Koshkoi, minullekin tuli mielen Jääkärimarssi. Se kyllä on aika komentava ja ehdottomasti Suomen paras marssi! Minulla on siitä mieleen painunut muistikuva työajoiltani ja jaanpa sen nyt tässä kanssanne

Muistanette, että tein viimeiset liki 10 vuotta työtä asevelvollisuusasioiden kanssa ja siihen kuului myös kiertäminen mukana kutsunnoilla ympäri Pirkanmaata. Paikalla oli myös aina soittokunta, joka tuli pääsääntöisesti lähimmästä varuskunnasta. Vihonviimeiset kutsuntani kävin Orivedellä v. 2008 ja silloin soittokuntana oli Tykistöprikaatin varuskuntasoittokunta eli Kankaanpään kaupunginorkesteri, kuten me sitä lempeästi kutsuimme Olin aina ilahtunut, kun kutsuntojen avajaisissa soitettiin Jääkärimarssi ja kysyinkin kapellimestarilta, soittavatko he sen sillä kertaa ja olin luonnollisesti erittäin pettynyt, kun sain kuulla, ettei se ollut ohjelmistossa. Tässä välissä voin mainita, että kaikista soittokunnista Jääkärimarssin soitti parhaiten juuri Tykistöprikaatin soittokunta. Mietin muutaman sekunnin ja päätin sitten laittaa kaikkeni peliin. Kerroin kapellimestarille, että kyseessä olivat viimeiset kutsuntani ennen eläköitymistä ja että Jääkärimarssi on suosikkimarssini ja olisiko mitenkään mahdollista saada kuulla se vielä viimeisen kerran, pliis! Kapellimestari kääntyi soittajien puoleen ja kysyi, onko heillä nuotit mukana ja olihan ne, joten viimeisenä kappaleena avajaisten päättyessä he soittivat Jääkärimarssin. Kyyneleet silmissä sen kuuntelin ja tiedättekö, vielä nytkin saan palan kurkkuuni muistaessani tuon hetken. Se oli sanoinkuvaamattoman upea lahja minulle

IL, Fraun tilanne on surullinen ja ymmärrän pettymyksesi, kun et voi lunastaa antamaasi lupausta. Vallitsevissa oloissa hän varmaan sen kuitenkin ymmärtää. Olemme saaneet kauttasi seurata Fraun sairauden etenemistä pitkään ja ei voi kuin ihailla hänen sinnikkyyttään. Onneksi nykyään on käytettävissä monenlaiset yhteydenpitovälineet, joten voit silti olla hänelle henkisenä tukena.

Suupaltti, kurja juttu tuo implanttisi kohtalo. Ne eivät ihan halpoja ole, joten varmaan harmittaa. Mekin olemme tottuneet käymään hammaslääkärillä keväisin, mutta emme olleet tuolloin sinnepäin missään yhteydessä, vaikka oletettavasti käyttämämme hammaslääkäriasema ei kokonaan kiinni ollutkaan. Kesän kuluessa mietimme useaan otteeseen, että pitäisi ottaa yhteyttä ja kysyä, minkälainen tilanne heillä on ja lopulta sitten heinäkuussa saimme asian pois päiväjärjestyksestä. En ole muuten koskaan uskaltanut käydä inbody-mittauksissa. Kerran meinasin, mutta laite ei suostunut mittaamaan muuta kuin painoni siitäkin huolimatta, että kastelimme jalkapohjani. Ilmeisesti olisi pitänyt kastella myös kädet. No, olisihan se ollut aika karmaisevaa kuulla rasvaprosenttinsa olevan sata

Kiitoksia hääpäiväonnitteluista. Kyllä, Tiinuliinu, nimenomaan valkosipulivoissa tiristetyt etanat sinihomejuustokuorrutuksella

Karmale. emme mekään varmaan naimisissa olisi, ellemme olisi ostaneet puoliksi nykyistä asuntoamme. Olisimme joutuneet maksamaan, toisen heittäessä lusikan nurkkaan, perintöveroa silloin voimassa olleen verotuksen mukaan 48 %, kun normaali perintövero oli 16 %. Alempi prosentti käsitti myös avoparit, mikäli heillä oli yhteisiä lapsia, mutta kun meillä ei ole lapsia, se olisi tullut turhan tyyriiksi. Kyse oli siis puhtaasti bisneksestä! Nykyään perintöveroluokkia on vähennetty ja korkeinkin veroprosentti on "vain" 33 %, mutta tulee siltikin halvemmaksi olla naimisissa

Pyhäinpäivästä huolimatta emme ole käyneet haudoilla, kun matkaa on sen verran paljon. Läheisemme ovat kyllä kaiken aikaa mielissämme ja juttelemme heistä usein, joten siihen ei sen kummempia seremonioita tarvita. Emme ole enää useampaan vuoteen ajaneet Helsinkiin pyhäinpäivää silmällä pitäen ja viime joulunahan meiltä jäi ensimmäisen kerran joulukierroskin tekemättä. Vähän kyllä harmitti ja nolottikin, että hauta oli hoitamattoman näköinen, mutta onneksi siellä on muitakin!

