Kiitos Kipa

Äitini sairaus aaltoilee. Sehän ei parane, lääkityksellä pidetään kurissa. Kerran viikossa saa trombosyytteja ja yleensä joka toinen viikko verta.
Nyt hänen mielialansa parempi kun lääkitys vaihdettiin ja tämä sopii paremmin.
Odottelee tosin parrankasvua kun mieshormonia saa

Sairautta kohta vuosi takana ja sanotaan että toteamisesta elää yleensä 1-3 vuotta joten menettämisen pelko on läsnä,

Pitkäaikaissairaudesta se etu, että välillä sen kykenee unohtamaan kun on stabiili tila. Nyt on kolme kuukautta menty ilman sairaalaa.,

Heips!

Espanjan seikkailut muakin enemmän kiinnostaa kuin omat juttuni. Kukaan näistä oo kiinnostunut

Kolme viikkoa sitten lääkäri antoi diagnoosin että hengenvaarallinen tila.
Mitään en saa tehdä muuta kuin olla.
Kolmen vuoden valitus terkkarissa thyroksinin aiheuttamista oireiluista tuli päätökseen. Kerkesin jo jättämään, tai pillerit loppui ennenkuin tuli aika erikoislääkärille.
Terkkarissa syyllistivät kun en pystynyt enempää lääkettä ottamaan.

Nyt oli diagnoosi että syötetty liian iso annos lääkettä. Kaikki arvot laskeneet nollille. En tarvii kuin pienen määrän lääkettä. Pikkuhiljaa nyt sitä lisäillään.
Toipuminen on hidasta, vähintään kaksi kuukautta? Lääkäri lupaili että kesään mennessä olisin kunnossa.
Puhe vähän meni ja jalat oireilee. Käsien turvotus on laskenut.

Sain vielä isännästä flunssankin kehnoon olooni. Se onneks helpottanut.

Ollaan mökillä ja lunta satanut eilisen ja tänään. Yöllä jäi jopa maahan. Eilisen tosi kylmän ja tuulisen päivän jälkeen on vähän lämpimämpää. Jopa kaksi plus astetta

Tajuatte kait nyt että "elän " mieluusti mielikuvissani kanssanne elämää Espanjan auringon alla
Tuotte lohtua

Mukavaa viikonloppua kaikille

Minun pitää lisätä, että mielellään luen toisten juttuja ihan arkielämästäkin iloineen ja suruineen, tapahtui tai oli tapahtumatta.
Oma elämä kun se tuntuu vaan niin tapahtuma köyhältä, arkiselta ja mielenkiinnottamalta sekä aina samanlaiselta.

Kun on ”tutuksi” tullut toisen elämä niin mielenkiinnolla siitä lukee. Joku kun ei kirjoita niin heti pohtii onhan kaikki hyvin.

Moottorisaha on kadonnut kokonaan ja kaipaan kovin hänen kirjoituksiaan.

No nyt kyllä pitää tästä sinne kukkakauppaan lähteä.

Karmale, toivottavasti saat tyroksiinimäärät pian kuntoon. Minulta on kasvainten takia leikattu kilpirauhaset pois ja pari vuotta meni, ennen kuin lääkitys alkoi olla kohdallaan.

Moottorisahalla on kaikki hyvin, meilailemme päivittäin.

Aamudraamaa oli taas, tosin päättyi melkoiseen nauruun. Naapurinmies soitti, että omalle autolleen mennessään oli huomannut minun autoni oikeanpuoleisten etu- ja takavalojen vilkkuvan. ? Onneksi hänellä on kotiavaimeni, haki autonavaimet ja soitti uudestaan. Navigaattorin imukuppi oli löystynyt, navi oli pudonnut vilkkuviiksen päälle! Minä päivittelin, miten paljon onkaan hyötyä siitä, että on mies Suomessa.

Samainen Naapurinmies kehuskeli eilen Euro Jackpotanneensa ja odotteli 77,7 miljoonan euron voittoa. Lupasi tehdä minusta miljonäärinrouvan. Aamulla sitten tunnusti, että tuli vaan viisi euroa. Minä lohdutin, että sijoitetaan se yhteen jädetuuttiin ja nuoleskellaan yhdessä.

Eilinen päivä oli sellainen, että aivomassassani tapahtui hyvin hyvin hidasta toimintaa. Tänään on selkeästi vilkkaampi päivä, alkoi jo aamusta pulahduksella kylmään veteen. Kohta lähdemme kaupungille kenkiä katselemaan, Ukkokulta haluaa patikoida omia teitään.

