Mulla on nyt painoa pudonnut 16,8 kiloa ja voin nyt sanoa, että alkaa makuukammarinkin puolella olemaan paljon kivempaa! Alkaa itsetunto pikkuhiljaa omaa kroppaa kohden nousta ja se on toki vain hyvä asia. Miehen kannustavat kommentit auttavat toki vielä kamalasti lisää (siis koskien painonpudotusta).

Virikepitoista viikkoa kaikille

Meillä mies on se lihavampi osapuoli. Hän keikkuu tuolla ylipainon rajamailla ja minä taas lähes siellä toisessa päässä. Itse olen treenannut vartaloa ja tiputtanut kiloja yhteensä miltei 10 kg pelkästään ulkonäköni takia, että viihtyisin kropassani. Mies on kuitenkin ottanut varmaan itselleen nämä 10 menettämääni kiloa, hän on nimittäin lihonut paljon sitten suhteen alun.

Mies kuitenkaan ei häpeä yhtään grammaa itsessään eikä tee sen eteen sen suurempaa muutosta - käy hän lenkillä mutta kyllä varmasti syökin sitten sen edestä... Olen yrittänyt hänelle sanoa jotenkin että kuntoile ja syö oikein, hyvä mies, muttakun ei auta. Minä olen meillä se, jolla ei tee seksiä mieli. Ja ihan vain näinkin pinnallisen asian takia, mutta itse tunnen sen olevan hyvinkin suuri.

Miten mä voisin sanoa hänelle hellävaraisesti, että hän miellyttäisi minua enemmän kun olisi muutama kilo kevyempi? Hän on kyllä minulle ihan suoraan sanonut, että kyllä sä nyt olet paljon vetävämpi kun on muutama kilo jäänyt taakse, ja tunnen sen oikeasti itsekin. Haluaisin vain että mies tuntisi tämän saman hyvän ja terveellisen olon! Muttakun ei. Miehellähän itsellä ei siis mitään ongelmia halujen suhteen, no voin kyllä ihan suoraan sanoa että sitä ongelmaa ei minua katsoessa varmasti olekaan. Mutta mulla on häntä katsoessa.

Tämä kirjoittaminen tuntui tosi pinnalliselta ja pahalta, mutta pakko mun on jollekin saada purkaa tuntojani ja myöntää tämä asia myös itselleni. Tottakai rakastan ja välitän miehestäni todella paljon, mutta välillä tällaiset fyysiset jutut tulee vaan edelle, ainakin seksissä... Ärsyttää vaan niin paljon kun olen itselleni hankkinut ihan pirun hyvän kropan ja mies ei laita lähestulkoon tikkuakaan ristiin mun silmänilon vuoksi!!!!

Niin ja emme asu saman katon alla, joten en hänen ruokailuihinsa voi vaikuttaa. Olenkin jo sanonut että sitten kun muutamme yhteen niin saat vaan uskoa että kiloklubi on keittiössä!

Joku kyseli tuolla miltä tuntuu olla huomattavasti itseään hoikemman kanssa...
Mä oon siinä erikoinen tyyppi että mun miesten painojakauma on vaihdellut 60-140kg välillä. Oma paino on keikkunut muutamia hypähdyksiä lukuunottamatta 90-100kg välillä ties kuinka kauan. Tällä hetkellä kammetaan satasesta taas alle ja nykyinen kumppani on tosi hoikkis, painoa ehkä 62kg.

