Huoh!, säästyy monelta murheelta, kun ei tarvitse ostaa yhtään joululahjaa

IL, sinä miltään naapurimaatuskalta näytä!!! Sinä asetut mukavasti maatuskoiden ja ilotytöiltä näyttävien naapureiden väliin eli olet kaunis ja tyylikäs piste

Meiltä meni marraskuun lopussa vanhaksi yhdet ilmaiset leffaliput. Ensinnäkin olin ne autuaasti unohtanut ja sitten katselin viimetipassa yhtä tyhjän kanssa olevaa tarjontaa. Tulin siihen tulokseen, että ilmaisilla lipuilla voisi ehkä käydä katsomassa Tove Janssonista kertovan elokuvan ja sitten yhtäkkiä havahduin 1.12., että emme sitten leffassa käyneetkään. Ilmeisesti kiinnostuksen puute vaivasi. Kaiken lisäksi olin unohtanut hankkia itselleni joulukalenterinkin, joten joulukuu alkoi hieman ankeahkosti. Taitaa olla ensimmäinen joulu ikinä, kun minulla ei ole kalenteria

Kipa, minulla ei tuollaista viestiä ole näkynyt, mutta vanha tablettini ilmoitti pidemmän aikaa, että sivustolle kiloklubi on hyökätty ja siksi ei suositeltu sinne menemistä. Se johtui kuitenkin siitä, että tabletti oli 5 vuotta vanha eikä siihen enää ollut tullut päivityksiä, joten se ei tunnistanut sivujen suojausvarmennuksia. Sekä pc:llä että puhelimella pääsin sivulle moitteettomasti. Toisaalta, kysehän saattaa olla kiloklubin ja keventäjien yhdistymisestä. Jos yrittää ladata sovelluksen, niin se on keventäjät eikä kiloklubi. Minä kun en maksa mistään mitään, en ole myöskään ladannut sovellusta, vaan käytän vain kiloklubin nettisivua, johon olen aikoinaan rekisteröitynyt. En sitten tiedä, olisiko ehkä parempi ladata keventäjien sovellus ja alkaa käyttää sitä virallisesti. Pääasia kuitenkin, että tänne foorumille pääsee kuten ennenkin

Meirämmiäs on soitellut lähes päivittäin kavereilleen ja kaivanut esiin sellaisiakin, joiden kanssa ei ole ollut tekemisissä vuosikymmeniin. Otin tänään hänestä mallia ja soitin eräälle entiselle työtoverilleni Hämeenlinnasta, jolta sain paljon korvaamatonta apua ajaessani itseäni sisään kutsunta- ja asevelvollisasioihin sekä asiakaspalvelun saloihin. Hän kuulosti ihan oikeasti ilahtuneelta ja rupattelimme niitä ja näitä lähes tunnin. Se hyvä puoli tässä koronakurimuksessa on ollut (käsihygienian paranemisen lisäksi), että on aikaa miettiä vanhoja tuttuja. Fonecta on mainio tietolähde numeroita hakiessa, vaikka aina välillä ei haluamaansa tietoa löydäkään. Aika monet ovat ilmeisesti poistaneet numeronsa luettelotiedoista eikä ihme. Kukapa sitä viitsii ehdoin tahdoin haalia kaikenmaailman lehtikauppiaiden soittoja

Vieläkään emme ole jatkaneet siivoamista ja alan jo vähitellen luopua toivosta, että siihen ikinä ryhdymmekään Sen olen kyllä päättänyt, että kun olemme (joskus) saaneet kämpän siivotuksi pääpiirteittäin siistiksi, niin minä alan etsiä meille siivoojaa! Olen jo päättänyt, että ainakin ensin kokeilen Koti puhtaaksi-nimistä firmaa, kun olen kuullut siitä niin paljon positiivisia kokemuksia.

Nyt toivottelen teille kaikille mukavaa keskiviikkoillan jatkoa

Kiitos Menna. Aikoinaan minut tarkastettiin aina lentokentillä tarkemmin kuin muut. Jouduin lentämään usein Saksaan tai Ruotsiin pelkästään hakemaan liittimiä asiakkaillemme, joiden tuotanto oli pysähtymäisillään. Kerran Tukholmassa kävin vaan kääntymässä kentällä ja olin lähdössä pois liitinpussi mukanani, minkkiturkki päällä. Tullimies pyysi syyniin ja käsilaukkukin tyhjennettiin. Kysyin, että minkä takia minut aina tutkitaan. Miestä nauratti ja vastasi, että sinä näytät itäblokin naiselta ja sulla on kallis turkki, siis tyyppiterroristi! Turkkia en sittemmin lennoille laittanut.

