Riippuu paikasta minne ollaan menossa. Jos on minulle vieraampi paikka, tyyliin miehen kaukaisin sukulainen, niin jos se jonkun härpäkkeen on vartavasten siihen tehnyt, otan mielelläni. Mielestäni, vaikka laihdutan ja vältän herkkuja, ei minun tarvitse silti olla epäkohtelias. Voin ottaa sen sukulaiskäynnin sitten vaikka herkuttelupäivänä ja jättää se normaali perjantaiherkuttelun väliin, tai sitten tyrkkään itseni yhteen ylimääräiseen jumppaan tmv. Töissä jätän keksit väliin. Siellä on tullut ihmettelyä, mutta olen rehdisti sanonut, että ei kiitos, mä olen dietillä. Samoin jos menen kavereiden luokse kylään niin semmoiset kaverit joidenka tiedän laittavan keksit pöytään, ilmoitan jo ennen tuloa, että ei sitten mitään herkkuja sillä en syö, mutta hedelmän voin ottaa jos tarjotaan. Maito mulla on aina mennyt ilman sokeria ja kahvia joten sen suhteen ei ongelmia


Jos haluaa tehokkaita valkoisia valheita, viittaus laktoosiin, vehnään jne. tietenkin toimii tehokkaasti.

lauantaina, 5. helmikuuta 2011 klo 11:05 lehmä79 kirjoitti::
Jos haluaa tehokkaita valkoisia valheita, viittaus laktoosiin, vehnään jne. tietenkin toimii tehokkaasti.

...ja sitten joku emäntä vääntää hiki hatussa gluteenittoman, laktoosittoman leivonnaisen.

Mulla nyt on tosiasia tuo vehnä allergia ja ruiskin,että ei käy oikein näkkärikään,paitsi gluteeniton,ne on niin mauttomia ettei naapurin kaneillekkaan kelvannut!
Syön usein mantelileivän kahvin kanssa päivällä!
Ollessani keittiöllä siellä ei juuri ees kahvia ehtiny juomaan ja sekin juosten
Eli tää epäsäännöllinen ruokailu on peräsin työpaikalta jossa valmistettiin ruokaa,hienoja kurmeita ihmisille,toiseksi,mulla ei ollu töissä nälkä koskaan!
Kai sitä eli hajuaistillaan,kun oli monien ruokien tuoksut nokassa!
Pullaa olen aika huono ollut aina syömään,olen ollut aina leipä ihminen,nyt sitten enään sekään,hyvin se kahvi menee ilman syömistäki,tai loraus kermaa kruunaa kahvihetken toden totta!

Minäkin käyn sen verran harvoin missään, että syön kyllä kylässä kiltisti mitä tarjolla on. Riippuu tietysti paikasta, tutuista tiedän kenen leipomuksia on maistettava joka sorttia ja kuka taas ei loukkaannu jos jotain jättää väliin. En kauheasti välitä tehdä tiettäväksi näitä laihdutusaikeitani.

No, tänään sitten tuli vähän yllättäen käytyä anopin kahvipöydässä, mistä selvisin omasta mielestäni aika vähällä: jälkiruokakulhollinen aino-jäätelöä ja pala mustikkapiirakkaa (jätin muffinsit ja pullan väliin), mutta siinäkin oli tarpeeksi saamaan herkkupallukan punaiseksi. Vähän tietty harmitti, että muuten olin koko viikon selvinnyt ilman yhtään punaista, mutta en nyt viitsinyt alkaa tekemään numeroa siitä jäätelöannoksesta (laitettu valmiiksi). Voinhan mä tavoitella ens viikolla, että ei tulis yhtään punaista. Päivän kalorit pysyi kuitenkin pienellä suunnitelman muutoksella kohdillaan.

lauantaina, 5. helmikuuta 2011 klo 19:12 Polly Darton kirjoitti::
Vähän tietty harmitti, että muuten olin koko viikon selvinnyt ilman yhtään punaista, mutta en nyt viitsinyt alkaa tekemään numeroa siitä jäätelöannoksesta (laitettu valmiiksi). Voinhan mä tavoitella ens viikolla, että ei tulis yhtään punaista. Päivän kalorit pysyi kuitenkin pienellä suunnitelman muutoksella kohdillaan.

