Kivikasa, kiitos matkakertomuksesta! Jatkoa odotellaan.
Kiitos myös teille muillekin kivoista kirjoituksistanne. Tiinuliinun julkaisemien pykälien mukaan olen melko hyvin käyttäytyvä koira.
Miten mukava Helsingin reissu Japenalla oli lapsenlapsensa kanssa! Ihanaa, että pääsit vielä katsomaan myös vauvaa!

Sunnuntaina oli Isoveljen konfirmaatio Pakilan kirkossa, sillä Leppävaaran kirkko on valitettavasti remontissa. Tilaisuus oli erittäin kaunis ja lämminhenkinen. Musiikista vastasivat kanttorin ohella seurakunnan oma houseband ja todella kauniisti laulava nuori kvartetti. Oli niin liikuttavaa nähdä albaan puettu lapsenlapsi muiden konfirmoitavien joukossa.

Miniä ja vävy halusivat pitää isot rippijuhlat. Valmistelut olivat sen mukaiset. Uuden vajan ympärille rakennutettiin terassi, joka oli jatkona talon terassille. Trampoliinia siirrettiin niin, että lapset pääsisivät kuivin jaloin hyppimään. Terasseille lainattiin tuttavalta (jonka lapsen rippijuhlat olivat lauantaina) kaksi pöytää ja penkit sekä pino jakkaroita. Miniä oli ommellut pöytäliinat noille ulkopöydille. Sää ei kuitenkaan ollut lainkaan suosiollinen, vettä satoi välillä runsaastikin. Sisällä oli aluksi vähän ahdasta, mutta lapset ja nuoret siirtyivät pian yläkertaan. Iltapäivällä sää selkeni hetkeksi, joten miesvieraat siirtyivät ulos pöytien ääreen keskustelemaan. Onneksi oli melko lämmin.
Minä sekosin laskuissani, mutta poikani kertoi vieraita olleen 32.

En voi lakata ihmettelemästä, miten meidän "Pikku Passelista", mikä oli hänen vauva-ajan lempinimensä, on kasvanut noin pitkä ja hoikka nuori mies. Hän oli niin komea tummansinisessä puvussaan ja käyttäytyi kuin herrasmies konsanaan. Niin rakas edelleen.

Peijuli, joka säästyi taannoiselta flunssalta, oli viime viikolla kovassa kuumeessa ja yskässä, eikä päässyt edes kouluun aloittamaan yläastetta. Onneksi kuume laski viikonlopuksi. Myös minä olen taistellut flunssaa vastaan koko viikon nauttimalla sinkkiä, hunajaa ja inkivääriteetä. Vai onko tämä pujoallergiaa, kun nyt sateen jälkeen on vähän helpottanut. Joka tapauksessa mies ei huolinut minua tänään mukaansa maalle, etten tartuttaisi hänen iäkkäitä sisariaan. Hän lupasi poimia marjat pensaista ja pakastaa ne. Minulla on jotenkin syyllinen olo.

Ai niin, olen jo vuoden odottanut pääseväni Lontooseen, mutta aina on tullut jotain muuta. Nyt matka on sitten varattu. Lähdemme syyslomalla melkein koko porukka sinne, vävy ja mieheni jäävät kotiin. Pojan perhe viipyy kolme yötä ja tytär, Keijuli ja minä neljä. Keijuli ei ole vielä käynyt Harry Potter Studioilla, joten siellä menee yksi päivä.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Sitä ollaan nyt sitten uudella vuosikymmenellä eli käydään kahdeksaakymmentä Vielä eivät krempat ole iskeneet, mutta saas nähdä kuinka ämmän käy! Kiitän sydämeni pohjasta teitä kaikkia onnitteluista niin täällä foorumilla kuin facebookissakin. Ja taatusti on kuohuviiniä tarjolla seuraavassa tapaamisessa, milloin se sitten onkin

Lauantaina olimme Pyynikin kesäteatterissa katsomassa Nuotin vierestä ja se oli todella hyvä esitys. Paljon parempi kuin äskettäin katsomamme elokuva. Ehkä siihen vaikutti se, että olen sangen kyllästynyt Riku Niemiseen eikä Leena Uotila ollut tarpeeksi hyvä laulaja, joten hän ei ollut oikein vakuuttava. Pyynikillä pääosassa oli Tiina Weckström, jolla on selkeä, matala puheääni ja hän laulaa tosi hyvin - ja matalalta. Aikuista naista lukuun ottamatta Pyynikin esityksessä oli eri kappaleet kuin elokuvassa ja nekin olivat mielestäni parempia. Ja ihan oikeasti, Weckström lauloi Aikuisen naisen paljon paremmin kuin Paula Koivuniemi ikinä!!

