Morjensta.

En nyt ehdi lukemaan mutta aattelin vähän paikata mun eilistä kommenttia.

Niin, minusta jonkun elämä on merkityksellinen, jos häntä ei voi ottaa pois niin, että se ei jätä jälkeä. Merkityksellisyys tarkoittanee, että jossakin joku jollakin tapaa huomaa henkilön olemassaolon. 
Jos esim. minä nyt yht'äkkiä katoaisin kuin pieru saharaan, huomaisiko joku sen? Työpaikalla ei tapahtuisi mitään, kukaan ei kaipaisi, kukaan ei kaipaa nyt, kun olen sieltä poissa. Kotona - joo, tiskit kasaantuisivat, puhtaat vaatteet loppuisivat jne. minun elämä on siis merkityksellinen, koska minun katoaminen vaikuttaisi jonkun toisen olemassa oloon.
Se, onko minun elämä minulle merkityksellistä, onkin jo ihan eri asia. Elämäni merkityksellisyys koostuu siitä, mitä tunnen ja koen. Minulle on tärkeätä tuntea eläväni, olla muutakin kuin kotiorja ja kaiken pahan alku ja juuri.
Onnellisuus sitten on taas jotain ihan muuta - voin koeta suunnatonta onnellisuustta hymystä jonka saan, halauksesta, siitä, että entinen opettaja muistaa Pojan vuosien jälkeen ja kehuu häntä ihanaksi ja taitavaksi nuoreksi mieheksi, siitä että Pieni loistaa ylpeyttä syystä tai toisesta, tai siitä, että jälleen tänään pääsin uimaan jäätävän kylmään veteen, tai että jaksoin tiskata jne. 
Koen tyytyväisyyttä siitä, että uskallan olla omaa mieltä asioista, uskallan kokeilla uusia asioita...
Minusta on mielekästä tehdä asioita, joista minä saan onnellisuutta jne.

Kyllä, jokainen ihminen on laulunarvoinen, mutta jokainen ihminen ei ole merkityksellinen.
Lisäksi minun mielestäni sarjamurhaajat, krooniset pedofiilit ja raiskaajat, kiduttajat jne. voisi huoletta hävittää maailmasta. He ovat merkityksellisiä tyyppejä mutta minusta he ovat ei toivottuja tapauksia. 

Nyt muihin homiin..

Paino 66,8.  Kaunis sää, vaahterat ikkunan takana ovat värikkäitä ja kauniita.

Mietin että otanko vielä kantaa merkityksellisyys-sanaan liittyvään keskusteluun, mutta ehkä on viisaampi vaieta, ja todeta ainoastaan, että olemme kyllä todella erilaisia, luultavasti vielä paljon suuremmassa määrinkin, kuin sitä ymmärtää ajatella 😎. Mutta ei siinä mitään, ihmiset ovat erilaisia ihan joka paikassa . 

Kuvakielisesti sanoen yritän olla heittämästä bensaa liekkeihin, vaikka kuinka tekisi mieli vielä ottaa kantaa. Mielipiteeseen on minullakin (kuten kaikilla) oikeus, mutta nyt ei ehdi muotoilla sanoja huolellisesti... 

Juuri nyt tämän pienen maailmanparantajan sydän vuotaa verta, sillä kohta tulevat Puhaksen (tarkoittaa että kaatopaikalle menee siis) porukat hakemaan siistin ja hyväkuntoisen kulmasohvan, pienen lähes käyttämättömän varajääkaapin (oli kellarissa), vanhan polkupyöräni (se tosin oli jo romu) ja jotain muutakin. Syytän nyt itseäni, että en ollut ripeämpi, ja ilmoittanut esim. FB:n roskalavaryhmään, että noutopalkalla saa täältä hakea käyttökelpoista tavaraa. En voi puolustella itseäni millään muulla, kuin että luulin niiden kelpaavan kierrätyskeskuksiin tms. Esim. molemmat työtä hakevien yhdistyksen ylläpitämät kierrätyskeskukset ovat kuitenkin nyt jo lopettaneet täällä toimintansa - todella harmi -  (toivottavasti vain tilapäisesti, ts. joku muu jatkaisi?) ja Kontti ei ota nykyään enää suurempaa tavaraa. Mies pursuaa energiaa ja on paljon ripeämpi, ja hän oli jo ehtinyt tilata Puhaksen toimituksen, tulee puolen tunnin päästä. En syytä häntä, syytän ainoastaan itseäni, että en ottanut selvää asioista aiemmin 😥

