Nyyti, hyvä jos tiedetään, mitä pitää hoitaa. Hyvä, kun menit lääkäriin, mä sua ehdin jo vähän murehtiakin. Ja kiva, kun tulit kertomaan.

Liikatoiminta on kyllä, niinkuin Kirnauskis sanoikin, hoidettava kuntoon vähän vikkelämmällä tahdilla. Sydän siinä on kaikkein lujimmilla, mutta sulla on onneksi siihen jo lääkkeet. Liikatoiminta on hoitamattomana sellainen, että siitä tulee niin paljon niitä hankalia liitännäisoireita. Toisaalta sulla on hyvä tilanne, että näin nopeasti sait suunnan, mitä sulta pitäis hoitaa, ettet ehtinyt oireidesi kanssa olla pidempään. Mutta hoitoja on ja liikatoiminta on kuitenkin ihan yleinen sairaus, että onneksi se ei ole mikään superharvinainen tila.

Ja hoidettuna kaiken kanssa pärjää vallan mainiosti, kun vaan alkushokista selviää. Mutta onneksi sä vaikutat sellaiselta aktiiviselta ja reippaalta ihmiseltä, että sä pärjäät kyllä taatusti! Otat vaan rauhassa asioista selvää, suhtaudut sopivan kriittisesti saamaasi tietoon ja kyselet lääkäriltä mahdollisimman paljon. Kirjoita vaikka paperille kysymykset, niin et unohda kysyä niitä. Tsemppiä sinulle!

Kiitos tsemppauksesta! Mä itekin just ajattelin että olipa hyvä tuuri, että ite tajusin tilanteen näinkin nopeasti ja se eka terkkari otti mut tosissaan ja osas epäillä missä on vika. Ensinmainittuun autto varmasti paljon se, että harrastan niin aktiivisesti liikuntaa, kun eka asia minkä huomasin olevan pielessä ja mistä älysin tarkkailla muita oireita oli just väsymys liikunnassa.
Nyt on tosiaan jo olo paljon parempi kun sydän ei hakkaa tuhatta ja sataa ja tuntuu että pysty taas olemaan ja tekemään asioita suht normaalisti. Raskas liikunta tosin on vielä kielletty, mutta esim pilates sujui toissailtana oikein mukavasti.

Kuulemma liikatoiminta kääntyy helposti hoidon jälkeen vajaatoiminnaksi, onko se kuinka kurja vaiva? Pystyykö elämään/liikkumaan/syömään normaalisti? (Kyselen varmaan teidän mielestä itsestäänselvyyksiä mutta mulle tää on uusi aihe... )

Voiko se itsekseenkin kääntyä vajaatoiminnaksi? Luulin, että vain operointien ja liian suurien lääkitysten myötä...

Mulla kilpparin vajaatoiminta on helpoin kaikista sairauksistani ikinä, mutta joillakin voi olla sopivan lääkityksen löytämisen kanssa ongelmia, jotka pitkittyvät ja aiheuttavat vaihtelevia oireita ja paljon epävarmuutta.

Kyllä vajauksen kanssa pystyy elämään normaalisti kuhan löytää lääkärin joka ymmärtää sitä ja viitsii säätää lääkitystä kunnes potilaan olo on hyvä eikä tuijota vain raja-arvoihin. Se ei aina ole iha yksinkertaista mutta kyllä niitä hyviä lääkäreitä on. Varmaan sinulla on parempi onni kun kumminkin jo liikatoiminnan kohdalla tarvitset erikoislääkäriä ja se on sama joka sitä vajaustakin hoitaa
Ja tuo että harrastat liikuntaa auttaa kilpparin kanssa, se on hyvä kohta nähdä missä menee kuinka jaksaa entiseen verrattuna jne. Eli osaat tarkkailla itseäsi.
Toivottavasti kumminkin hoito menee niin ettei heilahda vajauksen puolelle, peukut pystyssä täällä sen puolesta, nyyti91

Joo niin mä ymmärsin että jos esim. kilpirauhanen joudutaan poistamaan tai hiljentämään radiojodilla niin siitä seuraa vajaatoiminta, mutta pelkällä lääkehoidolla näin ei pitäisi käydä. Toivotaan että mun tilanne hoituis pelkillä lääkkeillä.
Kiitos edelleen tuesta ja vastauksista!