Toivotan kuitenkin kaikille rauhallista pyhäinpäivää ja/tai hirmuisen pelottavaa halloweeta, mitä sitten vietättekin. Myös alkavan marraskuun hyväntoivotukset ovat paikallaan

Kiitos vinkistä kaikille.
Ei ole jääkärin marssi. On jäinen kappale, kuten Finlandia, jonka joku osuus saattaa ollakin. Täytyy kuunnella kokonaan.
Kiitos. On komea jääkärin marssi.
Epilogi
Oli varmaan Finlandian orkesteriosuuden pätkä. Annettiin yhdessä tilanteessa vain pätkä Sibeliusta.

Menna onnittelut hääpäivästä, vaikkakin jälleen olen myöhässä

Viikonloppu meni laiskahkosti kotosalla. Ei saatu kumpainenkaan oikein mitään aikaan, aika vaan kului. No, kävin sentään sauvakävelyllä eilen ja ihmettelin pajunkissoja. Lämmintä piisaa, joten piilotin vielä pari pussia kukkasipuleita maahan. Toivottavasti ehtivät vielä juurtua...

Tänä aamuna kävin aikaisin kaupassa kun luvattiin kovia sateita koko päiväksi. Satoi hiukan jo pyöräillessäni kauppaan ja tuuli tuntui olevan vastainen mennen tullen. Mitä lienee pyörinyt täällä meidän nurkilla.

Nyt sitten vaan oleskelen sisätiloissa puuhaillen sitä sun tätä. Yks kirjoitusjuttu pitäisi lähettää kuvineen menemään. Keväällä entinen rehtori kysyi, että kirjoittaisinko jutun meidän veneilystä Englannissa ja tuli luvattua. Menee vaan sellaiseen paikalliseen kylälehteen, joten uskaltauduin.

Pikku ompeluhommiakin on ohjelmassa. Viime viikonloppuna miniän kanssa tutkittiin meidän lasten vanhoja vauvan vaatteita, joita olen säästänyt. Hän valitsi sieltä aika monet potkarit, joista vanhimmat olivat siis 40 v vanhoja. Hauska ajatus kuitenkin oli lapsistanikin, että tuleva vauva potkiskelisi vuorotellen heidän kaikkien vaatteissa Pari lasten pussilakanaa pienennän myös ja pari uutta pikku tyynyliinaa tekasen. Tarkoitus olisi mennä lauantaina katsomaan heidän uutta kotia ja samalla viedä ompeluksia. Pinnasängyn pehmuste ja uudet kuviot mobileen. Miniä on hankkinut paljon vauvajuttuja käytettynä ystäviltään ym ja minä niitä sitten tässä tuunaillut innoissani.

Ruokapäiväkirjaa olen nyt viikon verran täyttänyt ja suht kilitisti yrittänyt noudattaa rajoja. Paino onkin hiukan lähtenyt palautumaan kohti tuota kesällä saavuttamaani. Ei tässä meikäläisellä varmaan autakaan muu kuin tiukka kontrolli. Tosin se ei edes ole kovin tiukka, koska säännöllisten liikuntojeni takia saan syödä n. 1800 kcal/vrk ja jos tekee viisaita valintoja, on kyllä vatsa täynnä. Minun heikkouteni vaan on juuri hiilihydraatit. Leipä ja kahvipulla kelpaisi vähän liian usein....

Uskomatonta, miten lämmintä nyt on. Näyttä tällä hetkellä +7 ja illaksi luvataan vielä lämpenevän. Pimeää kyllä riittää ja pikku hiljaa sillä varjolla voikin lisätä noita kausivaloja. Joulukuusta en sentään pihalle vielä viritä. Minulla on sellainen kirpparilta ostettu tekokuusi pihalla aina joulunaikaan valaistuna. Eipä tarvi lähteä kuusivarkaisiin. Vilkaisin juuri ulos ja tuuli on kyllä yltynyt. Puut näyttää taipuvan melkoisesti. Toivottavasti mitään ei kaadu kuitenkaan.