Ihan oikeasti uskon, että pienistä puroista syntyy isot joet. Ts. jos kaikki kierrättävät, tuunaavat, kuluttavat maltillisesti, välttävät hävikkiruokaa ja muutakin tuhlaamista, maailma tulee hivenen paremmaksi / ainakin tulevilla sukupolvilla on tällä pallolla parempi elää. Joku sanoi FB:ssä pilkallisesti, että ei yhden ihmisen valinnoilla ole mitään merkitystä, suuryritykset ja suurvaltiot ja niiden päätökset ratkaisevat. Olen eri mieltä. Jokainen voi tehdä jotain, ja jos kaikki (tai ainakin suurin osa) toimivat kestävän kehityksen ja kestävän kuluttamisen idean mukaan, sillä on aidosti merkitystä. 
Siitä olen kyllä todella iloinen, että nuorempi sukupolvi ajattelee ymmärtääkseni jo näistä asioista eri tavalla. Tuo em. FB:ssä sanoja oli suunilleen ikäiseni nainen. 

Nyt lopetan ja odotan ovikellon soittoa 😪

Ps. laulutunti on tämän päivän paras asia, jopa kohokohta, ja sain harjoiteltua tänä aamuna jo hyvin open whatsappiin lähettämän säestyksen tuella 👍

AnniKyllikki: Niinpä, olemme erilaisia, eri elämän tilanteissa, eri lähtökohdista jne. Lisäksi esim minulla on sen verran kirjainyhdistelmää että olen aika musta-valkoinen monessa asiassa. Minusta on hyvä, että on eri mielipiteitä - olen niin kyllästynyt tähän ruotsalaiseen kylläkyllä-mentaliteettiin. 

Minusta merkityksellisyys ja ihmisarvo ovat eri asiat 🤔

Eilen oli hyvä keskustelu vanhemman poikani kanssa- hänet luokitelaan käsittääkseni nykyajan nuoreksi, ikää 21 vuotta.
Hän ei voi käsittää (en minäkään) miksi Ruotsissa vouhotetaan autojen päästöjen vuoksi niin tolkuttomasti. Vaikka koko Ruotsi lopettaisi henkilöautojen käytön, olisi se vain promillen tuhannesosa maailman päästöistä jos sitäkään. Eli sillä ei todellakaan ole käytännön merikitystä. Miksi ei aseteta vaatimuksia Kiinalle, Intialle, Venäjälle jne.  Heille, joiden päästöt ovat sitä luokaa että vaikka vain puolittamalla ne saavutettaisiin mahtavia tuloksia. Mutta ei, siitä ei välitetä, mutta ruotsalaisen alipalkatun yksinhuoltajan pitää pystyä ostamaan sähköauto, jota hän sitten osamaksulla maksaa seuraavat 20 vuotta vaikka auton elinikä nykyään on 10 vuotta (akku ei kestä sen kauempaa).

.. mutta nyt laitan koneen kiinni, on todella touhuttava muuta, muuten tulee kiire....

MANSIS, olen samaa mieltä, ihmisarvo ja merkityksellisyys ovat eri asia. Ehkä muotoilin tuon edellisen Melluhin kommenttiin liittyvän kannanottoni epäselvästi, poistan sen virkkeen, että ei aiheuttaisi väärinkäsityksiä. Totean vaan suunilleen samaa tarkoittaen, että jokainen ihminen on laulun arvoinen (lainaus Veikko Lavilta). En ehdi kirjoittaa enempää, pitää keskittyä nyt tähän olohuoneen tyhjentymiseen...  

Torstaita!

Nyt nukuin hyvin ja pitkään. Aamu-uinnilla vesi tuntui ensimmäisen kerran kylmältä. Lämppäri ei enää ole ollut päällä. Se on näin syksyllä meillä säädetty 18 asteeseen. Nyt vesi oli 14 asteista. Hyvin siinä muutama kiekka tuli uitua ja kaksi Vesivehmaan jenkkaa hypittyä. 

