Samaa mieltä

Itse olen ihan täällä kotioloissa huomannut tuon "laihdutus on mörkö" ajatuksen. Viimeksi eilen jouduin miehelle puolustelemaan ruuan punnitsemistani.
"Miks sinä mittaat kaiken minkä syöt?"
"Koska lasken kaloreita."
"Alkaa jo ärsyttää tuo kaloreiden kyttääminen."

Miehen sisko paasaa koko ajan kaloreista, eikä laihduta mitenkään terveesti. Itse joudun sitten jatkuvasti selittämään, että mittaan ja lasken, koska;
A) Haluan eroon raskauskiloista.
B) Syön liikaa enkä hallitse annoskokoja.
C) Puolen vuoden sisään on käytävä sokerirasituksessa ja en halua diabetesta.
Eihän se nyt minun vika ole jos joutuu siskoltaan koko ajan kuulemaan miten on saanut liikaa kaloreita, kun päivässä tuli syötyä niitä peräti 1000.

Ja tosiaan, lapsen paino ei ole lapsen asia. Lapsen paino on aikuisen asia ja vastuu.

Paino ei tosiaan ole minustakaan lapsen asia, vaan aikuisten. Mutta toisaalta aikuisten pitäisi ymmärtää korjata asioita mikäli lapsen paino karkaa täysin käsistä. Yleensä kyse on kuitenkin siitä mitä kotona syödään ja juodaan, miten vanhemmat liikkuvat ja ovat aktiivisia.. mutta tämäkin on niin kamalan vaikea asia. Olen vissiin kirjoittanut tänne aiemmin tästä aiheesta, mutta en jaksa lähteä selaamaan koko ketjua läpi löytääkseni sen postin.

Pakko olla nyt Pienen karhun kanssa eri mieltä. Ja Pohjalaisen sanonnan. Se on helpompi, kun ei kasvata sitä vatsaa lähtökohtaisesti ensinkään. Ja jos se kuitenkin kasvaa niin asioita on parempi muuttaa mahdollisimman pikaisesti, sillä aikuisena laihduttaminen on aika hirveää hommaa. Luulen, että te tiedätte sen. Ja tilastollisesti ottaen suurin osa epäonnistuu.

Asiat vaan pitäisi tehdä oikein, niin yhteiskunnan tuen kuin vanhempien tasolla.

Juu todellakin jos lapsi on oikeasti ylipainoinen, niin on vanhempien tehtävä tehdä perheen elintavoille jotain. Mutta jos lapsi on vaan tukeva, pönäkkä, hiukan pyöreä, niin painoon takertuminen on mun mielesstä turha stressin aihe. Moni joka on ennen murrosikää vähän paksu venähtää sopusuhtaiseksi aikuiseksi ilman että kouluterkkarin tarvii sanoa että jätäpä ruokalassa se kolmas tai neljäs peruna ottamatta.

Moikka pitkästä aikaa! Olen ollut vähän taas nettipimennossa ja täällähän on tapahtunut vaikka mitä, vaihtosuunnitelmia, vaelluksia ja peräti yksi leikkaustoimenpidekin. Kiva kuulla, Pieni karhu, että toimenpide on sujunut hyvin. Hyvää toipumista!

Laihdutusjutuista myös mulla ristiriitaisia fiiliksiä, mutta en jaksa kauheasti paneutua asiaan. Yleisesti ottaen musta tuntuu, että ihannevartalon määritelmä on koko ajan muuttunut hoikemmaksi ja hoikemmaksi (vrt. esim. 90-luku), eikä lievä ylipaino ole terveysriski vaan pikemminkin "ulkonäköriski" ja "sosiaalinen riski".

Lasten suhteen olen kyllä samaa mieltä, että vanhemmat ovat vastuussa lapsen ruokavaliosta ja terveydestä ja ylipäätään perheen elämäntavoista. Kyllä se usein perheistä päällekin päin näkyy, että samasta puusta, tai taustasta, ollaan.