Mukavaa viikon alkua jälleen teille kaikille.

MOI!

Meinasin jo aamupäivällä tulla huutelemaan että mikä on kun ei ketään käy eikä näy. Mutta sitten kävin kävelyllä, laitoin lounasta ja piipahdin kaupassakin, jonka jälkeen ilokseni huomasin Kivikasan poikenneen foorumilla.

Oi, sulla on ihanaa aikaa kun saat ommella ja neuloa ja ties vaikka virkatakin sille uudelle tulokkaalle! Joko tiedät, lasketaanko syliisi tyttö vai poika ja tuleeko sinusta mummo, mummu, mummi vai mumma? (Viimeisin vaihtoehto taitaa olla sitä teidänpuolen murretta? Ainakin vävyn äiti käyttää.)

Taisin viime viikolla kertoa poistetusta takahampaastani, mutta en avautunut aivan kaikesta siihen liittyvästä. Mulla on nimittäin viikon mittainen niistämis- ja aivastamiskielto johtuen siitä, että poskiontelon pohja saattaa vaurioitua, kun se on on hyvin lähellä ko. hampaan juurta.

En tiedä, onko kaikkien ihmisten naaman rakenne samanlainen vai onko kyse mun ikiomasta anatomisesta poikkeamastani. Enkä muistanut hammaslääkäriltä kysyä kun oli kiire vakuuttaa että ei, en niistä. Enkä ainakaan aivasta.

(Älkää peljästykö, saan mä sentään pyyhkiä nenäni, siis sillai hillitysti. Muutenhan kait olisin kulkenut koko ajan räkä poskella.)

Jos maailma olisi entisellä mallillaan, UK ja mä olisimme tänään puoliltapäivin laskeutuneet sinivalkoisin siivin Malagan kentälle ja liottaisimme ehkä parhaillaan varpaitamme Välimeressä. Hämärän laskeutuessa kaupungin ylle istuisimme parvekkeella skumppaa siemaillen.

Nyt ei ole merinäkymää, mutta hämärä kyllä laskeutuu. Ei mua varsinaisesti harmita, kun stadinkin sää on suht suotuisa ja patikkapolkuja löytyy lähistöltä. Parvekkeella kausivalot ja keittiön ikkunalla syystähti (no kyllä ne minusta näyttää ihan jouluvaloilta ja -tähdeltä). Ja Jouluradiokin pärähti soimaan tänä aamuna.

Auvoisaa alkutalvea siis teille muillekin – mä ajattelen nauttia tänä syksynä hämäränhyssyistä ja kynttilänvaloista ihan täysillä.

Pikainen vastaus Tiinuliinulle; mummu minusta tulee, mutta en tiedä onko tulossa tyttö vai poika. En halunnut tietää Minusta on hauska arvuutella asiaa. Ja kyllä, nautin ompelutouhuista.

Heippa pitkästä aikaa

Kiitoksia kovasti kirjoitukistanne. Niitä on paljon, joten jätän suurimman osan suosiolla kommentoimatta. Kiitän myös voimatoivotuksista.

IL voin vain kuvitella, kuinka surullinen olet Fraun vuoksi. Pitää vaan edelleen ihmetellä sitä sisun määrää, mikä häneltä löytyi sairauden edetessä. Voimia sinulle

Suupaltti olin aikanaan terveysmessuilla jollain osastolla (en muista enää millä), missä tehtiin kehonkoostumusmittauksia sellaisella vaaálla. Se havahdutti minut viimein ja jotenkin sen kautta sitten löysin KK:n. Tosin tänä kesänä ja syksynä on tullut koronakiloja noin 4,5 enkä varmasti pääse niistä eroon ilman ruokapäiväkirjan täyttämistä. Olen viimeksi käyttänyt vanhaa versiota (sekin oli muuttunut kauheasti taukojen aikana ja tuntui aikaa vievältä). Vähän kammottaa edes kokeilla tuota, mikä täällä nyt on. Sen tiedän jo etukäteen, että meidän ruokailuajat eivät mene sen suositusten mukaisesti, kun syömme päivän pääaterian illasta etelämaalaiseen tapaan. Se aikanaan auttoi minua painon hallinnassa, kun siten pystyin jättämään iltanapsimisen tv:tä katsellessa.

Kivikasa varmasti ihana ommella pikkuiselle tulevalle.