Kyllähän tää ero ruumiinrakenteessa ainakin mulle aiheuttaa jatkuvasti tuskia. Mä en todellakaan ole ollut sinut oman kehoni kanssa koskaan, jos läskitilanne onkin joskus hetkellisesti ollut jotenkin siedettävä niin vähintään mun jättisuuret (siis ihan oikeasti, kuppikoko nyt G) ja roikkuvat tissit sitten aiheuttavat sen etten mielelläni näyttäydy alasti. Kun tähän komboon lisätään se, että esimerkiksi nykyinen kumppanini on siroudessaan ja hoikkuudesta/laihuudesta huolimatta kauniissa mittasuhteissaan mielestäni syötävän suloinen (ja omaa siihen päälle itse loistavan itseluottamuksen omaa kehoaan kohtaan) on välillä kieltämättä hankalaa.
Seksi on kyllä nautinnollista ja meillä sitä on verrattaen usein, toisaalta emme varsinaisesti seurustele emmekä ole tapailleetkaan kauaa joten on syytä ollakin. Mutta en minä kykene kaikkeen siihen mitä tahtoisin pedissä tehdä. Haluaisin olla vapaa kaikista niistä rasitteista joita uskon paitsi lihavuuteni myös muuten perushuonon itseluottamukseni seksielämääni/mme tuovan. Päällä en tahdo olla koska tissit ovat rumat ja läskit hyllyvät, takaapäin mietin että miltähän mun selluliitit mahtaa näyttää. Lihavuuden aiheuttama hikoilukin tuo rasitteensa kun hermoilen sitä mahdanko haista milloin millekin.
Toinen osapuoli ei turhaan myöskään yritä nostaa itsetuntoani, tiedän hänen mieltymyksensä naisvartalon suhteen (joka saa minut lähes päivittäin miettimään että minkä ihmeen takia me ylipäätään tapailemme..) mutta toisaalta kannustaapa se laihduttamaan. Eikä toinen osapuoli todellakaan koskaan ole esittänyt toiveita laihduttamisen suhteen tai muuten tuominnut vaan on hyvin hienotunteinen kyllä.
Mutta ehkä jonain päivänä meidän kohdallamme osat vielä vaihtuvat ja minä menenkin hänen kainaloonsa eikä toisinpäin

Pikalisäyksenä mainittakoon, että ei mua toisaalta haitannut eksäni ruumiinrakennekaan. Hän on HYVIN suuri mies (190/140) ja omasi nyt jo pehmenneen kerroksensa alla paljon voimaa. Olihan se hauskaa kun mies nostaa kainaloista vajaa satakiloisen naisen ja siirtää toisaalle olemaan "poissa tieltä".

maanantaina, 24. toukokuuta 2010 klo 21:31 louisvuitton kirjoitti::
Minä olen meillä se, jolla ei tee seksiä mieli. Ja ihan vain näinkin pinnallisen asian takia, mutta itse tunnen sen olevan hyvinkin suuri.

Miten mä voisin sanoa hänelle hellävaraisesti, että hän miellyttäisi minua enemmän kun olisi muutama kilo kevyempi?

Jaa-a, vaikka sen kuinka sokerikuorruttaisi, niin karuahan se on kuulla.
Onko sulla esim. jotain valokuvia teidän tapailun alkuajoilta, missä ukkokulta ei ole vielä rupsahtanut? Voisit kaivaa ne esiin. Ja kysäistä vaikka joskus, että jos sä lihoisit 10-20 kg, huvittaisko miestä vielä peuhata samaan tahtiin kun ennen, vai luuleeko että se vaikuttaisi.

Rakastamisella ja haluttavuudella on ero, kumppania voi ihan hyvin rakastaa vaikka ei seksiä tekisikään mieli.

Itse olen pudottanut parikymmentä kiloa sitten sen, kun ukkokultani tapasin, ja kyllä se on vaikuttanut positiivisesti. Mies on silloin tällöin laiskempina kausina onnistunut kasvattamaan vähän mahaa, mutta karistanut sen kyllä aina ennen kuin se on muodostunut ongelmaksi, ja kyllä minäkin mielummin solakampaa kaveria halailen kun turvonnutta.

maanantaina, 24. toukokuuta 2010 klo 21:31 louisvuitton kirjoitti::
Olen yrittänyt hänelle sanoa jotenkin että kuntoile ja syö oikein, hyvä mies, muttakun ei auta. Minä olen meillä se, jolla ei tee seksiä mieli. Ja ihan vain näinkin pinnallisen asian takia, mutta itse tunnen sen olevan hyvinkin suuri.

Sänky keskelle makkaria. Vaatteet pois ja sanot miehelle, ei "ota kiinni jos saat", vaan "ota kii nii saat". Ja jo alkaa kiinnostaa kuntoilu!

Mutta oikeasti painota terveysnäkökohtia ja perustele sitä kautta asiaa. Ulkonäköön ei välttämättä kannata edes kiinnittää huomiota ellei sitten siinä tapauksessa jos ei muuten tule "herätystä" asiassa.

Heissan tällaistä vietiketjua olen kaivannutkin.

Olen ollut yhdessä mieheni kanssa pian pari vuotta. Ja sänkyyn täytyi ottaa mukaan myös kaikki 120 kiloani ja luonnollisesti miehen 85 kiloa. Että koko ero on suuri. Miehellä on urhelullinen tausta, harrastukset ja kroppa. Aivan syötävän ihana katsella enpä ole koskaan ennen tätä käsittänyt mitä tarkoittaa että miehen kroppaa voi haluta. Edelliset kumppanit ovat olleet ylipainoisia n 100-130kg ja peitto on heilunut enemmän ja vähemmän ahkerasti silloinkin. Vaan uudessa suhteessa tilanne kääntyi päälaelleen, olen usein miettinyt miten tähän edes jouduin mukaan kun olemme niin eri kokoisia ja näköisiä.

