Voi että! Kovasti paranemisia toivottelen, Jumbojet! Osastolla olet hyvissä käsissä, ja tuo sun positiivinen asenne on jo puolet parantumisesta!

Mukavaa päivää myös muille, ja kiitokset onnitteluista!

Voi JJ, toivottavasti haava saadaan paranemisen alkuun ja pääset pian kotiin. Tämä on vain pieni välivaihe, jota et kohta enää muistakaan, kun tanssahtelet päivänkakkaroiden seassa.

Mulla meni kesä 2015 ihan ilman uimista, kun rinnat pienennettiin, haavat tulehtui ja diabeteksen takia eivät tahtoneet millään parantua. Koko kesän kävi kerran viikossa haavahoitajalla. Kyllä silloin keljutti.

Mä luin muuten äsken Iltalehdestä, että on paha paha, jos korona-aikana on liian positiivinen, koska silloin patoaa sisäänsä negatiiviset tunteet. Ruvettiin Justuksen kanssa miettimään, miten meidän nyt käy, jos ne negatiiviset tunteet yhtäkkiä pompahtaa jostain esille? Kyllä mä huolta tunnen, varsinkin läheisistä, mutta kun muutoin elämä on ihan mukavaa.

Tänään siirrytään kaupunkiin, kun huomenna pitää mennä labraan ja illalla vävyn 45-vuotiskahville.

En ole Iltalehteä lukenut, mutta IL:n päivitys pisti pohtimaan, mistä sun ja mun (ja Justuksen ja UK:n) kaltaiset peruspositiiviset ihmiset ne negatiiviset tunteet tempaisevat? Kun elämä koronankin varjossa on kuitenkin kokolailla kivaa, ja jollei ole niin keksitään jotain kivaa.

Pitäiskö sitä negatiivista suhtautumista jotenkin opetella jottei asiat jäisi kaivelemaan? Tietääkö kukaan mitään kirjekurssia tai webinaaria?

Merelle, sun siteeraamallasi pässillä on selkeästi resilienssiä eli kykyä sopeutua olemassaoleviin olosuhteisiin. Tunnistan saman itsessäni ja monessa teissä KK60+ -kavereissa.

Ja Jumbojetiä lohdutan vielä että silloin kun takavuosina jalkani katkesi, jouduin käymään sairaalassa ja terveyskeskuksessa tosi monesti kun haava ei meinannut millään parantua. Yhden ruuvinkin kirurgi taisi sieltä kaivaa. Lopulta se sitten kuitenkin tokeni eivätkä ne antaneet mulle edes kanta-asiakaskorttia vaikka luulin niillä käyntikerroilla sellaisen saavani.

Lonkka on tietysti isompi juttu, mutta ajan kanssa sekin hoituu kuten näytät uskovankin. Sulla kun on sitä resilienssiä ihan hatunnoston arvoisesti!

Mä lähden nyt kylille (Stadin keskustaan, jossa en ole aikoihin käynytkään). Juurileivän kohotuskoreja ei löydy juuri mistään muualta kuin kaupungin komeimmasta (ja ehkä myös kalleimmasta?) keittiötarvikeliikkeestä. Sinnepä siis. Sen jälkeen jauhotan peukaloni.

Aurinkoista viikkoa!

Jumbojet: Pikaista toipumista sinulle. Hyvä, että pääsit heti saamaan apua.

Tulirumpu: Joo, kotimaan matkailua tässä varmaan harrastetaan tänä kesänä pieninä paloina kun ei seilaamaan päästä. Minä vaan ajattelin, että jos ihmiset esim. siellä Lapissa ei tykkää vieraista...Me ollaan kyllä oltu melkolailla karanteeninomaisissa olosuhteissa jo maaliskuun alusta lähtien ja meidän seuduilla koronan esiintyvyys on pienimpiä maassa, tuskin tässä kylässä edes mitään on. Silti elämme ikään kuin täälläkin tautia olisi, koska eihän sitä kuitenkaan voi ihan varmasti tietää... Ja nyt kun ravintoloitakin avataan, ajattelin, että haluaisi ainakin jossain ulkosalla käydä syömässäkin tai ainakin takeawayta hakemassa niin tulisi tuettua paikallisia yrityksiä.

