Valtava määrä sanoja, sinulla Menna! Ajattelin ensin, että miten niitä voi olla noin paljon, mutta kun aloin exceliin niitä keräämään, niin sanoja tipahteli ihan omia aikojaan
Nyt on tosin vasta 74, joten en lähde mestaria haastamaan, mutta tosi hyvä excel-kertaus, kun en edes aakkostusta tai rivin kiinnittämistä meinannut muistaa, kun en ole viiteen vuoteen excelöinyt.

Kiitos viestistä Merelle, minäpä vastasin siihen!
Kirkasta, koronatonta iltaa!
t. Tiinuliinu

Rimpati-rei!

Mihin nämä päivät ja viikot oikein häipyvät? Taas ollaan torstaissa!

Tällä viikolla olen näpertänyt valmiiksi suvun tuoreimman tulokkaan, toukokuun loppupuolella (kohtahan se jo on!) syntyvän tyttövauvan nutun, myssyn ja tossut. Ja lukenut pöhkönä hömppää – kaksi keskiajan Suomeen sijoittuvaa romanttista tarinaa alkaa olla jo liikaa, jopa kaltaiselleni kirjafriikille.

No onneksi lukupäiväkirjan sivuille on tallentunut huhti- ja toukokuun aikana muutakin, muun muassa Jörn Donnerista kirjoitettu tuore elämäkerta, ruotsalaisen Alex Schulmanin kehuttu perheromaani Polta nämä kirjeet ja kaksi eduskunnan talouspäällikkö Pertti Rosilan muistelmateosta, joissa hän kertoo meheviä juttuja poliitikoista. Tykkään myös ihan suunnattomasti virolaisen Indrek Harglan keskiajan Tallinnaan sijoittuvista rikosromaaneista (apteekkari Melchior -sarja) ja niitäkin on yksi vielä jemmassa.

Kesken lukemisen on Pia Leinon synkänhumoristinen dystopia Yliaika, jonka idea on se että Suomen kansalainen menettää kansalaisoikeutensa 75-vuotiaana, jonka jälkeen hänen on tehtävä itsemurha tai viranomainen tulee ja hoitaa homman. Hullunhauskalta teos vaikuttaa jo heti ensisivuillaan!

Valtaosan luen nykyisin e-kirjoina, muutamat jopa kännykästä kun BookBeat-palvelu ei suostu latautumaan ikivanhaan iPadiini.

Tällä viikolla on myös kieriskelty onnesta yhdessä teinineitosen kanssa, joka näyttää napanneen yo-todistukseensa muutaman ällän eivätkä muutkaan arvosanat ihan huonoja olleet. Lakkiaisiahan ei tule ennen elokuuta, mikä tietysti on mainiota mamin aikatauluja ajatellen, sillä tekeillä on teinineidon vaiheita valottava muhkea valokuvateos ”18 ensimmäistä vuotta”. Urakka on huikean suuri, mutta ihan ihana!

Koronapäiväkirjanikin etenee, joskin olen siirtynyt päiväkohtaisesta raportoinnista parin kolmen päivän jaksoihin. Näyttää, että sen enempää omassa elämässä kuin ulkomaailmassa ei tällä erää tapahdu niin merkittäviä asioita, että mun pitäisi ottaa niihin kantaa päiväseltään tai tietää kaikki heti.

Olen seurannut sivusta erään entisen kollegan sometouhuja; häneltä ei enää juurikaan tule edes kissavideoita vaan päivitykset pyörivät pelkästään pandemian ympärillä. Luonnollisesti kaikella sillä varmuudella, minkä vain täydellinen asiantuntemattomuus tuo. Yhteinen tuttava tokaisikin tänään jossakin keskusteluketjussa, että hän ei halua vaivata päätään liikaa koronaspekulaatioilla, koska se vie ihan tolkuttomasti aikaa ja haittaa mielen hyvinvointia.