En painoongelmaani ensi alkuun mieltänyt ongelmaksi ennen kuin sain asian miehestä puristettua ulos miksi suhteen alkumetreiltä asti halu on ollut laimeaa. Liika kiloni vaikuttaa hänen haluihinsa.
No viime talvi meni jo niin ja näin. Kevät toi lisäpiristystä ja painon pudotessa ihan kivaakin ollut. Silti minulla on todella suuri pulma omassa päässäni kun tiedän että oma kroppa ja kilot ovat miestä haitanneet. En saa sitä yöpaitaa otettua pois päältä ja en pysty pyytämään miestäni koskemaan itseäni enemmän kuten tahtoisin. Mielessä pyörii ihanimmalla hetkelläkin armotta nämä minun läskit

En tiedä miten muuten saan kumplan rikki kuin painoa pudottamalla ja ja odottamalla että aika parantaa mutta syvän haavan se on tehnyt Hellyyttä ja suukkoja sekä heleja ei ole meiltä koskaan puuttunut päin vastoin mutta sitten se peitonalainen elämä... Oma negatiivinen minä kuvani vaikuttaa asioihin niin että paljon touhuilu pyörii miehen ympärillä ja minä vältän sitten suurta huomiota. Joskus tuntuu niin pahalta että tuntuu aivan umpisolmuun menisin... Onko vinkkiä miten saisin suhteen omaan itseeni kuntoon?

En tiedä, osaanko Pinja82 sinua auttaa, mutta kerrompa kuitenkin...
Itse olen suurimman osan aikuisiästäni ollut reilusti yli 100kg. Laihempana välttelin miehiä, kun pelkäsin, etten kelpaa.
Kunnes sitten päätin, että saakura, tämä elämä ei mene tämän tytön ohi, oli painoa kuinka paljon tahansa:
jos en saa kypsästi ja aikuisesti seurustella, niin sitten keräilen miehiä matkalleni muuten. Ja on niitä kiloista huolimatta riittänytkin, kaiken kokoisia ja näköisiä ja kaikille on peuha kelvannut.
Mitä se sitten vaati:
Asennetta. Villit vuodet jäi aikanaan taa ja rauhoituttu on yhden miehen syliin, mutta asennetta pitää olla edelleen.

Ihana rakas puolisoni on myös pyöreä. Ollut alusta asti ja on edelleen, vaikka on jo paljon pudotettu painoa yhdessä. Minä olen edelleen se tuhdimpi osapuoli ja mies on tykännyt, etten liian laihaksi menekään: sanoo toki rakastavansa, olempa minkäkokoinen tahansa.

Mutta mitä se asenne oli: se oli sitä, että päättää "vamppaavansa" toisen. Siis hyvässä.
Parisuhteessakin voi vokotella toista ja se pitää vaan päättää, että "nyt uskallan".
Miehet tykkää, kun naisella on hymy silmänurkassa ja pari rivoa sanaa ja ronskit otteet. Kyllä se "pikkuveli" herää, kun siihen nappaa kiinni, mutta älä päästä miestä pidemmälle, ennenkö olet itse saanut omasi. Kyllä se ukon käsi yltää isommankin vuoren uumeniin. (anteeksi mun ruma kielenkäyttö, mutta ymmärrät varmaan, mitä tarkoitan?)

Onhan se sinun pyllyn jo arjessa nähnyt, ei sitä kannata peitellä, mutta jos sinä itse siitä ahdistut, niin se ahdistaa häntä vielä enemmän. Miehelle pitää antaa lupa rakastaa isoakin naista. Äijäpiireissä kukaan ei koskaan kehuskele naisensa lihoilla, mutta tiedän kehräävän sisäisesti naisen halukkuudella.

Kaupasta saa isoillekin seksikkäitä yöasuja, joissa on helmaa kivasti vaikka reiteen, eikä sitä ole pakko ottaa pois, satiini tuntuu kummastakin kivalta. Tai ihan tavallisestakin vaatteesta saa seksikkään, kun unohtaa vaikka napittaa... On sitä joskus rakasteltu satiiniaamutakissakin, kun oikein oli massakausi päällään.
Luo makkariin mukava tunnelma hämyvalolla (vaikka yövalo sängyn alle, niin ei sellut paista) ja sitten vaan mies petiin.
Ja silläkertaa sinä määräät. Sanot rohkeasti mitä haluat: se pelkästään jo kiihottaa miestä! Seksistä kannattaa opetella puhumaan.

