Eikös se maanantai ollut punnituspäivä. Viikolla nähty jo reilusti parempiakin tuloksia, mutta tällä mennään ja hyvä mieli tästäkin

4.5. 73,8 kg
11.5. 73,4 kg

Pudotusta siis -400g

Hienosti tänne onkin tullut ihmisiä jakamaan kokemuksiaan!

Kyllä Tukala, oli minun ensimmäinen kerta noin pitkään juoksua! En siis ole ollenkaan juoksua harrastanut ennen tätä joten tuo on minulle todella kova suoritus! Juoksukoulu on kyllä hyvä juttu ja motivoi hienosti harjoittelemaan. Ja juoksusta tulee kyllä mahtava olo!

Äitienpäiväviikonloppu oli yhtä herkuttelua mutta melko hyvin pysyi kalorit, kyllä ylittyi mutta onneksi vajaustakin hieman jäi. Onko joku muukin huomannut että ruokavalion keventämisen myötä herkut eivät vaan maistu samaan tahtiin vaan tulee herkästi paha olo? Tuntuu että makuaisti on herkistynyt ja tykkää ihan eri mauista nyt kuin aikaisemmin. suurinta herkkua ollu jo pitkään marjat rahkalla, onneksi pakastimesta vielä marjoja löytyy.

Itsellä punnituspäivä on tuo perjantai joten ilmoittelen silloin vaa'an lukemia ja pudotuksia maanantain sijaan. Käyhän se kaikille?

Hienoa Wilhelmiin@ että perheess saat hyvin aikaa liikunnalle! Itse olen lasten ollessa vielä pieniä tehnyt kotijumppia päikkäriaikaan niin liikuntaa tuli tehtyä. Nyt lasten kanssa voikin jo liikkua ja mies jää iltaisin lapsia vahtimaan kun äiti lähtee lenkille.

Hienoa kaikki jotka ovat jo suuria määriä painoa pudottaneet, te annatte uskoa että kyllä me tähän pystytään!

Itsellä takana niin liikuntapitoinen viikonloppu, että kiva päästä töihin istumaan Eilen käytiin tunti pelaamassa lätkää perheen kera. Se on haastavaa, kun ei meinaa edes pystyssä pysyä luistimilla. Sitten käytiin vielä 2h lenkki koirien kanssa metsässä. Mies laittoi minut nousemaan hurjan nousun, tuntui että nyt loppuu kyllä kunto ja happi. Selvisin kuitenkin... Kotona odotti palkinnoksi tyttären tekemä mansikka-valkosuklaakakku. Siinä minun viime viikon herkku. Tällä viikolla on lapsen synttärit edessä, joten herkkupäivä on lauantaina.

Tänä aamuna kyllä tuntuu jaloissa viikonloppu. Viime viikolla takana 550min liikuntaa. Tänä aamuna paino -300g viime viikkoon, nyt tasan 71kg. Olen tähän asti käynyt vaa'alla kerran viikossa. Nyt mietin, josko alkaisin käydä 2xvko ja tiistaina ja perjantaina. Tiistaina olisi vähän jo viikonlopun menot/syömiset tasaantunut ja perjantaista saisi toivottavasti viikonloppuun taas lisää energiaa.

Tänään ohjelmassa sohvaperunan juoksukoulun 4. päivä. Tavoitteena on juosta (jos polvi kestää) niin syksyllä 5km. Tyttärien kanssa olisi tarkoitus suunnata sitten väriestejuoksuun.

Nuo koko perheen liikkumishetket tuovat hyvän mielen kyllä ilmoille! Kaikkeni teen etteivät lapset ymmärtäisi että pudottelen painoa. Ainut asia mistä tietävät ja mistä jutellaan on se, että äidillä ei ole joka päivä herkkupäivä. Kun on jotain hyvää tarjolla, lapset kysyvät onko äidillä herkkupäivä. Jos on niin nautiskellaan yhdessä, jos ei ole niin äiti jättää välistä ja muut herkuttelee.

Fiksut ruokavalinnat kaupassa heijastuu hienosti myös lasten ruokavalioon. Kasviksia ja hedelmiä tulee ostettua enemmän ja makeat jogurtit ja muut jää useimmiten kauppaan.

Ja ne yhteiset liikuntahetket, ihanaa saada omalla esimerkillä kannustettua lapsia liikkumaan entistä enemmän!

Täällä on ahkerasti liikuttu! Itsellä juuri se liikunta tuppaa jäämään, etenkin, jos on mitään muuta mietittävää/tehtävää. Jos jokin asia rassaa, niin ei siitä liikunnasta tule mitään. Menee vaan ihan puoliteholla, kun päässää pyörii asia, joka pitäisi saada tehdyksi. Yleensähän liikunnan pitäisi auttaa stressiin, mutku ei saa aikaseks ni ei. Kävin mie sentää uimassa reilun tunnin viikonloppuna.

