Johna:
Ännä, etkö sinä ole syönyt lainkaan suklaata sen jälkeen, kun liityit tänne?? Jos tuo on totta, niin vau! Minä en edes yritä, kun totaalikieltäytyminen olisi aivan mahdotonta.

Patukat ovat muuten sen kokoisia, että ne voi syödä alusta loppuun kerralla ihan hyvällä omallatunnolla.

Niin, totta se on. Ei suklaata heinäkuun jälkeen. Lakuja sen sijaan olen syönyt yhteensä 150 g tänä aikana (se oli lokakuun alussa ja riittikin muuten kolmelle päivälle tuo määrä, heh), sekä ketutukseen on mennyt 100 g:n karkkipussi. Sen söin kerralla viime lauantaina ja voi juutas miten tuli huono olo. :shock: Eipä olisi aikaisemmin tullut muuta kuin kiukku noin pienestä määrästä. :lol: Siis muutoksia jälleen havaittavissa senkin suhteen.

Karkkia ei tee mieli, suklaa kummittelee mielessä, mutta ei niin paljon, että ostaisin. Vielä. Pelottaa ajatus, että entä jos sen ensimmäisen kerran jälkeen on helpompi ostaa toisen kerran.. ja sitten kolmannen kerran.. eikä voikaan enää rajottaa. Siis pareen olla ostamatta. Jos sitten jouluna jotain konvehteja.. jos joulupukilta toivoisi semmosen pienen pienen rasian niitä.

Ehkä sitä ajan kanssa sitten oppii siihen ettei tarvitse paljon syödä kerralla. Ei tässä minulla kiirettä. Näin on ihan hyvin mennyt. Jatketaan.. sinne jouluun asti.

Minulle kävi erikoinen tilanne. Kävimme sukkapuikkoni kanssa ulkona syömässä, ja minun eteeni tuotiin mahdottoman rasvainen ateria. Söin sen noin puoleen väliin, en voinut kerta kaikkiaan enää syödä yhtään ainoaa rasvassa paistettua perunaa. Hetken istuttuani vatsassa tuntui viiltävä kipu, ja ilta oli sitä myöten pilalla. Olen huomannut saman aina, kun syön jotain rasvaista, vatsa pui nyrkkiä ja hakkaa muita viattomia sisuskaluja. Sukkapuikko söi loput ateriastani, sen jälkeen kun oli itse syönyt oman lautasensa tyhjäksi, myös ne lisäperunat, jotka tilasi. Haha.

Vatsa kiittää kun syö terveellisesti.

Ai juu, meinasi unohtua. En ole siis kolmeen vuoteen syönyt karkkia. Nyt ajattelin, että jouluksi ostan itselleni Tobleronen, sellaisen ison, ja herkuttelen pikku hiljaa. Menin ostamaan sen jo, ja nyt se kuumottaa kaapissa. Miten voi? Luulisi, että olisi jo unohtunut, miltä se maistuu kolmessa vuodessa. Ei ole. Voih.

Patrik Borg:
Eli herkkusiedätys ja ne monesti aiemmin mainitut neljä syömisen pääasiaa (määrä, rytmit, laatu ja lupa syödä) kuntoon.

Lettu, mistä syystä ajattelet että sinulla on käynyt makeisten kanssa noin?

No, olen huomannut, että kohdallani toimii hyvin tuo sääntö, että puolet päivän energiasta on hyvä olla syötynä ennen iltapäivää. Monesti minulla on n. 900 -1000 kcal koossa kun lähden töistä klo 16-17 aikoihin. Silloin olen syönyt kunnon aamiaisen, lautasmallin mukaan lounaan ja välipalan, esim. banaani.
Yleensä saan pallukat vihertymään melko helposti, joten laatukin on kohdallaan.

Lisäksi olen lisännyt proteiinin määrää siten, että se olisi tuolla n. 25% tietämillä, kun sinne 30 % ei aina pääse. Jos proteiini jää mulla tuonne 17-18% hujakoille, niin se kostautuu jatkuvana mielitekona saada jotain 'lopullista ainetta' (kuten äitini sanoo), joka veisi nälän. Silloin tulee syötyä kaapin perukatkin. Siis ei enää 'nyt laihdutetaan ja syönpä vaan kevyen kasviskeiton', silloin kehittää itselleen vaan hirveän nälän.