Hei huomenta,

historiaintoutuneena henkilönä mun täytyy kertoa eilisistä vuoropuheluistamme siellä Santa Barbaran linnoituksella ja jälkeenpäin. Henkilöt: IL, ukkokulta ja mä.

1. näytös, linnoituksen piha.

UK: - Menkääpä nyt rouvat siihen puun alle kivasti varjoon niin mä otan teistä yhteiskuvan.
IL: - Saako ostoskassit näkyä?
Mä: - Tottahan toki. Miten kukaan muuten tietäis missä me ollaan käyty.
IL: - Eihän muuten meidän masut näy?
Mä: - Piilotetaan ne ostoskassien taakse.
UK: - Onko teillä jonkinlainen neuroosi?
Me (kuorossa): - Ei kun meillä on masuroosi.

2. näytös, olohuoneessa. IL lukee mun FB-päivitystä jossa on UK:n ja mun yhteiskuva, linnoituksen korkeimmassa tornissa otettu. Kuvan teksti kertoo, että linnoitusta ovat rakentaneet maurit (arabit) ja kristityt. Se päättyy toteamukseen että muutamat pohjoismaalaiset onnistuivat kiipeämään kenenkään estämättä aivan huipulle asti.

IL: - Mistä sä tuonkin tiedät? Luitko opaskirjasta viikingeistä?
Mä: - Ai mistä viikingeistä?
IL: - No niistä jotka kiipesivät.

Yhteisnaurua. Äänekkäästi ja pitkään. UK keksii vielä kehua että viikinkien parissa monet päälliköt olivat naisia, ja toteaa samaan hengenvetoon meidänkin olevan tosi tomeria rouvia. Näytelmä päättyy.

No nyt me lähdetään pitämään yllä viikinkirouvien kaupankäyntiperinteitä.

Eilinen päivä oli tosi "toukokuinen". Aamusta iltaan pyrytti lunta ja lämpötila pysyi pakkasen puolella. Mies vaihtoi torstaina autoon talvirenkaat takaisin, koska minun piti perjantaina ajella n. 100 km päähän sukulaisen hautajaisiin. Ja luojan kiitos, että oli talvipyörät. Ihan täysi työ oli silti ajella kun tiellä oli n. 10 cm lunta eikä aura-autoista havaintoja. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja pääsin ehjänä takaisin kotiin.
Sade jatkui vielä illallakin, mutta aamulla oli ulkona niin kaunista. Aurinko paistoi, puut oli lumessa ja maisema muutenkin ihan kuin keskellä talvea. Ei olis uskonut, että on toukokuu ellei olisi tiennyt
Tänään pitää vähän siivoilla kun meille pitäisi tulla huomenna kolme ranskalaista pyöräilijää yöpymään. Ovat matkalla pohjoiseen päin ja viikko sitten kyselivät yöpaikkaa. Olen ehkä kertonutkin, että kuulumme erääseen kansainväliseen yhteisöön, jossa tarjotaan majapaikkaa pitkänmatkan pyöräilijöille. Palvelu on maksuton ja käsittää majoituksen ja pesumahdollisuuden. Me kyllä olemme tarjonneet ihan täyshoidon Eihän niitä niin usein kuitenkaan meille eksy, että konkurssiin menisi ja on hauskaa tutustua uusiin ihmisiin. Meillä on kaukaisimmat pyöräilijät olleet australialaisia ja korealainen. Amerikkalaisia, ranskalaisia, espanjalaisia, saksalaisia ja englantilaisia on ollut myös.
Olemme joitakin vuosia sitten käyttäneet itsekin tätä majoitustapaa Englannissa kun teimme useamman päivän pyöräretkiä. Eli vuoroin vieraissa

Kilorintamalla ei vaan tapahdu mitään... no, oma syy, tiedän. Joten se haaveeni -5kg toukokuun lounastapaamiseen on minun kohdalla utopiaa Tulen sellaisena kuin olen.

Minustakin on kiva lukea teidän juttuja. Kiitos niistä. Aina tuntuu, ettei itsellä ole oikeastaan mitään ihmeempää tapahtunut, mistä kannattaisi kirjoitella. Toivottavasti saan olla pääasiassa tälläinen sivusta seuraaja?

Heippa,

oli ihan pakko vielä kirjoittaa, vaikka tänään olen jo kirjoittanutkin.