Kiitos Tukala rohkaisusta! Täytyy kyllä silti myöntää, että työnteko hirvittää. Miuta erityisesti harmittaa se, että joka puolella pitäisi saada enemmän vähemmällä aikaan. En pysty! En kyllä kestä enää mitään paineita tai "haasteita". Kaikki työpaikkailmoituksetkin ovat ihan hirveitä "oletko sitä ja tätä" -kysymyksillään. No en ole! Olispa olemassa työ, jossa sais ihan hissuksiin puuhastella mukavan letkeässä porukassa eikä huolitella huomisesta.
Ehkä kuitenkin olen maalaillut liian kamalia uhkakuvia työelämästä päähäni, ja todellisuus onkin paljon mukavaa. Arvioin tilanteen uudestaan jahka nyt johonkin työhön päätyisin... Tosin tälläkin palstalla on jo harmiteltu työkiireitä ja stressiä...

Vaakailusta. Itse olen varmasti viimeiset 15 vuotta hypännyt vaa'alla joka aamu. Ei se ole ainkaan pitänyt painoa kurissa. Nyt tämän viimeisen laihdutuksen aikana olen käynyt silloin, kun on tuntunut siltä ja tickeriin merkinnyt aina sen alimman ennätyksen, jonka olen saavuttanut. Tällä palstalla, kun aloitin, lukema tickerissä oli 92,4 ja nyt jo vähän vähemmän.

Viime viikko meni jumitellessa ja viikonloppu toi näköjään päälle vielä plussia. Olin viikonlopun mökkeillessä vanhempien ja veljen perheen kanssa ja myönnän kyllä kiskaisseeni lauantaina palan rahkakakkua ja eilen pätkän rullakebabia jotka ovat harvinaisia herkkuja mutta ensimmäinen meni nätisti rajoihin ja jälkimmäinenkin nosti energiamääriä vain 100 kcal normaalista eli vajeet jäivät silti reiluiksi. Harmittaa siis kun järki ei riitä selittämään mistä plussat tulivat.

Olin kovin tyytyväinen viime viikon 395 liikuntaminuuttiin mutta mantaapeli80:n kommentin jälkeen tuntuu nololta huudella siitä Siellä on hurjat liikuntamäärät!

Täytyy vain toivoa, että tämä on kuin edellinen plussausviikko jolloin seuraavalla romahti vähän reilummin alaspäin.

129,3 kg.

maanantaina, 11. toukokuuta 2015 klo 07:25 Peikkotar kirjoitti::


Kyllä Tukala, oli minun ensimmäinen kerta noin pitkään juoksua! En siis ole ollenkaan juoksua harrastanut ennen tätä joten tuo on minulle todella kova suoritus! Juoksukoulu on kyllä hyvä juttu ja motivoi hienosti harjoittelemaan. Ja juoksusta tulee kyllä mahtava olo!

No todellakin on kova suoritus ja varsinkin kun tämä oli siun eka kerta!! On se tunti miusta semmonen merkkipaalu että ei sitä ihan jokainen elämässään tee.

Sillon kun olin vielä yläasteella ja lukiossa niin ne pakolliset kuntotestin juoksut, 1500 metriä, oli jotain ihan karmeeta. En mie niitä ikinä saanu kokonaan juostua, kävelyksihän se meni aina jossain vaiheessa. Eikä sillon tuntunut yhtään siltä että tää vois olla miun juttu. Mutta sillon kun vuonna 2005 tai 2006 alotin hölkän, niin tuntuiki sit törkeän hyvältä kun sai juostua pitempiäkin matkoja. Teki mieli ihan kaivella vanhan liikunnanopettajan numero jostain esille ja soittaa että moi, et miuta kyllä muista, mut jumankavita, nyt mie juoksen semmosia ja semmosia pätkiä! Hähä!

maanantaina, 11. toukokuuta 2015 klo 09:45 K-Maha kirjoitti::


Kiitos Tukala rohkaisusta! Täytyy kyllä silti myöntää, että työnteko hirvittää. Miuta erityisesti harmittaa se, että joka puolella pitäisi saada enemmän vähemmällä aikaan. En pysty! En kyllä kestä enää mitään paineita tai "haasteita". Kaikki työpaikkailmoituksetkin ovat ihan hirveitä "oletko sitä ja tätä" -kysymyksillään. No en ole! Olispa olemassa työ, jossa sais ihan hissuksiin puuhastella mukavan letkeässä porukassa eikä huolitella huomisesta.
Ehkä kuitenkin olen maalaillut liian kamalia uhkakuvia työelämästä päähäni, ja todellisuus onkin paljon mukavaa. Arvioin tilanteen uudestaan jahka nyt johonkin työhön päätyisin... Tosin tälläkin palstalla on jo harmiteltu työkiireitä ja stressiä...

Ihan saman asian oon mieki huomannu ku oon katellu työpaikkailmoituksia. Ihan mikä tahansa työ niin pitäisi osata sitä tätä ja tota ja pitäisi olla semmonen tämmönen ja tommonen. Tuntuu että kaikissa etsitään jotakin superihmistä... Se on tosi lannistavaa! Mut mie luulen että ne ilmoitukset antaa kyllä kamalamman kuvan joka ikisestä työpaikasta. Eli pitää vaan rohkeasti yrittää aatella että joo voisin kait mie ehkä joskus olla tommonen... Ei se käytäntö tunnu vastaavan niitä ilmotuksia.