Ja sitten saatte päivän naurut. Ajettiin mökille ja napattiin postilaatikosta eilisen ja tämän päivän Hesarit. Aloin sitten lukea lehteä. Katselin tv-ohjelmaa ja pinna alkoi kiristyä. Rupesin pauhaamaan Justukselle, että nää tv-ohjelmat on yhtä uusintaa vaan, täälläkin on Jahtia ja Rikostarkastaja Bergmania ja ihan älytöntä. Minähän kiihdyn helposti tällaisista elämää suuremmista kysymyksistä ja nytkin pääsin oikein paatosvaiheeseen. Kun uhkailin jo kirjelmällä mainostelkkarille, mies tuumasi rauhalliseen tyyliinsä, että sä luet eilistä Hesaria.

Toivottavasti teitä nauratti yhtä paljon kuin meitä!

Tämäkö on se palsta, jossa saa kertoa kommelluksistaan ja nauraa omille joulunalustoilailuilleen? Ei se mitään, kerron silti.

Pipareista taisi olla puhetta tässä jokin aika sitten? Ilmeisesti siitä on jo jonkin aikaa, sillä purkin pohja alkoi häämöttää, vaikka jouluun oli vielä jonkin verran matkaa ja kahvileivän tarve ilmeinen.

Kun nimittäin toissaillan ulkoilmaglögit onnistuivat erinomaisesti (kiitos myös vieraidemme IL:n ja Justuksen), päätimme jatkaa hyväksikoetulla konseptilla ja kutsua pihallemme toisenkin ystäväpariskunnan sekä myöhemmin myös suvun nuorisoa. Sekoitin siis aamukävelyltä tultua piparkakkutaikinan ja nostin sen parvekkeelle tekeytymään siksi aikaa kun hääräilin läppärin ääressä.

Illansuussa suljin työtiedostot ja aloin kauhoa taikinaa kaaviloitavaksi. Se oli kivikovaa.

Mielestäni olin mitannut aineet juuri kuten hyväksikoetussa perintöreseptissä luki. Harkitsin hetken yhteydenottoa Nörttimartat-ryhmään (se on FB-sivusto jossa tiedetään ihan kaikki kotitalouteen liittyvä ja vähän enemmänkin) mutta arvelin kuitenkin selviytyväni omin avuin.

Juuri kun ihmettelin, miten saan taikinaan kaadetun kerman sekoittumaan tasaisesti, silmiin osui keittiön tasolla majaileva siirappipullo. Se oli avaamaton.

Ilmankos olin taikinaa maistaessani todennut, ettei se ole kovin makeaa ja tuuminut että saattaapa olla hyväksikin painonhallinnan kannalta; joulun kahvipöydässä kun on yleensä ylenpalttisesti kaikkea voilla ja sokerilla leivottua.

Siirappilisäys vaati vehnäjauhoja, ja nämä puolestaan vielä hieman lisää kermaa ja aavistuksen mausteita. Lopputulos oli puolta suurempi taikina mitä meinasin.

Nyt luulisin piparkakkujen riittävän loppiaiseen. Tai ainakin uudenvuodenaattoon. Varmuudella tapaninpäivään.

Tiinuliinun viestistä muistui mieleen oma pullataikinan teko joskus vuosia sitten.
Olin ollut sienimetsällä myöhään ja kotiin tullessa päätin tehdä pullataikinan.
Ja vielä reippaasti kahden litran taikinan.
Kaupat ei ollu siihen aikaan niin myöhään auki kuin tänä päivänä.

Lämmitin maidon ja ja laitoin kaikki tarvittavat aineet ennen jauhojen laittoa.
Sitten rupesin jauhoja sinne sotkemaan ja kuinkas ollakaan. Jauhothan loppui ja taikina ihan vetelää. Kävin sitten naapurin iäkkäältä tädiltä lainaamassa jauhoja.
Hänellä oli vaan sellanen pieni jauhopussi.
Otin sen ja jatkoin taikinan tekoa, mutta taikina oli vieläkin ihan vetelää.