Huumorista ei käsittääkseni kuitenkaan ole haittaa. Päivän koronahuumorin kukka tulee Venäjän asioita ikänsä seuranneelta tuttavalta, joka kertoi, että siellä kiertävän jutun mukaan Suomen kansa on täysin kyllästynyt koronakriisin aiheuttamaan 1,5 metrin sosiaalisen etäisyyden sääntöön ja vaatii erittäin voimakkaasti hallitusta palauttamaan normaali neljän metrin sääntö jälleen voimaan!
(Täällä meidän kulmilla sitä on tosi helppo noudattaa kun vastaantulijoita ei kaduilla paljon näy. Sen sijaan läheinen puistomainen metsikkö kuhisee kävelijöitä.)

Voikaapa kaikki hyvin!

Joo, Schulmania suosittelen ihan tosissaan. Pia Leinon kirjasta saatan täällä jotain sanoakin, kunhan pääsen loppuun asti. Nyt tosiaan ihan alussa vasta ja jotain ihan tarpeellistakin lukemista pinossa odottamassa.

Le Bureauta on moni kehunut, en ole nähnyt kuten en Schulmanin haastatteluakaan. Pitääpä kysyä tuosta vakoilusarjasta Ukkokullalta kun kuuluu enemmän hänen tontilleen. Meillähän osa tv-mieltymyksistä on täysin erilaisia, mä haaveilen La Otra Miradasta mutta UK ei innostu espanjalaisesta tyttökoulusta jossa ei ehkä edes tapahdu isompia rikoksia. Tietysti toinen voisi vetäytyä makuuhuoneen telkkarin ääreen mutta kivampi istua sohvalla vierekkäin. Jos en välitä kuvaruudun annista, luen. Vaikka sitten siitä omasta kännykästä.

Tiistaina alkoi ykkösellä Espanjalainen prinsessa. Jälleen yks ihan älyttömän hyvin tehty historiallinen sarja, nam! Mutta minä olenkin historiafriikki ja keskiaika salainen rakkauteni.

Minäkin luin jostain tuon venäläisen "uutisen". Onhan se ihan sairasta, että meikäläisten pitäisi olla niinkin lähellä toisia kuin 1,5 - 2 m Koronauutisiin olen joka tapauksessa täysin kyllästynyt ja nyt kun spekulointi on siirtynyt maan talouden totaaliseen romahtamiseen, josta "asiantuntijoita" löytyy vielä enemmän kuin terveyspuolelta, niin ei ole tarvetta seurata senkään vertaa.

Ostin taannoin e-kirjana Apteekkari Melchior-sarjan ensimmäisen kirjan, mutten ole vielä ehtinyt sitä lukea. Täytyy vain todeta, että te luette ihailtavan "hienoja" kirjoja. Rehellisesti sanoen en ole pitkiin aikoihin jaksanut paneutua elämäkertoihin tai muihin asiapitoisiin kirjoihin. Pääasiassa olen lukenut dekkareita, joista varsinkin Seppo Jokisen Koskis-kirjoja olen urakoinut, kun olen hieman myöhäisherännäinen. Elly Griffithin Ruth Galloway-sarjasta pidän sekä John Grishameista. Välillä luen jonkun Nora Robertsin, joissa on sekä jännitystä että romantiikkaa ja juuri pistelin yhden Danielle Steelin, kun kaipasin rehellistä romantiikkaa

Tiinuliinu, mainitsit BookBeat-palvelun. Kokeilin sitä kaksi viikkoa ilmaiseksi ja kyllähän sieltä löytyy paljon kirjoja, mutten viitsi maksaa kuukausimaksua, kun luen pääsääntöisesti vain ennen nukkumaanmenoa sängyssä, joten lukeminen etenee kovin hitaasti. Mieluummin ostan Elisa Kirjasta e-kirjoja edullisesti. Ostan yleensä vain 4,90 - 5,90 e maksavia kirjoja ja maltan odottaa, kunnes uudemmatkin kirjat tulevat tarjoukseen tai muuten vain niiden hinta laskee. Ellen halua kirjaa ostaa, lainaan sen kirjastosta, sillä sielläkin e-kirjojen määrä kasvaa kovaa vauhtia.