Menna myöhästyneet hääpäiväonnittelut <3

Tiinuliinu me laitoimme toissapäivänä terassin ikkunaseinille kaamosvalot. Lyhtyjä on terassilla myös ja jonkun verran galluunoita ja kanervia. Eilen siirtelin vähän pelargoneita pois. Ajattelin, jos istuttaisin ne isoon purkkiin ja laittaisin leikattuina kellariin. Hyvällä tuurilla ja viime talven kaltaisilla pakkasilla saattaisivat jopa pysyä hengissä talven yli.

Muori aina vaan jaksan ihmetellä energiamäärääsi , vaikka eihän sen enää pitäisi yllättää.

Tänne ei sen kummempaa kuulu. Viime keskiviikkona oli yhdet naapurit terassikahveilla. Kauppareissu kerran viikkoon. Verkot otimme järvestä toissapäivänä. Siikoja saimme useampiakin ja mätiä on nyt reilusti. Tammikuussa oikean käden sijoiltaan mennyt olkapää vaivaa muiden kolotusten lisäksi. Yritän saada fysioterapeuttiani kiinni, jospa hän puhuisi lääkärille, että saisin vielä lähetteen uä-ohjattuun kortisonipiikkiin. Ei taida muu auttaa.

Lenkillä olen käynyt ahkerasti - paitsi eilen ja tänään. Tuuli on ollut niin navakkaa, että saa pelätä, mitä päähän puista tippuisi. Tänään on satanut lähes koko päivän. Tuuli tyyntyi myöhään i.p.

Oloni on, kun olisin jossain välitilassa. Tämä tuntemani "välitila" johtuu mielestäni koronasta ja äidin tämänhetkisestä tilasta. Normaallisti tähän aikaan olisimme jo muuttaneet kaupunkikotiin ja kävisin kuntosalin juoksumatolla lenkkejä kävelemässä, silloin kun ulkoilma on huono. Nyt kyllä tuntuu, että mitä siellä kaupungissa tekisi, kun ei oikein kontakteja uskalla pitää kehenkään ja kerrostalossa asuminen ahdistaisi koronan vuoksi. Kyllä me varmasti jossain vaiheessa talvea ainakin hetki sielläkin ollaan. Täällä on rauhallista ja hiljaista. Toissapäivänä katsoin kurjenkelloa, joka oli rinteessä alkanut uudestaan kukkimaan. Olen löytänyt uusia suppispaikkoja.

Eilen puhuin äidin lääkärin kanssa ja vointinsa on nyt parempi. Viimeinen crp:n nousu ja kuume johtuivat virtsatieinfektiosta. Siihen annettiin ensin sellaista lääkettä joka ei purrut. Vasta viljelyn varmistuttua sai oikean lääkkeen. Tosi kurjaa, kun kunto ehtii sitten tulehduksen aikana laskea niin alas. Kotiin palaamisesta ei anneta toivoa ja onneksi lääkäri ei eilen yritänyt tyrkyttää sitä vaihtoehtoa. Isäni pitäisi nyt ottaa yhteyttä sosiaalihoitajaan ja sitä kautta saada äiti johonkin jonotuslistalle
Harkitsemme myös yhtä yksityistä hoivakotia. Minulla ei vaan ole harmainta aavistusta, saako sellaiseen mitään avustusta kunnalta. Saattaa tietty riippua kunnastakin. En tiedä, milloin voimme kertoa asiasta äidilleni. Luulen, että siinä menee viimeisetkin elämänhalut.

Veljeni oli viikonloppuna yhden yön ja päivän isäni kanssa. Poikamme menee taas tänään sinne pariksi päiväksi.

Olen puhunut isän kanssa alustavasti joulusta ja siitä, että olisi pysynyt viikon "karanteenissa" lukuunottamatta käyntejä äidin luona, että olisi tullut aattoiltapäivänä ja iltana meidän kanssamme. Isänihän silloin keväällä "karkaili" joka puolelle, kun on niin seurallinen. Keksi asiaa vaikka kahdesti päivässä kaupoille menoonkin. Tämä viikon "karanteeni" ajatus tuntui hänestä ihan mahdottomalta. Päädyimme sitten sellaiseen ratkaisuun, että poikamme (joka ei ole lainkaan jouluihminen) menee isäni seuraksi jouluksi. Tyttöystävänsä lähtee kauemmas vanhempiensa luokse. Tytär ja vävy olivat tänä vuonna tulossa aatoksi meille (vuoro vuosin kummankin vanhempien luona). Voi olla, että toistan itseäni, (en jaksa kelata vanhoja kirjoituksia läpi), mutta meitä on sitten aina aattoiltana kokoontunut meille isompikin lähipoppoo kahville ja jouluaattoiltaa viettämään. Nyt tuo pitää jättää koronan vuoksi pois, joten saattaa olla, että menemmekin siippani kanssa nyt tyttären ja vävyn luokse jouluaattoa viettämään. Tytär on jouluihmisiä (tullut äitiinsä ) ja huolimatta siitä, että eivät ole aattoa eivätkä yleensä joulupäiviäkään kotonaan, haluaa "koristella" talon tosi jouluisaksi. Itse tuossa mietin, että jos olemme joulun tienoillakin vain lyhyen aikaa kaupungissa, niin ei ehkä kannata laittaa kuusta ja kaikkea ihanaa joulutavaraa esille. Aika näyttää - ensinnäkin pitää toivoa, että olisimme kaikki terveinä.

