Olipa rattoisat kasikymppiset. 
Vielä vanhempi pariskunta oli hienosti toipunut koronasta ja lähtevät huomenna ajamaan pitkälle matkalle tyttärensä luo. Ovat kyllä reippaita. 

Merelle, talja-asiassa on vaikea toimia arvojensa mukaisesti. Taljan muokkauttaminen maksaa 50 euroa, ja niitä tehdään harvassa paikassa, joten monet lampurit jättävät taljat käyttämättä. Niistä on vaikea saada voittoa. 

Huh, onpa ollut jännää jalkapalloa. Rankkarikisaa ei enää pysty katsomaan. Koko ajan olen kevyesti jumpannut ja välillä pelastanut palloa.

Tättä, isänikin on Lohtajalta kotoisin. Sieltähän lähti silloin aikoinaan 1900 luvun alussa? paljon porukkaa Amerikkaan. Isänkin suvussa oli 12 sisarusta, joista kymmenen lähti. Kaksi jäi kun oli jotain sairautta. Näiden kahden sairaan jälkeläinen sitten olen.😁

Minulla meni koko illan suunnitelmat sekaisin, kun peli jatkui ja  jatkui.
Koira sai tyytyä hyvin lyhyeen lenkkiin, kuten koko päivänä.

Pikkutytöt oli ihannia, kun kuulivat pääsevänsä meille jouluksi ja vielä tapaavansa serukut. Alkovat tanssimaan ja hihkumaan. Tänään olivat leiponeet pikkuleipiä ja huomenna koristelevat. Tytöt tuumasivat, ettei koristella kaikkia, niin saa pojatkin koristella, kun tulevat.

Huomenta
Kahden hyvän yön jälkeen ei riittänyt pitempään unta, nukuin kuitenkin hyvin.
Karpalo, tuo on hyvä idea. Minä laitan nyt kortit vain vanhemmille sukulaisille, joilla ei ole älypuhelinta tai eivät ole somessa.
Vuosien ajan olen kyllä teettänyt jättikortteja, joissa on valokuvia vuoden varrelta, nyt en ole saanut aikaiseksi.

Tänään etänä, huomenna varmaan livetöihin.

Mukavaa uutta viikkoa ja rauhaisaa joulun odotusta.

Huomenta
En ole taaskaan nukkunut yhtään. "Tekemättömät työt" mietitttytti. Oikeastaan minun ei tarvitse tehdä mitään, mutta mietin kuitenkin sellaista kuin joululiinojen pesua ja silitystä. Luultavasti joulun kaitaliinoille riittää puistelu, kun liinat laitetaan rullalle, kun pitää tehdä palapelejä tai pelata ruokapöydällä. Oikeastaan tekisi mieli laittaa tavallinen punainen liina keittiönpöydälle, vaikka tiedän, että se on ensimmäisen ruokailun jälkeen likainen.

Meille tulee tytöt tiistaina siivoojan jälkeen. Ja keskiviikkona tulee avustaja, joka saa raivata ja imuroida pojan huoneen. Miehellä on sellainen paha tapa, että hän laittaa sinne mm. rikkoutuneita sähkötarvikkeita, jotka pitäisi viedä kierrätykseen.

Muutenkin siellä on kaikenlaista ylimääräistä kuten joululahjat laatikoissa. Ne pitää viedä lämpimään varastoon ennen tyttöjen tuloa. Heillä on vielä usko joulupukkiin ja tonttuihin, kun koulu ei ole pilannut sitä. Pitääkin sanoa tytölle tai vävylle, että kieltävät isompaa poikaa paljastamasta asiaa. Hänelle on ehkä koulussa sevinnyt asia.

Tytöt ovat leiponeet kaksi gluteenitonta banaanikakkua,gluteenittomat taatelikakun ja puolukkaisen maustekakun. Myos piparit ja saaristolaisleipä on leivottu. Tyttö tekee täällä porkkana- ja lanttulaatikot, vaikka ne nykyään saisi jo gluteenittomana ja laktoosittomana. Rosolli tehdään puolivalmiista aineksista aatonaattona.

Tytöt hakevat pojan aatonaattona ja vievät Joensuussa kahdelle hautausmaalle kynttilät. Poka haluaa ehkä heti paistaa tortut. Se on hänen jokajouluinen työ. 

Tyttö tai poika kaataa tontin nurkalta kuusen. Joulukuusi koristellaan aatonaattoiltana.

Meillä joulu on syömäjuhla ja yhteisoloa, tosin jokainen kyllä vetäytyy illalla lukemaan kirjoja.

Huomenta.

Olipa MELLULLA paljon joulujuttuja.  Ja KÄÄK, en ole tehnyt mitään jouluni hyväksi.  No, ostan kaupasta yhden lanttulooran ja rosollia, niin eiköhän se ole siinä.  Voitaikinaa on pakastimessa.
Teen myös pikahernemuussia purkkiherneistä.  

Tänään pitää viijä pari pakettia postiin.  Saatanpa käydä haudallakin polkemassa polun lumihankeen.

Talohan pitäisi tietty siivota, tai ainakin keittiö ja tupa.  
Syksyllä katsoin jo kuusen valmiiksi, mutta eilen kun katsoin niin eipä se hääppönen ollut.
Saas nähä laitanko ollenkaan.

Paino näkkyy putoavan, hyvä juttu.

Hyvää alkavaa jouluviikkoa kaikille!  Poteville parantumista.

Tinkki
Meitä on 10 henkeä kaikki ovat monta päivää. Ja siskoni sanoin, karjalaiset ovat syömäköyhiä. Ja kun on pantu kaksi sukua yhteen ja molemmista on tullut jouluruuat ja tytöt tuovat siihen vielä omat tapansa, niin kaikkea pitää olla.

Miehen puolelta on kalat. Mies on tehnyt jo vähän silakoita ehkä valkosipuliliemessä ja valmistanut graavia lohta pakkaseen ja ehkä vielä erilaisia sillejä erilaisissa leimissä. Tyttöjen äiti tekee vielä sitruunasilliä. Sitten on vielä tyttöjen erikoisherkku mätipallerot. Jossain vaiheessa syödään lipeäkalaa. Vävy ja pojat ei ole kovasti sillin ja silakan perään, mutta maistavat niitä.

On meillä vielä kinkkua ja pakasteherneitä. Onneksi nyt ollaan ruvettu vähän jakaamaan noita ruokia eri kerroille. Eli kalaa yhdellä kerralla ja kinkkua toisella kerralla.

Niin ja kyllä minulla on vähän huono omatunto kaikkien Suomen ja maailman köyhien takia, mutta olen sitten laittanut rahaa SPR:lle, Unisefille ja lääkärit ilman rajoja. Ehkä laitan vielä Planille ja Pelastakaa lapsille.

Meidän joulusyömisiä kuvaa hyvin tyttöjen sanonata "jouluruokakausi".

Nyt menen aamupalalle ja sitten soittelen muutaman puhelun.

Olen ruvennut selvittelemään pojan laskutilannetta. Saan vuokranantajalta ja sähköyhtiltä tiedot maksamattomista laskuista. Mulle tuli pelko, että kohta on sähköt poikki asuntoa alta.

Vielä pitää soittaa puhelimesta. Toivottavasti antavat tiedot.