Kopioin tässä vähän tämän aamuisesta Turun Sanomasta juttua kun linkkiä siihen ei löydy:

"Yhä useampi uskoo sairastavansa kilpirauhasen vajaatoimintaa vaikka arvot ovat normaalit.

-Potilaalla on vajaatoiminnan oireet ja ja potilas haluaa saada niille somaattisen selityksen,mutta arvot on aivan normaalit ja se herättää potilaissa hämmennystä, sanoo sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri Lassi Nelimarkka.
Tärkeintä on silloin miettiä mitä muuta oireiden taustalla voi olla, kuten esim. masennus,krooninen stressi tai univaikeudet.
Vajaatoiminta tuntuu potilaasta hyväksyttävämmältä kuin masennus tai stressi, Nelimarkka miettii.

Potilas saa vajaatoiminta-ajatukselleen vahvistusta nettikeskusteluista, joissa väitetään nykyisten viitearvojen olevan vääriä ja lääkäreiden tietämättömiä.

Nelimarkka lisää, ettei yksien viitealueen ulkopuolelle osuvien arvojen perusteella voida diagnosoida kilpirauhassairautta. Kyseessä voi olla ohimenevä tila, esim. lääkitys voi selittää poikkeavat arvot.

Nykyään yhä useammalla on normaaleillakin arvoilla aloitettu kilpirauhaslääkitys. Osa kokee hyötyvänsä, osa ei.
Nelimarkan mukaan tarpeettomalla lääkityksellä voidaan aiheuttaa potilaalle vakaviakin oireita, esim. rytmihäiriöitä.

arbuusi, hyvä, että toit tuon puolen esiin, olen vähän kaivannut sitä tässäkin keskustelussa.
En tietenkään voi olettaa, että kaikilla on yhtä helppoa vajaatoiminnan kanssa kuin itselläni, mutta thyroxinia on myös liian helppoa käyttää piristeenä ja laihdutuslääkkeenä.
Yleensä oikeat diagnoosit ovat hoidon kannalta parempia kuin väärät, ja lääkärien pitäisikin huomioida pitkäaikaisen ja tarpeettoman suuren thyroxinannostuksen haittavaikutukset, kuten esim rytmihäiriöt ja osteoporoosi.

Arbuusi, ihan samanlaisen haastattelun antoi vähän aikaa sitten meidän sairaalan endokrinologi.

Sitä mä vaan ihmettelen, että kun taivutan oikein rautalankaa ja yksinkertaistan, niin en pääse puusta pitkään ajatuksestani:

Ihminen, siihen asti perusterve, alkaa moittia oireitaan. Väsymystä, ummetusta, kipuja, huimausta... hän hakeutuu niistä jopa lääkäriin, koska kokee vointinsa niin huonoksi ja pelkää elämänsä lipuvan ohi pikku kolotuksia potiessaan.
Potilasta tutkitaan verikokeilla ja tarkastelemalla, keskustelemalla ja kuvaamalla, eikä löydetä mitään selkeää selitystä oireille.
Potilas ei kuitenkaan koe itseään masentuneeksi, eikä halua masennuslääkkeitä, sillä niistäkin voi aiheutua erilaisia hankalia oireita: kuten sydämentykytystä, huonoa nukkumista, painajaisia... Eikä hänellä oikein ole stressiäkään, mistäs sellaista saisi, kun muutenkin olo on hitaanlainen.

Päädytään siihen, että jos se olisikin kilpirauhasen vajaatoimintaa, kun kerran oireitakin on, vaikka arvot mahtuu viitearvorajojen sisälle. On tuo toinen luku vähän korkeahko, toinen keikkuu juuri juuri alarajalla, mutta on ne normaalit.
Aloitetaan lääkitys varovaisella annoksella. Lääke ei maksanut montaakaan euroa kuukaudeksi, hyvä niin, jos pillerit onkin ihan turhia. Potilas ei täyttänyt "oikean vajaatoiminnan tunnusmerkistöä", mutta viikkojen kuluessa vointi korjaantuu. Pää selkenee, kivut vähenee, maha alkaa toimia ja hikoiluttaakin taas. Olo alkaa olla jo inhimillinen. Muistikin toimii, nukkuu paremmin. Ei tarvitsekaan nousta 5 kertaa yössä pissalle.

Ilman lääkitystä potilas olisi ollut menossa kohti pitkää sairauslomaa. Masennuslääkkeet kaapissa ja silti jalkoihin sattuu, silti pyörryttää ja huimaa ja on huono olla.

