Oho, onpa surkea aika tuo 9h. Siinähän menee jo työmatkoihin ja muuhun sellaiseen useampi tunti. Tein itse joskus nuorena vuorotöitä, mutta siinä yrityksessä oli asiat paremmin järjestetty kuin tessin minimi. Meillä oli vuorojen välissä aina yksi kokonainen vuorokausi + tunnit. Eli aamuvuoron jälkeen 1 pv vapaa ja sitten siitä seuraavana päivänä iltavuoroon. Siltikin oli vaikea pitää unirytmiä mukana.

Joo, kyllä se on tappohommaa tuo iltavuorosta aamuun tuleminen. Onneksi mulla ei mene työmatkoihin kuin n. vartti suuntaansa. Siitä yhdeksästä tunnista voi silti vähentää yhden lepotunnin kokonaan pois, kun huomioi nuo matkat ja sitten vaatteiden vaihdot ym. Ja nyt talvella vielä tuon auton sulattelun! Mutta tosiaan meinaa välillä olla akku lopussa ja siinä vaiheessa liikunnat jää. Ja valitettavasti univelka altistaa myös syöpöttelylle...

Aina suositellaan sitä riittävää unta mutta mulla tuntuu toimivan unen vähentäminen ja vuorokauden unien 2 erässä nukkuminen. Kun nukuin kaikki vrk:n unet yöllä, koin tarvitsevani 10 tuntia unta jotta olin virkeä koko päivän. Kyllähän siinä jo kalorinkulutus vähenee kun niin kauan makaa liikkumatta sängyssä vuorokaudesta, sen lisäksi että töissä istuu 8 tuntia. Päätin kokeilla erilaisia unirytmejä ja nyt olen päätynyt siihen että nukun yöllä 5 tuntia ja sitten töistä kotiin tulon jälkeen 1-2 tunnin päiväunet. Enkä ole ollenkaan väsynyt missään vaiheessa vaikka unta tulee paljon vähemmän kuin entiset 10 tuntia. Painokin on alkanut tämän myötä hitaasti laskea vaikken ole vähentänyt syömistä.

Jippii, kyllä se vaan niin on että jos oikeasti pitää kiinni tuosta kalorirajasta niin paino putoaa.
Otin nyt vihdoinkin asian tosissani kun olen roikkunut täällä jo vuoden päivät repsahdelleen milloin mitenkin.
Mutta nyt tosiaan ekaa kertaa oikeasti olen motivoitunut, olen päättänyt että nyt tämä onnistuu, ja olen valmis tekemään töitä, kun aiemmin olin asenteella että kai sitä laihtuu jos lisää liikuntaa ja vähän katsoo syömisiä. Käytännössä meni aina viikot hyvin (tosin usein päivän kalorivaje oli +/- nolla ja viikonloput meni reilusti plussalle) siinä alkoi jo mennä usko ja kuvittelin että en voi onnistua.
Olen lukenut Patrikin kirjoja, missä on hyvät tiedot mikä oikeasti on ratkaisevaa painonpudotuksessa, ja sitten katsoin sen Neljän tähden illallisen missä se Jutta sanoi Janne Katajalle ihannevartalosta, että kyllä Janne sen saavuttaa. Tämä jotenkin kolahti minuun! Tuli tunne,että jos Jutta voi luvata Jannelle että hän saa ihannevartalon kohtuuajassa niin miksi en sitten minäkin! Ekaa kertaa oikeasti aloin uskomaan siihen että tämä voi onnistua. Olen varmasti itse torpedoinut koko ajan painonpudostusta sillä, että en ole todella uskonut pystyväni siihen.
Nyt pystyn! Kaksi viikkoa sitten paino 83.6 ja tänään jo 81.7, muuta en ole tehnyt kuin katsonut että päivän kalorit ei ylity ja pyrkinyt vihreisiin palloihin. Liikunut olen jo pidempään useamman kerran viikossa eri lajeja, nyt vaan vielä päätin lisäksi palata kuntosalille, ja kävin hankkimassa uuden ohjelman. Tsemppia kaikille ja iloista viikonloppua