Lisäksi olen ollut ehkä liiaksikin salliva (varsinkin kesälomalla ops: ) ja namipäivä on pidetty lauantaisin meidän perheessä. Vaikeaa olisi jos vahvana karkkihiirenä yrittäisin olla kokonaan ilman namuja, kun muu perhe mässää vieressä. Mutta kivaa tosiaan, että nyt riittää pienempikin määrä.

Laihtunut en ole paljoa, edelleen siinä 2,5 kg kohdalla ollaan, mutta nyt keksin hyvän lohdutuksen: kävin sunnuntaina Kauneus- ja terveysmessuilla, jossa mittautin kolesterolini, joka oli 3.7, mittaajan mukaan sen päivän paras tulos. Kiloklubi kaunistaa siis ensin sisäisesti ja uskon että lopulta häviää myös jenkkakahvat :lol: :lol:

Voi Emalikattila, montako päivää on jouluun? .."kuumottaa tuolla kaapissa".
:idea: Kysy sukkapuikolta tykkääkö se Tobleronesta (toivottavasti), anna hänelle ja petä itseäsi ettet muka tykkää kuin vasta jouluna syödä Tobleronea ja sitten pakenet vaikka WC:hen siksi aikaa kun oven ulkopuolelta kuuluu tyytyväinen maiskutus. Sitten huudat: Joko saa tulla? Kokeile nyt minun todella huippuälykästä, kröhöm, (älykääpiömäistä) neuvoa ja sitten kun JOULU on lähempänä ostat sen JOULUTOBLERONEN.

Lettu, vau mikä kolesteroli. Hienoa!!

Johna:
Lettu, vau mikä kolesteroli. Hienoa!!

Vautsi joo, yhdyn tähän onnitteluun

Tarkemmin asiaa mietittyäni ei viestini mitenkään tärkeä ollutkaan. Miksi ketään kiinnostaisi taateleiden syömiseni. Eikä sisältö edes kuulunut ketjun otsikointiin.

Poistin siis viestini.

Kiitos, kiitos! Osansa on tietysti perintötekijöillä eli olen valinnut viisaasti vanhempani :lol: (jos se nyt olisi mahdollista, heko,heko)

Mutta riemuitaan siis sisäisestä kauneudesta ja toivotaan, että ulkokuori seuraa jossain vaiheessa mukana :wink:

Ja tänä aamuna olikin tapahtunut ihme, paino putosi -300 g viikkojen junnauksen jälkeen eli nyt saalis on tarkalleen - 3.1 kg

Johna, pääsin 'alemman kilon' puolelle! :lol:

yökyöpeli:
Voi Emalikattila, montako päivää on jouluun? .."kuumottaa tuolla kaapissa".
:idea: Kysy sukkapuikolta tykkääkö se Tobleronesta (toivottavasti), anna hänelle ja petä itseäsi ettet muka tykkää kuin vasta jouluna syödä Tobleronea ja sitten pakenet vaikka WC:hen siksi aikaa kun oven ulkopuolelta kuuluu tyytyväinen maiskutus. Sitten huudat: Joko saa tulla? Kokeile nyt minun todella huippuälykästä, kröhöm, (älykääpiömäistä) neuvoa ja sitten kun JOULU on lähempänä ostat sen JOULUTOBLERONEN.

LIIAN MONTA! En tiedä tykkääkö sukkapuikko Tobleronesta, pitää kysyä! Kiitos vinkistä. Tai sitten sen voisi viedä tuliaisiksi vaikka kokelasanoppilaan, sukkapuikon suku on täynnä toisia sukkapuikkoja, siellä vain ilahdutaan kunnon herkuista! Ja minun pisteeni nousee tuliaisten tuomisesta :wink: Eipä ne tiedä, että minun on pakko hankkiutua siitä kuumotuksesta eroon

Lettu:
Johna, pääsin 'alemman kilon' puolelle! :lol:

Eikös tunnu aina yhtä upealta? Se on niin konkreettista, että jotenkin se tuntuu jopa hienommalta kuin kokonaispudotus. :lol:

Minäkin tässä taas hieraisin silmiäni, kun paino humahti yhtäkkiä seuraavan kilon puolelle ja suoraan puoliväliin. Odottelen joka aamu, milloin se nousee taas sieltä. Mutta jo se, että paino käy alempana, tietää minulla hyvää - vaihtelut ovat nimittäin armollisen pieniä, ellen äidy syömään oikein reilusti monena peräkkäisenä päivänä.