Tosi ihanaa, TiinaPM, että noinkin päin voi olla. Kun yleensä ollaan ensin hoikkia ja sitten ei. Ja miehesi on osannut oikealla tavalla kannustaa, kun olet noin paljon pudottanut, onnea teille.

Meillä mies oli normaalipainoinen kun aloimme seurustella 8 vuotta sitten, melko nopeasti meistä kumpikin paisui toistakymmentä kiloa, minä vielä enemmän kuin mies. Ei ole kyllä ollut sängyssä minkään valtakunnan ongelmia, en siis ole "tukehtunut hänen alleen sängyssä" tms.

Kiitos ihanat ihmiset kauniista sanoistanne

Olen kyllä äärimmäisen onnellinen siitä millainen mies on kohdalleni sattunut ja olette juurikin täydellisen oikeassa siinä, että se kannustava ja tsemmppava puoliso ilman tuomitsevaa negatiivisuutta on sanomattoman suuri asia.

Itselläni painon pudotus onnistui vasta kun kaikki palaset omassa elämässä oli kohdillaan ja sain sille myös tarvittavan tuen. Niin että se kaikki lähti positiivisesta asenteesta. Yrityskertoja oli kymmeniä elämän aikana, mutta vasta nyt kaikki onnistui.

Tsemppiä hurjasti kaikille!!

Heips

Mulla on ihana mies, joka haluaa mua kiloistani huolimatta - ja mä häntä..

Mutta mua mun omat kilot niin inhottaa.. Mä en vaan voi sille mitään..

Hienoa Mosselo, näinhän se pitääkin olla että kilot ei haittaa..

Ja kyllähän se niin on että muakin haittaa mun omat kilot, mutta ei miehen... jännä juttu.. pitäisi saada tuo itsetunto kohdilleen niin kaikki ois ok

Mutta mulla onneksi auttaa vähän se että mies kahtoo mua jumaloivasti.. unohdan kyllä heti kaikki ylimääräiset muhkurat! se vain että ne muistuu sitten mieleen ku kävelee peilin ohi... mutta kyllä ne tässä katoaa kohta...

perjantaina, 13. heinäkuuta 2012 klo 08:26 Vogue kirjoitti::
Hei,

Minusta hyvässä suhteessa kumpikaan ei välitä siitä jos toinen lihoo, itse olen lihonut seurustelumme 8 vuoden aikana 40kg.. ja mies vähän vähemmän... molemmat ollaan yritetty jo muutama vuosi laihdutella ja nyt on ruvennu näkymään tulosta...

Minusta hyvässä suhteessa tällainen asia voidaan ottaa puheeksi, ja kumppania voidaan kuunnella ja yrittää ymmärtää miksi tämä on lihonnut ja auttaa muuttaamaan ne asiat jotka ovat lihomisen aiheuttaneet. Jo lihoisin hurjasti eikä mies siitä huolestuisi niin ihmettelisin kyllä mistä sellainen välinpitämättömyys johtuu.

On paljon ystävällisempää ja huomaavaisempaa yrittää auttaa toista aikaisessa vaiheessa, ennen kuin on kertynyt valtava ylipaino. Ja tarkoitan todellakin puhumista, kuuntelemista ja tukemista, ei uhkailua tai törkeitä kommentteja.

Hei Flora's Secret,

kyllä meillä on puhuttu ja paljon.. mutta ei koskaan negatiiviseen sävyyn..
Eikä miehen aloitteesta koska hän tietää miten arka paikka tämä painoasia minulle on.
Minulla painoa alkoi kertymään jo 9-vuotiaasta lähtien..
Mies on seurustelun alusta asti sanonut että naisessa pitää olla jotain mistä saa kiinni. Mutta molemmat tiedetään vallan hyvin missä menee terveydelle haitallisen lihavuuden raja.

Mies on ollut tukenani kun olen kulkenut ravintoterapeutilla jne. sain PCOS diagnoosin.. eikä häntä koskaan ole kiloni häirinneet makuuhuoneen puolella eikä muuten, vaikka hän tietää että niistä on terveydelleni haittaa.