Gerdie, mulla on vähän eri fiilis kauneusihanteen kehittymisestä. 90-luvusta tulee mieleen ainakin Kate Moss ja Ally McBeal, aivan langanlaihoja. 2000-luvulla on alettu taas enemmän arvostaa (valikoituja) kurveja, ja viime vuosien trendi on ehkä ollut enemmän lihaksikkaaseen päin. Ei se silti varmaan kenenkään paineita vähennä, että pitäisi olla sekä laiha että lihaksikas entisen pelkän laihan sijasta. Ysäri oli painonvartijoita ja kaalisoppadieettejä, nyt kaikilla on salikortti ja PT ja kasapäin maitorahkaa.

...josta saankin aasinsillan siihen, että oon alkanut himoita juoksutrikoita Olen tähän asti (järkevästi) ajatellut, että on lähimmäisilleni armollisempaa jos ne ei joudu katselemaan mun paksuja koipiani makkarankuoreen puettuna. Mutta nyt näin niin hilpeän monenkirjavat ja monikuosiset trikoot, että ne oli aseistariisuvan hauskat. Uhka vai mahdollisuus?

Hyviä pointteja, Pieni karhu! Olin esim. Allyn unohtanut tyystin. Itsellä mielessä enemmän joku Spice Girls, jotka on vaan laihtunut sitä mukaa kuin vuosia kuluu. Toisaalta omat mielikuvat ysäristä eivät ole kauhean kokonaisvaltaiset tai analyyttiset vaan rajoittuu lähinnä just tommoseen ala-asteikäisten kokemusmaailmaan populaarikulttuurista.

Sekin on varmasti totta, että lihaksikuutta arvostetaan nykyään enemmän. Mutta se on myös jotenkin vähän ahdistavaa, koska liitän sen tähän trendiin, että nykyään kaikkien täytyy urheilla ja harrastaa liikuntaa. Vai onko tämäkin vain iän tuomaa harhaa ja aikuisten urheilu- ja voimailuharrastukset oli samankaltaisia myös ysärillä?

Mä sanoisin, että monikuosiset juoksutrikoot on ehdottomasti mahdollisuus! En ois ehkä jokin aika sitten uskonut, että sanon näin, mutta mun mielestä ne on itse asiassa hauska esimerkki siitä, miten muodokkaat ja muhkeat jalat ovat nykyään cool ja niitä saa näyttää. Tänään just näin yhden tyypin, jolla oli sellaiset, sekä trikoot että jalat, ja oli erittäin cool.

Hohhoijaa, hyvin sujuneen eli painoa alaspäin suunnanneen viikon jälkeen tänään painoin 0,7 kiloa enemmän kuin eilen eli suurin piirtein sen verran, kuin mikä oli tämän alaspäinsuuntauksen alkupiste. Paino heittelee jne. mutta silti vähän tylsää! On kyllä lihakset vähän kipeet toissapäiväisestä liikunnasta, ehkä siellä syytä. Mutta heti tulee mieleen, että onko nyt parin päivän sisään sitten syönyt jotenkin liikaa

gerdie, älä vaivu masennukseen. Se että paino pomppii vähän ylös-alas on ihan normaalia, ainakin minulla, mutta kunhan yleinen trendi on kohti tavoitetta niin kaikki on hyvin.

Joo, kyllähän se vähän riipaisee ja pistää miettimään, että mistä ne kilot tulee vaikka tuntuisi noin näppituntumalta kaiken olevan okei. Mutta kroppa ei aina käyttäydy salonkikelpoisesti tai täysin niin kuin olettaisi. Lisäksi se, että sulla on lihakset kipeänä indikoi myös sitä, että treeni on mennyt perille ja kroppa on luultavasti kerännyt nesteitä, joka saattaa jo yksinään selittää tuon painonnousun.

Kyllä se siitä! Monte Criston kreivin mukaan kaikki inhimillinen viisaus kiteytyy sanoihin odota ja toivo. Ehkä meidän elämäntapalaihduttajien muoto kuuluu toteuta ja usko.