Katsoimme meirämmiähen kanssa ensimmäisen jakson Espanjalaisesta prinsessasta ja minusta se oli jotenkin pliisu. Katsotaan nyt miten se kehittyy. En kyllä muista kuulleeni, että kuningatar Isabella olisi haarniska päällä johtanut joukkoja taistoon, mutta kai sitä historiaakin pitää tehdä hieman houkuttelevammaksi. Tuota Le Bureauta suunnittelin katsoa ja kun se näyttää säilyvän Areenassa ensi vuoden helmikuulle, niin luultavasti ehdin sen katsoa. Se saattaa kiinnostaa jopa meirämmiästäkin. Nuoresta Morsesta tulee muutama uusi jakso, mistä olen iloinen, sillä olen pitänyt siitä kovasti.

Kävimme tänään - taas - kaupassa, kun ostimme viimeksi tyhmyyksissämme vain yhden kaljakeisin eikä se kestä meirämmiähellä kuin hetken No, listaa oli jo taas kertynytkin ja olin aikonut tilata ne verkkokaupasta, mutta näyttää siltä, että me elämme jo hyvinkin normaalia elämää! Varmaan tulemme ryntäämään ensimmäisten joukossa elokuviinkin ja ravintolaan, kun niihin pääsee

Yksi syy kauppaan menemiseen olivat kesäkukat. Ostimme somia orvokkeja amppeleihin sekä punaisia ja valkoisia pelargonioita isoon kukkalaatikkoon. Sitten kun yöpakkaset loppuvat, meidän täytyy lähteä Hyvinkäälle laittamaan meirämmiähen perheen haudat kesäkuntoon. Yleensä sinne on istutettu pelargonioita, jotka kestävät hyvin. Ainoa surku on hänen isovanhempiensa hauta, joka on mennyt niin kauheaan kuntoon. Kivestä ei oikein enää erota nimiä ja muutenkin se alkaa olla niin räävittömän näköinen, että kohta varmaan siitä saadaan huomautus. Olen varmaan kertonutkin, että meirämmiähen serkut asuvat Hyvinkäällä, mutta he eivät sormeaan heilauta haudan kunnostamiseksi, vaikka kyseessä ovat heidänkin isovanhempansa Minun perhehautani Helsingissä on seurakunnan kesähoidossa, joten sinne ei tarvitse lähteä ajamaan ellei sitten halua tarkistaa hoidon laatua. Kaipa sekin olisi joskus hyvä tehdä!

Tänään paistoi aamupäivällä aurinko niin kauniisti, mutta hieman puolen päivän jälkeen taivas meni pilveen ja alkoi tuulla todella kylmästi. Seisoimme pihassa juttelemassa parin naapurin kanssa puolisen tuntia ja tuli moni ihan luihin ja ytimiin. Näinköhän laitoimme lämpimät takit pois liian varhain?

Taas on viikonloppu edessä, joten ei muuta kuin hyviä jatkoja kaikille

Hei, älä poista! Tuossahan on kiinnostavia kirjavinkkejä ja hyvät perustelut kaikille!

Minulla on Storytel ja kivasti löytää uutuuksiakin.
Automatkat on pitkiä ja tykkään silloin kuunnella varsinkin kun yksikseen ajelen, samoin kutoessa. Muutoin luen padilta.

Olen kyllä kaikki ruokanen, tosin dekkareita luen harvoin. Nyt täytyy tunnustaa että ihan hömppää kuunnellut välillä. Jotenkin tässä Koronan vaateissa olen tarvinnut sitä, luen kun lapset olleet kotona ja tarvitsee paeta arjesta.

Nyt alkoi koulut toviksi ja hengähtämään pääsee muutenkin kun kirjan taakse.

Mukavaa torstaita.

Moi mimmit! Juttelin Tiinuliinun kanssa tänään ja jostain syystä häntä nauratti kovasti, kun kerroin lähtevämme lautatarhalle. No ei sitä voi koko aikaa vaan kuherrella, kun mies tarvitsee lautaa. Ja ruuveja ja kahluuhaalarit.