Tänään on taas niin ihana sää. Istuttelin kukkia ruukkuun ja meinaan tehdä pyöräretken taas meren rantaan. Tällä kertaa otan kahvit mukaan ja viivyn kalliolla vähän pitempään. On tää eläkeläisen elämä vaan aika ihanaa kun saa tehdä mitä lystää.

Heippa

Kiitoksia kirjoituksistanne.

Tällä kertaa ei muuta kuin JJ:lle paranemistoivotuksia. Onneksi olet hyvässä hoidossa. Olet ajatuksissa

Oikein ihanaa kesäpäivää kaikille

JJ pikaista paranemista. Ikävää moinen takapakki paranemisessa, mutta kyllä se hoidossa paranee. .

Ihanat on kelit. Kukkia olen piharuukkuihin ostellut. Ihan en vielä ole saanut niitä kaikkia istutettua.
Kurkuntaimia etsinyt. Soitin plantageniin, mutta ilmoittivat etteivät ota saatavuus kyselyjä vastaan. Ärsyttää kun matkaa suuntaansa 36 km, jotta ei viitsisi turhaa mennä.

Illalla olen bonusmumatettavia menossa katsomaan joten ehkä sitten poikkean katsomassa ennen sitä tuon plantageniin tarjonnan, on siinä bauhauskin vieressä.

Eilen aloitin uinnit altaassa. Viime viikolla kaverin mökillä heitin talviturkin järveen.

Aurinkoisia päiviä kaikille.

Samperi, JJ, että piti noin käydä No, kyllähän haavat välillä tulehtuvat ja sitten paranevat. Tsemppiä!

Negatiivisia ajatuksia ei minullakaan juuri ole, mutta kun tähän ikään asti olen jo selvinnyt ilman pahoja patoutumia, niin ei niitä varmaan enää myöhemminkään tule. Mielestäni on paljon helpompaa olla tällainen peruspositiivinen, sillä mitä olen seurannut negatiivisempia henkilöitä, niin he eivät järin onnellisilta ja tyytyväisiltä vaikuta. Äkkiseltään voisi kuvitella, että kun päästelee ikäviä ajatuksia pois, niin mieli siitä paranisi, mutta ei se ilmeisesti niin olekaan. Tai voihan se olla, että negatiivinenkin ihminen on oloonsa ihan tyytyväinen, kun hän ei paremmasta tiedä

Ilahduin suuresti, kun kuntosalimme ilmoitti aloittavansa 1.6. alkaen ryhmäliikunnat asteittain. Sitten tajusin, etei se meitä koskekaan, sillä ikäihmistenhän pitäisi yhä pysytellä "karanteeninomaisissa oloissa". No, minä aion kyllä esittää meirämmiähelle, että jos kuitenkin alkaisimme käydä siellä rautaa kolisuttelemassa omin päin. Ja olihan ennen tilanteen kärjistymistä senioritunneillakin 10 hengen rajoitus, joten jospa se käytäntö kuitenkin palaisi ja pääsisimme jumppaamaan. Toivotaan parasta.

Olen nyt sitten mukana Islawislan yhdistyksen koronavirus-kilpailussa. Lähetin hänelle sanani sähköpostin liitetiedostona ja menivät kuulemma onnistuneesti perille. Nyt sitten on kiva jänskätä, jotta 1) kelpasivatko kaikki sanani ja 2) löytyykö joku, joka on keksinyt enemmän kuin 267 hyväksyttyä sanaa

Kohta on toukokuukin takana ja täytyy kyllä ihmetellä Tiinuliinun tavoin, että mihin ihmeeseen aika oikein kuluu No, mukavaa toukokuun viimeistä viikkoa kaikille ja nautitaan auringosta niin kauan kuin sitä riittää

Jumbojet, voi harmi, että haava nyt tuolla lailla ärtyi! Olet hyvässä hoidossa, ja uskon, että kyllä se siitä asettuu. Kaikkea hyvää!

