Heippa !

Ajattelin teiltä kysäistä onko kenelläkään muulla samaa ongelmaa? Elikkä olen päättänyt mennä kuntosalille ja laihduttaa oikeasti syötyjä kiloja pois ! MUTTA jotenkin ahdistaa mennä sinne.. Olen tutustunut netissä kaupungin eri kuntosaleihin, ja olen tullut siihen tulokseen että yksi niistä on yli vertojen. Lähinnä hintojensa takia. Tällä kyseisellä salillä käy paljon ns bodareita, mutta noh kaipa sinne sekaan huolitaan tälläinen aloittelijakin Jotenkin ahdistaa tunne siitä että menee ensimmäistä kertaa ja ei kunnolla osaa tehdä mitään tms. Onneksi olen päättänyt ostaa harjoitusohjelman jonka ohjaaja minulle tekee.

Kommentoikaa ihmeessä ja kertokaa te kokemuksianne ekasta kerrasta salilla !

Mä olen käynyt vuosien varrella kolmella eri salilla ja joka kerta hommannut ohjaajan suunnitteleman ohjelman ja opastuksen laitteisiin. Eniten siks, että paikat tulee tutuiksi ja ensimmäisellä kerralla, että oppisin kunnolla mitä laitteilla tehdään, ja sitten toisella ja kolmannella muistutukseksi ja uusien laitteiden oppimiseksi. Mulle on ollut tosi tärkeää, että joku opastaa käytännöt ja laitteiden käytön. Ujostuttaa mennä uuteen paikkaan, jossa vähän niinku pitäis muka osatakin jotain tehdä. Tää opastus on poistanut pelkoja.

Sittemmin salilla käymisestä on tullut vähän paineita, varsinkin, kun oon niin kova hikoilemaan, että ihan nolostuttaa. Mutta kyllä tiedän, että ei siellä kukaan tuu toisia arvostelemaan eikä siellä kukaan oo pääasiassa toisia kyttäämässä. Nykyään kyllä ei oo rahaakaan käydä salilla, joten oon ruvennut käyttään kahvakuulaa lihaskuntotreeninä.

Hyvä että täältä löytyy muitakin joilla vähän samaa ongelmaa. Itsekkin koen mukavemmaksi mennä salille niin että siellä joku opastaa ja neuvoo. Muuten tuntuu tosi orvolta kun ei sillä tavalla osaa mennä ja rueta tekemään. Ehkä se siitä vielä

Minua pelotti kamalasti menna ensimmaista kertaa salille *joka oli muuten talla viikolla * mutta hyvin se loppujen lopuksi meni, vaikka silti aina kun lahestyn salia minua rupee jannittamaan mutta se loppuu heti kun alan treenaamaan

Onnekseni minun salilla ei kay paljon muuta kun mina niin ei tarvitse jannittaa mita muut ajattelevat minusta tai tuijottavatko he minua...

Rohkeasti vaan mukaan, minakin suosittelen pyytamaan opastusta laitteisiin ja tutustuttamista paikkoihin niin alku kay helpommin

Minäkin lykkäsin kuntosalin aloitusta vuosia (!), koska hävetti mennä sinne isona ihmisenä. Vuosi sitten rohkaistuin. Ei ole tarvinnut katua. Ketään ei onneksi kiinnosta katsella hikoilevaa pullukkaa, kun on muutakin silmänruokaa tarjolla.

Mie oon huomannu, et nuo "bodarisalit", jossa valtaosa treenaajista on miehiä, on kaikista mukavimmat salit. Ukkelit kattelee pari viikkoo, että kukahan hyypiö tuokin on ja sit ne alkaa moikkailee ja opastaavat ihan mielellään oman treeninsä lomassa. Ainut haittapuoli on, et ne ähisee niin kovasti ja joskus haisee

Moi kaikille!
Pelkästään jo tänne kirjoittaminen ja vastauksen saaminen sai minut uskaltautumaan lenkkeilemään! Oon nyt pian 5viikkoa liikkunut säännöllisesti (pyöräillyt, kävellyt ja nyrkkeillyt) ja olo on nyt jo paljon itsevarmempi Paljon on matkaa vielä tavoitepainoon mutta sehän ei haittaa koska tuntuu että tähän liikkumiseen on jo jäänyt koukkuun vaikka joutuukin usein taistelemaan että tulee kans lähdettyä Ihmisten katseet ei mua enää kiinnosta, koska kuten Annapurna_ kirjoitti: " kohta se katseen sävy muuttuu, että apua mikä kissa tuossa pinkoo!" Pian on vain edessä talvi ja olisi kivaa saada kanssa laihduttajilta uusia liikuntamuoto ideoita Kiitän jo valmiiksi.