Hän kannustaa laihtumaan muttei koskaan ole huomautellut painostani, niin kuin täällä joidenkin miehet tai vaimot ovat tehneet.

Ja on puhuttu, kuunneltu ja tuettu.. ja vuoden 2009 jälkeen jolloin sain PCOS diagnoosin on puhuttu ja nyyhkytetty jne vieläkin enemmän kuin aikaisemmin. ja hänen tuellaan olenkin saanut laihdutettua sen mitä olen saanut laihdutettua.

toisaalta puolisohan ei voi oikeastaan auttaa kuin kuuntelemalla, ymmärtämällä ja olemalla tukena tarvittaessa. laihtumisenhan täytyy aina lähteä jokaisesta itsestään.

Puoliso tai asuinkumppani voi auttaa todella monella tavalla muutenkin kuin kuuntelemalla.. On iso ero jättää oma perunalastupussi ostamatta kun toinen laihduttaa, tai olla tilaamatta jälkiruokaa ravintolassa kun toinen ei voi sitä laihduttaessaan syödä jne. Sekä pieni kysymys - käveltäskös tänään yhdessä iltalenkki .. vaikka vaan käsikädessä ja maisemia katsellen, joka välissä pysähtyen halaamaan, sen sijaan että istutaan sohvalla katsomassa tv:tä

Toisen arvostelu on minusta tosi ikävää.. itse sain eilen kuulla omaavani sairaalloisen korkean rasva%:n. Jup, tiedän että hän tarkoittaa hyvää, mutta eipä se niin kivalle tuntunut. Mutta, olenpa itse sanonut hänelle, että olisi hyvä katsella vähemmän tv:tä ja tehdä jotain muuta - kaipa se oli yhtä ilkeää. . .

Janille - nep - naiset hyväksyvät yleensä paljon enemmän ja kauemmin kuin miehet, mutta naiset ovat kriittisempiä omaa kroppaansa kohtaan kuin miehet. Jostain syystä useat tuntemani miehet ovat omasta mielestään vastustamattomia mutta naiset valittavat milloin kiloja milloin hiuksia jne.
Mutta kuten olen aikaisemminkin maininnut - ei ole kiva litistyä tynnyrin ja sängyn pohjan väliin toisen hien virratessa kasvoille jne . . .
Mutta poikkeuksia on kummassakin sortissa..

Me aikanaan harrastimme urheilua kummatkin, mutta ukolta se jäi sairauden vuoksi -- itse yritän mahdollisuuksien mukaan treenata, mutta en todellakaan vaadi puolisoltani urheilemista vain sen vuoksi että minä sitä harrastan.

Minusta on kasittamatonta, etta jotkut kommentoivat ilkeasti ja inhottavasti omaa kumppaniaan! Nahtavasti vaan jotkut pitavat puolisoaan niin itsestaanselvana etta lauotaan mita sylki suuhun tuo. Alkaa kestako tuollaista kaytosta, vaan pistakaa ne kumppanit ruotuun tai pihalle jotka noin kayttaytyvat.

Jani, mietit, ovatko naiset kriittisempiä miesten suhteen...veikkaan, että naiset ovat yleensäkin ulkonäön suhteen kriittisempiä, niin oman kuin miestenkin. Miehelleni on kertynyt vähän vatsakumpua, vaikka hän on minua huomattavasti hoikempi. Toisaalta on minusta hyvä, etten ole ainut, jolla on vatsaa, mutta pyrin myös pukeutumaan niin, että huomio kiinnittyy muualle kuin vatsanseutuuni. Mies taas onnistuu pukeutumaan niin, että vatsa korostuu, ja olen ehdottanut hieman toisella tavalla pukeutumista. Seksiasioissa painomme eivät korostu, ei siinä ensimmäisenä rupea toisen vatsamakkaroita katsomaan.