Tää asia olis varmaan selvinnyt sinullekin (toivottavasti), jos olisit lukenut aikaisemmat viestini. Nyt näyttää tulevan vain lisää sotkua, ja tämä ketju saa mun puolesta jäädä vertaistueksi vain normaalien viitearvojen sisällä poteville, mitä se näyttää olevankin.

Eiköhän täällä olla mahduttu keskustelemaan ja toisiamme tsemppaamaan kaikki ja kaikilla tavoilla sairastavat ja miksei terveetkin ja toivottavasti jatkossakin mahdutaan: syyllistämättä ja syyllistymättä. Itselleni ainakin on ollut arvokasta saada kirjoittaa näistä asioista ja saada nopeitakin vastauksia.
Näistä kirjoituksista valitettavasti kun aina puuttuu äänenpainot ja se läsnäolo, josta voisi tulkita sen, mitä ei välttämättä huomaa kirjoittamalla sanoa. Kun on itselle tärkeästä asiasta kysymys, on vaarana provosoitua ja joskus jopa tahtomattaan provosoidakin, eikä se aina tuota hyvää keskustelua vaan enemmäkin pahaa verta. Toivottavasti me kaikki voitais kehittyä ulosannissamme ja voitaisiin puhua vaikeistakin asioista ja näkökulmista, niin täällä kilpparikeskusteluissa kuin ihan kaikissa muissakin. Nimimerkkien viuhuessa ohi on joskus vaikea muistaa kymmenien ihmisten sairauskertomuksia ja kaikkia kommentteja, että se kannattaa ottaa aina huomioon tälläiseen kirjoittaessaan. Minä ainakin tykkään kirjoittaa yksityisviestejä heille, joiden kertomus kolahtaa lähimmäksi omaani ja kiitos kaikille teille, joiden kanssa olen saanut ajatuksia enemmänkin vaihtaa!!

Minun mielestäni on tärkeintä, että välittävinä kanssaihmisinä jaetaan tietoa niille jotka oireidensa kanssa on kysymysmerkkeinä, niille jotka etsii apua, niille jotka haluaa puhua diagnoosistaan on se sitten miten uusi tai vanha asia. Mahtavaa, jos muutkin on apua saaneet itseni lisäksi!
Juuri luin kirjoituksen, jossa netin vertaistukea pidettiin tärkeänä nimenomaan terveysasioissa. Tälläisissä paikossa on mahdollisuus kartuttaa tietojaan ja kysyä sitä, mitä ei ymmärtänyt lääkärin vastaanotolla kiireessä kysyä.

Harvassa on lääkärit joilta ilman rajuja oireita saa lääkkeitä vajaatoimintaan joten parin ihmisen vinkumiset on yhtä tyhjän kanssa kun suurin ongelma on että lääkitystä tarvitsevat ei saa sitä kuin ne jotka EHKä saavat kun eivät tarvitse.
Mutta kukin omalla tyylillään mutta turha sitä on vinkua että kun en itse hoitoa saa niin ei sais muutkaan saada.
Ja ei suomen raja-arvot ole mikään viimeinen sana

Voin tietysti soittaa työterveyshoitajallekin, mutta kysyn teiltä enemmän asiaa tuntevilta ja tietäviltä . Kuinka tiheään kävitte labrassa tarkistuttamassa arvoja alkuvaiheessa? Olen käynyt lääkityksen alun jälkeen yhden kerran, kun kuusi viikkoa oli kulunut. Viimeksi ei ollut oma lääkäri, joten jäi juttelematta tarkemmin kontrolleista. Olin vielä tuolloin hyvin väsynyt ja hän pyysi varaamaan ajan jo neljän viikon kuluttua ja mainitsi, että labroja ei vielä tuolloin. Eipä tietenkään, sanomattakin selvää. Olen ollut niin hyvinvoiva, joten en mene välikäynnille ollenkaan ja mietin, että olisiko hyvä pyytää lähetettä, kun kuusi viikkoa on edellisestä kontrollista.

