelulla molemmat ratikkalinjat päästä päähän sekä kahvittelimme Stockmannin uudessa bistrossa. Illalliseksi söimme karitsan paistia, josta tulikin hitaalla paistamisella alhaisessa lämpötilassa erinomaisen mureaa ja maukasta. Vihreitä kuulia ja suklaakonvehteja kului kiitettävästi 😏  Serkkuni lähti kotiin eilenehtoolla ja vaikka onkin ollut kiva taas pukeutua pieruverkkareihin ja lojua sohvalla, niin kyllä meillä oli kolmisinkin hauskaa. Sovimme jo, että serkkulikka tulee taas kesällä muutamaksi päiväksi, joten nyt on jotain odotettavaakin.

Koronarajoitukset kiristyvät melkein päivä päivältä ja sain juuri tiedon, että Tampere-talon uudenvuoden konsertti 3.1. on peruttu. Saa nähdä onnistuuko Tampere-talo buukkaamaan Schönbrunnin linnanorkesterin uudestaan myöhemmin vai saammeko rahat takaisin. Muutenkin kaikki paikat ovat nyt kiinni 2-3 viikkoa. Rokotekattavuuden noustessa olisi mielestäni jo aika alkaa miettiä hyväksyttävän riskin tasoa, sillä tuskin me pääsemme milloinkaan koronasta kokonaan eroon eikä ihmisiä voi loputtomasti vaatia luopumaan kaikesta elämästä eikä varsinkaan elinkeinoistaan. Ja kyllähän maan talouskin tässä alkaa jo sakata. Tietenkin normaalia varovaisuutta on suotavaa ylläpitää vastakin, mutta kaiken toiminnan kieltämiselle tuskin on enää perusteita pitkään.

Kipa. hyvä että äitisi toipui niin nopeasti eikä kukaan muu saanut tartuntoja. Taisin jo facessa sanoakin, että voisiko kyseessä olla vain jouluruokien aiheuttama reaktio hoitokodin yksinkertaisempaan ruokavalioon tottuneelle vatsalle. Onhan sitä tietenkin kaikenlaista tautia liikkeellä, mutta kun se ei norovirustakaan ollut. No, pääasia tietenkin, että kaikki voivat hyvin.

Vanhaa vuotta ei ole enää jäljellä kuin kolme päivää ja sitten täytyy taas opetella uusi vuosiluku. Minua huvitti, kun jo toisena vuonna peräkkäin en enää saanut Valituilta Paloilta uutta taskukalenteria, jollaisen olen saanut jo kymmeniä vuosia tilaajalahjaksi. Viime vuonna ihmettelin asiaa sähköpostilla ja muutaman päivän päästä posti toikin kalenterin, joten tein saman tempun nytkin ja kas, taas minulla on VP:n kalenteri käytössäni! Lehden tilauksen uudistamisen yhteydessä he lupasivat "huolella valitun" tilaajalahjan, mutten kuolemaksenikaan muista mikä se oli, joten tiedä sitten siitä huolellisesta valinnasta! Kerroin tämän myös lähettämässäni sähköpostissa sekä ilmoitin olevani täysin tyytyväinen, mikäli jatkossakin saan tilaajalahjaksi uuden kalenterin 😄

Toivotan teille kaikille oikein hyvää loppu vuotta, mutten vielä toivota muuta, kun oletettavasti palaan vielä foorumille ennen vuoden vaihtumista! Pysytään terveinä 🙂

Ja posti kulkee! 
Jos ei halua tehdä ihan puhdasta koshkoita paketin kanssa, niin lätkäisee 30 € ja feminine gift items. Aika likellä oikeaa menee. Ideahan on poimia huumeet yms. Itsellä paketti tuli from Netherlands vaikka kyllä se Kiinasta tuli. Niillä oli joku filiaali Hollannissa sitten kai.
Kyllä itse olen luopunut paketeista aika lailla,kun on niin hankalaa se tullaus. Esim kankaissa se maksaakin aika lailla.

Ihanaa, Menna, kun kommentoit mun kirjoitusta. Mä välillä mietin, että kirjoittelenko liikaa.

Periaatteessa meillä on täällä kivaa, mutta tänään oli sellainen päivä, että jopa minä suljin ison suuni välttääkseni suurta rähäkkää. Piti  katsastaa Pablo. Muistatteko, kun vajaa viisi vuotta sitten vein sen ensimmäiseen katsastukseensa, ja peräti kolme insinööriä tutki konepellin alustaa ja ilahtuneina ilmoittivat, että öljytikun päästä näyttäisi murtuneen puolen millin pala. Siitä seurasi kaikenlaista häslinkiä ja uusi katsastus. Juuri ennen koronaa satuin taas olemaan täällä katsastusaikaan, mutta viisastuneena vein Pablon citikalle, josta hoitivat kaiken 160 eurolla. Vävyn mielestä se oli pelkkää rahantuhlausta, mutta perustelin kuulleeni, että pomputtavat tahallaan ulkomaalaisia. Citikan viemänä meni läpi noin vain.