Luovutin siinä vaiheessa. Ja kohta se vetelä taikina kuohui kattilasta pöytätasolle.

En tiedä mikä hullunpisto oli niin isoa taikinaa alkaa tekemään?

Kylläpä nauratti, mutta ei vahingoniloisesti vaan lämmöllä teidän taikinat.
Tulikin mieleen omat töppäykset ja kerron, vaikka ette haluaisikaan kuulla
Piparkakkutaikinaa minä myös tein joskus nuoruudessa lapsuudenkodissa. Jotenkin minusta se taikina oli liian löysää ohjeen jauhomäärän kanssa ja lisäsin sitten omin päin jauhoja. Meillä oli ja on edelleen tapa, että taikina odottaa seuraavaan päivään leipomista. Näin silloinkin ja kun sitten aloin leipoa, oli taikina niin tiukkaa, että sitä ei meinannut pystyä kaulita ollenkaan. Ja kun viimein sai kaulittua jotenkin, piparit paistettaessa vetäytyivät jotenkin kasaan ja ne olivat kivikovia. Kyllä harmitti ja pisti vihaksi oma tyhmyys. Siitä lähtien olen kyllä noudattanut ohjeita.... Nyt minulla on ollut varmaan kolme kymmentä vuotta, jos ei enemmänkin, luottoresepti, joka onnistuu aina kun vaan tekee taikinan ohjeen mukaan. Ja tulee hyviä pipareita.

Toinen kämmi kävi jauhelihan maustamisen kanssa. Olin tekemässä kai kastiketta ja ruskistettaessa maustoin lihan. Minun piti laittaa paprikajauhetta, mutta luin väärin ja laitoin piparkakkumaustetta... Yritin kerätä sitä pois, mutta kyllä siinä soosissa oli hieman erikoinen maku

Tänään on siivouspäivä. Ei ole jäljellä enää muuta kuin olohuoneen, keittiön ja eteisen lattiat pyyhittävänä. Matot on ollut nyt ulkona yön kun tuli pikku pakkanen. Toista kyllä olisi, jos olis ollut -20 tai jotain. Nyt on kai vain pari-kolme...
Illalla pitäisi olla valmista.
Mutta nyt makkarakeiton tekoon, että mies saa syödäkseen ennen ku lähtee töihin illaksi. Toivottavasti maustaminen onnistuu

Kivikasa❤️

Maustamisesta, kerron vielä tämänkin. Olin joskus kaverin mökillä. Olin luvannut tehdä lihamureketta. Otin paketin jauhelihaa mukaan ja jääkaapista nappasin ruokakermapurkin.

Tein sitten murekkeen mökillä ja laitoin uuniin. Uunista tuli vaniljainen tuoksu ja meinasinkin kysyä mitä ootte leiponeet kun uuni tuoksuu vieläkin?
En sitten kysynyt ja kun syötiin niin kaveri kehui mureketta ja sen erikoista makua. Hyvää kuitenkin oli.

Muutama päivä myöhemmin etsin jääkaapistani vaniljakastiketta. Ei löytynyt, hmmm. Muistin ihan varmaan olleen. Ainoastaan ruokakermapurkki löytyi

Sitten ihan pikkuhiljaa muistui mieleen mökkireissu ja vaniljainen tuoksu
Mureke olikin saanut purkillisen vaniljakastiketta
Kylläpä riitti hauskuutta sen jälkeen kun kaverille kerroin

Jos ette tiedä miltä maistui, niin kokeilkaapa ihmeessä

Kivikasa ja Karmale - tehän vain noudatitte ikiaikaisia (ja jossakinpäin maailmaa yhä voimassaolevia) ruokaperinteitä eli suolaisen ja makean yhdistämistä. Tai miten sen nyt oikein ilmaisisi?

Nimittäin keskiaikaisessa keittiössä liha kuin liha maustettiin inkiväärillä, pomeranssilla, salvialla, kardemummalla, hunajalla... mitä nyt osui linnan tai kartanon maustevarastossa olemaan. Jos oli taateleita tai kuivattuja viikunoita, pantiin niitä possunpalasten kaveriksi pataan. Luumua ja omenaa kai käytetään porsaanlihan kaverina vieläkin?

