Mulla enemmänkin ymmärrystä tuosta vajaatoiminnasta kun itsellä on sellainen. Mutta äidillä oli struumasta johtuvaa ylitoimintaa ennenkuin se leikattiin, sen jälkeen sitten muuttui vajaatoiminnaksi.
Kertomusten perusteella ylitoiminnan oireilu vaikutti jotenkin dramaattisemmalta kuin mun vajaatoiminta, joten hoito on varmaan kiireellisempää, jotta kroppa ei mene piippuun oireista.
Muistaakseni ylitoiminta voi johtua eri syistä, ja se täytyy jokaisessa tapauksessa tietenkin selvittää ennenkuin voi hoitaa.

Palaan raportoimaan tähän ketjuun ja erityisesti kiittämään sinsariloa vinkistä.

Sain vihdoin ja viimein hommattua lähetteen labraan (joo, nämä asiat kestää, kun kaikki "ylimääräinen" vaatii ponnistelua) ja tänään tuli tulos: varastoraudat ovat todella alhaalla ja paha D-vitamiinipuutoskin vaivaa. Hemoglobiini sen sijaan on edelleen 142, joten ihan heti ei meikäläistä aneemiseksi olisi arvannut.... (en kyllä ihan ymmärrä, mistä nämä puutokset voisivat johtua; ravinto ainakin on ollut kohdallaan viimeiset lähes pari vuotta.)

Eli lääkärin määräämänä nyt raudantankkaukseen ja D-vitamiinia popsimaan. Toivottavasti nämä helpottaisivat muitakin oireita kuin väsymystä - kuulemma raudanpuutos vaikuttaa elimistössä "kaikkeen".

Kirnauskis, tarkotin siis siinä mielessä ei-vaarallinen että sen voi kuitenkin hoitaa ihan kuntoon?

Zardi, mulla ei toki ole vertailukohtia, mutta ei tää nyt niin kamalan dramaattiselta tunnu, kun oireet kuitenkin kehitty vähitellen about kuukauden aikana. Epämukavaa tää kyllä on, kun on koko ajan sellanen olo kun olisi hölkkälenkillä. Ja nyt kun otin beetasalpaajan niin lisäksi vähän pyörryttää.

mikähän lie kun tuon thyroksinin muistaa syödä mutta d-vitamiini meinaa kyllä jäädä syömättä ? ehkäpä se on siinä kun ei huomaa tuon d-vitamiini syönnin etuja eikä haittoja niin hyvin kun thyroksinin.
.
.
.

nyyti91, juu ainakin nää mun kaverit ihan täysillä pelittää
Hoidot vaan vaihtelee sen mukaan millainen on.
Tuohon raudan saantiin ja D-vitamiinin, mulla ainakin on ottanut yli 4 vuotta että nuo on saatu hyviin lukemiin, päivittäin syön noita plus ampulli D kerran kuussa syön plus B12 ruiskeena kerran kuussa.
Mulle ei vielä 140 tienoilla hemoglobiinin taso ole hyvä, vasta 155-165 ja olo on ok.
Itselläni on tässä monta monessa kun on tuota vatsaa leikottu ja historia sitä ennekin raudan puutoksen kanssa pitkä, kilpparin vajaus ja imeytymishäiriö niin en voi sanoa varmasti mistä mikin johtuu
eli varmaankin pahin yhdistelmä itselläni mutta ontästä hissuksiin noustu 4 vuoden aikana ja viimonen vuosi on tuonut balanssin myös kilppariin eli näkee ens vuonna mikä on tilanne kaiken kaikkiaan jos en veitsen alle taas päädy Se kun sitten nollaa taas tilanteen jos tuota vatsaa sörkitään sisältä ja ulkoa.

Nyyti, hyvä jos tiedetään, mitä pitää hoitaa. Hyvä, kun menit lääkäriin, mä sua ehdin jo vähän murehtiakin. Ja kiva, kun tulit kertomaan.