Miksi pitäisi hautoa negatiivisia ajatuksia? Kyllä niitä on menneinä vuosikymmeninä ollut tarpeeksi, joten nyt on aika nauttia - kävi miten kävi! Olen elänyt vanhemmaksi kuin äitini ja hänen puoleisensa sukulaiset, joten olen ihan onnellinen tästä jatkoajasta.

No, on myönnettävä, että kiukku iski, kun huomasin mieheni valloittaneen kaikki makuuhuoneen yläkomerot ja vähän muutakin tilaa. Sota-aikana syntyneenä hänellä on tapana säästää kaikki vanhat vaatteensa siinä uskossa, että niille tulee vielä käyttöä. Onneksi hän on yhä maalla, joten kiukkuni ehti laantua. En raatsi vihoitella hänelle, sitä olen tehnyt kyllä nuorempana, mutta tiedän että olen saanut elää hyvän ja turvallisen elämän hänen rinnallaan, mistä olen kiitollinen.

Olen siivoillut kotia, vaihtanut sänkyihin uudet lakanat ja kesäpeitot, ostanut kukkia sekä nauttinut siisteyden estetiikasta. Myös omalla terassilla on ollut ihanaa istua, syödä ja lueskella. Välillä olen kaivanut voikukkia nurmikosta, mutta se tuntuu toivottomalta, koska yhden rajanaapurin nurmikko on pikemminkin voikukkaviljelmä. En muista tällaisia säitä kuin viime päivinä on ollut. Tänäänkin oli +25 varjossa, eikä moneen päivään ole edes tuullut.

Helluntaipäivä on samalla Suvivirren sunnuntai. Seurakunnalta tuli ehdotus, että ihmiset kokoontuisivat klo 18 pihoille ja parvekkeille laulamaan Suvivirttä. En taida kuitenkaan ainakaan omalle pihalleni mennä. Naapurit pitäisivät varmaan outona (elleivät jo pidä ).

Ai niin, facebookissa olevat tietävät jo, että olen piilotellut metsään lenkkipolun varteen pienille kiville maalattuja kannustavia runoja ja laulun pätkiä. Löysin ensin itse kolme sellaista ja päätin jatkaa ketjua, koska ne ilahduttivat ainakin minua kovasti.

Kiitos kun ehditte ja jaksatte kirjoitella kuulumisistanne.

Lueskelin viimeisimpiä juttujanne kun viimein ehdin läppärin ääreen.
Olen kyllä silloin tällöin vilkaissut palstaa puhelimesta mutta en näillä silmillä en enää viitsi edes yrittää muutamaa sanaa pidempää tekstiä sillä kirjoittaa.

Tiinuliinulle ja Ukkokullalle myöhästyneet onnittelut. Ihana kertomus, näitä lisää, toivon!


Iloinen Lemmitty kirjoitti taas hauskasti nostalgisista hetkistään pulsaattoripesukoneen kanssa. Meillä oli kotona vielä 70-luvun alussa käytössä pulsaattorikone. Kun menin naimisiin pesin pyykit mieheni hankkimalla pulsaattorikoneella ainakin kaksi vuotta, kuunnes lapsiluvun lisääntyessä hankimme automaattikoneen luultavasti vuonna1974. Minä liotin ensin pyykit, sitten koneeseen pyörimään ja telojen läpi kiersin pesuvedet pois ja sitten laitoin isoon saaviin huuhteluveteen. Muistaakseni minulla oli kaksi saavia huuhtelun käytössä. Aina huuhteluiden välissä kiersin isoimmat vaatteet pyykkikoneen rullien läpi.
Pyykkiä pesin ainakin kerran viikossa ja veden lämmitin saunan padassa, jossa sai kerralla n. 100 litraa kuumaa vettä.
Likapyykkiä riitti kun oli maatilan työvatteet sekä lapsilla että vanhemmilla muiden siistimpien vaatteiden lisäksi.