Kärsin tästä olotilasta, kun ei voi suunnitella eikä sopia oikeastaan mitään. Silmälääkärin olen Mikkelistä tilannut tälle kuulle.

Isänpäivänä varmaan piipahdamme taas äitiä katsomassa ja sen jälkeen isääni. En ole vielä varma lasten "ohjelmasta". Ja maanantaiaamusta minulla on vihdoin kampaaja. En enää voi katsoa itseäni peilistä..... Sitten olisi taas tarkoitus palata tänne.

Suomi on tällä hetkellä harvinaisen onnekkaassa tilanteessa koronan suhteen verrattuna muuhun Eurooppaan. Toivottavasti ihmiset jaksaisivat vielä pitää etäisyyksiä ja huolehtia muista suosituksista, että tilanne ei täällä pahenisi joulua kohti. Sehän saattaa muuttua ihan hetkessä toiseen suuntaan. Onneksi on tällä hetkellä toiveikkaita odotuksia rokotuksen suhteen.

USA:n vaaleista olen lukenut paljon - aikaa kun on. En meinaa ainakaan tarkoituksella valvoa ensi yönä, mutta jos satun heräämään, niin saatanhan siirtyä sohvalle kuulokkeiden kanssa. Minähän voin nukkua sitten vaikka huomenna päivällä Muuta hommaa ei ole kuin suunnitella seuraavan päivän kauppalista . Kyllä toivon ja rukoilen, että Biden voittaisi, kuten gallupit ennakoivat. Tosin neljän vuoden takaisen jälkeen ei kyllä uskalla liikaa luottaa gallupeihin. Olisi jo aika saada jotain tolkkua Atlannin toiselle puolelle.

Toivotan kaikille mukavaa marraskuun jatkoa . Lämpöä meillä ulkona tänään 10 astetta. Pimeää jo aikaisin. Sitä suuremmalla syyllä voi nauttia kynttilöistä ja muista pikku tunnelmavaloista.

Taidan laittaa nyt uunin lämpiämään ja työntää sinne vuuan, jossa on toissapäivänä kesäkeittiössä tekemäämme paellaa. Ihanaa, että ei tarvitse tänään tehdä ruokaa.

Kivikasa, miten ihanaa, että saat lapsenlapsen! Onnea isovanhemmille ja nuorelle perheelle!

IL, miten surullista, että Fraun tilanne on jo päässyt noin pahaksi. Olet kertonut seikkkailuistanne täällä foorumilla jo usean vuoden ajan, joten tuntuu kuin hän olisi melkein tuttava. Ikävää, että et voi lunastaa lupaustasi olla saattamassa häntä tuolle puolen, mutta aivan ymmärrettävää näissä olosuhteissa.

Suupaltti, olet hyvässä kunnossa! Pari kiloa vatsarasvaa ei ole katastrofaalista. Ikävä, että sinulla on hammasongelmia. Parodontiitti on ikävä ja salakavala vaiva.

Muori on jo lähes entisessä vedossa. Onneksi saat pian jättää kortisonin pois, joten kyllä ne ylimääräiset kilotkin sen jälkeen putoavat.

Onnea Mennalle hääpäivän johdosta!

Tiinuliinu, sinä se jaksat ja uskallat kulkea museoissa ja näyttelyissä. Mukava kuulla kokemuksistasi ja nähdä fb:ssa kuvia vierailemistasi kohteista. Kiitos niistä!

Kipa, sydäntä raastaa puolestasi, että joudut ehkä kertomaan äidillesi, ettei kotiin ehkä enää pääse. Voimia sinulle!