No vävyhän tuumi, että täydellistä espanjaa puhuvana hän hoitaa homman itse. Insinöörit pitkään auton kimpussa vikoja etsimässä ja tuomio tuli, että kun vetokoukku on poistettu, pohjaan on jäänyt rumia pellinpalasia, jotka pitää poistaa. Vävy ihmettelemään, että kun autossa ei ole koskaan koukkua ollutkaan ja miten sitä ei kahdessa edellisessä katsastuksessa ole huomattu. Inssit jyrkkänä, ei mene läpi ja entistä iloisempina, että oikea etuvalokaan ei oikein toimi.

Äkkiä citikan huoltoon, mutta olivat siestalla. Joten kahden tunnin päästä takaisin. Jotakin kai siellä auton alla tekivät tunnin verran ja sitten uudestaan katsastuskonttorille. Vaan olivat unohtaneet vaihtaa sen lampun. Siinä vaiheessa tilanne oli melkoisen kriittinen. Takaisin citikalle, jossa vävyn espanjankielitaito tuli täysin todistetuksi. Ja viime tipassa takaisin konttorille, jonne ehdittiin juuri ennen sulkeutumista. Huomenna olisi pitänyt maksaa koko 60 euron maksu uudelleen.

Koko tiistai on siis ajeltu edestakaisin melkoisen kireissä tunnelmissa. Heviteinin kummivanhemmat ovat lähistöllä golf-lomalla ja ehdottivat yhteistä päivällistä vanhassakaupungissa. Me ilmoittauduimme Ikerin hoitajiksi, odotimme kunnes perävalot näkyivät ja avasimme punaviinin. Huomisesta ei vielä tiedetä muuta kuin että vävyn Suomesta ajama Audi Q 7 pitäisi saada maalatuksi. Minun kantakorjaamoni (muutamien pikkuhaavereiden takia) maalari sairastui koronaan. Käytiin jo parissa paikassa kyselemässä, mutta Audi oli liian likainen arviointia varten. Ei voitu viedä pesuun,kun ei ollut kuusioavainta, jolla anoppiboxin telineet olisi saatu irrotettua.

Vävy huokasi äsken syvään, että kun joskus olisi sellainen loma, että kaikki sujuisi. Jospa edes tämä loppuloma, toivomme kaikki.

IL kirjoita ihmeessä. Jotenkin lohdullista tekstiä. Tuota kaikkeahan se yhdessäolot ja lomat ovat. Iloa ja harmeja. 

IL Et kirjoittele liikaa. 🙂 Hauska lukea teidän erilaisesta joulunvietosta. Ja sekin on lohdullista, että kaikki ei ole aina sileää valssia siellä lämpimässäkään 🙂Eli ihan normaalia elämää iloineen ja välillä pienillä "sählingeillä" höystettynä. 
Mukavaa loppu reissua teille. En muista, milloin olikaan tarkoitus palata....

Moi! Et tosiaankaan IL kirjoittele liikaa! Sun (ja lähipiirisi) seikkailuista on aina hauska lukea. Etenkin silloin, kun ne tapahtuvat Espanjassa, jossa jokainen päivä on - noh, seikkailu. Ja sinähän kirjoitat tosi hyvin - tapahtumat miltei näkee filminauhana silmissään.

Varsinainen vauhtimimmi kyllä oot - itse en kartingradalle lähtisi. Riitti että joskus nuorempana yritin ajella Lintsillä niillä sähköautoilla - tiedättehän jotka ovat jonkinlaisella tolpalla katossa kiinni.  Ajokortinkin päästin vanhenemaan, kun katsoin että ratikkareitin varrella asuvalle stadilaiselle sillä ei ole juurikaan käyttöä. Sitäpaitsi UK, joka on opiskeluaikoinaan tienannut rahaa ambulanssikuskina, ajaa ihan älyttömän hyvin ja tosi mielellään.

Odottelen tässä tyttärenpoikaa, jonka olen luvannut viedä läheiseen musiikkimuseoon. Teini ei ole varsinainen museomies, mutta Urheilumuseossa viihtyi syyslomalla hyvin, joten nyt ajateltiin kokeilla tuota toista harrastehauskuutta. Saatan sanasen raportoida, jollei paikka ole teille tuttu.