Ja kyllähän edelleen esim. Länsi-Afrikan maissa on tuollainen makumaailma voimissaan, kaiketi. En tosin ole siellä syönyt kuin kertaalleen Marokossa, mutta Tangerista hankittu marokkolainen mausteseos on jäänyt kotona vähälle käytölle.

(Joitakin jouluja sitten sain UK:lta kirjan nimeltä Keskiajan keittiö. Reseptejä selailtuaan lahjanantaja pyysi, etten kokeilisi niitä ihan kaikkia. )

IL:n passintarkastusjuttuihin piti kommentoida, että et sinä kyllä mun mielestä maatuskalta näytä, et vähääkään, edes minkkiturkissa. Enempi espanjattarelta.

Minä kun olen sellainen täydellinen kokki, jolla kaikki käy kuin Strömsössä, en tähän hätään muistanut yhtään omaa maustamismokaa. Voin siis sen sijaa kertoa pari lähipiirin tapausta.

Äiti, tuo taiteilijasielu ja korvakuulolta kokkaaja, oli tottunut maustamaan pihvit paprikajauheella, joka oli meidän perheen lempimauste tuohon aikaan. Kaupoissa valikoimat paranivat, joten hän päätti kokeilla vaihteeksi chili-jauhetta. Hän luonnollisesti teki kuten paprikajauheenkin kanssa eli kuorrutti pihvit chilijauheella, joten arvaatte miten syödessä kävi. Kaikkien suut kärähtivät ja vähin äänin raaputimme mausteet pois pinnasta. Kyllä se sitten ihan syötävää oli

Toinen tapaus on meirämmiähen ajalta ennen Mennaa! Hän teki possunpataa ja tarkoituksena oli maustaa se maustepippurilla. Sen sijaan hän laittoikin vahingossa kanelia, vieläpä reippaahkolla kädellä. Hän huomasi sen suht nopeasti ja poisti kanelia parhaansa mukaan, mutta tokihan sitä pataan jäi. Ruoka maistui erikoiselta, mutta oli kuitenkin hyvää. Seuraavalla kerralla hän muisti erehdyksensä ja oli hyvin tarkka purkkien kanssa. Kuitenkin syödessä tuntui, kuin padasta olisi puuttunut jotain

Palaan vielä hieman IL:n ulkoiseen habitukseen. Minkkiturkkihan on tietenkin jo kauan ollut statussymboli itäisille nousukkaille jo ihan neukkulan ajoista lähtien, mutta kyllä suuresti ihmettelen sitä rajavartijaa, joka on sanonut sinun muistuttavan itäblokin naisia Ei silti, tiedän kyllä yhden miehen, joka myös aina joutuu tarkkaan syyniin vain sen vuoksi, että hänellä sattuu olemaan vähän hoitamattoman näköinen täysparta!

Ja taas meni yksi maksettu teatteriesitys alta Olin ostanut liput Voi Luoja! -nimiseen Työväenteatterin esitykseen 13.1. ja olin erittäin tyytyväinen siinä vaiheessa, kun teatterit ilmoittivat noudattavansa Pirkanmaan pandemiaohjausryhmän suositusta keskeyttää esitykset 10.1. saakka. Tänään sitten tuli sähköpostilla ilmoitus, että Länsi- ja Sisä-Suomen aluevalvontavirasto on tehnyt uuden päätöksen, jonka mukaan kaikki yli kymmenen hengen yleisötilaisuudet kielletään 17.1. saakka ja siihen haihtui myös meidänkin esityksemme! Olinhan minä tarkemmin ajatellen tietenkin turhan toiveikas, mutta minkäs teet, palo teatteriin on suuri! Meillä on myös liput 25.2. Kinky Bootsiin, joten saas nähdä kuinka sen sitten käy Onhan tämä teattereille kovaa, mutta meidän kolme suurinta teatteria ilmoittavat jatkavansa kevätkauden ohjelmiston harjoituksia suunnitellusti ja toimitaan sitten kulloinkin voimassa olevien määräysten ja suositusten mukaisesti, kun sen hetki tulee.

Luulen, että kaiken kaikkiaan nyt on parasta pitää jäitä hatussa melko pitkälle ensi vuotta, sillä ennen kuin rokotukset on saatu hyvään vauhtiin ja suurimmaksi osaksi pistetyiksi, joudumme noudattamaan ainakin jossain määrin rajoituksia, niin kurjalta kuin se tuntuukin.