Jos ihminen saa elämänhalunsa ja ilonsa takaisin "pelkällä" thyroxiinilla, onko se sitten kauhea asia? Kun kyseessä ei ole huumaava kolmiolääke, siitä ei katukaupassa saa mitään, eikä sillä saa nuppiaan sekaisin oluen kanssa nautittuna. Tabletti on potilaalle edullinen, ettei nyt ainakaan rahan puutteesta viitsi lääkitystä olla ottamatta säännöllisesti.

Jos minä olisin esimerkiksi vielä joutunut vaikka vuoden odottamaan thyroxiinilääkitystäni, olisin siinä välissä päässyt kaikkiin sairaalan laitteisiin. Kuuloa olisi pitänyt tutkia ja sydänpuolen juttuja ja ihotaudeille kuivasta ihosta ja harvenevasta tukasta. Gynelle olis pitäny päästä, ravitsemusterapiaan ja sitten lopuksi vielä se masennuslääke, kun elämä menee sairastellessa.

Kukaan ei saa nyt ajatella, että mun mielestä kaikille halukkaille vaan diagnoosit ja toista noin vaan tyroxiinit, humps ja lumelääkkeenä kaikki taudit paranee. Mun mielestä kilppariasoita pitäis tutkia enemmän, tarkastaa nämä yleiset viitearvot ja tarkastella ihmisiä kokonaisuutena.
Minä olen sairastanut hyvin vakavan masennuksen 10 vuotta sitten, eikä nämä mun kilpparioireeni olleet likillekään edes puoliksikaan masennusoireita, vaikka masennuslääkkeitä mulle tarjottiinkin.

Plus että mulla thyroxiini ei ainakaan ole toiminut laihdutuslääkkeenä. Luulis, että ihmiselle, jolla on elopainoa 130kiloa, sen pitäis edes jollain tasolla näkyä jos se sitä olisi.

Mulle lääkäri ainakin sanoi suoraa, että tämä lääke ei sitten ole mikään oikotie laihuuteen: tämä lääke ei sinua laihduta, mutta jos nyt saisit laihduttamiseen edes mahdollisuuden. Lupasi, että ihan joudun samalla tavalla katsomaan, mitä suuhuni pistän, jos haluan hoikistua.

Lisäksi lääkäri sanoi, että heti, jos alkaa tykyttää, vähennä lääkettä. Jos hikoilet öisin, vähennä lääkettä. Kyllä normaali älyllä varustettu ihminen neuvot pitäisi ymmärtää ja toimia niiden mukaan.

Tässäkin on myös se että onnistuis edes löytämään lääkirin joka ymmärtää kilpirauhasen toimintaa ja vielä ottaa sen todesta eikä vaan hymähtele kun näistä puhutaan.Itselleni ei edes tää vajaus tullu mieleen kun lekurille menin vaan työterveydessä katselivat mun oireita ja lähettivät toiselle työterveyslääkärille joka näistä enemmän tiesi. Siellä juuri totesi että oireet on just eikä melkeen vaikka vaan yksi arvo oli hieman ylhäällä mutta rajojen sisällä. niin kuin muutkin. Näilä alkoi lääkitys mikä on noussut viimosen 10 vuopden aikana tasaisesti. Ja välissä pitkä pätkä on annosta ei nostettu kun omalääkärini katsoo vain viite arvoja. Menin sitten toisen lääkärin/kirurgin ohjeistamana (liittyi mahdollisesti toisiin oireisiini tuon epätasapaino, piti sulkea pois ennen leikkausta) endolle ja vuoden otti hänen hoidossaan saada tää tasapainoon.
Eli kyllä ne lääkäritkin osaa katsoa raja-arvojen lisäksi potilasta muutenkin, ei kaikki tietenkään.
Ja sekin vaikuttaa millaiset raja-arvot on kussakin maassa annettu, tämäkin tuli selväksi kun asuinmaata vaihtoi, täällä on kilpirauhasen arvoissa pienemmät raja-arvot mutta vastaavasti monessa muussa löysemmät kuin suomessa.
Kuhan jokainen saisi tarvitsemaansa hoitoa heti eikä viiden vuoden päästä oli kyseessä miten vaikeasti havaittava sairaus tai tila kyseessä.
Sitten ihmiset lakkaavat etsimästä vastauksia muulta kuin lääkärin vastaanotolta.