Punaisesta herkkupallosta vierailun takia ei tarvitse olla harmissaan. Painonpudotuksen jälkeenkin elämässä tulee kaikenlaisia tilanteita, myös niitä joihin herkut ( jotka voivat hyvin olla erilaisia eri ihmisillä) kuuluvat, ja siksi ne on hyvä pitää jollain tavalla mukana myös painoa pudottaessa. 5-10 punaista tai keltaista palloa voi hyvin olla onnistuneessa viikossa mukana. Näin Patrik on aiemmin vastannut.

Mun "normaaliviikossa" yleensä onkin 2 punaista herkkupallukkaa (ei kovin punasia, mut kuitenkin) ja loput sitten keltasia ja vihreitä ehkä suhteessa 2/3. Oli vaan kerrankin niin siistin näkönen viikko, että sääli, kun tuli pilattua.

No mut ensiviikolla sitten Polly Mä pyrin hoitamaan nuo kaikki pallukat vihreiksi viikolla, mutta lauantaisin en välitä. Juon mielelläni ruokani kanssa viiniä ja saunasiideristäni en perhana luovu edes vihreän pallukan tähden . Elämä on täysin hajutonta ja mautonta jos aina pingottaa, mä voin pingottaa viikolla, mut mun viikonloppuun mä saan ostaa sen tortun jos haluan tai nauttia mieheni kanssa juustotarjottimen viinin kera..tai vedellä mätiä ja smetanaa sipulisilpun kera..

Ens viikko on jo menetty sen suhteen (marttaseurat), samoin seuraava (ristiäiset tiedossa) Mut ei se mitään, paino oli pudonnut viikossa 0,4 kg ja mittanauha näytti peräti 2 cm pienempää lukemaa Tietty se on vähän helpompi selvitä noista kahvikekkeripäivistä silloin, kun sen tietää etukäteen.

Ja join minäkin illalla sen suunnitellun saunasiiderin

En ainakaan heti löytänyt tällaista viestiketjua, eli jos sellainen on niin joku nostakoon

Ovatko muut kokeneet sellaista pulmaa, kuin herkkupöydät vieraisilla.

Dilemma on tämä. Menee vieraisille, sanoo etukäteen, että mielellään vain pelkkää kahvia kiitos jos jotain haluaa välttämättä tarjota. Saapuu paikanpäälle niin pöydät notkuvat pullaa ja kaikkea muutakin hyvää. Olisikin sitten edes yksi laji josta voisi kohteliaasti ottaa yhden palan, mutta ei. Kaikkea pitää ottaa tai emäntä loukkaantuu ja onhan tuo ymmärrettävää, kun on nähnyt vaivaa. Sitten kuulee vielä mainitessaan kaloritavotteistaan, että "Mistä sinä laihdutat?" "No ei tämä mitään haittaa." "Kyllä joskus pitää herkutella." Siinä sitä lähtee kylästä sitten mukanaan taas 300-500 ylimääräistä, täysin turhaa kaloria jota ilmankin olisi aivan hyvin voinut olla. Pitääkö vain sanoa, en ota kiitos?

Minä vielä noudatan hyvin tiukkaa linjaa, enkä juurikaan harrasta lipsumisia mielellään muutenkaan. Olen hyvin herkkä jäämään sille tielleni.

Painonpudotuksen jälkeenkin elämässä tulee kaikenlaisia tilanteita, myös niitä joihin herkut ( jotka voivat hyvin olla erilaisia eri ihmisillä) kuuluvat, ja siksi ne on hyvä pitää jollain tavalla mukana

Blogissanikin kirjotan tästä, mutta mä kritisoin sitä nykymaailmassa nimenomaan, että herkkujen pitäis kuulua elämään jotenkin erottamattomana osana. No ookei ookei voihan sitä joskus... mutta esim minä en herkuttele nykyisin ollenkaan enää viikottain. Voi olla, että kerran kuussa... ei en ihan niinkään usein. Ja sillon kun herkuttelen, niin haluaisin nauttia sellaisesta mistä oikeesti diggaan. Harvemmin jotku kahvitarjoamiset kuuluu tähän osastoon.

Miksi elämässä ei voisi opetella nauttimaan muustakin yhtä paljon, kun ruuasta?