Meirämmiähellä on huomenna aamupäivällä verikokeet sekä EKG ja ohjeissa sanotaan, ettei edellisenä päivänä saisi juoda alkoholia. Arvatkaa olenko tänään useamman kerran torpannut hänen aikomuksensa imaista tölkillisen kaljaa? Se on jotenkin sellainen selkäytimeen kirjattu toiminto, jota hän ei varmaan itse edes tajua. Sitä vain kävelee jääkaapille ja ottaa kaljatölkin. No, nyt hän on juonut vettä, jota hän muutoin ei juo lainkaan, paitsi sen ruokalusikallisen, jonka avulla hän ottaa iltalääkkeensä . Olen yrittänyt usuttaa häntä juomaan enemmän vettä, kun se olisi munuaisten kannalta suositeltavaa, mutta hän vain toteaa, että se kusettaa. Ja kaljako ei siis sitä tee?

Emme katsoneet kotimaista tv-sarjaa Rauhantekijä, kun se esitettiin vähän aikaa sitten ensimmäisen kerran. Nyt se alkaa uusintana iltapäiväsarjan paikalla, kun Tohtori Intiasta päättyi ja ajattelimme sen nyt katsoa, kun sitä on niin kovasti kehuttu. Niinpä toivottelen teille rauhallista torstai-illan jatkoa. Jouluun on enää 7 yötä

Tervehdys

Kivoja ruokamokia. Niitähän on sattunut varmaan meille kaikille. Minä olen onnistunut jopa polttamaan keitetyt kananmunat pohjaan joskus teiniaikoina, kun juorusin (lanka)puhelimessa parhaan ystävättäreni kanssa. Vesi ehti haihtua kokonaan, hajuun sitten havahduin..... On niitä muitakin, mutta en jaksa pitkään kirjoittaa, kun pitää tämä homma seisaalleen tehdä.

En oikein osaa varmuudella sanoa, onko kortisoni auttanut. Välillä tuntui, että olisi vähän, mutta joskus taas ei.... Kaipa sitä viikon käytön jälkeen pitäisi selvästi näkyä, onko hyötyä.

IL onneksi lahjakassi löytyi. Voin kuvitella huoltasi, kun pelkäsit sen kadonneen. Menna harmi, että esitykset menevät sivu suun. Mutta onhan tämä aika nyt sellainen, että viisainta ottaa varman päälle. Leviämisvaiheessa on jo niin suuri osa Suomea.

Urakoimme vielä tiistai-iltana sinappia ja salaattikastiketta. Keskiviikkona kävin yhdessä labrakokeessa, sitten kävimme ruokakaupat ja sitten minulla oli silmälääkärille aika. Puolen vuoden päästä pitäisi mennä uudestaan, kun oli niin iso ero vasemman ja oikean silmän välillä. En ole ehtinyt/jaksanut kaivaa vanhoista tiedoista (mikäli täällä onkaan), miten ne olivat viimeksi. Lääkäri ei löytänyt koneeltaan merkintää. Pitää muuten antaa tunnustus, että Mikkelin Graanin kauppakeskuksessa ei ollut kuin ihan pari ihmistä ilman maskia. Oli jo hämärää, kun pääsimme takaisin kotiin. Niin ja alkaa muuten jo näkyä ja tuntua päässä tämä väsymys, lääkkeet ja huoli sekä vähäinen uni. Minulla soi kello kuudelta ja hyvissä ajoin menin ilmoittautumaan labraan. Siinä sitten kävi ilmi, että olin tullut tuntia liian aikaisin..... Onneksi välissä oli yksi peruutus, niin pääsin suht koht pian ja jäi kunnolla aikaa ruokakaupoille ennen silmälääkärille menoa. Ehdimme kyllä muitakin ostoksia tehdä....