Jumbojet, miten kauniisti jälleen kirjoitit avioliitosta.Te näytättekin niin onnellisilta! (sydän)

Pyhäinpäivänä kutsuimme jälleen jälkikasvun päivälliselle, ja vieraiden pyynnöstä laitoin jälleen Burgundinpataa. Valmistelin ainekset pataan ja jätin sen valvomisen miehen kontolle. Poika ja miniä lähtivät kanssani Hietaniemen hautausmaalle viemään kynttilöitä. Aloitimme Veteraanilehdosta, jonne (sinne aidan viereen nupukivien alle) isäni on haudattu. Äidin hauta on aivan toisella puolen Hietaniemeä. Alkoi jo hämärtää, kun olimme lähdössä ja lukuisat kynttilät valaisivat kauniisti hautausmaata.

Joko mahdoin kertoa, miten mieheni kolusi kaappeja ja laatikoita etsien epätoivoisesti sinistä neuleliiviään. Minun oli pakko tunnustaa, että olin heittänyt sen pois, koska vaate oli niin kulunut ja nyppääntynyt. Ei ollut vihainen, vaan mutisi jotain, ettei saisi heittää pois, ellei ole toista tilalle. Nyt hän saa isänpäivälahjaksi uuden liivin.

Tänään kävimme miehen kanssa päiväseltään M-harjulla kälyn vakituisessa kodissa. Hän on nyt viihtynyt ihmeen kauan maalla.
Uusi ajokortti oli nimittäin lähetetty sinne ja muutakin kirjepostia näkyi tulleen. Mies vie ne sitten, kun menee maalle käymään. Nyt ei pysähdytty pussailemaan matkalla, kuten 52 vuotta sitten, jolloin seurustelimme. Olimme silloin menossa katsomaan nuorta yhteiskoulun opettajaa (siis kälyä), joka oli juuri aloittanut uudella paikkakunnalla. Nukuin silloin kälyn kanssa parisängyssä ja veljensä hän sijoitti toiseen makuuhuoneeseen. Poikaparka näki yöllä unta, että minä olin kadonnut, ja kurkisti varmuuden vuoksi makuuhuoneen ovelta. Tallella ollaan, yhä vielä!

Kaamosmasennus se vain yrittää nostaa päätään. Uni tulee vasta aamuyöstä, jos on tullakseen, ja sitten tekisikin mieli nukkua koko päivän. Päätä särkee lähes joka päivä. Maastolenkit tuntuvat nyt liian raskailta ja herkut maistuvat. Kaksi kiloa on tullut kesästä. Onneksi kerran viikossa pääsee laulamaan! Aloitimme nyt joululaulujen harjoittelun ja ajattelimme mahdollisesti ilahduttaa pienimuotoisesti turvavälejä noudattaen seurakunnan vanhusten kerhoa (n. 7 jäsentä). Toivottavasti se onnistuu!

Moi mimmit, aurinko paistaa! Olipa kiva lukea kuulumisianne, paitsi Kipan puolesta suren äidin sairautta. Ja Pikselin vuosien takaista pussaushetkeä hymyilin, ihanaa luettavaa.

Me juhlimme viime sunnuntaina kiljukaulojen synttäreitä, Juniori 12 ja Heviteini 15. Olin hyvin otettu yhdestä pikkujutusta, jonka jaan kanssanne. Olin kuullut tyttäreltä, että poika oli otattanut koulussa kaverikuvan, jossa oli kahden tytön ja yhden pojan kanssa. Mutta kieltäytynyt jyrkästi kommentoimasta kuvaa tyyliin "tästä asiasta en keskustele". Tullessani vessasta hän seisoi odottamassa huoneensa ovella ja pyysi minua luokseen. Ovi kiinni ja kuva esiin, työnsi sen muina miehinä käteeni. Ymmärsin, että nyt ei ole kiusoittelun paikka ja sanoin neutraalisti, että kiva kuva ja ketä nämä ovat. Enkä kommentoinut yhtään sitä, että kaunis, pitkätukkainen tyttö oli tukevasti Heviteinin kainalossa. Poika selitti nimet ja kysäisin, oletteko paljonkin koulussa yhdessä. Joo, kaikki välitunnit ja sitten hän hellästi otti kuvan ja pani laatikkoon. Mentiin kahvipöytään enkä sanallakaan viitannut äskeiseen.

Myöhemmin kerroin salaa tyttärelle, joka ilahtui, että aika kova juttu, kun meille ei puhu sanaakaan! Pojat ovat tulossa mökille parin viikon päästä, saa nähdä, kuulenko tytöstä lisää.

Eilen ajelimme Turun lähelle serkkuni luo visiitille. Olin iloinen jo tästäkin erilaisesta ohjelmasta ja totesin, miten hauskaa ajella ERI moottoritien pätkää kuin yleensä. Pysähdyimme Lahnajärvelle Tilapuotiin, josta löytyi muutamia joululahjoja. Minähän kerään joululahjoja pitkin vuotta ja yleensä unohdan, mihin olen niitä piilotellut.