Mitäs meinaatte vuodenvaihteessa? Meillä kai mennään saunaan (osuu viikkovuoro juuri aattoillaksi) ja korkataan kuohuviini tai ehkä jopa aito samppanja. Ruisnappeja, mätiä ja mukavaa musiikkia tai jokin hauska elokuva - eiköhän se siitä?

Valoisaa vuodenvaihdetta kaikille!

Heips. Pakko  jatkaa kun siitä paketista olen niin mesonnut täällä 😃 Pitkien MAKSULLISTEN postin palvelupuheluiden kautta siis selvisi, että paketti on lähtenyt Kagoshimasta, mutta ei edelleenkään tietoa lähettäjästä. Minulle kyllä heti selvisi kuka lähettäjä on, mutta se sisältö ja arvo vielä pimennossa. Yritin lähettää sähköpostia tälle lähettäjälle, mutta osoite ei ollut enää voimassa. En ollut viestitellyt hänen kanssaan muutamaan vuoteen. Löysin sitten puhelinnumeron vanhasta muistikirjasta. Tämä tyttö siis oli meillä yli kymmenen vuotta sitten, joten en luottanut tuohon puhelinnumeroonkaan. Eikä oikein ollut aikaa lähettää kirjepostiakaan kun paketti lähtisi takaisin 11.1.
Lähetin sitten tämän puhelin numeron Osakassa asuvalle tuttavalleni, jonka kanssa viestaillaan useinkin. Hän on aikanaan ollut yhteydessä myös tähän Kagoshiman tyttöön kun tuli hänen jälkeensä tänne meille asustelemaan. Yukiko olikin sitten soittanut tuohon numeroon ja siellähän se Junko oli ollut ja paketin sisältö selvisi: siellä on hänen miehensä leipoma joululeipä. Toivottavasti se paketti nyt tulee pikaisesti, ettei leipä ole ihan homeessa 😄
Olen tyytyväinen, että ei tarvinnut keksiä sisältöjä. Pelkäsin nimittäin, että siellä voi vaikka olla sakea😃 Kerran vuosia sitten hän lähetti sellaista ja jouduin hakemaan paketin naapurikaupungista tullin toimistosta ihan henkilökohtaisesti.

No postin kanssa vielä chattailin kun oli epäselvää, pitääkö minun vielä tehdä hakemus palvelumaksusta vapautumisesta kun tullimaksua ei mennyt. Ensimmäinen henkilö sanoi, että pitää tehdä hakemus ja antoi linkin kun en sitä paikkaa enää löytänyt. Sitten yhteys katkesi ja juttu jäi kesken. Tein uuden yrityksen chattailla ja nyt oli eri henkilö, joka sanoi, että olen saanut virheellistä tietoa, en tarvitse tehdä hakemusta kun tullimaksua ei mene. Tämä asia on siis muuttunut tässä joulukuulla. Edellisellä paketilla se oli ihan selvää, miten piti toimia. Sanoin, että varmuuden vuoksi haen vapautusta, koska olen jo niin paljon tehnyt töitä tämän pullan eteen. Asiakaspalvelija vielä sanoi, että voisin soittaa numeroon... Sanoin, että en enää soita tästä asiasta yhtään kertaa maksullisiin numeroihin, jos paketti ei tällä touhulla tule perille, tiedän kyllä mihin sitten soitan. Alkoi jo asiakaspalvelijalle tulla kiire ja sanoi selvittävänsä asiaa ja lähettävänsä tunnin sisällä sähköpostia. Ja tulihan sieltä sitten vahvistus, ettei hakemusta tarvitse tehdä. 
Nyt sitten vaan odottelen, että pulla tulee kotiin. Sanoinkin sille chatissa, että kun/jos paketti tulee, aion syödä hartaudelle tuota joulupullaa, ellei se ole homeessa. 😄

Että semmonen tapaus. Tytär lähettikin linkin Hesariin, jossa kerrottiin jostain postia ylistävästä tv-ohjelmasta. En taida katsoa... Haluan pysyä kaukana postista.

Tänään kävin kuitenkin ostoksilla ja rahaa paloi. Ostin uudet sukset ym. asiaan kuuluvat jutut. Lisäksi kevyen puvun hiihtoon ja vielä toppahousut, joita kunnollisia ei ole ollut moneen vuoteen. Ehkä huomenna menen testaamaan suksia, jos latu on kunnollinen. Tänään satoi lunta kun ajelimme kotiin "keskustasta".