Siippani pähkäili uskaltaako ajaa auton alas talon viereen, kun oli maa valkoisena. Uskalsi - oli lyhyempi matkaa tyhjentää auto. Miten voi olla, että farkkumme oli taas aivan täynnä tavaraa Olimme ostaneet kaupasta vähän murkinaa ja illaksi ostimme pizzan ja salaatin kylällä olevasta ruokaravintolasta mukaamme. Se käy kätevästi, kun soitan ja tilaan etukäteen, niin homma hoituu nopeasti. Minä jäin tyhjentämään kauppatavaroita.... siihen kuluikin aikaa ja rakas siippani lähti innoissaan tekemään lumitöitä piiiitkästä aikaa. Oli kätevää, että minun ei tarvinnut enää ryhtyä ruuanlaittohommiin.

Eilen teimmekin sitten urakalla juureksia ja kasviksia uunissa, niin että niistä riittää useammallekin päivälle.

Tänään meillä oli siivouspäivä. Oli tarkoitus tampata matotkin, mutta täällä satoi niiiiin märkää lunta, että imuroin ne vaan toooosi huolellisesti. Siippani auttoi vähän sohvan imuroinnissa. Ihmettelen aina, miten sinne istuintyynyjen väliin menee niin paljon kaikkea mahdollista roskaa..... Keväällä imuruimme ne aina huolellisesti ikkunanpesun yhteydessä, kun pitää koko sohva siirtää. Rakas siippani pesi sitten vielä kylppärin ja lattiat mattojen ulkopuolelta. Aamusta olimme jo puistelleet petivaatteet ja vaihtaneet puhtaat lakanat. Ihanaa, nyt kun on joulusiivous tehty. <3

Huomenna ajattelin (sateen pitäisi tauota) hakea kuusenhavuja, jotka yritän puhdistaa lumesta. Laitan ne sitten aatonaattona isoon maljakkoon lattialle tuomaan joulun tuoksua.

On ihminen ihmeen sopeutuvainen. Maaliskuusta lähtien olen ajatellut, että kestän kaiken eristyksen, kunhan saan vaan viettää jouluaattoa tyttären, vävyn ja hauvavauvan kanssa. Nyt emme sitten uskalla sitäkään. En aio sitä surra, ensi vuonna on uusi joulu, jos Herra suo ja eletään. Nyt mennään näillä. Tärkeintä olisi välttää koronatartunnat. Poikamme kävi toissapäivänä lääkärissä, kun oli kurkku niin kipeä. Avokkinsa oli käynyt ensin ja oli koronatestissä. Pojalta otettiin sitten nieluviljely sekä koronatesti. Angiinahan hänellä on. Hyvä, että ehtii saada lääkkeen tehoamaan ennen kuin siirtyy maanantaina isäni seuraksi viikon ajaksi.

Aattona sitten olisi tarkoitus etäyhteyksien avulla olla lapsiin kontaktissa. Sääli, että emme voi äitiä nähdä edes ulkona. Pitää yrittää soittaa aattona ja toivoa, että on sellainen hetki, että kuulee edes jotakin.

Oli tässä välissä puhelu, joten teksti saattoi jäädä jotenkin hassuksi. Mutta onhan sitä ennenkin tapahtunut.

Mukavia joulunaluspäiviä kaikille.

Huomenta

Jännän näköinen maisema, valkeaa maassa, järvi auki meidän kohdalla ja sumuinen sää.

Muori, syön nyt sitä kortisonia tabletteina. Tänään kun olin vaa´alla, niin oli paino noussut. En tiedä, voiko se kortisoni jo vajaassa viikossa vaikuttaa painoon. Lisäksi olen ajatellut, että ihan kun vaikuttaisi siihen, että en saa millään illalla/yöllä (minä menen yleensä puolen yön aikoihin pehkuihin) unta. Onhan niitä muitakin valvottavia asioita, mutta tuota pohdin....

Onnittelut Muori lapsenlapsen työpaikan saannista. Saa siitä ollakin ylpeä. Ei ole tänä päivänä mitään takeita, että heti valmistuttuaan saisi ammattiaan vastaavaa työtä.

Siippani lähti tekemään lumitöitä ja pitää vähän tutkistella tilannetta, että tarvitseeko tilata auraus vai pääsemmeköhän huomenna ajamaan lumen läpi. Tänään lämpötila nousee kyllä selvästi plussan puolelle, joten ei lunta ainakaan pitäisi enää lisää tulla.

Mukavaa talvipäivää sielläkin, missä ei lunta vielä ole.


ps. rakas siippani auttoi mua eilen ton kuvan kanssa. Otettu dronella v. 2015 syyskuun alussa.