--------

Kauneusihannekeskustelu on kyllä jännä aihe! Periaatteessa laihuus ja sen ihannointi ei ole mikään uusi juttu. Historian hämäristä voidaan nostaa ylös vaikka Twiggy, joka oli 60-70 -lukujen huippumalli. Ihan anorektisen näköinen. 80-luvusta en tiedä mitään, mutta sieltäkin varmaan löytyy omansa. 90-luvulla Kate Moss ja Calista Flockhart (Ally McBeal) ja näin edespäin..

Mikä on muuttunut sitten tultaessa 2000-luvulle on tiedon levittämisen helppous. Internet ensisijassa. Verkkojulkaisut, blogit, vlogit, youtube ja näin edelleen. Nykyisin on lähes mahdotonta välttyä erilaisilta vaikutteilta (ihanteita, suuntauksia, ajatuksia, mielipiteitä, you name it..), jotka vaikuttavat meidän ajatusmaailmaan. Ainakin jollakin tasolla, haluttiin tai ei.

Ehkä kauneusihanne onkin jo nykyisin vanhentunut termi. Minusta ainakin tuntuu, että kaikki myyvät nykyisin ihanne-elämää, siis koko pakettia. Kiinteää persettä, jetset-elämää, valoisa kaksio jossain trendikkäällä alueella ja toki on jaettava aforismeja, joita ei oikeasti ymmärretä. Kissa, huonekasveja, seksikäs mies/nainen ja totta kai on syötävä raejuustoa ja käytävä salilla - mielellään tuliterissä Niken lenkkareissa ja uudessa Body Armorin topissa sotamaalaus naamassa.

Heh.

Niin.. kertokaapa mikä se nykyajan ihanne sitten on? Ja onko tavallisella ihmisellä enää sijaa siinä maailmassa?

Tekis mieli vuodattaa tähän pitempi teksti, mutta tähän asiaan kietoutuu niin monta asiaa, että pääsen aiheesta kukkaruukkuun ja siitä avaruuden raukoille rajoille ja sitä romaania ei lue hullukaan.


---------

What else?

Olen nyt himmaillut lähes kolmisen viikkoa ja tämä alkaa koetella mielenterveyttä. Jalka kestää hyvin päivittäiset askareet ja kävelyä, mutta juokseminen ja kiertoliike on aika tuskallista touhua. Mussuttelu on lisääntynyt ja tällä hetkellä en uskalla mennä edes vaa'alle.

Hohhoijaa. Onneks tänään on sentään aurinkoinen päivä, joten pitää lähtee hissuttelemaan pitkähkö kävelylenkki.

Minä oon myös kokenut tuon ihanteen (kauneusihanteiden lisäksi, niitä pois sulkematta), että nykyään myydään elämäntapaa. Mitä muuta instagramkaan on kuin muka loisteliasta elämäntapaa?
Siis onhan siellä niitä tavisihmisiäkin, mutta tällä nyt tarkoitin näitä julkisuuteen pääseviä tsirpukoita ja jätkiä.
Postaan kahvikupposia trendikkäissä akvaariokahviloissa, saliselfieitä peppu pystyssä, aina siistiä ja seesteistä kotia ym. Suurin osa kuvista muokattu ihan täysin.
Tuskin se elämä sellaista kiiltokuvaa oikeasti on.

Paino tänään 200g pienempi kuin viime viikolla. On oltava tyytyväinen kun liikunta ollut nyt kahtena viikkona olematonta

Moi. Musta ei oo kuulunut kun oon vähän miettlnyt asioita ja että miten tässä pitäis edetä. Tulin nyt tulokseen, että lopetan painonpudotusajattelun hetkeksi, en laske kaloreita, en makroja, enkä varsinkaan vajetta. Nyt vaan protskua, hyviä hiilareita ja hyvää rasvaa koneeseen ja vatsa täyteen aterioilla. Niin jospa tää kroppa elpyis.