Minä kyllä voisin lähteä kartingradalle, mutta mahtuisinko autoon, onkin sitten ihan eri juttu 🤣  

Toisin kuin Tiinuliinu, minä olen pitänyt ajokortin voimassa, mikä oli hyvä, kun meirämmiähen ajokielto on vieläkin voimassa. Oletettavasti asiasta keskustellaan seuraavalla lääkärikäynnillä tammikuun loppupuolella ja toinen keskusteltava asia lienee mahdollinen lääkitys. Odotamme jännityksellä. I alla fall, minä olen nyt toiminut päätoimisena autokuskina, vaikka emme paljoa ole ajelleetkaan. Kaupoissa nyt kuitenkin suht säännöllisesti ja jotain muutakin pientä. Huvittaa vain, kun meirämmiäs ei usko minun osaavan minnekään ilman navigaattoria, vaikka hakkaan hänet kaupunkituntemuksessa 6-0! Käydessämme jäteasemalla Nekalassa hän oli laittanut reitin oman kännykkänsä naviin ja yritti sieltä inistä minulle ajo-ohjeita. Minä vain totesin Kimi Räikköstä vapaasti lainaten "jätä minut rauhaan, tiedän mitä teen" 😎

Palaan vielä tuohon pakettien byrokraattiseen tullaamiseen sen verran, että ennen muinoin Koshkoin mainitsema suurpiirteinen toiminta onnistui hyvin, mutta nyt kun tullilaki lienee kirjoitettu kokonaan uusiksi ainakin pakettien osalta, niin pelkään pahoin, ettei se enää onnistu. Voihan olla, että vähäarvoisten, yksityishenkilön lähettämien lahjojen osalta ei olla kovin tarkkoja, mutta kyllä siellä varmaan pistokokeita tehdään, kun tullaus pitää tehdä digitaalisesti. Silloin paljastuu eroavaisuudet lähettäjän ja vastaanottajan merkinnöissä ja tiedä miten niihin sitten suhtaudutaan. Kälyni sai juuri ilmoituksen USA:sta lähetetystä paketista, josta hän tietää, että se on hänen ystävänsä lähettämä lahja eikä taatusti kovinkaan kallis, mutta yhtäkaikki se on tullattava. Hän ilmoitti minulle itsetyytyväisesti, ettei aio mitään tullausta tehdä, vaan menee vain hakemaan paketin postista. Sanoin hänelle, ettei sitä hänelle anneta ilman tullausta ja että posti kyllä tekee sen hänen puolestaan, mutta se maksaa 25 euroa! Hän sitten päätti alkaa tutustua tullin sivuihin ja yrittää tehdä sen itse. Voitte arvata, miten tyytyväinen olen, kun päätimme englantilaisen ystäväni kanssa lopettaa pakettien lähettämisen!

Suunnittelin tekeväni ruokatilauksen kotiinkuljetuksella, mutta eipä siellä olekaan huomiseksi lainkaan kuljetusaikoja. Saattaa olla, että heräsin ajatukseen liian myöhään ja kaikki ajat olivat jo menneet. No, ei auta kuin mennä huomenna kauppaan, kun jääkaapissa ei ole paljoa muuta kuin valo. Kaikki jouluruoat on nyt syöty paitsi pieni pala kinkkua, josta ajattelin tehdä piirakan. Graavilohesta teimme suussasulavan lohilaatikon ja paistin lopun lisukkeeksi keittelimme tiistaina sekavihanneksia ja kaapista löytyneitä, jo vähän kuivahtaneita ruusukaaleja. Luumukiisseliä on vielä vähän, mutta kerma on loppu, joten se saa odottaa huomiseen. Emme aio viettää mitenkään erityisesti vuodenvaihdetta, mutta on kuitenkin pakko syödä jotain, joten täytyy laittaa mietintämyssy päähän 😄  Telkkarissa näyttää taas kaikki uudenvuoden ohjelma olevan suunnattu nuorisolle, joten täytyy kaivaa jotain Areenasta. Voisimme vaikka kuunnella aina hauskoja Knalli ja sateenvarjo-kuunnelmia, joita niitäkin löytyy pitkä rimpsu Areenasta. Ja ainahan voi lukea kirjoja.

Muuten, tuli tässä mieleeni, että jos jotakuta kiinnostaa, niin 4.1.2022 klo 12.30 tulee YLE1:ltä se Tukkijoella-elokuva, jossa äitini näyttelee Annin roolin. Naispääosan näyttelee Kirsti Hurme, jolla ainakin minun mielestäni on paljon vähemmän näkyvyyttä, kun minun äitini on lähes jokaisessa kohtauksessa. Meirämmiäs kertoo aina kaikille, miten on hauska seurata kuinka kieli laulaa ihan samalla tavalla kuin hänenkin tuntemallaan anopilla ja ainoastaan liikkuminen oli muuttunut hitaammaksi.

Voikaapa hyvin, ystävät 🙂