Serkun luona odotti kaksi mäyräkoiraa, kaksi pomeraniaa ja kolme pikkuruista pomminpentua. Ne ovat neliviikkoisia, leikkivät jo keskenään, kasvattavat maitohampaita ja kokeilevat ihmisten sormien maistuvuutta. Istuin lähes koko ajan lattialla kasa pentuja sylissä, välillä isommat mäyriksetkin mönkivät rapsuteltavaksi. Justus piteli isossa kourassaan 700-grammaista pentua, joka silminnähden viihtyi lämpöisessä käden kuopassa. Vaan ei Justus heltynyt tuumaakaan, kun kyselin, eikö me voitais harkita . . .

Serkun mies metsästää ja nautimme herkullista peuranpaistia. Pakkasivat meille kahden kilon peurapaistin, puolitoista kiloa peuranmaksaa, hirvenmakkaroita ja peuran sydämen. Apua! En ole ikinä syönyt sydäntä, mutta kehuivat, että siitä saisi jotenkin liottamalla ja keittämällä tosi hyvää leikkelettä. No jos en ole samaa mieltä, niin Iker on tulossa mökille. Justus lähtee kauppaan ostamaan aineksia maksaa varten, koska se on tuoretta ja valmistettava tänään. Justuksen hommaa. Minä lähden tekemään syysistutuksia, osa on jo tehty.

Mietin hetken, onko tänään tiistai vai keskiviikko ja tulin siihen tulokseen, että kun allien kohdalla oleva treenikipu on poissa, on pakko olla keskiviikko

IL, katselin kuviasi koiranpentujen kanssa ja koirakuume nousi monta astetta! Kaikki pennut, rodusta riippumatta, ovat niin ihania ja yleensäkin kaikki eläinlapset. Rumimmatkin. Alligaattorin poikanenkin oli niin söpö! Ihmislapsista ei niin väliä, kuten oletettavasti muistatte

Me emme todellakaan valvoneet USA:n vaaleja ja hyvä niin, kun tulosta saadaan odottaa pahimmillaan ensi vuoteen Ihan rehellisesti sanoen en voi ymmärtää, miten maassa, jossa kehitetään korkeaa teknologiaa ja tuotetaan kaikenlaisia hyödyllisiä ja hyödyttömiä härpäkkeitä, yhteiskunta voi olla niin takapajuinen, ettei ääniä saada lasketuiksi ja istuva presidentti uhkailee jo ennen tulosten valmistumista vetää koko hoidon oikeuteen! Ja kaiken lisäksi edes eniten kansan ääniä saanut ehdokas ei voita vaaleja

Kiloklubi taitaa nykyään olla enemmänkin Keventäjät. Yritin nimittäin ladata puhelimeeni sovellusta sovelluskaupasta, mutta ei siellä ole mitään Kiloklubiin viittaavaakaan, vaan kauppa tarjoaa Keventäjiä. Miten homma on mennyt teillä, jotka olette olleet maksavia klubilaisia?

Olen jo lakannut miettimästä, mitä koronan peruuttamaa ohjelmaa meillä piti milloinkin olla, sillä sitähän on. Mitään tulevaisuudensuunnitelmia en liioin ole juurikaan viitsinyt tehdä, kun kaikki on niin epävarmaa. Täytyy vain antaa ajan kulua ja katsoa, mihin tämä tilanne vie.

Tilasin muuten naamakirjassa mainostaneesta postimyynnistä sellaisia pieniä, silikonisia "kuonokoppia", jotka laitetaan maskin alle. Se helpottaa selvästi hengittämistä sekä puhumista eikä lasitkaan huurustu niin paljoa. Olisi toivottavaa, että niitä voisi saada jostain täällä Suomessakin, sillä olen kuullut niin paljon hurjia juttuja noista postimyynneistä, kun ei koskaan tiedä, mitä sieltä tulee. Nyt kuitenkin tuli juuri sitä, mitä tilasinkin eikä kestänytkään edes ihan kuukautta En kuitenkaan käyttänyt maksamiseen mobiilipankkia enkä pankkikorttia. Minulla on PayPal-tili, johon olen kerännyt palkkioita gallupkyselyistä ja sen sellaisista ja sinne oli kertynyt sen verran rahaa, että sain ostoksen maksetuksi. En ole liittänyt tiliin mitään korttia tai pankkitiliä, joten se oli käsittääkseni ihan turvallista.