Tänään syödään lounaaksi eilisen uunilohen lopuista tekaistua kalakeittoa. Vilpertti tulee meille tänään yöksi, joten iltaruokana tulee olemaan jotain "lapsiystävällistä", varmaankin joku pastaruoka. Tekaisen siille reilun lämpimän kasvislisäkkeen.

Taidan tänään taas kaivella suvunkaivelupaperit esiin ja paneutua niihin.

Minäkin olen jo varhain ymmärtänyt, että itse meidän jokaisen on onnemme etsittävä, sitä ei voi toisilta jäädä odottamaan. Toisaalta olen ymmärtänyt myös, että ollakseen onnellinen, ihminen tarvitsee toisia ihmisiä ja tietynlaista riippuvuutta heistä. Jos itsehankittua onneansa ei halua/voi toisten kanssa jakaa ja siinä sivussa lisätä heidänkin onneaan, tulee siitä ajan kanssa onttoa ja tarpeetonta. Vain omaa onneaan tavoitteleva, ei tule koskaan onnelliseksi.🙂

Ja nämä minun "filosofiset" pohdiskeluni eivät ole mielipiteitä eivätkä totuuksia. Ovatpahan vain oman pääni sisällä syntyne miettimisen tuloksia. 

Oikein mukavaa päivää teille jokaiselle!

Hei
Paino 67,6.

Mielenkiintoisia pohdintoja. 

Minun syvällisyyteni on täysin hukassa. Pelaan tavarapalapeliä - vai olisiko se dominoa tai ehkä laatikkoleikkiä. Meillä etenee hitaasti, vaikka kohta viikko on asuttu. Aloimme koota lundioita, ja kohta pitää päättää, mitkä kirjat saavat lähteä, kun kokoonpanoa pienennetään. Kirjahyllyt ovat nyt kuulemma taas trendikkäitä, jopas jotakin! 😜

Täällä on aika mylläkkä. Pihakin on mullinmallin, kun laitetaan uudet salaojat. Meiltä lähti ikkunan takaa kirsikkapuut kaivuuhommien tieltä. Mieleni kyllä pahoitin! Olivat näkö- ja aamuaurinkosuojana. Ja olihan se kukinta-aika ihana! 

Tässä talossa on nyt neljä asuntoa valmiina, kolme asuntoa kesken, kaksi vielä aloittamatta. Vielä riittää pauketta ja porausta. 

Aloitin normaalielämän, kun salikortti tuli voimaan kuukauden tauon jälkeen. Pilates oli rauhallinen alku. Joka arkipäivä aion käydä.

KAIJIS, teillä on nyt sen verran käytännön puuhaa, ettei taida syvällisten ajattelulle juuri aikaa tai mielenkiintoakaan olla. 😄 Mutta sitten on taas mukavaa, kun tavarat on paikoillaan. Ikävä, että kirsikkapuut lähti.

Toivottavasti minun mietiskelyni ei ole aiheuttanut kellekään mielipahaa ja ärsyyntymistä. Sellaisiksi niitä ei ole tarkoitettu. Minä itse nautin tämälaisesta keskustelusta ja innostun niistä aina, ehkä vähän liikaakin.🙂

Tättä
Niin minäkin. Oikein nautin tekstiä kirjoittaessani. "Runosuoni" pulppusi.

Kaijis
Ikävä, että kirsikkapuut katosi. Minusta on meillä niin mukava katsoa ruokapöydän äärestä ulos, kun näkee kaikenlaisia eläimiä.

Minun ikkunani takana on Mongolian vaahtera, joka alkaa ränsistyä. Se suojaa auringonpaisteelta ja eikä naapurit näe sisälle, kun kuikuilen vähissä vaatteissa.

Kävin rauhallisesti sauvistelemassa 25 minuuttia. Niska on vähän kipeä, joten en kovin mielelläni lähtenyt lehtiä hakemaa. Kävelin kuitenkin rantaan ja kaksi kertaa naapuriin.

Mietin kävellessä, onko minulla riittävästi vaateita kahden viikon kuntoutukseen. Siis siistejä ja asiallisia.