Japena niin minäkin tykkään lukea teidän kaikkien kirjoituksia arkisine touhuineen. Just sama fiilis, että jos ei kuulu pitkään aikaan mitään säännölliselle kirjoittajalle, niin miettii heti, että onko kaikki kunnossa. Toivottavasti äidilläsi on pitkään stabiilimpi vaihe Mitä kukkia muuten ostit?

Karmale voi kauhistus sun kanssasi. Nyt en ole ehtinyt vähään aikaan käydä päikkyäsikään lukemassa, niin ei ollut mitään tietoa, että olet niin huonossa kunnossa. Toivottavasti lääkitys saadaan pian oikealle tasolle ja vointisi kohenee Tsemppiä kevääseen. Sun juttujasi Poitsusta ja mökkeilystä on aina ollut kiva lukea. Täällä taitaa asteita olla jo 5 - 6, mutta kova tuuli tekee säästä paljon kylmemmän tuntuisen.

Kivikasa olipa mukava kuulla sinustakin pitkästä aikaa. Tännehän jokainen kirjoittaa, miten haluaa ja jaksaa/viitsii ja avoimia luettaviahan nämä ovat kaikille. Muistan, kun aiemmin kerroit tuosta majoitushommasta. Kuulostaa mukavalta. Onneksi selvisit ajosta huonossa säässä.

IL ja Tiinuliinu kiitos päivän nauruista

Miten Muorilla hurisee? Entä Mallis, ei ole sinustakaan kuulunut pitkään aikaan mitään.

Edelleen mukavaa viikonloppua kaikille - niin ja kiitokset kirjoituksistanne.

Täällä myös yksi laiska kirjoittelija, mutta mutta luen päivittäin teidän elämästänne mielenkiinnolla.
Taitaa olla niin että muillakin kuin minulla on tunne että toisten elämä on paljon mielenkiintoisempaa kuin oma.

Vai Espaanjaan IL lähtikin ja jätti naapurinmiehen huolehtimaan kodista ja autosta. Onneksi nykyisin on hyvät yhteydenpitovälineet, joita olet Tiinuliinu mukaan ahkerasti käyttänyt.
Sieltä Espanjan suunnalta on tullut taas hauskoja ja tapahtumarikkaita kertomuksia.

Karmalen kirjoituksia lukiessa huolestuttaa terveydenhuollon taso, kun kohdallasi ei tutkittu ongelmia ajoissa ja tehtiin vääriä päätelmiä oireista.
Toivottavasti hoito tuottaa nyt tulosta ja kunto kohenee kesään mennessä.

Kipan kanssa ollaan pääosin vuorotellen savon maisemissa. Vappua edeltävän viikonlopun ja vapun olin laittamassa mökkiä kesäkuntoon etämiehen kanssa. Viikonloppuna oltiin mökillä vain päivisin ja yövyttiin etämiehen luona, mutta tiistaina yövyttiin ensimmäisen kerran mökillä. Kyllä täytyy sanoa että pienestä sähkösaunasta löylyineen ei voi puhua samana päivänäkään kuin hirsisen puulämmitteisen saunan löylyistä. Meillä oli mukana oikean ruoan lisäksi vävyn tekemää simaa munkkeineen ja tippaleipineen, niin hyvää simaa en ole ennen saanut. Me ei olla vielä ehditty viemään verkkoja järveen haravoinnilta ja muulta raatamiselta, mutta katiskaa olen uittanut vedessä. Muutama hauenpuikula siellä on ollut, mutta ovat päässeet takaisin järveen.
Tiistaina kaadettiin yksi konkelossa ollut koivu. Sen kaadossa oli monenlaisia mutkia. Koivu oli kallistunut kohti ruokailukatosta ja mittailtiin että saattaa ylettää katokseen kaatuessaan. Tehtiin erilaisia viritelmiä joilla yritettiin ohjata kaatumissuuntaa mökin ja katoksen väliin. Sitten ei lainasaha suostunut käynistymään. Kiskottiin vuorotellen ja viimein oli pakko soittaa pojalta neuvoja koneen sielunelämän ymmärtämiseen. Käynnistyihän se viimein ja puu kaatui eikä onneksi osunut rakennuksiin.
Kun ajelin kotiin torstaina vesisateessa ja tein vielä vähän kotisia pihahommia oli olo kuin jyrän alle jääneellä.
Kun on talvella istunut palavereissa ja erilaisten älylaitteiden parissa niin ruumiillista työtä ei ehkä kannattaisi aloittaa heti urakkatahdilla.