Mökkinaapureita on vaihtunut lähiaikoina monta. Eilen soitti yksi naapuri, jonka vaimo kuoli syksyllä. Oli laittanut mökkinsä viime viikolla myyntiin ja meni samantien. Tulee huomenna hakemaan jotain tavaroitaan mökiltään ja käy samalla meitä pihalla moikkaamassa. Me kaikki vanhenemme ja joskus mökinpito alkaa tuntua liian raskaalta. Ja nyt on hyvä aika myydä, kun ostajia riittää. Minä en myy.

Minä en kuulkaa sivisty korona-aikana yhtään. Teistä moni lukee korkeakirjallisuutta tai ainakin kirjallisuutta, mutta minä en jotenkin vaan ehdi. Päivät menevät pihalla ja iltaisin olen liian väsynyt keskittyäkseni muuhun kuin johonkin harmittomaan leffaan.

Huomiseksi on luvattu sadetta, ehkä sitten lukisinkin. Kirjoja on Elisan sähköisessä muodossa ainakin kymmenen odottamassa.

Eipä mullakaan aikaa millekään sivistävälle. Mökillä puuhasteluun kuluu koko päivä. Mulle kylläkin hyödyllisempää liikkua pihalla kuin lukea.

Olen koko ikäni lukenut niin paljon kirjoja, että nyt on aika tehdä jotain muuta.
Telkustakaan nykyään juurikaan mitään katsottavaa tule. Uutisia en nyt enään jaksa yhtään, enkä muutakaan ikävää.
Jotain tosi hömppää vois joskus katsoa ja jotain naurettavaa

Tämän päivän suurin ja ainoa työ oli auton imurointi. Maanantaina viimeinen päivä katsastaa auto.

Voikaahan hyvin

Tervehdys

Kiitoksia taas kirjoituksistanne. Niitä on niin paljon sen jälkeen, kun olen viimeksi kirjoitellut, että jätän taas kommentit väliin.

Päivän lenkki tehty. Lopussa tuli muutama pisara niskaan. Olisin muuten jatkanut lenkkiä vielä yhteen suuntaan. Siippani oli puuhaillut jo pihalla sen verran, että halusi suoraan kotiin. Taivaan merkit nyt olivat sellaiset, että tulimme sitten molemmat.

Käki kuitenkin kukkui eikä sade ole vielä "kunnolla" alkanut. Nyt täällä on pienen pienet hiirenkorvat koivuissa. Viime viikon lumi- ja vesisade vähän auttoivat asiaa. Edelleen ihan kauhean kuivaa ja niin kylmää, että en muista kevään etenemisen olleen yli 40 vuoteen täällä näin hidasta. Toki vasta vuodesta 2012 olemme "asuneet" täällä jo varhaisesta keväästä lähtien ja vuodesta 2014, jolloin rakensimme tämän uuden talviasuttavan vapaa-ajan asunnon, kevättalvesta lähtien. Muistelimme juuri, että noin 40 vuotta sitten, kun yleensä tulimme vapuksi tänne, järvi oli vielä paksun jään peitossa. Sääli, että appiukkoni aikanaan tyhjentäessään vanhaa pikkumökkiään hävitti samalla ikivanhan mökkikirjan, jossa oli paljon meidänkin tekemiä merkintöjä ja havaintoja. Olisin mielelläni pitänyt sen.

Menneellä viikolla saimme vihdoin kuntosalijäsenyytemme jäädytettyä ilman uutta käyntiyritystä Mikkelin salilla. Hommia se vaati. Viikolla laskimme taas muutamana päivänä verkot. Tiistaina rakas siipppani sai virvelillä parikiloisen hauen. Teen niin hyvää kastiketta, että jopa haukikin (ei ainakaan aiemmin siippani lepikala) maistuu vallan mainiolta sen kanssa. Torstaina saimme mukavan kokoisen siian 1,4 kg - nyt nautimme ihanista graavisiika voileivistä. Yksi haukikin vielä tuli - on nyt fileinä jääkaapissa, mutta taidan sen laittaa pakkaseen.