Olimme liikkeellä Nyssellä ja jouduimme teatterilta tullessa vaihtamaan keskustassa. Hämeensillalla huomiomme kiinnittyi Kehräsaaressa olevaan isoon terassiin, joka oli lähes täynnä lämpimästä illasta ja kaljasta nauttivia ihmisiä. Siis eikun sinne! Pääsimme istumaan ihan kosken rannalle eikä edes siltatyömaa haitannut. Ratinassa oli meneillään Rammsteinin toinen konsertti, jonka jytke ja pauhu kantautuivat hyvin terassille. Tosin sanoista ei saanut selvää Istuksimme siinä parin lasillisen verran ennen kuin lähdimme kotiin. Keitimme vielä iltateet ja mutustelimme ihanaa kaura-pellavaleipää sekä ruodimme näkemäämme näytelmää.

Sunnuntaiaamuna meirämmiäs oli tietenkin unohtanut, mikä päivä oli eikä onnitellut ennen kuin hieman "vihjailevasti" siitä muistutin Serkkulikkani kyllä lauloi, antoi lahjaksi kuohuviinipullon sekä Mojo Erämetsän kirjoittaman mielenkiintoisen kirjan ”Aikamatkakuvia Helsingistä”. Hauskaa sinänsä, että siinä oli kuva Kruununhaassa Maneesikadulla sijaitsevasta talosta, jossa olen asunut 1950-luvulla!

Kuten aiemmin kerroin, meirämmiäs lupasi tarjota synttäreiden kunniaksi päivällisen ja että ravintola Astor, jota olin suunnitellut, on kiinni kesäsunnuntaisin. No, päätin kuitenkin vielä varmuuden vuoksi soittaa ja tarkistaa tilanteen ja kiinnihän se on. Siinä sitten kerroin synttärilahjasta jne., niin toisessa päässä oleva mies sanoi, että Finlaysonin Palatsi, joka normaalisti on tilausravintolana sunnuntaisin, on auki ja että sinne voitaisiin laittaa varaus. Ilmeisesti molempia paikkoja hoitaa sama putiikki. No, minähän iskin heti kiinni ja varasin pöydän klo 16 kolmelle hengelle. Arvaatte, että olimme yllättyneitä, kun olimme ravintolan ainoat asiakkaat eli meillä oli tavallaan yksityistilaisuus! Siellä oli vietetty 1800-luvulta peräisin olevia ja Tampereen Kulttuuriyhdistyksen vuodesta 2009 järjestämiä Niittyjuhlia, jotka päättyivät juuri varauksemme alkamisaikaan, joten pääsimme sinne tavallaan vahingossa. Siellä on kuulemma sunnuntaisin kesällä auki vain terassiravintola, mutta koska oli sadekeli, niin saimme olla sisällä. Tarjoilijamme vaikutti tullessamme hieman kireältä ja tulkitsin sen harmitukseksi sen vuoksi, ettei hän päässytkään vielä kotiin. Loppujen lopuksi hän oli ihan mukava ja vapautunut, kun juttelimme hänelle kaikenlaista. Asiakkaiden vähyyden vuoksi rupattelullekin kun oli aikaa! Söimme alkupaloiksi – yllätys, yllätys – etanoita ja pääruoaksi chateaubriandit tummalla keltavahverokastikkeella sekä Hasselbackan perunoilla. Jälkiruokaa emme enää jaksaneet, joten minä otin amarettokahvin, meirämmiäs kahvin ja konjakin sekä serkkulikkani Irish coffeen. Itse Finlaysonin Palatsi on upeasti entisöity ja se avattiin joskus 2000-luvun puolivälissä ravintola- ja juhlakäyttöön. Siellä kuulemma pidetään noin 100 hääjuhlat vuosittain sekä tietenkin kaikenmoisia muita juhlia.