Liian positiivisuuden vaaroista korona-aikoina peloitellaan. Minun täytyisi olla todella huolissaan sillä löydän yleensä kaikista asioista jotain positiivista. Etämies taas on sitä mieltä että pessimisti ei pety. Olen kuitenkin onnistunut istuttamaan häneenkin positiivisuuden siemeniä lähes kymmenen vuoden seurustelun aikana.
Minullakin oli entisessä elämässä niin raskaita kokemuksia että oli todella vaikea löytää ilonpisaroita elämään.

Tästä tulikin mieleen vanha juttu Kallesta joka sanoi aina että "olisi siinä voinut huonomminkin käydä", tapahtui mitä tahansa.
Kerran sitten sattui kylällä hurja juttu, kun naapurin mies tuli reissutöistä päivää aikaisemmin kun olisi pitänyt, niin hän tapasi vieraan miehen vaimonsa vierestä. Aviomies ampui kiukuspäissään rakastajan.
Kyläläiset ajattelivat että tästä asiasta ei Kalle ainakaan voisi sanoa että olisi siinä voinut huonomminkin käydä ja lähtivät kertomaan asiaa Kallelle.
Kun kauhea asia oli kerrottu niin Kalle tokaisi taas saman kuin aina ennenkin.
Kun toiset ihmettelivät että mikä voisi olla vielä huonompi asia, niin Kalle vastasi että jos talon isäntä olisi tullut kotiin päivää aikaisemmin hän ei olisi nyt elossa.

Minulta on viime ajat menneet matalalennossa.
Yritän saada kaikki kevättyöt tehdyksi ennen ensi maanantaita, jolloin pitäisi olla kaihilaikkaus.
Hurja laituriremontti saatiin eilen lähes valmiiksi, joten ajelin illalla kotiin valmistelemaan täällä päässä pihahommia kahdella pihalla. Nyt tuntuu olo kuin olisi jyrän alle jäänyt. Kolme päivää meni taas tällä reissulla järvessä kiviä käännellen, tolppia hakaten ja lautoja ruuvaten. Ranta on matala ja laituri on 20m pitkä. Tosin tällä hetkellä Saimaan vesi on n. 70cm korkeammalla kuin viime keväänä, ja vielä on ennustettu että pinta saattaa nousta vielä 20 senttiä. Jäät olivat rikkoneet rakenteet koko matkalta.
Etämiehelle jäi vielä laiturin viimeistelyhommia ja istutettujen taimien kastelua mökillä.
Kun tulin eilen kotiin olivat kotipihalle istutetut kukat ihan kuolemaisillaan veden puutteeseen. Ensimmäinen homma oli kantaa kannutolkulla vettä kasveille, sitten vasta kasseja purkamaan.

Tänään kävin aamulla kampaajalla joka leikkasi hiusten latvat ja värjäsi kulmat. Sitten menin kastelemaan haudat ja istuttamaan kurpat ja kurkut autiotilan puutarhaan. Tänään onnistui kasteluveden nosto kaivosta paremmin kuin viime viikolla. Silloin olin nostamassa vettä kaivosta ja itse tekemäni solmu sangon narussa petti joten sanko putosi takaisin kaivoon.
Siinä meni vähän aikaa pähkäillessä miten selvitän tilanteen.
Aikani paikkoja koluttuani löysin hiilivetimen jossa oli lenkki päässä. Sidoin sen köyteen ja nyt tarkistin solmujen pidon kahteen kertaan.
Viritelmän laskin kaivoon ja sain kuin sainkin sangon nostettua noin neljän metrin syvyydestä. Nyt on köydessä niin monta solmua että varmasti ei siitä ainakaan irtoa.

Olen nauttinut itseni rääkkäämisestä, joten minusta löytyy myös masokismin piirteitä.
Totesimme etämiehen kanssa että mökillä touhutessa ei korona käynyt edes mielessä ennen iltauutisia.