Tänään olen haravoinut taloyhtiön pihaa ja yrittänyt häätää myyriä kauemmas nurmikolta kaatamalla reikiin etikkaa. Kokeiltiin konstia viime kesänä, ja silloin tuntui toimivan.
Nyt täytyy tyytyä kotisaunaan enkä taida ehtiä mökille ensi viikollakaan.
Kipan ja miehensä kanssa olisi kiva tavata kun käytte kylällä. Luulen että äitienpäivän jälkeen ehdin olla enemmän savossa.

Hyvää viikonloppua ahertajille ja lomaileville.

Kesäheinä, miten ihanaa, että miehellesi tehty hoitotoimenpide onnistui! - Kyllä teidän pikkutyttöjenne kelpaa, kun mummi on noin taitava ompelija! Varmaan totut pian uuden peitetikkikoneen metkuihin.

En nyt ole kirjoittanut hetkeen, mutta olen elänyt mukana suruissanne ja iloissanne. Ei minullekaan ole mitään ihmeempää tapahtunut. Elämäni on hiljaista ja seesteistä, jossa päivät seuraavat toistaan.

Pääsiäisestä sen verran, että eräänä aamuna heräsin vinttikamarissa ihmetellen, mihin paitani oli kadonnut yltäni. Jälkikasvu puolestaan ihmetteli alakerrassa, että mikä trolli olohuoneessa oli riehunut yöllä, kun sohvan istuintyyny oli lattialla, samoin paitani. Olin päässyt jyrkkiä vintinportaita alas ja vielä takaisin ylös. Poika ehdotti jo, että täytyykö portaisiin laittaa lapsiportit. Enpä ole tietääkseni ennen kävellyt unissani.

Perinteinen "kynsipiirakka" onnistui nyt jopa yli odotusten . (Viime vuonna minulta oli jossakin vaiheessa katkennut kynsi, ja oli pieni pelko, että jos se löytyykin sitruuna-marenkipiirakan sisältä, mitä ei onneksi tapahtunut.) Vaikeuksia oli nytkin, sillä ensimmäinen erä sitruunakiisseliä epäonnistui, kun olin mitannut ainesosat väärin. Toinen kiisselierä oli sellainen kuin pitikin.

On hauska lukea IL:n, Tiinuliinun sekä Ukkokultansa seikkailuja Espanjassa, varsinkin, kun itsekin vietin niillä main (Santa Pola, Gran Alacant) lomaa toissa kesänä, mutta valitettavasti en päässyt tutustumaan lähikaupunkeihin.

Mukavaa viikonloppua teille kaikille!

Hei taas,

ja kiitos kun jaksatte lukea hullutteluistamme. Ei me oikeastaan voida (eikä halutakaan) mitään sille, että kaikenlaista hassua tapahtuu heti kun lähdetään liikkeelle. Tai vaikka oltaisiin ihan paikallaankin.

Tänään siis lähdettiin kaupungille ja mentiin laukkuliikkeeseen jossa näin ihan ihanan punaisen reilunkokoisen nahkakassin, made in Italy, eikä hintakaan ollut paha. Sormeilin sitä ja totesin että musta voisi olla monikäyttöisempi.

Mä (myyjälle): Oiskohan teillä tätä mallia mustana?
Myyjä (iloisesti): Kyllä tottakai. Montako otatte?

Ostoskierroksen jälkeen nälkä yllätti. Tavattiin rantakadulla Ukkokulta ja Frau, jotka olivat molemmat olleet omilla retkillään. Mentiin thaimaalaiseen vai siamilainenko se oli, ja tilattiin kanaa ja nuudeleita sekä asiaankuuluvat ruokajuomat (aqua con gas eli hiilihappovettä). Tarjoilija piti meistä hyvää huolta: kun huomasi että kuvasimme toisiamme, tarjoutui ikuistamaan koko pöytäseurueen. Ja kun ruoat tulivat (huomattavasti nopeammin kuin eilinen paella), kävi kerran pari varmistamassa että maistuihan ja olihan vettä varmaan tarpeeksi. Seurueemme keskustelu jatkui tähän tapaan:

Frau: - Kyllä mun varmaan pitää kohta lähteä. Otetaanko lasku?
IL: - Meilläkin ruokakauppareissu. Otetaan vaan.
UK ja mä: - Joo kyllä tästä pitää lähteä. Otetaan lasku.
Tarjoilija (lähestyy pöytäämme ilmeisesti tilanteen tajunneena): Saisiko olla jotain?
IL: - Ei, me ollaan kyllä ihan onnellisia näin.
Tarjoilija: - Mutta sehän on hyvä (poistuu).

Lopulta muistimme, että laskuahan ei tule jollei sitä tilata.