Tiivistettynä kaikki tämä vuodatus: Uskalla haluta. Haluttava nainen voi olla minkä kokoinen tahansa. Haluava nainen on haluttava itsekin.

Aivan loistava teksti, Flikka! Kyllä se on niin totta, että asenne ratkaisee! Estoja on ollut melkoisesti täälläkin, mutta pyrin aktiivisesti niiden yli. Mieheni onneksi on rakastanut ja halunnut minua aina kiloineni päivineni, eikä ole koskaan huomautellut. Itse haluan silti painoa nyt alaspäin juuri senkin takia, että koen itseni seksikkäämmäksi.

Järjestin tuossa vuosi sitten muuten pikku yllärin miehelleni ja kävin sokeroinnissa. Siis kaikki pois vyötäröstä alaspäin. Johan alkoi tapahtua!

Toimenpide sinänsä ei osaavissa käsissä ollut paha. Kävin ensin vain säärten sokeroinnissa, sitten bikinirajojen. Sääret ja jalat ei tuntunu kuin rentouttavilta. Bikiniraja sen sijaan vähän jo kirpaisi. Mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä ollenkaan. Taitava sokeroija hoitaa homman niin ripein ottein, ettei kipu ole ollenkaan paha.

Seuraavalla kerralla, kun otettiin sitten kaikki, homma tuntui alapäässä oikeastaan samalta kuin tuo bikiniraja. Ei sen kummempaa. Eniten mulla oli asiassa tekemistä henkisen puolen kanssa. Miten uskaltaudun sinne hoitolaan esittelemään itseni niin totaalisesti?

Voitin ison kynnyksen mielessäni ja olin itsestäni lopulta todella ylpeä. Sokerointia tehdään nykyään niin paljon, että homma on noille hoitajille arkipäivää. Toimenpiteen jälkeen tunsin oloni tosi itsevarmaksi. Suosittelen!

Karvankasvuhan muuten hidastuu sokeroinnissa selkeästi ja joka kerran jälkeen karvoja kasvaa vähemmän. Myöskään terävää piikkisänkeä ei kasva ollenkaan. Sokeroinnissa kannattaa ehdottomasti käydä sitten säännöllisesti. Seuraavat kerrat ovat jo huomattavasti helpompia kuin se eka kerta - siis sekä henkisesti että fyysisesti! Joka kerran jälkeen lähden hoitolasta silti yhtä itsevarmana!

Tämä on kyllä äärimmäisen hyvä ja mielenkiintoinen ketju!

Itsellä lääkkeiden takia painoa tullut lisää 20 kg, mies on lihonut muuten vain (voi toki olla että meidän molempien ruokailutottumukset muuttuivat, kun muutettiin yhteen, minkä johdosta en välttämättä voi panna kaikki 20 kiloa lääkkeiden piikkiin).

Meillä painoasiat eivät ole vaikuttaneet sänkypuuhiin. Vaikka itse pidänkin itseäni aika ajoin hyvin kuvottavana (toisinaan ehkä hieman vähemmän kuvottavana), ei se juurikaan vaikuta seksiin. Seksi on yksi elämän suurista nautinnoista, enkä halua kieltää sitä itseltäni, vaikka painoa onkin parikymmentä ylimääräistä kiloa.

Mulla loppui suhde osin lihomiseni takia. Tosin mies piti minua hyvin hoikkanakin makuunsa liian kurvikkaana, olisi tykännyt suoremmasta kropasta kun taas minulla on laihanakin isohkot tissit ja selvästi vyötäröä leveämpi lantio. Lopulta kävi niin että hän suorastaan sanoi ettei enää seksiin moisen tankin kanssa pysty. Painoindeksi oli jotain 22 tuossa vaiheessa, mutta kieltämättä kasvoihin ja vatsaan oli tullut vähän täytettä.

Ko. suhteen päätyttyä en ole edes jaksanut ajatella miehiä ja koko seksiä, vaan olen ollut ilman. Yritin heti eron jälkeen jotain nettideittijuttuja mutta kun sain sieltäkin kielteistä palautetta ulkonäöstäni (kiinnostus loppui kun miehet näki minut livenä) niin luovutin. Nykyisin en oikeastaan enää kaipaakaan koko seksiä tai parisuhdetta, kyllä sitä vuosien myötä unohtaa näköjään että sellaista oli olemassakaan