Jospa vielä kertoisin meidän kalajuttujammekin. Emme ole ehtineet käyttää verkkoja vedessä kovin montaa kertaa, mutta nyt oli kahtena yönä ja saatiin yhteensä kolme haukea ja yksi siika.

Tein tätä juttua monessa pätkässä, kun puhelin keskeytti neljä kertaa ja yhden kerran soi ovikello. Nyt en enää malta tarkastaa kirotusvirheitä, joten antakkee anteeks.

Ai niin, vielä toivotan JJ:lle helpotusta tulehdukseen, harmi kun toipuminen pitkittyy.

Hyvää loppuviikkoa








ensimmäinen

Heräsin sateen ropinaan. Ja eilen kun luulin jo kesän alkaneen. Pitkästä aikaa kaupungilla, tuntui oudolta, kun Espan puisto oli täynnä piknikillä olijoita, ihmisiä katukäytävillä ilman maskeja. Me tallustimme Korkeavuorenkadulle keittiötarvikepuotiin, koska unelmavävyni täytti eilen 45 vuotta ja tytär oli vihjannut lahjatoiveesta. Olin antanut edellisen laatuveitsisarjan heille lahjaksi 20 vuotta sitten ja nyt tarvittaisiin uusia veitsiä. Tytär oli vielä vihjannut, että älä vaan osta puunväristä tukkia, kun se ei sovi heidän keittiön työtasoille.

Justus oli tutkinut netissä etukäteen ja päätti, että hankitaan veitset samaa sarjaa kuin hänellä itsellään on. Musta tukki löytyi liikkeestä, ja se on kyllä aika hauska, siinä ei ole lokeroita, vaan kuminen pinta ja veitset voi työntää sisään mihin kohtaan tahansa. Justus innostui puodissa niin, että osti sampanjasapelin, joten hänen mökillään availlaan tästä lähin sellaisella skumppapullot.

Käytiin myös Stockan alakerrasta hakemassa valmisruoat, onhan tässä nyt kokkailtu kolme kuukautta itse. Ja minä hain vielä apteekista kolmen kuukauden lääkesatsini, mikä tarkoittaa isoa kassillista. Lääkekatto meni jo helmikuussa täyteen, joten ei ollut hintava satsi nyt.

Ja sitten kiireesti vävyn synttäreille. Ensin piti ihmetellä muutoksia, joita olivat tehneet puutarhassa, voi kun oli siistiä ja somaa. Tyttäreni on perfektionistiluonne, joten puutarhakin on hoidettu "apinan raivolla", eikä yksikään rikkaruoho uskalla päätään nostaa, mukulakivien välissä ei männynneulasiakaan näkynyt. Pojat eivät enää käytä trampoliinia, joten se kuulemma tulee minun mökilleni. No, siellä on nurmikossa peuransyömä iso ruma läntti, siihen sen vol asentaa. Sitten me Justuksen kanssa pompitaan ja kiljutaan. Trampa on vahvaa huvipuistotasoa, kun vävy on huvipuistomies.

Heviteini oli kiukkuinen, kun purjehdustuomarointikurssi ei ollut mennyt läpi ja joutuu uusimaan. Juniori esitteli peliä, jossa oli onnistunut ostamaan kaksi linnaa ja monta ferraria, lupasi minulle ostaa Bugatinkin!
Käytiin kesän aikatauluja läpi, mutta se on hieman vaikeaa, kun vielä ei tiedetä, voiko Espanjaan heinäkuussa mennä. Meillähän olisi Iker silloin hoidossa.

Sen sijaan poikaleirille saatiin kaikille sopiva aika juhannuksen jälkeen juuri ennen serkkkuviikonloppua. Nyt mun pitäisi alkaa suunnitella sitä valtavaa ruokamäärää ja vielä kun yksi pojista ei syö lihaa. . .

Tänään menen sairaalaan pieneen operaatioon ja sitten mun mökille, jossa on eilen asennettu uudet markiisit ja jossa ruoho on varmankin jo puolimetristä.