Joo maanantai tosiaan ja punnituspäivä.
4.5.2015 97,6
11.5.2015 96,7
eli -900g. Aika jees!

Wilhelmiin@, minulla sama juttu. Lapsille en koskaan puhu pahaa painosta tai laihduttamisesta. Minulla vielä 2 teinityttöä, jotka varmasti imevät muutenkin kaikki ulkonäköpaineet. Toisella vielä epilepsialääkkeet nostaneet painoa. Mutta kyllä terveellinen ruoka heijastuu lapsiinkin, kun kokoajan on kotona saatavilla hedelmiä ja kasviksia. Meillä on tässä 3 viikon aikana oppineet lapset syömään eri meloneja ja avokadoa, näitä ei ennen ole uponnut. Lapsille olen minäkin sanonut, että äidillä on herkkupäivä ja muuten äiti ei syö herkkua. Meillä on muulla perheellä keskiviikkoisin pullapäivä ja perjantaisin karkkipäivä.

HCC, mulla on liikunnassa onni, kun teinityttäret oikein pyytävät minua lenkille mukaan ja jos en lähde, niin valittavat teini-ikäisten dramaattisella tavalla Lisäksi meillä on useampi iso koira, jotka vaativat paljon lenkitystä. Minulle tämä liikuntamäärä on tosi iso saavutus, koska koko talven vietin työpäivän jälkeisen ajan sohvalla joko tv:tä katsoen, kutoen tai lukien. Nyt tarttisi saada liikunnasta elämäntapa ennen kuin iskee syksy ja pimeys. Syksy on mulle ihan kamalaa aikaa, kun tuntuu ettei jaksa mitään.

K-maha, työelämän kiireellisyys varmasti on ihan alasta kiinni. Itse olen todella kiireisellä sosiaalialalla ja täytyy myöntää, että välillä olen aivan älyttömän väsynyt. Ja varmasti yksi syy tähän +20 kiloon on ollut äärimmäisen vaativa ja kiireinen työelämä. Mutta kaikkialla ei todellakaan ole yhtä kiire. Ja kiireestä huolimatta itse nautin työstäni suunnattomasti! Ja oman työpaikkailmoituksen mukaan olen ratkaisukeskeinen, tehokas, muutosmyönteinen jne jne. Hah-haa. Työpaikkailmoitukset etsii aina yli-ihmisiä. Itse olen vuosittain mukana useissa rekryprosesseissa ja ihan tavallisia ihmisiä töihin otetaan. Rohkeasti vaan hakemaan!

Lueskelin ketjua ja voisin minäkin liittyä mukaan, kun keskustelunaiheet tuntuu koskettavan omaakin elämääni

Olen 32-vuotias 2-vuotiaan pojan äiti. Työelämään olen jo palannut viime syksynä kotona olon jälkeen. Olen ollut kiloklubissa aktiivisena viimeksi raskausaikana, sitten tämä vähän jäi vauvavuoden jalkoihin. Painoni on normaalipainon ylärajalla. Ensisijainen tavoitteeni on syödä terveellisesti ja liikkua riittävästi. Ruokapäiväkirjan avulla tämän toteutumista on helppoa seurata, siksi olenkin täällä taas. Ei missään tapauksessa haittaa vaikka siinä sivussa muutama kilokin putoaisi

K-maha Itselläni oli syksyllä sama tilanne kuin sinulla; olin työtön ja piti saada töitä. Niitä onneksi löytyi aika helposti. Rohkeasti vaan hakemaan! Työpaikkailmoituksissa kuvaillaan aina työnantajan ihannehakija. Täysin eri asia on, että vastaako kukaan todellisuudessa tätä ihannetta. Eli ei todellakaan pidä ajatella, että voi hakea työtä vain jos täyttää kaikki toivotut kriteerit

Eikä, edellinen viesti meni bittiavaruuteen... Muistakaa tekin kopsata viestit ennen lähetystä! No edellinen meni kutakuinkin näin:

Kiitos neuvoista Mantaapeli80 ja Terttuli8! Ja kyllä tiedostan, että työpaikkailmoituksissa lauotaan usein hieman yli, mutta silti ne minuun vaikuttavat. Ahkerasti kuitenkin lähettelen hakemuksia ja yksi haastattelukin on jo tiedossa, kääk!

Mahdollisen työn saamisessa minua eniten pelottaa juuri stressi. Tunnen itseni ja tiedän, että painonhalinta vaikeutuu huomattavasti stressissä. Alkuun minulla tulisi olemaan vielä paljon opeteltavaa, sillä en ole oikein vielä ehtinyt keräämään omalta alaltani hirveästi kokemusta. Sitä ressiä odoteltaessa...

Miten te muut olette onnistuneet yhdistämään painonhallinnan ja uuden ison elämänmuutoksen? Minulta muun muassa vauvojen hoidon yhteydessä meni oma elämänhallinta täysin ovesta ulos... Nyt on jo helpompaa, kun nuorimmainenkin täyttää kohta kolme.