Jos tämä nyt auttaa, niin itsäni neuvottiin käymään 8 viikon kuluttua aloittamisesta. 4 viikkoa ensin yhdellä tabletilla ja sen jälkeen nosto 50 mikrogrammaan ja siitä 4 viikon kuluttua kokeisiin.
Nyt olen lukenut, että noston jälkeen olisi parempi käydä kokeissa vasta 6-8 viikon kuluttua. Näin meinaan itse tehdä.

Kiitos UUS 66 . Tuo 8 viikkoa saattaisi olla nyt sopiva väli tässä vaiheessa, kun olo on uskomattoman hyvä - jopa niin hyvä, että iski yllättäen päälle siivouspäivän

https://www.anttiheikkila.com/blogi/kilpirauhasongelmasta/

Löysin tuon eilen ja laitan tänne luettavaksi.

perjantaina, 29. elokuuta 2014 klo 15:46 Flikka30 kirjoitti::

Jostain syystä mulla on sellainen tunne, että nimenomaan thyroxinlääkkeen väärinkäyttö tuskin sitten kuitenkaan on oikeasti se kaikkein suurin ongelma terveydenhuollossa... Kun saatais nuo huumaavat lääkkeet ja sitten mieliala- ja piristävät ja rauhoittavat jonkinlaiseen ruotuun...

Eli ihan samalla tavalla täällä mietitään että pitäisikö jonkin toisen sairauden lääkityksiä vähentää, mutta sitten "se on ihan sama jos joku haluaa kilppari lääkkeitä väärinkäyttää koska kyllä kaikkien tulisi saada hoitoa vaivoihinsa eikä tää nyt voi olla niin suuri ongelma". Ei kilpparilääkitys nyt ihan vaaratonkaan ole jos sitä ei osata oikein käyttää/määrätä.

Ihan samalla lailla on todella vaikeaa nykypäivänä saada unilääkkeitä tai rauhoittavia jatkuvaan käyttöön ja on monia muita häiriöitä ja ongelmia joihin on todella vaikea saada apua Suomessa, mutta tietenkään kun asia ei ole itselle läheinen niin "piristävien ym. määräämistä voisi kyllä hillitä".

Tässä on nyt tehty aika pienestä asiasta älyttömän iso ja ymmärrän kyllä miksi monet ovat ottaneet aikaisemman lehtijutun kovin henkilökohtaisesti, sillä kun sairastuminen on koskenut itseä ja varsinkin jos siihen on ollut vaikea saada hoitoa niin tottakai tällaiset lehtijutut ärsyttävät, mutta kun asia on myös niin että kilppariin vaikuttavat niin monet asiat että jos arvot ovat täysin normaalit niin muutkin syyt tulisi tutkia. Ja kilpparin kohdalla ruokavalio on yksi niistä jotka kannattaa tarkistaa.

Mutta samaa ongelmaa on nykyään niin monen asian kanssa, ei voi olettaa että lääkärit osaavat ja musitavat joka asiasta kaiken mutta se mitä itse toivoisin olisi lääkärin avoimuus tutkia ja ottaa selvää sekä kuunnella potilasta sillä sieltäkin suunnalta voi joskus tulla jotain järkevää.

Ihan oikeassa olet ja sehän tässä ihmetyttääkin miksi ihmistä ei tutkita heti jo alkuun paremmin. Varmaan olisi halvempaa ja kaikille osapuolille parempi mahdollisimman pian tietää mikä vaivaa ja miten hoidetaan.

Tuossa aiemmin vähän ärsyynnyin muutamiin ajattelemattomiin kommentteihin, sillä täytyy ymmärtää sekin, että ihmiset ovat erilaisia erilaisin oirein ja ongelmin ja kun ei lääkärikään millään pysty kaikkea siitä potilaastaan tietämään, niin miten ihmeessä me täällä arvostellaan toisten lääkityksiä. Eihän he ole meidän vastuullamme? Tarkoitus ei ollut loukata ketään ja jos käsitin väärin, niin pyydän anteeeksi!