Serkkuni lähdettyä vähän ennen kahdeksaa illalla, riisuin helpottuneena rintsikat ja muutkin vaatteet, laitoin yöpaidan päälle ja asetuin viettämään vanhan naisen iltaa

Pitää vielä kertoa yksi hauska juttu. Tamperelainen-lehden fb-sivulta luin jutun, jossa joku Messukylässä asuva mies valitti Rammsteinin lauantaisen konsertin aiheuttamia meluhaittoja. Vaikka matkaa oli melkein neljä kilometriä, niin puhelimen (!) desibelimittari oli kuulemma parvekkeella näyttänyt päiväsaikaan sallittuja lukemiakin korkeampia desibelejä ja sisälläkin oli ollut melkoisen korkeat lukemat. Hän oli laittanut jopa pölynimurin päälle ja siltikin kauhea kompin jytke oli kuulunut sisälle! No, juttuun oli tullut kymmeniä kommentteja, joissa kaikissa enemmän tai vähemmän haukuttiin miestä. Paras kommentti oli kuitenkin se, jossa joku kehotti häntä hankkimaan kovempiäänisen pölynimurin

No, minä sitten kirjoitin seuraavanlaisen kommentin: ” Istuimme Kehräsaaren terassilla ja hyvin kuului jytke ja sillalle jopa vokalistin äänikin. Sanoista ei oikein saanut selvää! Harva meidän hellankoukkuikäpolveen kuuluva tykkää Rammsteinin tyylisestä musiikista. Täytän tänään 70 v ja mitä hevimpää, sen parempi!” Ja tiedättekö, tuohon kommenttiini on tullut ventovierailta ihmisiltä jo 244 tykkäystä ja parikymmentä onnittelua. Minä sitten vielä kiitin ketjussa saamistani onnitteluista sekä lisäsin, että ”vaikka aika ovelasti niitä kerjäsinkin”

En ehtinyt lukea kaikkia kirjoituksianne, mutta huomasin kyllä Kivikasan matkakertomukset. Luen ne ja muutkin uudet kirjoitukset tuonnempana ja kommentoin tarpeen mukaan.

Oikein mukavaa uuden viikon alkua teille kaikille

Heippa,

olipa mukavaa lukea kirjoituksianne . Niitä olikin nyt paljon .

Karmale meillä on tyrnit vielä ihan vihreinä. Eilen poimimme hiukan mustia viinimarjoja ja vieläkin oli joukossa muutama vähän raaka. Paljon sinäkin siellä touhuat, vaikka on vaivaa monenlaista

IL onnittelut painon pudotuksesta . Minulle on käynyt juuri päinvastoin. Lähes jokavuotinen ilmiö - yleensä viimeistään juhannuksesta paino jotenkin väkisin nousee . On tuo "urheaa" lähteä sateessa saaresta asioimaan. Mutta kaikkeahan on mukavaa tehdä, kun on rakas rinnalla.

Tiinuliinu enpä muista, että olisit aiemmin laittanut tuota koiralta oppimislistaa Todella hyödyllinen. Huomasin, kun hauvavauva oli täällä hoidossa niin pitkään, että melkein omaksuin siltä tuon venyttelyn. Nyt taas päässyt vähän unholaan .

Japena ei voi kuin ihailla teidän työtänne Onneksi pääsit vielä tapaamaan poikasi perhettä ja suvun nuorinta

Kivikasa kiitos matkakertomuksesta. Minä en ole kuvia seurannut. Oletko antanut täällä "instaosoitteesi". Tuo kellojen soitto jo aiemmiltakin reissuilta tuntuu hauskalta.

Pikseli varmaan on liikuttavaa, kun on vanhimman lapsenlapsen rippijuhlat. Paljon teitä oli väkeä koolla. Ihanaa, että pääset toteuttamaan Lontoon matkahaaveesi .

Muuten Suupaltti minäkin kyllä ilmoittaudun sitten taas seuraavalle retkelle. Tarvitsettehan te oppaan. Luultavasti se on sitten muualle kuin Turkuun.

Meillä satoi viime yönä 11 milliä vettä . Tänään on vielä päivällä tullut hiukan lisää. Huomenna taitaa olla taukoa sateesta, mutta jos vielä kävisi tuuri ja edes osa sade-ennusteista toteutuisi, niin ehkäpä metsistä vielä löytyisi sitä keltaista herkkuani. Tänään leikkasin pihalla paljon kuivuneita kasveja...

Saimme eilen verkoilla pienen siian. Tänään saamme sitten herkutella graavisiialla

Mukavaa viikon jatketta kaikille

Lämpimät onnittelut Menna merkkipäiväsi johdosta minultakin!

