Ihana toi sun mottosi, Sorjatar 💚

Huomenta, tuo puuron syönti ja kuidun saanti on hyvä muistutus kaikille. Olen vuosikaudet keittänyt kaurapuuron jossa on puolet kaurahiutaleita ja puolet kauraleseitä, siitä saa hyvän annoksen kuituja. Eilen jäi puuro syömättä, vaihdoin sen smoothieen joka oli kätevä juoda ajaessa niin eipä sitten täyttynyt myöskään tuo kuitujen saantisuositus. Toisaalta en saa koskaan kaikkia palleroita vihreiksi vaikka olisin tehnyt kuinka hyviä valintoja, olen siis päätynyt siihen että minulle on tärkeää saada riittävästi kuituja ja proteiinia, syödä tarpeeksi vihanneksia ja hedelmiä sekä pitää rasvan laatu hyvänä ja suolan alle suositusten. Jos nuo toteutuu niin onnistun keventymisessä ja voin hyvin, kunhan tulee vielä liikuntaakin lisäksi. 

Sorjatar, onnea asunnon myyntiin ja enemmän onnea uuteen kotiin! ❤️ On varmasti iso muutos, mutta oikea!

Itselläni paino on pysähtynyt samaan lukuun. Meinaa jo usko loppua, mutta ehkä se jossain vaiheessa sitten tulee rymisten alas. No, ei toisaalta ole noussut, joten se on jo upea juttu.

Kolmen viikon päästä olisi puolikas maraton. Olin elätellyt toivoa, että paino olisi pudonnut, mutta eihän se ole.... paljon olen juossut ja hyvin on jalat kestänyt. Hitaasti etenen, eli nimimerkistä huolimatta en ole kovin vauhdikas.

Mut hei Vauhti-Viivi, sä juokset kuitenkin, upeaa! 💚💚💚

Hyvä tavoite sulla Vauhti-Viivi. Mäkin toivoisin, että jossain vaiheessa mäkin olisin keventynyt niin paljon, että juoksu taas onnistuisi. Uskon ja toivon, että 5-7 kilon jälkeen se olisi mahdollista.
Mulla paino vaikuttaa laskeneen suht pysyvästi 1-2 kiloa. En jaksa koko ajan rampata vaa’assa, joten en ole varma tämänhetkisestä lukemasta. Mutta olo on jotenkin kevyempi, joten luulisin, että ei ole ainakaan vielä tullut takaisin. Mä olen oikeastaan tehnyt vain yhden selkeän muutoksen. Olen vähentänyt ihan oleellisesti puuroon ja myös muuhun ruokaan laittamaani suolaa. Se tuntuu vähentäneen jatkuvaa turvotusta, jota mulla on ollut jo muutaman vuoden. 

Niin, minähän olen reippaasti ylipainoinen ja hidas juoksija. Mutta mitäs sillä nyt sitten on väliä, tämä on mun juttu ja tykkään siitä. Juokseminen ja lukeminen ovat minun lempiharrastuksiani ja niistä en luovu. Enkä jumpasta.

Siksi onkin tosi outoa, että paino ei tipu; olen lukenut kaikki mahdolliset painonpudotukseen, laihtumiseen ja terveelliseen ruokaan liittyvät teokset. Monia niistä löytyy kotoani. Eli teoria on hallussa. Rakastan liikuntaa ja liikun paljon. Miten voin siis olla ylipainoinen edelleen? En vaan tajua.

Mutta luovuttaja en ole, ehkä jonain päivänä minulle selviää, miksi keho toimii näin niin kuin se toimii. Joten matka jatkuu kohti kevyempiä päiviä.

Vauhti-Viivi, pidätkö ruokapäiväkirjaa? 

Mäkin liikun ja syön tosi terveellisesti, mutta ilmeisesti kuitenkin liikaa, jos en seuraa ruokapäiväkirjan kanssa syömisiä. 

Nyt on hyvä olo, aamulenkki tehty koirien kanssa, vähän siivottu kotona, käyty uimahallissa ja vielä hyvää ruokaa kun tulin kotiin. Näin kun tekisin useimmiten niin keveneminen olisi paljon helpompaa. Minulla on paha tapa siirtää ruokailua myöhäisemmäksi tai jättää ateria väliin jonka seuraukset ei ketään yllätä, napostelu jossa tulee helposti enemmän energiaa mutta tunne siitä että on syönyt jää puuttumaan. Tänään pitää pestä vielä keittiön kaakeleita ja saumoja, en pysty tekemään isoa aluetta kerralla kun käsissä on niin paljon nivelrikkoa.
Kävin maanantaina ortopedillä tuosta kipeästä polvesta ja nyt on lähete tehty tekonivelleikkaukseen, jono on kuulemma noin vuoden mittainen HUS alueella tällä hetkellä, pitkä odotus mutta nyt on sitten aikaa keventyä ja vahvistaa lihaksia niin kuntoutuu paremmin leikkauksesta. 

Aussietar, hyvä että sait lähetteen tekonivelleikkaukseen, jos polvi on koko ajan kipeä. Saako kysyä, että mitä oireita sulla on ja onko polvi kipeä ihan jatkuvasti? Mua kiinnostaa, että missä vaiheessa tekoniveleen turvaudutaan, kun on itselläkin polvikipuja.
Mulla oli tänään paljon liikuntaa pitkästä aikaa. Olen joutunut pari päivää lepäilemään flunssan takia. Oli ihanaa päästä liikkumaan!

Pampusher, minulla on polvissa todettu pitkälle edennyt nivelrikko noin viisi vuotta sitten, rusto kulunut jo silloin käytännössä pois eli luu kontaktit ja lisäksi virheasento. Siitä huolimatta olen pystynyt liikkumaan ja suoriutumaan arjessa polven kanssa nämä vuodet, syksyllä tein vielä reippaita metsälenkkejä koirien kanssa. Kyllä polvi kipeytyi rasituksesta mutta totuin sen juilimiseen, ei kuitenkaan koskaan pettänyt, oli kyllä jäykkä. Viimeinen niitti tuli tammikuussa kun kaaduin, silloin kierukka meni rikki polvesta ja kipu muuttui aivan erilaiseksi. Yllättäen jossain liikkeessä polvi menee lukkoon enkä voi laittaa sille painoa, sitten se taas omia aikojaan jossain liikkeessä palautuu entiselleen. Tämä kierukan rikkoutumisen myötä tullut kipu on todella kovaa ja pysäyttävää kipua, vinkaisen kivusta vaikka olisin missä. Koska polvi on aivan loppuunkulunut niin kierukan korjausta ei voi eikä kannata tehdä. Ortopedi sanoi että vaikka se on vuosia sitten ollut jo siinä kunnossa että tekonivelleikkaus olisi ollut kuvien perusteella paikallaan niin ratkaisevana tekijänä on se miten paljon se haittaa arjessa. Nyt vasta on lepokivut alkaneet, aiemmin oli kipua lähinnä rasituksessa, huonona päivänä jokaisella askeleella eikä rappusten kulkeminen  onnistunut vuorotahtia mutta sitten oli parempia päiviä. Jotenkin nivelrikko toimii vähän ilmapuntarina, kesällä kun on lämmintä niin pystyn liikkumaan paremmin, kosteus ja kylmä sitten taas lisännyt oireilua. 
Kyllä sen mielestäni itse tuntee että milloin on se vaihe ettei enää pärjää polven kanssa, liian aikaisin ei välttämättä kannata pyrkiä leikkaukseen sillä tekonivelet kestävät vain tietyn ajan jonka jälkeen joutuu uusintaleikkaukseen.