Kävimme eilen Mikkelissä kaupoilla ostamassa kaapit täyteen ruokaa. Lähdemme maanantaina kaupunkikotiin minun tiistaisen kolonoskopian vuoksi. Olen kauhusta kankea - sekä itse toimenpiteen (varsinkin valmistautumisen) vuoksi että koronapelon vuoksi.... Kun pääsen tiistaina kokeesta käyn kotona vaan suihkussa ja suuntaamme auton nokan takaisin kohti tätä seutua. Suurostokset kaupasta sen vuoksi, että voimme sitten pitää sen noin kahden viikon karanteenin Uudenmaan puolella käynnin jälkeen, että emme koronaa ainakaan mukanamme tänne levittäisi.

Juutuin läppärin ääreen hetkeksi, kun aamun Hesari oli vielä kesken. Pian olisi aikomus käydä läpi eteisen yläkaapin muovikoreja, joissa on tällä hetkellä vähän sekaisin kesä- ja talvitamineita - pipoista, rukkasista, neopren maskeista lippiksiin ja kaikkea siltä väliltä.

Olen ollut todella saamaton. Vähän vihreänä kateudesta (ei pahalla) olen lukenut teidän muiden uurastamisista. Minä olen ollut poikkeuksellisen saamaton, mutta onhan aikakin ollut poikkeuksellinen.

Kirjoista puheen ollen en ole koko keväänä pystynyt syventymään lukemiseen. Normaalisti minulla on AINA kirja käsillä - kaupunkikodissa jopa jokaisella reissulla, jonka teen julkisilla Helsingin keskustaan. Yöpöydällä odottaa Merelleltä saatu espanjankielinen kirja, jota aikanaan aloitin, mutta en päässyt pitkälle, kun oli useampi eepos samanaikaisesti käsillä. Myös yksi englanninkielinen James Pattersonin kirja odottaa aloittamatta yöpöydällä. Ainoa mihin olen kyennyt, on lehtien luku ja kännykästä joidenkin artikkelien luku. Nyt olen kyllä päättänyt jättää iltasella kännykästä lukemisen tauolle. Ei ainakaan tuo hyvää unta. Minä siis luen yleensä makuultani, kun selkä ei kestä pitkiä istumisjaksoja.

Toivon, että ensi viikolla onnistuisin jotenkin rauhoittumaan, kun tuo tutkimus on vihdoin tehty. Kunpa säät lämpenisivät vähän, että pääsisi pihalle pieniä asioita puuhastelemaan.

Sen verran saimme menneellä viikolla aikaiseksi, että rakas siippani pesi terassin ikkunat kahdessa osassa - ensin yläosat tikkailta käsin ollen varmuuden vuoksi valjailla kiinni. Myöhemmin sitten avattavat "parvekelasit". Olinhan minäkin aputyttönä paikalla. Puolestani olisi saanut tänä vuonna jättää yläosan kokonaan pesemättä, kun on suorastaan karseaa katsella sitä touhua korkeilla tikkailla suoritettuna. Viime vuonna laitoinkin naamakirjaan jonkun kuvan, kun siippani tuota homma yläilmoissa suoritti. Saimme sitten mökinkin ikkunat pestyä. Siinä hommassa minulla meni enemmän aikaa kuin itse pesijällä. Huonekaluja täytyy siirtää, kun on kaksi seinää ja osa kolmatta ikkunoiden "valloittamia". Joka vuosi ihmettelen, miten sohvatyynyjen alle menee niin paljon kaikkea mahdollista roskaa . Kyllä riittää imurille hommia.

Enää on pesemättä kesäkeittiön ikkunat, vanhan mökin ikkunat, "alppimajan" ikkunat ja saunan terassilla olevat pleksit. Pikkuhiljaa...

Toivotan mukavaa viikonloppua kaikille. Saisimmepa pian vähän lämpöisempiä säitä. Pysykää terveinä