Meirämmiähellä on nyt sitten aika TAYSin uniklinikalle 4.12. eikä yhtään liian aikaisin! Hän nukkuu nykyään sohvalla pitkin päivää, hyppää vessassa alvariinsa eikä tahdo muistaa tutuimpiakaan ruokaohjeita yms. Asiaa ei tietenkään lainkaan paranna se, että kaljan kulutus on noussut useampaan potenssiin, vaikka hänen piti lääkärin mukaan puolittaa alkoholin käyttö! Kysyinkin eilen, ymmärsikö hän mahdollisesti lääkärin kehottaneen lisäämään käyttöä puolella Lisäksi hän tietenkin kuorsaa ja katkohengittää. Itse hän luonnollisesti väittää olevansa ihan kunnossa eikä yhtään tunne itseään väsyneeksikään! Minulla alkaa tilanne ottaa pahemman kerran hermoon ja olen jo huomannut välillä ajattelevani poismuuttoa, sillä elämä se on minullakin - tai ainakin pitäisi olla!

Toivottelen teille mukavaa keskiviikon jatkoa

Ja koska meillä näyttää kiehuvan iso kattilallinen hernesoppaa hellalla, tänään täytyy olla torstai! Yleensä meillä se toinen kokki laittaa herneet keskiviikkona likoamaan ja keittelee soppaa torstaina. En muista, miksi se homma on hänelle langennut, mutta sopii hyvin mullekin.

Huomisesta alkaen onkin sitten parempi valikoima ruokatarpeista, kun vihdoin saimme tilauksen aikaiseksi kaupan noutopalveluun. En olisi ennen uskonut, että meillä kaupassakäyntiväli voi helposti siirtyä yli viikoksi mutta niin vaan edellinen tilaus oli kaksi viikkoa sitten perjantaina! Sen mahdollistaa varmaan sekin, että pari vuotta sitten innostuin hapanjuurella leipomisesta ja nyt keväällä laajensin repertuaariani ruisleipään ja toinen tekijä on Juustoportin todella pitkillä parasta ennen päiväyksillä olevat maidot. Rekosta haetaan kyllä jauhoja ja kananmunia ja joskus kalaa, mutta vain ehkä kerran kuussa.

Viikonlopuksi suunnittelin burgundinpataa, jota on pitkään tehnyt mieli laittaa, mutta kun ei ole käynyt kaupoissa, ei ole saanut sopivaa lihaa eikä ole ollut sitä "liemiainesta". Emme ole mitään viiniasiantuntijoita, ja yleensä vaan kyykkäillään jonkun kivanvärisen pakkauksen kohdalla Nyt on paketti tulossa postista noudettavaksi, niin siinähän sitä voisi kyykähtää samalla viereisessä Alkossa.

Menna kirjoitteli myös alko-aiheesta. Vaikea kai asiaan on toisen vaikuttaa ja varmasti vielä vaikeampi olla puuttumatta. Toivottavasti unilaitteesta on apua ja virkistyy muutenkin, kun yöt saa nukuttua ja keksitte jotakin muuta kivaa ajankulua tilalle.

Ajankulusta seuraavan aasinsillan kautta IL:n pentutapaamiseen...miksi tuolla alalaidassa ei ole sydänsilmähymiöitä! Voin niin kuvitella kuinka ihania ovat neliviikkoiset pallerot ja kiusaan itseäni katselemalla kavereiden pentuvideoita ja kuvia facessa aamusta iltaan. Kavereissa on paljon kasvattajia, joten kuvia kyllä riittää Melkein jo kirjoitin, että voisiko IL:n serkulle ilmoittaa, että jos pentuja jää vielä, kun IL on varannut omansa, niin pari tännekin, kiitos. Sitten onneksi vilkaisin Verkkiksen ryhmään, jossa yhdellä keskustelijalla oli vanha kissa kuollut, jahän arveli allergiansa helpottavan jatkossa, kun ei ole kissaa enää.

Siinä kohdassa putosin todellisuuteen ja muistin, miksi minunkaan ei kannata haaveilla pennusta. Kohta kaksi vuotta takana ilman koirakaveria ja melkein vielä kävelen ulkona käsi ojossa, kuin taluttaisin jotakin... Nyt kun matkustelu loppui, niin ajattelin, että sekään ei ole enää koiranpidon esteenä, mutta kai se on vaan otettava järki käteen. Onneksi meillä on edes orava, joka käy kolistelemassa olkkarin ikkunaa ja esittää siellä pantomiimina, että antakaa pähkinöitä, ja äkkiä!