Autogallup
Minullehan mies osti auton, kun en jouduin eläkkeelle eikä jalat enää toimineet kunnolla. Nyt keväällä auto myytiin, mies oli romuuttanut autonsa jo aiemmin. Meillä on nyt auto miehen nimissä, vaikka minun nimissä autosta ei menisi käyttömaksua. Se on imagokysymys. En kyllä ole vuoteen tainnut ajaakaan autoa, kun on näitä vaivoja.

Auton pito on niin kallista, että Annikyllikki voisit ajaa taksilla tarvitsemasi matkat. Tai toinen vaihtoehto on, että mies antaa sinulle auton käyttöön, kun tarvitset. Eri asia olisi, jos asuisitten mökillä ympäri vuoden. Ja eikös teillä uuteen asuntoon muuttaminen viivästynyt, kun ette saaneet autopaikkaa. 

Jos haluat liikkua enemmän, niin hanki sähköpyörä. Sillä voi ajella pidempiäkin matkoja eikä ole parkkipaikkaongelmaa. Pyörää voi kuljettaa auton peräkoukkuun asennettavassa kuljetustelineessä kodin ja mökin välillä. Pääset pyöräilemään kummassakin paikassa. 

Lakkasuolle voisit päästä, jos kyselisit tuttavilta sinne kyytiä. On kyllä rankkaa hommaa sydänvikaselle.

💔osanottoni Kaijis ❤️



Sähköautoista Tinkkiksen kanssa samaa mieltä.

Jos on ajokortti ja satunnainen tarve autoiluun niin ainakin Ruotsissa voi vuokrata auton.
Ja mopolla pääsee metsään…

Osanottoni, Kaijis❤
Tällä erää ei muuta, lapset pitävät tätä viikkoa vierailuviikkona
 joten kiirettä pitää.

Autoilu: ajoin kortin 21-vuotiaana kun olin saanut rahat tienattua. Oman auton laitoin -89 kun muutettiin tänne maalle. Kaksi autoa pysyy niin kauan kuin kummallakin on kortti. Se riippumattomuus...
Uudempaan vaihdan kun entinen hajoaa, autoon sijoitettu raha on niin hukkaan heitettyä.
Sähköautoa en hanki, Suomi ei ole sähkönkään suhteen omavarainen. 
Sähköpyörän ehkä hankin kun olen eläkkeellä.
Jos autoa tarvii harvoin, kannattaa muistaa vuokra- tai leasing-auto.
Ja vähäiset ajot tulee tosiaan taksilla halvemmaksi.

Kävin kesäteatterissa, ihan hauska viihdyttävä musikaali. 

Kaijis, lämmin osanottoni ❤️. Voimia sinulle ja läheisillesi.

Tänään oli aidanleikkuupäivä.  Poika veti koneella ja minä innostuin vielä sen jälkeen käsin viimeistelemään. Todennäköisesti syksyllä saan huomautuksen, että aita on liian korkea. Pitää sitten ensi kesänä pitää vähän isommat talkoot. 

Täällä porukat ovat parhaillaan yhdistyksen 75vee  kakkukahveilla.  En  viitsinyt mennä kun oli kunnon työpäivä. Ja pojan kanssa päiväkahvilla söin jäätelöä, joten en enää kakkua tarvitse. Istun kaikessa rauhassa paviljongissa. Aurinko paistaa tähän mukavasti. 

AutoG. Minulla on auto puhtaasti mukavuussyistä. 2014 vuonna uutena ostettu.Tarvitsen sitä silloin kun menen lapsia hoitamaan tai vierailen poikien luona. Kauppareissut ja kuntosalireissut. Ja pikkutripit lähiseudulla. Nyt mittarissa 61.000 km. Ei tule paljoa vuodessa ajoa..Kotoa ja Villasts pääsen julkisilla ja kävellen keskustaan. Periaatteessa voisin kaikki reissuni tehdä julkisilla, mutta on niin paljon helpompaa liikkua omalla. Minulla tulee olemaan auto niin kauan kuin minulla on joko ajolupa tai varaa sen ylläpitoon.

Täytynee lähteä katsomaan jotain syömistä. Sillivoileipä tuntuisi aika hyvältä idealta.

Hyvää loppuiltaa kaikille.