Kipa Lähetin sinulle yksityisviestin tuosta instasta En ole sitä osoitetta julkisesti jakanut

Hei, pitkä tauko kirjoittelussa, lukenut olen kyllä kaikki kirjoituksenne. Kiitos niistä.

Oli vaan pakko tulla antamaan ruokapaikka vihje Tallinnassa SUUPALTILLE. Olimme juhannuksen aikaan perinteisesti siellä ja otimme vaarin yhden Tallinnassa asuneen ravintola vihjeestä, Vana Villemi Pubi, Tartu maantie 51, kävelymatkan päästä esim. Viru hotellista. Meitä oli kahdeksan aikuista ja kaikki pitivät paikasta ja ruuasta ja hintakin oli edullisempi kuin ihan keskustassa, puhumattakaan Vanhasta kaupungista. Paikka on iso ja muistuttaa englantilaista pubia.

Toinen paikka mistä tykkään Tallinnassa, enkä ole koskaan pettynyt, on Leib Resto ja Aed, Uus 31, sisäpihalla. Tämä on lähempänä satamaa. Tässä on, varsinkin lämpösellä ilmalla, kiva sisäpiha, missä istuskella. Tämän hintaluokka on kyllä lähempänä Suomea kuin tuon ensimmäisen.

Palaan kirjoittamaan, kun maltan jättää ompelun vähemmälle. Olen tehnyt välirauhan peitetikkikoneeni kanssa ja innostunut oikein kunnolla tekemään pienille lapsenlapsille, heidän serkulleen ja pikkuserkuille vaatteita. Olenpa ommellut muutaman mekon ystävättäreni lapsenlapsillekin. Kuukaudessa ompelin yht. 23 vaatetta. "Kukas sen kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse"

Kaikki ostokseni viime aikoina ovat olleet kankaita ja niitä odottaa tuolla aika kasa. Niitä on vaan nykyisin niin ihania ja netissä uskomaton määrä kotimaisia suunnittelijoita ja nettikauppoja, joissa heidän kankaitaan myydään. Pari seuraavaa viikkoa on Espoossa Sellossa myynnissä esim. Paapiin kankaita Punaisessa Rusetissa. Niitä olen menossa huomenna hipelöimään. Jos olisin järkevä seuraisin Kivikasan esimerkkiä ja ottaisin vaan käteistä mukaan ja jättäisin pankkikortin kotiin, ei karkaisi ainakaan "mopo käsistä". Onneksi mies vielä, ainakin toistaiseksi, vaan kannustaa eikä siunaile mun kotiin kiikuttamia kasseja.

Olen muuten suorastaan kateellinen tuosta tilkkutapahtuma vierailusta Kivikasalle..

Mutta nyt hyvää yötä kaikille1

Heippa,

olimmekin Mennan kanssa samanaikaisesti kirjoittamassa enkä huomannut
kirjoitustasi kuin nyt.

Onnittelut oli onneksi hoidettu ajoissa

Hauska tuo polynimuri-kommentti .

Kesäheinä uskomaton määrä ommeltu. Sinulla oli jotain kuviakin naamakirjassa. Upeaa olisi omata käsityötaito. Minulla ei sitä ole....

Kivaa päivää kaikille

Mennalle onnittelut vielä jälkikäteen ja tätäkin kautta! (Facebook on siitä kiva, että multa menisi monet synttärit ohi, jos sovellus ei muistuttelisi.)

Tämän viikon liikunta on soutuvoittoista, kuten tuolla caminointiketjussa totesin. Olemme omalla veneellä saaressa, jossa on myös mahdollisuus kalastaa. Mutta kun purkkarinperästä ei verkkoja voi laskea, niin teemme sen pienellä, muovisella, kiusallisen tasapohjaisella (vaikea pitää suunnassa!) veneellä.

Vanhaan hyvään savolaistapaan työnjako on se, että Ukkokulta laskee ja nostaa verkot, minä soudan. Tai huopaan. (Savolaiskylällä olisi ollut skandaali, jos joku reipas emäntä olisi käynyt verkkoihin käsiksi. Miesten hommaa se on. Naisille kuuluu airotyö.)

Viikonjatkoja!

PS. Aamulla verkoissa 9 kookasta ahventa, kaksi sorvaa ja kolme särkeä. Ahvenet savuun, sorvat lokeille, särjet nyljettyinä pakastimeen pihvinpaistoa odottamaan. (Kun edellisen kerran jauhoin kalaa pihvitarpeiksi, nahka tukki myllyn. Mitäpä sitä ei emäntäihminen keksisi? Vähän kyllä nauratti itseänikin toi särkien nylkeminen, mutta sitten totesin että nyljetäänhän ne matikatkin.)