Talvella voi harrastaa (mikäli varusteet sallii) hiihtoa, luistelua, ja tietysti kaikki sisäliikunnat myös (sali, jumpat, uinti jne.).

Käyn ryhmäliikuntatunneilla nykyisellään 5 kertaa viikossa, minut voi laskea jo hyväkuntoiseksi. Painoindeksi on 20.6 .
Voin omalta kohdaltani vakuuttaa etten katso tuhdimpaa jumppaajaa kieroon, eikä selkeästi ensikertalaisen epävarmat toiminnat häiritse. Kaikki olemmej oskus aloittaneet ja olleet ihan yhtä pihalla...Keskityn omaan tekemiseeni niin etten esimerkiksi spin-tunnilla todellakaan havannoi mitä vieressä polkija puuhailee, ellei vieressä sitten tehdä jotain tuntiin kuulumatonta.

Minusta on ollut upeaa huomata miten selvästi isokokoisen henkilön sitkeästi hikoillessa tunneilla, yhtäkkiä hän onkin muuttunut pienemmäksi. Mahtavaa! Ja tämä tosiaan tapahtuu yllättäen, uuden tulijan kasvot ehkä vilkaisee ja yleisolemuksen, sitten ei aikoihin kiinnitä huomiota, kunnes taas katsoo ja tajuaa että iso muutos on tapahtunut.

Viimeaikoina spin-tunneilla (perus & vauhti & max) on ollut kampanjasta johtuen paljon uusia kasvoja. Osa niistä on jäänyt mieleen ärsyttävän toiminnan vuoksi, jos tullaan tunnille, varmasti saa vakikävijöiltä negatiivista huomiota puhua kälättämällä, naureskelemalla, polkemalla tyhjää ja puuhaamalla ihan omiaan. Silloin on ihan varma että saa sitä epämiellyttävää katsetta osakseen.
Sanoin eilen tunnin jälkeen, itseasiassa poljin kaksi tuntia putkeen, ohjaajalle että kun uusia tulijoita näkyy olevan - olisi hyvä jokaisen tunnin alussa muistuttaa huomioimaan muita ja hoitamaan keskustelut salin ulkopuolella! Ohjaaja lupasi tehdä näin.

Mä koko viikon odotan tietyn tunnin alussa olevaa instrumentaalikappaletta, laitan silmät kiinni ja annan ajatusten virrata jalkojen polkiessa. Meinasin räjähtää eilen kun yksi akka paskalla tekniikalla nitkutti tyhjää ja suu kävi koko ajan. Oikeesti pisti vihaksi enkä tule ihan heti eukkoa hyvällä katsomaan. Tosin se oli aika solakka joten ei taida saada tuskia mun katseista...

Pointti tässä on se, että tule mukaan ihan just sellaisena kuin olet. Kukaan ei kiloille naura. Mutta mieti oma toimintasi siten ettet häiritse (uutena tulijana) muita, ryhmäliikuntatunti ei ole tarkoitettu kaverin kanssa seurusteluun. Kiitos.

Inhoan ryhmäliikuntaa, ohjattua liikuntaa, ja lähes kaikkia virallisia liikuntapaiikkoja (kuntosaleja, uimahalleja) eikä minulla ole paljoa
rahaakaan laittaa harrastuksiin. Kaupungin keskustassa hyötyliikunnankin kanssa saa olla luova. Olen tosissani yrittänyt keksiä minulle sopivia liikuntamuotoja ja päästä inhoistani yli. Polkupyörä on hakusessa kirpputoireilta, lapsena tykkäsin pyöräilystä! Kaikenlaisia kotitreenejä olen silloin tällöin tehnyt, mutta en kovin aerobisia. Ongelmani on lähinnä vaikeus nähdä liikuntaa likunnan vuoksi motivoivana - saatan kävellä kymmenen kilometriä huomaamattani jos maisemat ovat kiinnostavat, ja tykkään ruumiillisista hommista, mutta nykyinen elämäntilanteeni ei tarjoa luonnollisia liikuntamuotoja (ja liikkumattomuus passivoi mikä luo lisää vastenmielisyyttä liikuntaa kohtaan...) Olen yrittänyt jopa hakea sivutöitä fyysisistä hommista (lumenlapionnista, siivoamisesta....) kun tiedän että saisin raskastakin hommaa tehtyä jos sillä olisi vaan jokin tarkoitus.

Nyt siis kaipaisin teiltä kaikilta vinkkejä ja ideoita - millaisia erilaisia hyötyliikuntamuotoja voi harrastaa kaupungin keskustassa? Missä hommissa teillä tulee liikuttua "vahingossa"? Entä muita ideoita liikunnanvihaajan käännyttämiseen?