Liikatoiminta on kyllä, niinkuin Kirnauskis sanoikin, hoidettava kuntoon vähän vikkelämmällä tahdilla. Sydän siinä on kaikkein lujimmilla, mutta sulla on onneksi siihen jo lääkkeet. Liikatoiminta on hoitamattomana sellainen, että siitä tulee niin paljon niitä hankalia liitännäisoireita. Toisaalta sulla on hyvä tilanne, että näin nopeasti sait suunnan, mitä sulta pitäis hoitaa, ettet ehtinyt oireidesi kanssa olla pidempään. Mutta hoitoja on ja liikatoiminta on kuitenkin ihan yleinen sairaus, että onneksi se ei ole mikään superharvinainen tila.

Ja hoidettuna kaiken kanssa pärjää vallan mainiosti, kun vaan alkushokista selviää. Mutta onneksi sä vaikutat sellaiselta aktiiviselta ja reippaalta ihmiseltä, että sä pärjäät kyllä taatusti! Otat vaan rauhassa asioista selvää, suhtaudut sopivan kriittisesti saamaasi tietoon ja kyselet lääkäriltä mahdollisimman paljon. Kirjoita vaikka paperille kysymykset, niin et unohda kysyä niitä. Tsemppiä sinulle!

Kiitos tsemppauksesta! Mä itekin just ajattelin että olipa hyvä tuuri, että ite tajusin tilanteen näinkin nopeasti ja se eka terkkari otti mut tosissaan ja osas epäillä missä on vika. Ensinmainittuun autto varmasti paljon se, että harrastan niin aktiivisesti liikuntaa, kun eka asia minkä huomasin olevan pielessä ja mistä älysin tarkkailla muita oireita oli just väsymys liikunnassa.
Nyt on tosiaan jo olo paljon parempi kun sydän ei hakkaa tuhatta ja sataa ja tuntuu että pysty taas olemaan ja tekemään asioita suht normaalisti. Raskas liikunta tosin on vielä kielletty, mutta esim pilates sujui toissailtana oikein mukavasti.

Kuulemma liikatoiminta kääntyy helposti hoidon jälkeen vajaatoiminnaksi, onko se kuinka kurja vaiva? Pystyykö elämään/liikkumaan/syömään normaalisti? (Kyselen varmaan teidän mielestä itsestäänselvyyksiä mutta mulle tää on uusi aihe... )

Voiko se itsekseenkin kääntyä vajaatoiminnaksi? Luulin, että vain operointien ja liian suurien lääkitysten myötä...

Mulla kilpparin vajaatoiminta on helpoin kaikista sairauksistani ikinä, mutta joillakin voi olla sopivan lääkityksen löytämisen kanssa ongelmia, jotka pitkittyvät ja aiheuttavat vaihtelevia oireita ja paljon epävarmuutta.

Kyllä vajauksen kanssa pystyy elämään normaalisti kuhan löytää lääkärin joka ymmärtää sitä ja viitsii säätää lääkitystä kunnes potilaan olo on hyvä eikä tuijota vain raja-arvoihin. Se ei aina ole iha yksinkertaista mutta kyllä niitä hyviä lääkäreitä on. Varmaan sinulla on parempi onni kun kumminkin jo liikatoiminnan kohdalla tarvitset erikoislääkäriä ja se on sama joka sitä vajaustakin hoitaa
Ja tuo että harrastat liikuntaa auttaa kilpparin kanssa, se on hyvä kohta nähdä missä menee kuinka jaksaa entiseen verrattuna jne. Eli osaat tarkkailla itseäsi.
Toivottavasti kumminkin hoito menee niin ettei heilahda vajauksen puolelle, peukut pystyssä täällä sen puolesta, nyyti91

Joo niin mä ymmärsin että jos esim. kilpirauhanen joudutaan poistamaan tai hiljentämään radiojodilla niin siitä seuraa vajaatoiminta, mutta pelkällä lääkehoidolla näin ei pitäisi käydä. Toivotaan että mun tilanne hoituis pelkillä lääkkeillä.
Kiitos edelleen tuesta ja vastauksista!