Kerrompa läheisestäni joka sairastui kilpirauhasen syöpään, mikä hoidettiin ja kaikki on ihan nykyään ihan ok. Häin siis syö nyt Thyroxiinia lopun elämäänsä.
Meillä äidinpuolen suvussa on kaikiilla naisilla kilpirauhasongelmia. Jokaisella omat tarinansa. Toisilla hyvinkin vaikeita.
Nyt tää syövästä toipunut on ainut oikea kilpirauhaspotilas. Hänelle muitten oireet, arvot ja lääkitykset ei merkitse mitään, kun hän on nyt ainut jonka on pakko sitä syödä.
Nänelle tuo syöpä tuli yllätyksenä, eikä hänellä ollut aiemmin mitään kilpirauhasoireita, joita toisilla on ollut vuosikausia, eikä tarvinnut kestää tätä lääkärien ymmärtämättömyyttä, eikä oikean lääkärin etsintää ja nyt hän on se ainut ja oikea.
Saa olla, mutta tämmöisiäkin on. Tiedän siis omakohtaisesti miltä tuntuu väheksyvä suhtautuminen tämmöiseen lääkitystä kokeilevaan.

DayDreamer, nostit ajatukseni, joten haluan tarkentaa vielä, kun kirjoitin vähän huolimattomasti. Ajattelin ehkä liian kauas:

En ole moralisoimassa tai puuttumassa kenenkään tarpeellisiin masennuslääkityksiin tai huumaavien lääkkeiden käyttöön. Enkä ota kantaa siihen, että kuka niitä tarvitsee ja saako nekään, jotka oikeasti tarvitsee sellaiset lääkkeensä, sillä se on sitten isompi ongelma. Enkä suinkaan ottanut kirjoituksessani kantaa siihen, että piristäviä tai unilääkkeitä ei pitäisi enää määrätä!
Tarkoitin vajavaisella kirjoituksellani, että katukaupassa on varmasti enemmän tarjolla väärinkäyttöön huumaavia, piristäviä, päätä sekoittavia lääkkeitä kuin nimenomaan kilpirauhaslääkkeitä.

Törmään itse työssäni usein sairaanhoitajana niihin, joilla on vakava päihdeongelma: vedetään erilaisia lääkkeitä sekaisin viinan kanssa tai ilman viinaa ja ihan vaan puhtaasti viihdekäyttöön.
En muista koskaan törmänneeni siihen, että joku olisi pahoinpidellyt kilpirauhasen liikatoiminnan huuruissa parhaan kaverinsa tai puukottanut avovaimonsa, mutta lääkkeiden sekakäyttäjiä olen tavannut. Olen tavannut useasti ihmisiä, jotka näiden keskushermostolääkkeiden väärinkäytöstä johtuen ovat saaneet koko oman terveytensä vuodessa sekaisin! Olen tavannut perusterveen ihmisen, joka kaverin lääkkeillä sai itsensä sellaiseen kuntoon, että paluuta normaalielämään ei enää ole. Enkä muista, että opiskelijaelämässä pyöriessäni kukaan koskaan olisi tarjonnut minulle thyroxiineja vapun illan hulinaan, mutta kaikkea muuta lääkettä, jopa mobilatia, oli tarjolla ihan riittävästi.

Tälläistä taustaa vasten kirjoitin tuon lyhyen kommenttini, väheksymättä sitäkään, että kyllä, jos joku ottaa tyroksiinia liikaa, saattaa saada itselleen hankalia oireita.

Ja tarkoitin, että terveydenhuollossa on varmasti vaikeampi auttaa niitä, jotka on näiden huumaavien lääkkeiden väärikäytöllä onnistuneet saamaan itselleen vakavia lisäsairauksia kuin että kilpparilääkkeiden väärinkäytöstä johtuvan liikatoiminnan hoitaminen.