Onnea Mennalle

Kanavamatkailua osa III
Ennen Leicesteriä oli Soar-joen varrella pari pikkukaupunkia, joissa viipyiltiin muutama päivä. Ensin Barrow upon Soarissa, joka on pikku kylä, mutta siellä on rautatieasema, josta pääsee mukavasti minne vaan. Sieltä teimmekin pari junamatkaa. Ensin päiväreissu Lincolniin, joka on idässä päin ja erittäin mielenkiintoinen kaupunki linnoineen ja katedraaleineen. Silloin oli kuuma päivä ja hiki tuli kun Lincolnin asemalta käveltiin ylös kaupunkiin jyrkkää katua. Vanha kaupunki sijaitsee ylhäällä mäellä katedraalin ja linnan ympärillä. Katedraalissa oli menossa pappisvihkimysseremoniat ja turistit ohjattiin kirkon takaosaan. Siellä kuitenkin on kaikki hienoimmat alttarit ja lasimaalaukset. Seremonia oli isossa kirkkosalissa. Saimme kuunnella kaunista musiikkia ja urkuesityksiä samalla kun ihailimme kappeleita.
Linnassa ei käyty tällä kertaa, ollaan joskus aiemmin siellä käyty. Voin kyllä suositella Lincolnia käyntikohteeksi, jos joskus kiertelee siellä päin maata.

Barrow upon Soarista teimme junamatkan myös Loughboroughiin. Menimme syömään sunnuntailounasta kaupungin vanhimpaan pubiin, the Windmilliin. Sen jälkeen teimme höyryjunamatkan Leicesteriin ja takaisin.
Laughboroughissa kävimme kyllä aikaisemmin jo veneelläkin päiväseltään ja saimme pyykit pestyä pesulassa.

Seuraava mainittava paikka oli Leicester, jonka jälkeen sitten Soar-joelta jatketaankin Grand Union kanavan haaraa kohti Brounstonin kanavaristeystä.
Mutta vähän Leicesteristä. Se on iso kaupunki ja hyvin monet veneilijät olivat sanoneet, ettei siellä kannata pysähtyä ollenkaan, läpi vaan ja pois. Mekin ensin meinattiin lähteä aamu viideltä liikkeelle ja mennä suoraan läpi koko kaupungin, mutta meillä tuli sitten pikku este kun mies oli ostanyt Ebaysta ankkurin (Thames-joella se on vähän välttämättömyys, liekö peräti vaatimus?) ja myyjä tavattiin vasta 9.30 Leicesterin ulkopuolella. Joten oli sitten vähän pakko mennä rohkeasti kaupunkiin. Sanottiin nimittäin, että siellä saattaa olla teini-ikäisiä häiritsemässä veneitä, heittävät jopa kiviä No, me emme nähneet mitään epäilyttävää ja kaupungissa on parikin aidattua parkkipaikkaa, jossa on turvallista olla ja me jäätiin heti ensimmäiseen.
Mentiin kaupungillekin ja todettiin ihan kivaksi paikaksi. Sanoin miehelle, että ollaan vielä toinenkin yö, että saa koko päivän rauhassa tutustua kaupunkiin. Ja sielläkin oli vaikka mitä nähtävää. Tykkäsin esim. isosta torista, jolla oli tosi värikästä porukkaa niin myyjinä kuin asiakkaina. Ostin sieltä paljon halpoja hedelmiä ja vihanneksia. Kankaitakin
Leicesterin katedraalissa on Richard III:n hautamuistomerkki, hänen jäännöksensähän löydettiin jonkun parkkipaikan alta ja haudattiin uudelleen kirkkoon.
Eli meillä ei kyllä ollut Leicesteristä mitään pahaa sanottavaa.

Kun käännyttiin joelta kanavalle, tuntui helpottavalta kun ei ollut enää pelkoa virtauksista. Rauhallista menoa läpi pikku kylien, joissa kyllä poikettiin, mutta lähdettiin äkkiä pois kun ei edes kauppaa juuri missään ollut
Kanavasta lähti haara kohti Market Harborougia ja mekin käännyttiin sinne kun aikaa oli. Mutta siitä sitten seuraavalla kerralla...