joo, sepä se just onkin ainakin mulla ollut mikä vaikuttanu eniten lopputulokseen: vakaa päätös . koska jos sitä aina vaan jahkailee että maanantaina sit, ja et ei tästä mitään tuu niin ei tuukkaan. ensin kun tosissaan päättää ja pitää siitä kiinni, nii siitä se lähtee. Ja kuitenkaan kaikesta ei tarvii luopua Ainakin musta tuntu siinä vaiheessa kun olin laihtunu abaut 15 kiloo että ei se loppujen lopuks niin vaikeeta ollukkaan, kun vaan asennoituu oikein!

Oonko mä nyt sitten ilonpilaaja kun mun mielestä Jennuzkan tapa laihtua on just sellanen mitä ihmiset on iän kaiken käyttäny ja mistä täällä yritetään opetella pois? Siis tuollainen asioiden säännöstely lähinnä, ettei syö herkkuja "ennen kuin ihannepainossa" ja että herkuttelun jälkeen pitää käydä lenkillä eikä saa syödä klo 20 jälkeen. Kuulostaa hirmu rajoittavalta. Siis jos toimii ja uskot pysyväsi näissä tavoissa koko loppuelämäsi niin hienoa hienoa! Mun korvaan vaan aina särähtää tällaset pahasti.

VIltsu84n kanssa samaa mieltä. Kieltämättä kuulostaa hieman rajoittuneelta, mutta jos noin koko loppuelämän jaksaa tehdä, niin mikä jottei. Mutta jos niihin herkkuihin palaa kun on painon saanut tippumaan, niin nopeasti ne taitaa tulla kilot takaisin?

Mullakin kyllä toimii toi, ettei syö enää iltaisin. Ja itse asiassa pakko olla syömättäkin, koska mahan takia ei saa syödä enää oikeestaan klo 20 jälkeen (jos siis käyn 22 nukkumaan).

Totta se on, ettei tarvitse illalla enää syödä ja eihän yöllä tarvitse energiaa mihinkään kuin nukkumiseen ja siihenkin riittää päivällä nautittu energia, jos se on oikeanlaista
Aiemmin puputin iltaisin leipää (päivällisen jälkeen), mutta lopetin sen ja se kävi yllättävän helposti, Kolmessa illassa opin ja tuntuu, että uni on myöskin
rauhallisempaa

Siis toki olen itsekin samaa mieltä että illalla ei tarvitsekaan syödä (ainakaan jos on "normaali"rytminen henkilö, mitä minä siis en ole), otin sen vaan mukaan koska sekin oli yksi tällanen rajoittava tekijä tuossa listassa.

tiistaina, 7. joulukuuta 2010 klo 14:47 Viltsu84 kirjoitti::
Oonko mä nyt sitten ilonpilaaja kun mun mielestä Jennuzkan tapa laihtua on just sellanen mitä ihmiset on iän kaiken käyttäny ja mistä täällä yritetään opetella pois? Siis tuollainen asioiden säännöstely lähinnä, ettei syö herkkuja "ennen kuin ihannepainossa" ja että herkuttelun jälkeen pitää käydä lenkillä eikä saa syödä klo 20 jälkeen. Kuulostaa hirmu rajoittavalta. Siis jos toimii ja uskot pysyväsi näissä tavoissa koko loppuelämäsi niin hienoa hienoa! Mun korvaan vaan aina särähtää tällaset pahasti.

Et ole ainut joka on tota mieltä. Mä oon tiputellut painoa joulusta 2005 lähtien hitaasti ja varmasti ja herkuttelutkin sallittuja. mIkä kiire tässä on kun tää on kuiteskin loppuelämän projekti. Tarkotushan on oppia elämään erilailla ja mun mielestä se siis sisältää sen et ne herkut yms mahdutetaan elämään.