Minä hankin ajokortin 37 vuotiaana, kun sen saamisen ehdot muuttuivat sellaisiksi, että se oli minullekin mahdollista. Minä kun näen vain toisella silmällä. Ajoin aika vähän siihen asti, kunnes muutimme tännä syrjäkylille, ja ilman omaa autoa, minun olisi ollut melkein pakko vaihtaa työpaikkaa lähemmäksi, koska aikaisimpiin aamuvuoroihin en olisi julkisilla päässyt. Minä en ole koskaan pystynyt vain hyppäämään autoon ja itsenäisesti hurauttamaan haluamaani kohteeseen, koska yksisilmäisenä minulla ei ole etäisyysnäköä, vaan näen kaiken kuin valokuvissa kaksiulotteisena. Siksi en ole varovaisena ihmisenä uskaltanut yksin ajaa tuntemattomiin paikkoihin. Ne reitit, joita ajoin, käytiin Antin kanssa opettelemassa yhdessä. Ensin ajoi Antti ja minä tutkailin, missä kohtaa pitää alkaa jarrutella  yms. asioita. Minä arvioin liikenteessä etäisyyksiä ja muiden autoilijoiden nopeuksia erilaisita kiinteistä asioista, kuten puista, rakennuksista ja valaisinpylväistä ja laskemalla liikkeen aikana sekuntteja päässäni. Tutuissa paikoissa se onnistuu. Varmaan vaikea tajuta, jos vastaavia ongelmia ei ole. Luovuin omasta autosta, kun työssäkäynti loppui. 
Enää en voisikaan ajaa jalkaterien kunnon ja uusimpien silmäongelmien, eli ainoan näkevän silmäni keskeisessänäössä olevan vääristymän ja runsaan tummien ja isojen näkökentässä seilaavien "lasiaishöttösten", vuoksi. Antti on aina tarvittaessa minua auliisti kuskannut ja hoidellut muutenkin asioitani. En ole tuntenut itseäni sen vuoksi epäitsenäiseksi. Tai ehkei senlaatuinen itseellisyys ja omatoiminen pärjääminen ole minulle koskaan ollut tärkeää. Ymmärrän hyvin, että joillekin se voi olla tosi tärkeää jo elämäntilanteenkin vuoksi. Kyllä me vaan niin erilaisia ollaan ja kutakin meistä elämä on heitellyt tavallaan ja heittelee jatkossakin. Tilanteet muuttuu äkistikin ja suhtautuminen asioihin muutosten mukana.  

Tulipas harvinaisen pitkä juttu!

Minullakin auto oli tarpeen, kun oli kokouksia ja kiva oli huruutella vesijumppaan, terapiaan, mökille ja pikkutyttöjen luo. Kävin myös hoitamassa siskontytön tyttöä. Kuljetin myös lapsia Joensuuhun, kun opiskelivat siellä. Kun olkapää kipeytyi, en enää voinut ajaa tyttöjen luo. Minä voin käyttää vammaispalveluna taksia, jos haluan liikkua.

Auto-G: Minut mies opetti ajamaan kun olin 25v. Esikoinen oli vauva ja aina mukana. 
Asuimme Helsingissä ja meillä oli auto. Auto helpotti kulkemista lasten kanssa joita oli neljä. Pikkubussi ostettiin kun tuli sijaislapsia.minä olen ajanut paljon ja eri autoilla. 
Tänne maalle kun muutettiin 17 vuotta sitten oli pakko hommata toinen auto. Ajan lasten kouluaikoina useamman sata kilometriä viikossa. Pelkästään edestakaisesta kauppareissusta tulee 50km. Lasten harrastukset, terapiat sun muut päälle niin ajoa piisaa. 
Nykyään meillä on automaattivaihteisen autot ja niitä on kolme kappaletta. Yksi on pikkubussi  toinen hybridi maasturi ja kolmas avoauto. 
Minun mieheni vaihtaa autoja usein. Vaihtakoon miten lystää kunhan on kaksi kunnon autoa. 
Ajaminen on minulle sellainen välttämätön pakko. Toisaalta nautin kun saan ajaa ihan yksin. Miehen kanssa kun olemme liikenteessä, hän yleensä ajaa. Se sopii minulle loistavasti.
Eläkkeelle kun jäämme niin yksi auto jää. Silloin tosin asumme näillä näkymin kaupungin keskustan laitamilla  joten katsotaan miten autoa tarvitaan. Koen auton kuitenkin antavan liikkumisen vapauden. 

Ei mekään voida autotta täällä asua, joten kun Antti ei enää kykene rattiin, on meidän viimeistään pakko muuttaa keskeisemmälle paikalle ruokakauppojen, muiden palveluiden ja joukkoliikenteen ääreen. 

Täällä on edelleen mukavan lämmintä. Tein vajaan varttitunnin kävelyn pihalla. Keräsin siperianunikon siemeniä ja kylvin niitä sinne tänne. Piha on aika paljon siistimmän näköinen, kun Antti leikkasi nurmikon. Päärynäpuusta oli katkaistava latva, joka kuivui jostain syystä pystyyn. Nyt se on lyhyt ja leveä. Täytyy toivoa, ettei kokonaan mene kuolemaan. Se tekee ihania meheviä päärynöitä.

Nukkukaa kaikki hyvin, kun sen aika tulee!

KAIJIKSELLE sylintäydeltä halauksia ja  lämpimiä ajatuksia 💗

Kiitos AUTOILU-kommenteistanne. Niitä oli kiinnostavaa lukea.

MELLUH, kiitos mm. sähköpyörävinkistä, ihan varteenotettava vaihtoehto. Meillä on tilanne elänyt nyt niin  että molemmissa kaupunkiasunnoissa on nyt maksettu autopaikka. Toiseen asuntoon on tulossa syksyn mittaan sekä putki- että ikkunaremontit, joten pidetään nyt ainakin tämän vuoden molemmat asunnot. Voi tuntua hullulta, mutta koska ei ole pakko myydä eikä vuokrata kumpaakaan, niin meneehän tuo näkökään näinkin. Nuorempana moinen ei olisi tullut kuuloonkaan, vaan jo rahankin vuoksi olisi pitänyt tehdä ihan toisenlainen ratkaisu.